Puolet talvesta on takana!

 

Tänään on Nuutinpäivä sekä Talvennapa,

eli 🤍 Sydäntalvi ja puolet talvesta on jo takana! 

 

"Talvennavasta valo ja lämpö aloittavat paluunsa luvaten, että tulossa on uusi kasvukausi."

/Karhunkansa.fi. 

 

♡

Sydäntalvella 

muistan mustarastaita 

Lintulaudalle laitan muruja 

Tyhjä kesäpesänsä 

heiluu oksalla 

tuulen tuudittamana 

- Una Reinman 

Kuva: kuvapankki

♡

 

Se aika vuodesta

on täällä jälleen

kun joulu laitetaan

piiloon kaapin perälle

ja sydämet alkavat

sykkiä jo keväälle 

 

- Una Reinman 

 

#unareinman 

 

🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍 

PS:

 Komeetankin voit tänään bongata! 

Katsele taivaalle puoli neljän maissa iltapäivällä. 

Talven sydän & karhu kääntää kylkeä

 

 

Se ois tänään Nuutinpäivä 

sekä Talvennapa, 

eli 🤍 Sydäntalvi 

ja puolet talvesta on jo takana! 

Viikon päästä (19.1.) 🐻karhukin jo kääntää kylkeään! 

(Näistä olen kirjoittanut ennenkin)  

🤍🤍🤍🤍

 

"Nuutinpäivä päätti lopullisesti joulun juhlakauden.
Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu
vierailevia vainajia ja haltijoita.

Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä
voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt:

Nuuttipukit kulkivat talostaan taloon, lauloivat tervehdyssanat
ja kyselivät: »Onko hiivoja jälellä?» 

Talonväen kuului kestitä pukkeja sahdilla ja ruoalla.
Jos sahti oli lopussa, pukit veivät oluttynnyreistä tapit ja lauloivat pilkkalauluja.

Pukeilla oli päässään pukin tai lampaan nahka, kasvot oli peitetty nahalla
tai tuohisella naamarilla taikka noettu mustaksi. Leuassa roikkui pitkä parta.
Takkina pukilla saattoi olla nurinpäin käännetty nahka tai olkipalmikoista
valmistettu takki. Joillakin oli kädessään seiväs, jonka päässä
oli märkä vihta ihmisten huitomista varten.

Pohjois-Suomessa huonoihin taloihin kannettiin myös kantoja sisälle.
Jos kestitystä kuitenkin saatiin, pukit kiittivät ja lauloivat.
Talonväki vastasi pukeille omalla laulullaan.

Kulkue merkitsi kunkin talon oveen tai peräseinään tiedon siitä,
että talo oli maksanut “veronsa”. Jos kestitys oli ollut runsasta,
piirrettiin seinään niin monta haarikan kuvaa kuin talossa oli tarjottu.
Piirros sai olla koko talven paikallaan todistamassa talon vaurautta
ja vieraanvaraisuutta.

Pukkien keräämät ruuat ja juomat saatettiin koota yhteen taloon,
joka oli valittu järjestämään joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.
Kylän väki saapui sinne iltasella yhdessä syömään, juomaan
ja näin hyvästelemään joulun ajan. Pidoissa soitettiin, tanssittiin
ja meluttiin. Juhlan päätteeksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta."

/Anssi Alhonen/Taivaannaula

 

 

 

 

 Lyhde ja olkipukit ovat muistuttaneet auringon paluusta sekä valon voimasta kasvattaa viljaa. Luonnoneläimille ja linnuille annettavissa lyhteissä kuvastuu myös vanhan viljauhrin perinne. / Kolmassilma.net

 

 Nykyään olkipukki muistuttaa meitä menneiden aikojen nuuttipukeista: 

"Paha Nuutti pois sen (joulun) viepi!" 

Nyt on aika. 

Joko sinun joulusi on varastoitu odottamaan uutta esiintuloaan? 

Meillä on. 

Ovikranssia myöten. 

 

 

 

 

Puolet talvesta on takana

 

Tänään on 

perjantai 13. päivä, 

Nuutinpäivä 

sekä Talvennapa, 

eli 🤍 Sydäntalvi 

ja puolet talvesta 

on jo takana!!!!! 

🤍🤍🤍🤍

Loppiainen

 

 

Jos luulit että Loppiainen lopettaa joulun, älähän hötkyile. Loppiainen ei päätä joulua vaan se päättää jouluiset pyhäpäivät. 

 

Juuri Loppiaisena itämaan tietäjät ehtivät eräässä tarinassa jouluntähteä seuraten erääseen talliin seimen ääreen kuuluisaa lasta katsomaan ja viemään hänelle tuliaisiaan. 

Alunperin Loppiainen oli vanha joulu, eli se on vanhempi juhla, kuin joulu itse. Loppiainen on samalla itämaan tietäjien juhlapäivä.   

 

Vasta Nuutinpäivä päättää joulun, viikon  päästä Loppiaisesta.

 

Ennen vanhaan Nuutinpäivänä Nuuttipukit kiertelivät taloissa viemässä oluttynnyreistä tapit.

Joulurauha oli siis auttamattomasti ohi. Johan se oli 20 vrk kestänytkin...

 

 

 

Joko joulukuusi varisee liikaa? 

 

 

*Varisee = kuusen neulaset tipahtelevat itsekseen.

Jotkut käyttävät tässä kohtaa "karista"-sanamuotoa, eli heidän kuusensa karisee, mutta sehän tarkoittaisi sitä että joku tahallaan ravistaisi puuta, koska karistaminen tarkoittaa ravistelua, jonkin asian poistamista tai karkotusta. 

Esim: karistaa tuhkaa tupakasta. Karistaa tai rapsia roskat matosta tai rikkasihvelistä. Karistaa takana juoksija kauas jälkeensä jne...

 

 

 *Seimi

Seimi on hevosen ruokinnassa tallissa käytettävä ruoka-astia, joka yleensä sijaitsee hevosen pilttuun etuosassa.

Menneinä aikoina se saattoi olla yhdestä puusta koverrettu. Seimi voi olla tehty myös esimerkiksi laudasta tai lankusta laatikon tai ruuhen muotoiseksi.

Seimeen asetetaan hevoselle heiniä, viljaa ynnä muuta syötäväksi.

Nykyisin useimmissa talleissa hevoset syövät väkirehunsa seimen sijaan muovisesta ruokinta-astiasta. Korsirehut asetetaan lattialle, mikä mahdollistaa hevoselle luonnollisen syömisasennon, tai heinäverkkoon tai seinälle kiinnitettyyn metalliseen heinähäkkiin.

 

 *Itämaan tietäjät

Itämaan tietäjät tunnetaan myös nimillä kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta

Alkuperäinen kreikankielinen teksti μάγοι ἀπὸ ἀνατολῶν (magoi apo anatolōn) on vuonna 1992 suomennettu sanoilla ”tietäjiä idästä”. Kreikan sana μάγος (magos), monikossa μάγοι (magoi), se viittaa maageihin, joista tuli myöhemmin papillinen kasti Persiassa. Maageilla oli osaamista filosofiassa, lääketieteessä ja luonnontieteissä.

He olivat myös ennustajia ja unientulkitsijoita.

Myöhemmin sana maagi on muuttunut viittaamaan magiaan eli taikuriin tai velhoon.

Vanhoissa seinämaalauksissa tietäjien lukumäärä vaihtelee kahden ja kahdeksan välillä.

 

Perinteinen lukumäärä kolme näyttää tulleen raamatussa mainittujen erilaisten lahjojen lukumäärästä. Varsinkin katolisen kirkon piirissä heidän on yleisesti uskottu olleen kuninkaita, ja sen mukaisesti puhutaankin yleisesti kolmesta kuninkaasta. Tällä nimellä heidät yleisesti tunnetaan protestanttisissakin maissa, vaikka protestanttiset kirkot puhuvatkin mieluummin itämaan viisaista tietäjistä.

Syyriassa on uskottu, että he olivat Larvandad, Hormisdad ja Gushnasaph. Syyrialaiset nimet ovat alkuperältään ilmeisesti persialaisia toisin kuin länsimaiset, joilla ei ole mitään erityistä merkitystä.

Länsimaissa vakiintui 700-luvulla käsitys, että heidän nimensä olisivat olleet Caspar, Melchior ja Balthasar. 

Nimet vaihtelevat eri kulttuureissa: esimerkiksi Etiopiassa kuninkaiden uskotaan olleen Hor, Basanater ja Karsudan.

Kolmen kuninkaan pyhäinjäännöslipas Kölnin tuomiokirkossa sisältää perimätiedon mukaan itämaan tietäjien luita. Ne löysi Pyhä Helena pyhiinvaellusmatkallaan Palestiinaan. Hän vei jäännökset Konstantinopolin Hagia Sofia -kirkkoon, josta ne siirrettiin Milanoon ennen joutumistaan Kölniin vuonna 1164.

Iranilaisen tradition mukaan tietäjät olivat kotoisin Savehin kaupungista Persiasta ja heidät on haudattu sinne.

Loppiainen, jota vietetään tammikuun kuudentena päivänä, on läntisissä kirkkokunnissa itämaan tietäjien juhla.

Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskon historiassa loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhlapäivä.

 

 

Erityisesti Espanjassa ja muilla espanjan- sekä katalaaninkielisillä alueilla kolmen viisaan miehen (espanja: los Reyes Magos, katalaani: els Reis Mags d'Orient) juhla on yhä tärkeä, sillä tietäjät kameleineen toimivat siellä joulupukin vastineena, joille lapset lähettävät kirjeitä. 

Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan lahjoja. Joillakin alueilla lapset valmistavat tietäjille ja kameleille ruokaa ja juomaa virkistäytymistä varten.

Kataloniassa on vielä tämän lisäksi erityisiä itämaan tietäjiin liittyviä tapoja. 

Kolmen kuninkaan kulkueen Alcoissa, Valenciassa väitetään olevan maailman vanhimman. Näissä kulkueissa tietäjät jakavat lapsille pieniä lahjoja.

 

Melchioria pidetään kolmikosta nuorimpana, ja hän jakaa lapsille koruja ja muuta rihkamaa. Kataloniassa hänellä on kuitenkin usein pitkä valkoinen parta, joka on Jeesuksen rangaistus nuoruudellaan ja voimakkuudellaan kerskuneelle Melchiorille. 

Melchiorin lisäksi Caspar on vaaleaihoinen mutta ruskeahiuksinen, hän tuo lapsille leluja. 

Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille. 

Suomessa Tiernapoika-laulunäytelmä on erityinen kolmen kuninkaan muistoa vaaliva perinne. 

Tietäjät lahjoineen, usein kameleineenkin ovat osa jouluseimeä.

 

Taiteessa itämaan tietäjät ovat suosittu aihe. Yleensä esitetään joko heidän matkansa *tähteä seuraten tai tilanne, jossa he antavat lahjoja lapselle (niin sanottu kuninkaiden kumarrus -aihe. Taiteessa tietäjät symboloivat usein miehen kolmea ikäkautta, jolloin heidät esitetään nuorukaisena, aikuisena miehenä ja vanhuksena. 

Esimerkiksi Beda Venerabiliksen mukaan Kaspar oli nuori mies, Melchior vanhus ja Balthasar keski-ikäinen. 

Joskus he kuvaavat myös 1300-luvulla tunnettuja kolmea manteretta: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Tällöin Casparilla on itämaisia piirteitä, Melchior on vaalea ja Balthasar tummaihoinen, kuten Tiernapoikien Murjaanien kuningaskin.

 

Tietäjien tunnuksena etenkin Keski-Euroopassa käytetään kolmea kuninkaan kruunua, josta Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen kopioi sen itselleen Ruotsin vaakunaksi. Kolme kruunua on myös ruotsalaisten jääkiekkomaajoukkueen nimenä ja tunnuksena. Uusi asetus vuoden 1982 laissa koskien Ruotsin valtakunnan vaakunaa oli, että kolme kruunua voidaan pitää viittauksena valtakunnan vaakunaan myös ilman vaakunakilpeä. Niinpä symboli ruotsissa on lailla suojattu, eikä sitä saa käyttää muuna, esimerkiksi yrityksen symbolina ilman lupaa. Laki on voimassa ainakin Ruotsissa, mutta sitä voidaan mahdollisesti soveltaa myös kansainvälisesti.


Michel Tournierin romaani Kolmen kuninkaan kumarrus (1980) kertoo Itämaan tietäjistä ja erityisesti neljännestä tietäjästä, joka ei ehtinyt Betlehemin seimen ääreen.  

Tietäjät esiintyvät myös Lew Wallacen romaanissa Ben Hur (1880), jossa Balthasar on egyptiläinen, Melchior hindu ja Gaspar kreikkalainen.

 

 

 

*Betlehemin tähti

 

On esitetty useita selityksiä, joiden mukaan Betlehemin tähteä koskeva kertomus perustuisi johonkin tähtitieteelliseen ilmiöön, jolle aikakauden oppineet olisivat esittäneet jonkin astrologisen tulkinnan. Tämän selityksen mukaan itämaan tietäjät olisivat olleet astrologeja.

Tämä joulun tähti piirretään usein pyrstöllisenä komeettana. 

Johannes Kepler esitti Betlehemin tähdelle selitykseksi planeettojen kohtaamista eli konjunktiota. 

Voidaan laskea, että Jupiter ja Saturnus kohtasivat toisensa kolmesti Kalojen tähdistössä vuosina 7–6 eaa. Aikakauden astrologisten käsitysten mukaan tällaisella kolminkertaisella kohtaamisella olisi ollut erityisen suuri merkitys. 

 

Samanlainen Jupiterin ja  Saturnuksen konjunktio oli havaittavaissa ainakin eteläisellä tähtitaivaalla tänäkin jouluna, pandemiavuonna 2020.

Vuonna 2008 australialainen tähtitieteilijä Dave Reneke mallinsi tietokoneella Israelin tähtitaivasta ja tuli tulokseen, että 17. kesäkuuta 2 eaa taivaalla olisi ollutkin Venus- ja Jupiter-planeettojen yhtenäinen valo, joka olisi hänen mukaansa voinut olla Betlehem-tähti.

 

"Ongelman ratkomisen vaikeus ilmenee heti alussa. Kun joulua kerran juhlitaan nykyään Jeesuksen syntymän kunniaksi, voisi kuvitella, että varmaankin Jeesus syntyi 25. joulukuuta vuonna 0 (joskaan vuotta 0 ei ole, vuotta -1 seuraa vuosi 1). Mutta eipäs vainenkaan. Edes uskontotieteen tutkijat eivät ole varmoja Jeesuksen synnyinvuodesta, tai edes -vuodenajasta. Yleisimmin Jeesuksen arvellaan syntyneen joskus vuosien 6–4 eaa. välillä.

Yksi tapa arvioida synnyinvuotta on jäljittää aikansa merkkimiehen kuningas Herodeksen kuolinvuotta – ennättihän juutalaisten kuninkaalle kruununsa menetystä pelkäävä Herodes surmauttaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset ennen kuolemaansa, joka ilmeisesti tapahtui pian tämän jälkeen – olettaen, että tämä tarina pitää paikkansa. Herodeksen kuolinvuodestakaan ei ole täyttä varmuutta. Hänen uskotaan nykyään kuolleen joko vuonna 4 tai 1 ennen ajanlaskun alkua." Anne Liljeström/Tähtitieteellinen yhdistys Ursa/Joulun tähden jäljillä

Lähteet:

 Wikipedia

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 

 

 

 

 

 

 

Joulu alkaa Tuomaasta kestäen Nuuttiin asti

 

 

Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun.  

Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui.

Yulea juhlitaan vieläkin. Esimerkiksi wiccat sytyttävät kokkoja päivän pitenemisen kunniaksi

 

 

 

 

Suomen kielen sanat joulu ja juhla tulevat talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule -nimestä 

 

Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. 12. välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.

Kristillistä joulua  päätettiin ryhtyä viettämään 300-luvulla ajalla 25.12. 

 

 

 

 

Amerikkalaisateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: tasauspäiviä ja seisauspäiviä.

 

 

21.12.2020 on jälleen Talvipäivänseisaus, joka on vuoden "lyhin" päivä

 

Päivänvaloa on meillä Suomessa silloin esim Helsingissä vain 5 tuntia 48 minuuttia ja pohjoisessa aurinko ei vielä nouse kaamoksen vuoksi laisinkaan... 

 

23.12.2020 valoisan päivän pituus on Helsingissä jo peräti 5 tuntia 49 minuuttia, eli päivä on kukonaskeleen pidempi kuin tänään... 

 

 

21.12.2020 on myös Tuomaan päivä

Tuomaan päivänä yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään.

 

"Arkinen aherrus hiljeni ja alkoi levon ja rauhan aika. Enää ei tehty teurastuksia, pantu olutta, leivottu tai valettu kynttilöitä.

Tuomaan päivän savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi, minkä takia päivää onkin kutsuttu Tohu- ja Noki-Tuomaaksi. Seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, jotka ovat vanhoja kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvia.

Oluella on ollut erityinen merkitys joulurauhan alkamisessa. Tuomaan päivän tapoihin kuului maistella jo jouluoluen makua. Ihmiset myös söivät yhtä hyvin kuin kekrinä ja loikoilivat paitasillaan pirtin oljilla.

Tuomaan ja joulun välistä aikaa kutsuttu laajalla alueella Suomessa »pesäpäiviksi». Auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään, josta se nousee jouluaamuna ja vuosi aloittaa hitaasti kulkunsa kohti kevättä. Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle.

Tuomaan päivään viettoon liittyvät vanhat suojaavat aurinkosymbolit, joita tunnetaan useita. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa päivää kuvaa vanha suojamerkki, »Tuomaanristi», joka valmistettiin päreistä.

 

Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin saatettiin myös maalata tervalla suojeleva rengasristi.

Kaikkien valmisteluiden jälkeen joulun tuova Tuomas voitiin toivottaa tervetulleeksi runolla:

 

Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!"

 

 Lähteet:

Wikipedia

sekä

Anssi Alhonen/Taivaannaula

 

 

 

 

 

 

 

Nyt se joulun aika 

&

 joulun taika 

 virallisesti alkaa! 

 

 

 

 

 

 

 

Nuutinpäivä



"Nuutinpäivä (13.1.) päätti lopullisesti joulun juhlakauden. Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu vierailevia vainajia ja haltijoita.

Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt.

Päivä siirrettiin kalenterissa nykyiselle paikalleen tammikuun 13. päiväksi 1700-luvun alussa.

 

Nuuttipukki

 

Pukeilla oli päässään pukin tai lampaan nahka, kasvot oli peitetty nahalla tai tuohisella naamarilla taikka noettu mustaksi. Leuassa roikkui pitkä parta. Takkina pukilla saattoi olla nurinpäin käännetty nahka tai olkipalmikoista valmistettu takki. Joillakin oli kädessään seiväs, jonka päässä oli märkä vihta ihmisten huitomista varten.

Nuuttipukit kulkivat talostaan taloon, lauloivat tervehdyssanat ja kyselivät: »Onko hiivoja jälellä?» Talonväen kuului kestitä pukkeja sahdilla ja ruoalla. Jos sahti oli lopussa, pukit veivät oluttynnyreistä tapit ja lauloivat pilkkalauluja.

Pohjois-Suomessa huonoihin taloihin kannettiin myös kantoja sisälle. Jos kestitystä kuitenkin saatiin, pukit kiittivät ja lauloivat. Talonväki vastasi pukeille omalla laulullaan.

 

 Kulkue merkitsi kunkin talon oveen tai peräseinään tiedon siitä, että talo oli maksanut “veronsa”. Jos kestitys oli ollut runsasta, piirrettiin seinään niin monta haarikan kuvaa kuin talossa oli tarjottu. Piirros sai olla koko talven paikallaan todistamassa talon vaurautta ja vieraanvaraisuutta.

Pukkien keräämät ruuat ja juomat saatettiin koota yhteen taloon, joka oli valittu järjestämään joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.

 

Kylän väki saapui sinne iltasella yhdessä syömään, juomaan ja näin hyvästelemään joulun ajan. Pidoissa soitettiin, tanssittiin ja meluttiin. Juhlan päätteeksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta."

Anssi Alhonen/Taivaannaula

Nuutti ja talven selkä joka taittuu

Haikeaa!

Joulun aika on
auttamattomasti nyt ohitse
ja joulu pitää pakata
varastoonsa seuraavaa kauttaan 
odottamaan...

Jouluaattona alkanut Joulurauha kestää 20 vuorokautta ja se päättyy tänään Nuutinpäivään, jolla ennen oli suurempikin merkitys ja jota suurestikin juhlittiin. 

"Nuutinkiertue saattoi lähteä liikkeelle jo loppiaisiltana, mutta yleensä vasta Nuutinpäivänä, ja se voitiin uusia seuraavina iltoina.

Joukon ytimen muodosti 3-5 hassusti pukeutunutta nuorta miestä tai naista. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi ja naiset mieheksi. Varsinaista nuuttia kutsuttiin nuuttiparooniksi tai nuuttipukiksi. Tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, juoda tynnyrit tyhjiksi koko kylästä.

Joukko kasvoi talosta taloon edettäessä. Jos seurue sai olutta kiitettiin siitä kauniisti laululla.

 Jos ei tarjoilua saatu, esitettiin karkeasanainen haukkumalaulu, jossa mm. saatettiin uhata ettei ensi kesänä tulla
kyseisen talon elotalkoisiin.

Olutta ja muita tarjoiluja ei aina nautittu paikalla vaan ne koottiin rekeen ja koko saalis vietiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Siellä olut ja muu ruoka tasan nautittiin.

Nuutinkiertuetapa on elänyt voimakkaana  1930-luvulle saakka erityisesti Etelä-ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa.

On mahdollista, että joulurauhan loppumiseen liittyvät Nuuttipukkien kiertueet ovat vanhempia kuin esim. Tapaninpäivään ja muihin välipäiviin liittyvät kiertueet, olihan vaarallinen Pyhä aika loppunut uudenkuun synnyttyä ja siten voitiin vapaan iloisesti remuten kiertää talosta taloon.

Ns. Pyhä kuukausi oli pakanuuden aikana vuoden pimein kuukausi, jolloin päivä oli lyhyin. Silloin kaikki ulkona liikkuminen oli vaarallista ja näin oli etenkin johtomiesten ja päälliköiden kohdalla." 

Teksti:Lehto.ry/Spiria

Vanha kansa sanoi, että 
Talvennapa, eli sydäntalvi 
taittuu tänään.  

"Kansanomainen nimitys, selkäviikot Loppiaista seuraavasta ajasta osoittaa, että kansa on kuvitellut keskitalven muodostavan vuoden eräänlaisen korkeimman kohdan, kaaren harjan, joka tiettynä aikana katkeaa.


Kansan kielellä talvenselkä tarkoittaa myös tähtitaivaan Linnunrataa ja se käsitetään nimensä mukaisesti. Se esittää talvenkulkua: alkupää auringonnousun puolella syystalvea, korkein kohta eli taite sydäntalvea ja alas kaartuva osa kevätpuolta.


Loppiaisesta alkavat selkäviikot ja reikäleivät tai härkäviikot ja läpileivät. Tällöin alkaa moniviikkoinen juhlaton kausi ennen laskiaista ja Marian päivää.


Herkkuruokainen joulun aika ja loikominen lämpimässä pirtissä ovat ohi. Alkaa arki."

Teksti:Lehto.ry/Spiria

 

Ensi yö on oleva 

sydäntalven yö.  

Minä sitten rakastan
näitä pimeitä talviöitä.


Terveisin Una








 

Nuutinpäivä

♥

Nyt se joulu loppui... 

 

 

♥

 

Siellä se on pihalla, yhä kiinni kuusenjalassaan, 

meidänkin ihana joulukuusi. Saa siellä vielä kukoistaa 

niin kauan kuin ikinä pystyy. 

 

♥

Kun kevät palaa ja jää sulaa, 

saan kuusen irti jalastaan...  

 

 

 

 

Virkattuja, tärkättyjä lumitähtiä 

en aio vielä ikkunoista poistaa. 

 

Saavat yhä loistaa.

♥