Translate

30.9.2016

Sisälle ja ulos




Mikäli aikoo talvettaa pelargoneja, ne pitää 
siirtää sisätiloihin jo ennen niitä öitä 
jolloin elohopea laskee nolla alapuolelle. 
Täällä meilläpäin niitä öitä on 
ollut jo kaksin kappalein.
Omani siirsin visusti 
sisälle jo elokuussa. 

Kun siirrät kukat ajoissa sisätiloihin, 
ne eivät tiputa ja kellastuta kaikkia lehtiään 
vaan jatkavat mukavasti ja kauniisti 
kukintaansa vielä 
monta, monta viikkoa. 
Tietenkin sillä edellytyksellä 
ettei niiden olopaikka ole liian 
kuiva ja kuuma. 

Kuten ikkunan takaa näkyy,
terassille jäi ihan kamalan monta uhkeasti kukkivaa
pelargonia. =( Ne vievät aika paljon tilaa 
sisällä eikä minulla ole enää niin monelle 
talvetettavalle paikkaa yläkerran ikkunan 
edessä koko pitkää talvea.



Tämä mahtava vanha kuusi 
on saanut olla 
jo vuosia voimapuuni. 


Kuusta ei yltä halaamaan kokonaan 
vaan ehkä vajaa puolet rungosta 
jää käsivarsieni alle kun levitän käteni. 
Siispä kukaan ei puun takaa edes 
huomaa kun halaan voimapuuta. 

Se alaoksat muodostavat suojaisan alueen 
joka on suurempi kuin monen olohuone. 
Siellä voisi pitää puutarhajuhlia.
- Mikäli puu olisi jonkun pihassa.



Tämä linnunpesä putosi
kovalla tuulella lähiseudun 
korkeasta männystä. 
Pesässä oli käytetty 
savea, olkea, risuja
ja jonkun villakangasmattoa... 

Ainakin poikasilla oli ollut 
lämmin, tukeva pesä. 


Kauppamatkan kurttulehtiruusujen 
komeita kiulukoita. 

Olen koettanut 
joskus kerätä ja kuivata kiulukoita. 
Onneksi avasin kiulukoita ja 
huomasin että miltei jokaisessa 
asui mato. En sitten kuivanutkaan niitä... 




Pihassa kukkivat jo viimeiset kukat, 
tältä kesältä. Kaunopunahatut kokivat 
hurjan kadon viime talvena ja niitä 
ilmaantui kukkimaan vain muutama. 

Ne muutamat 
kukkivat olivat 
sitäkin rakkaammat. 

Kukkapenkissä on yhä myös 
muutama oravan istuttama 
auringonkukka... 

Me istutamme yhdessä
kukkia oravan kanssa.


 Tänään on Unelmointipäivä
ja minäkin unelmoin jo
ainakin ensi kesästä,
ja monesta muusta jutusta...




29.9.2016

Pukeudutko tänään punaiseen?











Maailman sydänpäivää vietetään torstaina 29.9.
Haastamme kaikki suomalaiset pukeutumaan punaiseen 
ja miettimään oman sydämen hyvinvointia. 
Pue sinäkin päällesi jotain 
punaista, on se sitten huivi, paita, sukat 
tai vaikka hiuskoriste! 





Omena päivässä 
pitää lääkärin loitolla... 





Kotoisaa vihreyttä




Muratti kasvoi kesällä ulkona ihan 
huimiin mittoihin. Sen jättilehdet 
peittävät helposti koko avoimen kämmenen.



Mietin, mihin ihmeeseen sen sisällä laittaisin 
ja ainoaksi mahdolliseksi paikaksi jäi tuo keittiön 
astiakaappi, ja muratti koskettaa siitäkin jo toiselta 
puolelta lattiaa.
 Kaapin toisella puolenkin se on jo
lattiaa kohden matkalla.

Se on matkamuistoni,
aluksi oksa vain noista maisemista.




Pelkään kyllä muratin olevan tuolla liian hämärässä ja 
pohdinkin, josko nostaisin sen keittiön ikkunalle, 
ja nostelisin köynnösoksat nousemaan verhojen 
lailla kohti kattoa...


Mitä olet mieltä? 
Olisiko ihan hassu idea? =) 





28.9.2016

Joulu joka päivä





Hippeastrum rosa 
 päätti kukkia toisenkin kerran
 Elokuussa se teki jo 
ensimmäisen kukkaputken
 jonka jälkeen aioin laittaa sen vintille lepoon, 
mutta kun vilkaisin sitä 
havaitsin suureksi ilokseni siinä 
jälleen innostuneen kukkaputken.





Niinpä siirsin aman suurine ruukkuineen, 
kukkaputkineen ja 
kolmine poikasineen
takaisin keittiön ikkunalle
jossa se pian avasi ihanan 
nelikukkaisen kukkaputkensa. 

Aman kukka aamuauringossa

 Sitä edellisen kerran sama
jättiläissipuli
oli kukassa 



Kun kaikki kukat olivat auenneet, 
leikkasin kukkaputken maljakkoon. 
Sitten siirsin emosipulin lepoon ja 
vieroitin varovasti sen kolme 
poikasta, muuttamalla ne muiden 
peräkammarin ikkunalla kasvavien 
kanssa samaan laatikkoon asumaan.
Pienin niistä vaikuttaa aika 
hentoiselta mutta toivottavasti 
sekin vielä vahvistuu ja joskus 
jossain vaiheessa tulevaisuudessa 
poikasetkin saavat aikaan 
tuollaisen ilotulitusmaisen 
kukkapurskahduksen jonkun 
silmien iloksi.



Tuossa on sunnuntaina viimein poislaitettu 
viimeinen amankukka pelakuunkukan kanssa 
kimpassa kermanekassa. 

Otsikkoon palatakseni, 
se olisi vaan ihanaa jos olisi 
jotain jouluista esillä joka päivä.
Amaryllikset mielletään
joulukukiksi mutta tämä minun kasvini
vain noudattaa omaa luontaista rytmiään.
Olen kyllä vieraillut usein sellaisessa 
kodissa, jossa on joulu joka päivä, 
samoin pääsiäinen, kesä ja talvikin
yhtaikaa ja voitte uskoa 
että se paikka on aika satumainen. 


27.9.2016

Pegonioita







Yksi kesäkuun alussa lähikaupasta 
bongaamistani ale-kukkamukuloista 
kuului tälle ihanalle pegonialle,
Begonia pendula white 
jonka kukkimista sainkin odotella 
kokonaista kolmisen kuukautta. 

Ja minä kun olin naivisti kuvitellut sen 
valkoisten kukkien ilostuttavan
terassilla istujia koko kesän.

Eli jos tällaista kesäkukaksi joku 
halajaa, niin mukula kannattaa istuttaa 
multapurkkiin jo helmikuussa. 

Tai: kantaa kasvi kotiin kukkakaupasta
kesäkuussa komeana ja kukkivana. 


Sen kukat ovat hyvin kookkaat. 
Suurimman kukan halkaisija on 10,5 cm
ja lehdistä pisimmät yli 20 cm pituisia.
Koko kasvi on n puoli metriä korkea ja
n 45 cm leveä, eli mahtuu juuri ja
juuri ikkunalaudalle, jossa se
tykkää olla.

Toin ruukun sisälle 
 viime kuussa jolloin se herkesi 
kasvamaan pituutta, paksuutta 
ja kauan kestäviä kukkia.
Mielestäni se on aivan
suloisen ihana! 

Katsotaan, miten kauan 
se sisätiloissa viihtyy. 




Muistan miten mummoni puhui aina 
pekuunioista, miten hän osti haudalle 
keväisin punaisen sellaisen. 
-Sinne papan leposijalle...
Myöhemmin hautaa
jossa sekä mummo että pappa
lepäävät viime untaan,
hoiti äiti-Mamani.
Niinikään keväällä vieden usein
punaisen pekuunin  haudoilleen
ja talveksi jotain muuta sekä
jouluna ja heidän syntymäpäivinään
kauan palavan hautakynttilän.

On muuten tosi inhottavaa
että nykyään tuolle haudalle tehdään 
niin usein ilkivaltaa ettei sinne enää
kannata kynttilöitä & kukkia viedä lainkaan.
Mama sanookin, että hänen vainajansa
näkevät kynttilänsä myös hänen
olohuoneen pöydältänsä. 
Pitäisikö hautausmaillakin olla
kameravalvonta ja vartijoita?



Mutta palatakseni pegoniaan,
tässäpä vielä sen hauskoja suonikkaita
ja siipimäisiä punavihreitä lehtiä.







Teemapäivissä menee Litistä tölkkisi 
-niminen päivä, mutta jos likistelee 
palautustölkit, niistä ei saa panttia. 




26.9.2016

Koreankärhö







Jo ensimmäisenä keväänä kylvin kukkien siemeniä 
kovasti multapurkkeihin, idätin, valaisin, kastelin ja 
jotain niistä lähtikin kasvamaan ja siirrettiin aikanaan 
pihalle puutarhamaisuutta muodostamaan. 



Koreankärhö, Clematis Korean Beauty 
on yksi niistä kasveista. 
Pussillisesta siemeniä lähti vain yksi 
itämään ja tämä tässä on se sama kasvi.



Se on siirrettykin jo muutamaan kertaan, koska sijaitsi ensin 
entisen pihamökin seinällä ja mökki sittemmin purettiin pois. 
Pakkohan kasvi oli siirtää vaikka se olikin kasvanut siihen 
mennessä jo mukavanpituiseksi. Toisen kerran se siirrettiin 
pois pajun vierestä, koska kasvaessaan elävässä puussa 
joka heilui turhan paljon tuulessa, kärsi kärhöparka 
siitä hurjasta menosta.


Terassin nurkalla, suojaisemmassa paikassa, 
se on kasvanut nyt kaksi vuotta ja
tänä vuonna se kurkotti terassin
sisäpuolelle, suunnistaen kohti kattoa. 

Onneksi se jäi henkiin viime talvesta, 
joka vei muut kärhöt...


Koreankärhö kukkii aika myöhään, 
nimittäin juuri nyt, parhaillaan. 



Onko sinulla mukavat naapurit?





Hämäläisen tien näkymiä




Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 
ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,
- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 
niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?


Tietenkin ihania sänkipeltoja, 
joista tulee lapsuus mieleen... 



Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  


Samoin sukunsa mustia lampaita... 



Nautaeläimiä myöskin... 


Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 



Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 
koska täälläpäin ei sellaista tänä 
vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 
Sitähän sanotaan että kunnon 
ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 



Tällaisia kauniita metsämaisemia...


Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  



Komeita kallioleikkauksia... 




Lahden Nastolassa on tämän seudun 
kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 
Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 
yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 
on vuosia kun asuimme Nastolassa... 





Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 
oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 
Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 
häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 
mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 
Me vaan emme olleet ajelleet siellä 
pitkiin aikoihin... 


25.9.2016

Uusin ihastukseni!







Tässä hän on! 
Eikö olekin lumoava? 
Minä ainakin hurmaannuin, 
kun piti käydä ostamassa 
kananmunia Tokmannilta 
ja hänet nähdessäni minun 
oli vain saatava hänetkin 
mukaani!! 


Se oli rakkautta 
ensi silmäyksellä.



Siitä saakka kun saimme häälahjaksi orkidean, 
olen ollut niihin hupsuna. Kotiin oli 
siunaantunut hääorkidean lisäksi kaksi 
muutakin, jouluksi hankkimani valkoinen ja 
pääsiäisen Tarton reissun minikokoinen
aniliininpunainen. 



Pääsiäisestä saakka kukkinut minikokoinen 
lopetti vihdoin elokuun lopulla kukintansa.
Osasyynä taisi olla tuo
uusien kuorikkeiden vaihto...?
Mutta ne kaksi vanhempaa ainakin
oli jo korkea aika vaihtaa uusiin
kuorikkeisiin ja etenkin uusiin
ruukkuihin, koska olivat jopa
halkaisseet entiset muoviruukkunsa. 

Kahteen vanhempaan 
orkideaan on ilmaantunut 
uusia ilmajuuria sekä kukkavanoja. 
Ah, miten ihanaa, lohduttavaa 
ja erityisesti palkitsevaa. 
Kohta ne jälleen kukkivat! 


Seuraan tilannetta ja raportoin 
mikäli tarvetta tulee... 





Syksyn kylmää








Piha alkaa käydä jo talvilevolle. 
Kohta saa leikata perennat alas, 
öljytä lapiot, pestä varastoon 
nurmikonleikkurit, nostaa pois 
kastelukannut ja tyhjentää vesitynnyrit... 

Nämä kuvat ovat roikkuneet jo jonkin aikaa 
koneellani, eli ovat varmaan jo elokuulta. 
Nyt piha on jo todella keltaruskea, 
nurmikkoa lukuunottamatta.



Viimeinen anemonia, (kruunuvuokko)
kukassaan. On siinä vielä nuppuja mutta en ole 
ollenkaan varma että se jaksaa niitä enää avata 
öiden muuttuessa niin kylmiksi. 


On hopeapaju vielä harmaa ja vakaa. Se tiputtelee lehtiään vasta 
ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen, usein lumihangen päälle. 

En olekaan muistanut valaista syysiltoja 
näillä hopeapajussa roikkuvilla lyhdyillä... 




Lämmityskausikin on jo aloitettu. 
Keittiön kamiina lämmittää nopeasti 
puoli taloa ja varsinkin keittiöön sen 
kotoisen lämmön ja kodikkuuden. 


Tänään sunnuntaina vietetään Farmaseuttien päivää
sekä kaikenlaisia ihania syntymäpäiviä. 

24.9.2016

Koti harmaan sävyissä



Remonteissa löytynyt avain
on saattanut aikoinaan
kuulua pihasaunaan.



Hani totesi meillä olevan 50-shades-of-grey-koti. 
Harmaa tuntuu olevan nyt lempivärini ja sitä on kaikkialla. 
Harmaa on lempeä ja lämmin väri. 





Harmaa lohduttaa. 
Harmaa meitä halaa. 




Harmaa nukuttaa. 
Harmaa  tuudittaa, 
meidät nukkumaan.




Terassilla koristeikkuna huurtuu aamuisin. 




Äitienpäiväksi saatu tulilatva 
tuikkii vielä kukkalatvoin 
syyskuussa, harmaassa paljussaan.




Sääntietäjä Fatimakin pukeutuu 
kostealla säällä miltein harmaanviolettiin 
viittaan. Jos on kaunista ja kuivaa, 
hänen viittansa on vaaleansininen. 
Jos tiedossa on vesisadetta, hänen 
viittansa on ihan vaaleanpunainen. 



Tässä kuva siitä, kun aamuaurinko
sai minut hymyilemään.
Se paistoi tiskipöydälle
niin lumoavasti.
Halvat on minun iloni. =D



Tänään on  kansainvälinen pupupäivä
Niitä valitettavasti hyppelee pihassa joka yö 
ja ne ovat jo nyt käyneet mm orapihlajan kimppuun...
=( 




Onkin aika ottaa harmaat jänisverkot esille ja
suojata kaikki mahdollinen niiltä 
talttahampaisilta.