Talvipäivä Lahdessa

 

 

 

 

 

 

Lahtelaismetsässä on kaunista
ainakin talviaamuna lumisateessa,
lamppujen valaistessa puita.

 

Tässä jo aamu valkenee...

 

 

Ja päivällä pakkasessa ja matalalla 

paistavassa auringonpaisteessakin
on oma taikansa...

Hämäläisen tien näkymiä

Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 

ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,

- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 

niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?

Tietenkin ihania sänkipeltoja, 

joista tulee lapsuus mieleen... 

Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  

Samoin sukunsa mustia lampaita... 

Nautaeläimiä myöskin... 

Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 

Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 

koska täälläpäin ei sellaista tänä 

vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 

Sitähän sanotaan että kunnon 

ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 

Tällaisia kauniita metsämaisemia...

Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  

Komeita kallioleikkauksia... 

Lahden Nastolassa on tämän seudun 

kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 

Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 

yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 

on vuosia kun asuimme Nastolassa... 

Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 

oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 

Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 

häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 

mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 

Me vaan emme olleet ajelleet siellä 

pitkiin aikoihin... 

Naisellisuuksia ja vähän miehekkyyksiäkin

Automovilístico de Málaga, eli Malagan automuseon 

naisellisempia esittelykohteita tässä nämä muutama 

ihana leninki... 

Keltainen ihanuus. 

Perinaisellisia hatturasioita. 

Tämä samettinen ruusukuvioinen oli suosikkini. 

Lisää hatturasioita... 

...ja wow, mitä hattuja!

Tämän asukokonaisuuden kohdalla seinässä 

oli lappu jossa kerrotaan tällaisen asun olleen 

Marilyn Monroen tyyliä. 

Pukeutumispenkki vähän miehisempään makuun. 

Tämä oli ihana ja ajaton kesämekko. 

Ja tämä oli suloinen! 

Ja kas, tällainen se 

jokanaisen pukeutumishuone pitäisi olla! 

Ainakin minun vähäiset vaatteeni mahtuisivat mainiosti tuonne upeaan 

vaatekaappiin. Ui, mikä ihana kokovartalopeilikin siinä olisi! 

Lisäherkkubonuksena tuo kampaus- ja meikkipöytä...! Iik! =D 

Tämä sininen leninki 

oli minun mielestäni Marilynimaista tyyliä.

Ovatkohan museon lavastussuunnittelijat joskus sattumalta 

nähneet Kaj Stenvallin ankkateoksen 

Matkalla kapteenin pöytään? =) 

 

Miesten hatturasia ja siihen sopiva silinteri.

Tämä kookas matka-arkku on hieman nähnyt maailmaa. 

Miesten tarvikkeet kulkevat kätevästi ja siististi omilla paikoillaan 

tällaisessa matkalaukussa. Olisipa nykyisissäkin laukuissa tällaisia lokeroita 

niin kaikki ei menisi sekaisin.

Pimeys

On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin 

kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain 

- pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme.

Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla 

jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta, 

Jupiteria ja Marsia?

Siellä ne avaruudessa 
tanssivat riverdancea 
nuo kolme planeettaa...  

Mutta tässä kännykkäkuvassa 

joka on keittiön ikkunasta napattu, 

näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona,

näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin, 

huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä.

Toisinaan pitää valaistua
ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia

cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin. 

Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät 

rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat 

kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Istutan kasveja multaan paljain käsin,
kitken rikkaruohoja
- kyllä, vielä marraskuussakin voi kitkeä -
suljen kuuman uunin luukun,
raavin kynsillä pois maalijämiä
paikoista mihin niitä ei olisi pitänyt tulla,
avaan kansia kynsin,
riivin appelsiinilta kuoret, jne jne jne... 

Kesän rusketus alkaa jo kadota iholta. 

Marraskuu mataa

Ja kohta sataa... 

Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli.
En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita
sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä.

Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa. 

Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä, 

kun ei ole vielä lunta valaisemassa. 

Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä,
onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa... 

Tervetuloa maailmaan ja kastele kukkasi

Tässä penkissä on kerrattuja vaaleanpunaisia 

tulppaani-ihanuuksia.

Minulla oli tosin muistikuva,
ja sen tukena pahvinen pakkauskin jäljellä, 
että ne olivat näitä, 
mutta ovatkin kauniimpia! 

Tervetuloa-kyltin kohdilla pitäisi kasvaa 

viime kesäinen fuksianpunainen jaloleinikki. 

Saapa nähdä onko se selvinnyt talvesta mullan alla. 

Ainakaan vielä ei näy mitään... 

Toukokuinen aamu ennen kello seitsemää näyttää tällaiselta. 

Linnunlaulun voit vain kuvitella taustalle. =) 

Kerratut vaaleanpunaiset tulpukset 

ovat myös ihmeellisesti monilapsisia. 

Jokaisessa varressa on vähintään kaksoset 

suuremman emokukan seurana. <3 

Tällaiselta ne näyttivät 

ennen kuin yksikään oli 

kunnolla auki. 

 Tänään olisi Kastele kukkasi -päivä.
Totta kai kastelen! =)