Parvekkeella

Uuden kodin lasitetulla parvekkeella 

on hirvittävän kuuma ja osa tänne 

laittamistani kasveista onkin jo 

siksi menehtynyt. 

Nämä ovat jäljellä... 

Pelargoneja pitää tietenkin olla. Aina...

En kehdannut entisen kodin kukkapenkistä 

ottaa yhtään alkua mukaani sitä somaa ja rakasta 

tähkälaventelia. 

Tämän yhden hieman erilaisen version 
löysin Lahdesta ennen muuttoamme 

Tavaratalo Kärkkäisen pihan löytönurkasta 
ihan kuivettuneena, kahdella eurolla. 
- Eivät uskoneet sen selviävän, 
mutta sehän piristyi ja selvisi. 

Sääkukat, eli/tai tähtisilmätkin ovat sieltä. 
Nekin jo meinasivat läkähtyä kuumuuteen, 
ennen kuin keksimme asentaa verhot parvekkeelle. 

Lankaköynnöstä löytyi Orimattilan 

Tokmannilta juuri ennen poismuuttoamme 
siitä kylästä...  

Viime vuonna lankaköynnöksetkin (mm) 

 kasvoivat niin upeasti terassillamme, 

että niitä piti nytkin saada, 
vähän niin kuin lohdutukseksi... 

Matkamuistomuratti ilahtui päästessään 

ulos jälleen, pitkän talven jäljiltä. 

Saapa nähdä miten ihmeessä saan sen taas 

talvetettua, kun nykytaloihin ei 

tehdä edes ikkunoille kukkalautoja... 

Pitää kehitellä jokin kukkapöytäviritys... =D

Tässä siitä erilaisesta tähkälaventelista 

hieman kuvia. 
Se tuoksuu herkän hempeälle. 

Jouluksi Murusilta saatu joulutähti innostui 

päästessään parvekkeelle. Sillä on yhä 

punaisia lehtiä piilossa vihreiden takana...

Se tekee hurjana uusia lehtiä koko ajan. 

Sen juurelta pitää napata pieni 

sitruunanalku omaan ruukkuunsa... 
(Done...) 

Mehiruusukkeet ostin Viron 

reissulta keväällä. 

Joulun jälkeen alesta hankittu 

huonekuusi on tehnyt kokonaan uuden 

latvuksen ja paljon uutta vuosikasvustoa. 

Kun vertaan tammikuun kuviin, se on 
kasvanut hurjasti! 

Kirjavan, kiharalehtisen rönsyliljan 

hankin keväällä Virosta. Se on saanut 

 saanut aikaan poikasia. 

Mintun otin matkaani entisen 

kodin yrttipenkistä. 

Vanhan sillan alla

Reissullamme oli enimmäkseen aurinkoisia 
päiviä, mutta muutama harmaa päiväkin 
mahtui joukkoon. 

Eräänä päivänä menimme hieman kauemmaksi 

Addajoelle, ajellen sen yli kulkevaa vanhaa siltaa 

pitkin joen toiselle puolelle ja vaelsimme sitten 

kävellen sateisen usvaisena päivänä parin sadan 

metrin kaltevan pudotuksen alas joen rantaan. 

Sillan alapuolella, 

yksikaistaisen autotien alla 
omassa kehikossaan, 
kulkee myös junan rata. 

Näimme alhaalta päin, 
kuinka juna puksutti 

hitaasti sillan päästä päähän. 

Rinne joen varrella on paikoin 

aikamoisen jyrkkä. 

Suojelus ei ole pahitteeksi 
joten pyhimyksiä tarvitaan. 

Ainakin heille, jotka hirmuista 

vauhtia menivät joenvartta 

polkupyörineen alas! 

 Parempi katsoa 

kuin katua. =) 

Joella on 

vanha vesivoimalaitos 

kanavineen.

Voimalaitoksen nurkilla 

kuvattua... 

Voimalaitoksen vesikanavia 

jotka kahlitsevat hetkeksi 

virran vesimassat.

Tässä joki on jo taas vapaa 

kulkemaan.

 Taas tapasimme joutsenet! 

Niillä oli seuralainenkin. 

 Koko ajan ne 

piiloutuivat paparazzilta, 

ollen syövinään... =D 

No joo, joo, söivät 

ne oikeastikin... 

Sorsakaverikin näytti 

miten se tekee puolisukelluksen.  

Ihana punarinta piilotteli milloin voimalan, 

milloin joen rehevän kasvillisuuden seassa 

ja lauleskeli kesäisesti meille.  

Riippapelargonit eivät juuri nyt kuki, 

mutta muutaman kuukauden päästä kyllä. 

Puiden lehdetkin saapuvat pian 

takaisin ja talvi on selätetty. 

Siihen saakka muratit 

saavat hoitaa lehtivihreyden. 

Joku on tästä kerännyt sopivasti 
jouluksi villit viikunat. 

Pari viimeistä ei ole 
enää ehtinyt kypsyä. 

Täältäkin olisi saanut 

oreganoa muurin kupeesta. 

Mehikasvit tekivät
sumusta vettä. 

Aika taikureita. 

Ritari Hani

Hanin synttärikukka minulle. =) 

Wagner-säästöpossukka 

sitä hieman ihmettelee. 

Amaryllisten eli jaloritarinkukkien sipuleista ei 

tällä haavaa tule enempää kukkia joten ne 

muuttivat yläkertaan.