Papalle

Löytyy myös FB-runokuvasivustolta... 

Äidille

 

 

Muistan äidin kädet

Kämmenpuolelta silkkiset 

Tuhansittain neuleita kutoneet 

sadoittain kukkia istuttaneet

Kämmeniensä silitystä

on yhtäkkiä ikävä 

 

- Una Reinman 

 

 

 

- Löydät tästä runosta runosivustoltani myös mummo-version.

 

Laitoin siksi molemmat naiset tähän runoon, sekä mummon että äidin, koska ainakin minun kohdallani sama sopii molemmille.

 

Kummatkin ovat olleet ahkeria kädentaitojen tekijöitä ja loistavia puutarhureita.

Mummo oli jopa ammatiltaan puutarhuri.

💗

Erakoita, internettiä ja kissoja

Tänään lokakuun kolmanneksi viimeisenä päivänä

 vietetään Erakkopäivää, Internetin päivää, sekä Kissapäivää.

Kaikki teemat sopivat kaltaiselleni introvertille hyvin.

Voin katsella netistä itsekseni kissavideoita ja 
siinähän nuo kaikki teemat saa sopivasti yhdistettyä. =)

Kissaa minulla ei vieläkään ole, 

vaikka sellaisesta kovin pitäisin.

Mutta ehkä jonakin päivänä,
silloin kun osaan sitä itse vähiten odottaa,
joku kissa löytää minut... 

Ylin kuva Pixabay, 
alemmat kuvat reissukuvia 

Elämäni ensimmäinen perhosorkidea

Viivähdetään kukkien parissa hetki, vaikka niitä ei enää pihalla yöpakkasten jäljiltä olekaan. Sisätiloissa kukkii tämä reilun vuoden meillä ollut ihana orkidea, joka kuukausien tauon jälkeen innostui yhtäkkiä kukkimaan.

Täytyy myöntää että kukan saadessani olin hiukan kauhuissani. Sisimpäni oikein kiljui apua, sillä ajattelin, etten saisi tätä ikinä pysymään elossa. - Se kuolee kummiskin, mää mietin lakonisesti. En ole koskaan ennen omistanut enkä edes hoitanut orkideaa...

Siinä oli silloin toissaloppukesänä rutkasti kukkia, mutta vähän ennen viime vuoden syyskuun  puoliväliä se tiputti ne kaikki. Siksikö, kun menin siirtämään kukkaruukun toiselle ikkunalle. Kuka tietää. Tai sitten sen kukinta-aika oli vaan loppu.

Se oli pelkkä lehtihökötys kymmenen kuukautta, tehden kyllä kaksi uuttakin lehteä niiden kuukausien aikana. Mutta pari kuukautta sitten se työnsi kaksi vihreää kasvannaista kohti ikkunaa. Jee! Kukkavarsia! Wow!

Hankin sille hetimiten palkaksi uuden tukikepin, heitettyäni sen edellisen pois, ollen varma, ettei se kuuna päivänä tulisi sellaista enää tarvitsemaan. Kukkaputket kasvoivat vauhdilla pituutta ja alkoivat viime kuussa työntää nuppuja esille. Kukkavarren alimmat nuput pullistuivat ja pullistuivat, kunnes illalla 26.10.2015 se aukaisi toiseen kukkavarteen ensimmäisen kukkansa! Voi kaikkien kukkakeijujen äiti, miten oletkaan ihana!

Eilen aamulla se aukaisi toisen kukan ihailtavakseni 

ja minähän ihailin, kuvailin ja huokailin 

kuinka se ihmeellinen kukka onkaan ihana, ihana, ihana!

Tästä kokemuksestani rohkaistuneena 

aionkin hankkia valkoisen tällaisen heti 

kun tililläni taas on rahaa... =) 

- Köyhillä runoilijoilla ei aina ole... 

Teddy-karhujen oma teemapäivä

Tänään nostetaan kaikki rakkaat nallet esille kunniapaikalle, 

onhan sentään kansainvälinen nallepäivä.

Kirpputoreilta pelastamieni nallekarhujen lauma senkun vaan kasvaa. 

Kaikki nämä nallet ovat joskus olleet jollekin muulle rakkaita 

ja nyt ne ovat rakkaita minulle...  

Ei höpsömpi keräilykohde. 

Ulvo kuuta -päivä

Tänään voit ulvoa kuuta, ihan luvalla. 

On sellainen päivä... oouuuuuuu!

Siellä se taivaalla köllöttääkin sopivasti, 

jos vain pilven näyttävät meille öisen kuun loisteen. 

Varsinainen täysikuu on huomena tiistaina, 27.10. 2015...

Avaruus on tänään tällainen...
Venus, Jupiter ja Mars ovat aamuisin
ennen auringonnousua itätaivaalla
ihan vierekkäin. 

Minulla on tänään lisäksi 

haravoi pihaa -päivä. 

Tuulet ovat riisuneet loputkin lehdet 

niistä sinnikkäimmistäkin pihan puista.
Keskipihaa kävi jo tässä aikaisemmin
kaksi Murua haravoimassa, mutta silloin
kookas vanha hopeapaju oli luovuttanut
vasta yhden kolmasosan lehdistään.
Nyt ne loput lehdet ovat pitkin pihaa. 

Eilinen päivä olisi hyvin soveltunutkin lehtien haravointiin 

mutta päivä hurahti Helsingin reissun vuoksi, piipahtaessamme 

Koti ulkomailla -messuilla Wanhassa satamassa. Helsingissä oli 

puissa vielä lehtiä. Siellä on lämpimämpää 

kuin meillä täällä siberiassa. =D 

Kuva pixabay

On niitä jo poltettava

☆•.¸.

Kellot kääntyvät sunnuntaina talviaikaan 

ja minua nukuttaa.
On niin pimeää, että lisävaloa tarvitaan.

Mutta varovasti niiden kynttilöiden kanssa. 

Eikä jätetä vartioimatta, 

edes ulkona. 

Arkea

Alkaa olla jo niin viileää että lämmitän joka toinen päivä alakerran olohuoneen takan, joka lämmittää koko talon aina yläkertaan saakka. Joinakin päivinä yläkerran punainen pönttöuuni lämmittää herttaisesti yhdellä ainoalla, tällaisella vajaalla pesällisellä kiltisti koko vintin.

 Tällainen pönttis ja vintti oli kun näimme ne 

ensimmäistä kertaa tyhjennetyssä talossa,
ennen tänne muuttoamme...

Aluksi katselimme pönttöuunia sillä silmällä, että se hilseillyt ja puoliksi mustunut rohjake saisi vaikka häipyä siitä tilaa viemästä. Suunnittelimme jo kuinka heittelisimme sen peltiosat ja tiiliskivet alas yläkerran ikkunasta.

Tässä pohditaan tulisiko siitä punainen vai...

Nuohooja sitten nuohouskäynnillään valaisi meille, jotta pönttis se varsinaisesti on meidän talon varaava takka, mutta alakerran kaakelitakka puolestaan on vain avotakka, koska se on tekovaiheessaan kytketty hormiin väärin. (Sikäli ei yllättänyt, että sekin on väärin asennettu, koska miltei kaikki tässä talossa on pitänyt korjata siksi että joku aiempi remppaaja on tehnyt kaikkea väärin...) Kyllä kaakelitakkakin pysyy lämpimänä mutta se tarvitsee noin neljä pesällistä puita lämmitäkseen. No eipä siinäkään mitään, sitten vaan lämmitetään neljällä pesällisellä mutta sellainen  lämmitys vie aikaa. Kotihengettärenä minulla on onneksi aikaa lämmittää takkaakin.

 Tässä hieman remppablogista pönttiksen kunnostushistoriaa: 

Ensiksi paikkasin sen sisäpuolta uuninluukkujen yläpuolelta rapautuneesta kohdasta parilla uudella tulitiilellä sekä tulilaastilla. Kuivuessaan laasti hieman kovertui mutta Hani totesi sen olevan ihan ok siisti ja ettei sitä tarvihe enempää massailla laastilla. Katsotaan sitten onko korjauskerros tarpeeksi paksu, vai tarviiko tätä paikkakohtaa myöhemmin lisäpaikata. Uuninpesässä oli myös takaosassa pari paikattavaa saumankohtaa. 

Pinnalta hioin ensin hilseilevät kohdat hiomapaperilla. Sitten pesin pinnan maalarinpesulla, pyyhin kostella ja lopuksi vielä kuivalla. Muutamat vanhat pyyhkeet saivat tehdä viimeisen työnsä pönttöuunin puhdistuksessa. Seuraavaksi maalasin pönttöuunin pinnan pohjamaalilla, mustalla Rostex Superilla. 

 Yhden vuorokauden pönttöuuni oli tosi goottiuuni. =) 

Hani sanoi töistä tulleessaan, parvelle kiivetessään ja pönttiksen nähdessään:
-Jätetäänkin toi tuollaiseksi. =)
Haha! Joo mut ei... Eikun jälleen hiomaan pintaa sileäksi ja hiomapölyn puhdistusta.
Päädyimme sitten vihreän sijaan punaiseen väriin. Litran purkki oikeaa, arvokasta ja valmiiksi sävytettyä upeaa Cayennea, (koodi M419), eli Unica  pintamaalia oli odottamassa, joten seuraavaksi sivelin vaahtomuovitelalla väriä (18.9.2012) pönttiksen pintaan, suojaten ensin hilseilevästä hopeanvärisestä maalista puhdistamani uuninluukut punaiselta maalilta. En saanut millään irroitettua uuninluukkuja, joten sanomalehteä siististi maalarinteipillä luukkujen päälle ja a vot, oli helppo maalata kun ei tarvinut pelätä maalin tekevän punaraitoja luukkuihin. 


Kolhupaikka uunin luukkujen päältä olisi pitänyt oikeaoppisesti pakkeloida jollain kuumuutta kestävällä massalla, mutta ajattelimme, ettemme haluakaan pönttiksestä täydellistä ja vuosien kolhut saisivat kuultaakin esille. Pönttis sai seuraavana päivänä (19.9.2012) pintaansa toisen kerroksen Unicaa, jälleen vaahtomuovitelalla. 

Uuninluukut on käsitelty ensin Rostex Superilla ja sen jälkeen Liesimustalla. Olemme havaineet sen hyväksi aineeksi mm aikoinaan vanhan keittiön puuhellan pinnan kunnostuksessa sekä olohuoneen takanluukkujen kaunistamisessa. Hopeanmusta pinta pysyy siistinä kauan, antaa mukavan kiiltopinnan ja vetää vertoja maaleille. Liesimusta on helppo uusia. Kumihanskat ja rätti vaan käteen ja mustaamaan. 

Pisteenä Ii:n päälle pönttis sai uuden tuhkaluukun kannen, edellisen ruostuneen tilalle. Eduspelti on vielä hakusessa, kun ensin päätämme mitä teemme laminaattilattialle... 

PS:

Kaikkien uuninluukkujen lasiosat 

voi puhdistaa Sammolla. 

Vanha hyvä aine,  jo tsaarinajalta, 

ja puhdistaa todella tehokkaasti 

pinttyneenkin noen pois. =)

Pönttis kunnostuksen jälkeen. 

Palataan nykyhetkeen. Pönttiksen punainen väri tekee uunista lämpimänoloisen. On onni että korjasimme sen ja käsittelimme sen pinnat uudelleen ja se voi jatkaa hyvänä palvelijana eloaan vielä kauan pienessä punaisessa talossa.

Huomenna onkin aika jälleen tyhjätä tuhkat pois kaikista talon kolmesta tulipesästä. Keittiössä on vielä kolmas, sellainen pikku kamiina, joka myös lämmittää yhdellä pesällisellä puoli taloa.


Tuhkat kannattaa jäähtyneinä ripotella ruusupensaille. Pihan valamonruusut ovat mahtavia varmaan ihan tuhkan ansiosta. Myös nurmikko on tykännyt keväisistä tuhkasateista, jotka samalla sulattavat lunta matalammaksi, niin kuin Pappani aikoinaan lapsuudessani opetti.

On tullut näköjään myös aika ottaa riittoisa pieni Liesimusta-puteli jälleen esille, ja käsitellä nuo uuninluukut sillä. Sitten luukut ovat taas kiiltävänmustat. Edellinen käsittely onkin kestänyt reilut kolme vuotta. Vanhat keinot ovat monesti parempia kuin pussillinen uusia, niin kuin sanonta kuuluu. =)

Marttojen käsityöhaaste ja sukkaohje

 

Perusvillasukkien ohje
Marttaliiton sivulta. 

Lisätietoja:

Marttaliitto
PIrkko Elomaa-Vahteristo
pirkko.elomaa-vahteristo@martat.fi
050 374 3145

SPR
Melinda Palomaa
Valmiussuunnittelija,Kotimaan valmiuden yksikkö
melinda.palomaa@punainenristi.fi
Mimmu Piirto
kehittämispäällikkö
mimmu.piirto@redcross.fi
040 5111571

Teksti ja kuvat: Marttaliitto 

Arkihaaste 4/5

Sen lisäksi, että uusia villasukkia alkaa olla jo vaikka
kuinka iso pino valmiina odottelemassa kenelle ne ojennetaan,
ja osan tosiaan lähetin turvapaikanhakijoille, 

olen neulonut myös miniäkokelaille jotain pientä nimipäivälahjoiksi. 

Ainokaiselle meni tällainen turkoosi kaulaliina.

Ystäväni Minttunen muutti kesällä ja myi kaikenlaisia ylimääräisiä
tavaroita pois ja häneltä sain edullisesti ison kasan villalankoja
joita ilokseni olen neulonut uuteen muotoon nyt kun
remonttikiireemme ovat hiukan hellittäneet.

Nämä turkoosinsiniset angoravillalangat
olivat mielestäni jotenkin Ainokaisen värisiä
joten ne valikoituivat hänen nimipäivälahjakseen. 

Satunen sai tällaisen pehmoisen valkoisen pipon
omaksi nimipäivälahjakseen.

Talvi on jo toisina päivinä niin totta,
ja toisina päivinä säät hellivät meitä syksyisinä.

Itsekin jo pipoa kaipaa monesti päähäni.
Kylmyys ei ole kivaa yhtään.
Paitsi jos on pukeutunut sopivasti
ja saa näyttää kylmyydelle pitkää nenää.

En koskaan halua prässätä neuleita, koska ne vaan liiskaantuvat sitten ihan
litteiksi. Minusta neuleiden pitää aina olla muhkeita, paksuja ja kuohkeita,
koska neuleen koloihin jäävä ilma lämmittää meitä,
sen villan lisäksi.

Huom: Jos olet ahkera neuloja, voit neuloa myös 

Marttojen haasteeseen varsinkin miesten villasukkia. 

Arkihaaste 3/5

Pikkukammari alkaa muotoutua omanlaisekseen. 

Vielä uupuu laveri, josta voisi tehdä pöydän viereen sohvan, 

jonka voisi tarvittaessa muuntaa varavuoteeksi. 

Patjat jo olisi, vain laveri uupuu.

Tässä huoneessa on remontoitu kaikki muu paitsi katto 

(sekin tosin maalattu muutamaan kertaan) ja ikkuna, 
josta siitäkin pokat toki uudelleenmaalattu. 

Huonekaluista ja tavaroista (ovea myöten) suuri osa 

on kierrätettyjä, tai lahjaksi saatuja. 

Vain kaksi tuolia on ostettu uutena 

ja nekin huonekalukaupan tehtaanmyymälästä. 　

Pikkukammari kahvitteli ja ruokitteli eilenkin 

pienen iloisen seurueen.
Kaikille tuli masu täyteen.
Ainakin toivon niin... =) 

Rakas Mama lahjoitti meille tämän ihanan valaisimen... 

Se on nyt tämän huoneen sielu ja sydän,
hänen kesällä lahjoittamansa maton lisäksi. 

Usko siihen, 

että jouluksi olisi tämän viimeisen remontin deadline, 

on jälleen rinnassa vahvana. 

Ehkä tosiaan jouluksi... 

Jota mielessäni jo kovin suunnittelen...


Saunan kiuaskin on nyt eilen vihdoin kytketty
joten saunasta puuttuu vain listoja, lauteet ja 
ne kiuaskivet... =D

PS:
Ikkunan sydännauha Tiinan puodista. =)

Kansallinen satupäivä

Sadun nimipäivänä ja kansallisena satupäivänä löysin kirpputorilta

A. A. Milnen Nalle Puhin seikkailuja & Hans Christian Andersenin satuja.

Andersenin satuja lainasin lapsena kirjastosta. 

Samoin kuin kaikkea muutakin
mitä käsiini sain. Minä luin ja luin ja luin.

Nalle Puhiin tutustuin vasta
kun omat lapseni olivat pieniä ja koitin kerätä 

heille paljon satukirjoja, jotta he säilyttäisivät ne ja lukisivat sitten omille lapsilleen joskus...

Nyt en voi mennä kirjastosta lainaamaan yhtään mitään, koska astma pahenee, jos kirja on vaikka ollut hometalossa tai se on tupakoivan ihmisen käsissä saanut tupakkakasteen... 

 

On hirveää lukea haisevaa kirjaa! 

En pysty hengittämään kummassakaan tapauksessa,
joten sellainen kirja ei ole minua varten. 

 

Siksi on riskaabelia ostaa kirpputoriltakaan kirjoja,
joten ne on ensin nuuskuteltava, 

onko ne tupakoitu tai onko niissä homeenhaju...  

-Mikä järki on muuten lukea ja tupakoida samaan aikaan? 

 

Näissä ei ollut hajuja. Kiitos. 

Kirjoja kannattaa kohdella hellävaroin. 

Joskus koko kirpputorilla on sellainen hajun ilmapiiri 

etten voi hengittää siellä ja saan 

astmaoireita 

ja silloin on parempi poistua nopeasti niistä tiloista. 

 

 Niin poistun muistakin homeisista rakennuksista. 

 

Usein sen tietää jo ulko-ovella, voiko 

rakennukseen mennä...  

Asuntoa etsiessämmekin olen toiminut 

monesti homekoirana. 

On niitä valitettavia homekokemuksia 

historiassa, niin kyllä sen homeen heti haistaa 

ja tuntee ja keho reagoi... =( 

 

Vähän kuin negatiivisen ihmisen kanssa. 

Välttelen. Ei ole pakko olla lähellä. 

Ylempi kuva Disney Wiki

Arkihaaste 1/5

Vaaleanpunainen orkidea jonka saimme yhdeksi häälahjaksi reilu 

vuosi sitten, on alkanut uudelleen kehittelemään nuppuja. 

Ihana juttu! Se siis tykkää olla kanssamme! 

Olen malttamatonta odotusta täynnä, 

kurkkiessani aamuisin kukan nuppuja, 

että joko - joko? =)

FB:ssa menee viiden päivän arkihaaste jossa piti kuvata itseään, 

mutta minä muutin sen niin, että kuvaan oikeasti arkeani. 

Arkeeni mahtuu muutakin kuin oma naamani. =D
Näitä samoja kuvia löytyy siis myös fb:sivultani. 

Ensimmäisessä kuvassa siis keittiön ikkunanäkymiä. 

Oikealla kookas mårbacka-pelargoni, joka on nyt 

toista vuotta talvetuksessa. 

Sen suojeluksessa kasvaa pieni muratti, 

joka on oli vain pieni pätkä kasvia alunperin,
eli matkamuisto kevään reissulta Espanjasta. 

Etualalla pihalta sisään nostettu minttu. 

Minttu on hauska yrtti joka käy moneen ruokaan.  

Ikkunasta näkyy jo kukista tyhjennetty terassi, 

jonka kaiteella arkisesti mattoja tuulettumassa 

rapsimisen jäljiltä. Kuva on siis otettu eilen 

perjantaina, siivouspäivänäni.

 Tänään siis kukkia ja 

huomenna ehkä jotain muuta. =)

Liljamuki

Syksyllä, kun se aika koittaa, milloin kaikkea on enää vähän, 

on yksikin kukkanuppu pieni aarre... 

Metsä lääkitsee

Rakas pikkumetsä 

Sammalentuoksuinen metsä 

valutti sisimpääni suitsuketta 

Joka askeleella luonto minua lääkitsi 

Stressitaakasta paransi 

Nyt sielu puolukanvarvun värisenä 

muistelee vain lintuauroja 

-Una Reinman- 

Ei vielä...

On niin vaikeaa 

olla vahva ja lempeä yhtaikaa 

kun syksyn taika 

vetää muuttolintuja jo matkaan 

Kun sielu palelee jo valmiiksi 

ja tunnelma on haikea 

Sadonkorjuun aika 

vie kaipuun hetkeksi 

En kesää vielä pois laskisi 

-Una Reinman- 

Korean kärhö

Kylvin ensimmäisenä keväänä täällä asuessamme multaan 

pussillisen Korean kärhön,  Clematis Chiisanensis,

siemeniä, joista vain yksi ainoa lähti itämään. 

Istutin sen ensin silloisen piharakennuksen eteläseinälle 

jossa se tykkäsi kasvaa.

Köynnöksessä on yhtä aikaa nuppuja, 

kukkia ja hassuja tupsukoita 

joiksi kukat muuttuvat kukittuaan.  

Talvella niihin tupsukoihin sataa nätisti lunta 

ja pakkanen tekee ne toisinaan mukavan huuruisiksi.

Muutaman kesän päästä se vanha piharakennus purettiin ja jouduin
siirtämään kärhön muualle.

 Luin jostain että on hyvä istuttaa kärhöjä kasvamaan puiden juurelle...

Niin tein. Mutta ei se ollutkaan hyvä idea. Se, että puut heiluvat tuulessa

ei tee kärhöille tietenkään hyvää, ja köynnös kärsi.

Joten älkää te muutkaan istuttako köynnöskasveja
ainakaan kovin ohuiden puiden juurelle... 

Niinpä tänä keväänä siirsin jälleen kärhöparan tämän
uuden terassimme seinämiä pitkin kiipeilemään
ja sinnikkäästi se sisukas kasvi jälleen otti 

ja lähti kohti uusia seikkailuja.

 Tässä paikassa, se saa olla ihan  rauhassa. 

Valloittakoon nyt terassia 

omassa tahdissaan.

Nyt se taas näyttääkin paremmalta,
kuin aikoihin.

Puuroa sen olla pitää

Tänään vietetään Maailman puuropäivää.
Puuro on harvinaista lohturuokaa

koska se on samalla terveellistä. 

Puuro on hyvää. Varsinkin lempilusikalla syötynä. =D
(Löytö paikallisesta kierrätyskeskuksesta...) 

Lempipuuroani 
on riisipuuro 
niin kuin olen varmasti
sadasti kertonutkin...


Riisipuuro 

on kuin 
ystävän halaus. 

Kaurapuuroa voisilmällä.

Riisipuuro on minulle arkea ja juhlaa...

Vaikka pelkäsin, että omat Muruseni ovat
tympääntyneitä puuroihin, koska niitä oli pakko
keittää niin usein, kun lapset olivat pieniä.
Oli joko puuroa tai kananmunia.
Kaikenlaisissa muodoissaan...

Ei oikein ollut varaa kokolihoihin tms.
Rahapussi saneli, mitä kulloinkin oli ateriana.

Onneksi olen kuullut että kaikki muruseni joskus
kyllä syövät nykyäänkin puuroja, joku jopa
ihan puurokeittimellä.
Ei heille puuroista sitten tullutkaan estoja
tai traumoja.

Nythän kaurapuurokin on trendiruokaa!!!

Mutta minulle se ei ole trendi.
Lounaani on puuroa
(tai kananmunia) miltein joka
toinen arkipäivä, edelleen.

Osittain tuon taudin takia, osittain siksi
ettei köyhällä runoilijalla vieläkään
ole kokoliha-aterioita. =)


 

Syksy repii puiden lehtiä työkseen... 

Kuka sille siitä maksaa palkan?

Viikonloppuna kun Hani on kotona, teen jotain vahvempaa.

Tämä mm oli sellaista tuntikausia olohuoneen takassa
haudutettua Reinmanninpataa,
jossa oli nautaa, possua, soijaa, punaviiniä,
porkkanaa ja kaikkia mahdollisia 
sipuleita ja kaikkea
ja kaikki tuo teki kauppansa,
kun Murusiakin tuli kyläilemään.

Sinisiä hetkiä

Sininen hetki voi olla vaikka se ikioma hetkinen 

keskellä päivää kun sinulla on aikaa ihan itsellesi... 

Sininen on taivas, 

sininen on mukini mun... 

Joutsenet ja järvi... 

sinivalkoista, kuin äiti-Suomi. 

Valoa sinisessä hetkessä. 

Vuosi sitten syntynyt suolainen lyhty 

on vielä ihan ok. Siihen voi laittaa hieman 

lisää merisuolaa ja tilkan vettä ja suola korjaa 

lyhtyyn mahdollisesti tulleet koloset. 

On terveellistä hengittää suolaa, 

jota leviää ilmaan 

kun suolalyhdyssä polttaa tuikkua. 

Maistoimme Hanin kanssa 

Fazerin uutta Winter-suklaata, 

mutta ei me kumpikaan pidetty tästä. 

Parasta on pelkkä Fazerin sininen. 

Tai se, jossa on mukana 

KOKONAISIA hasselpähkinöitä. 

Omnomn! 

Tässäkin oli jotain sinistä... 

Ne hetket ovat aina täydellisiä 

ja tosi sinisiä, kun pääsee matkustamaan jonnekin 

toiseen maahan ja aivan uuteen maailmaan... 

Jos olet rikas, voit lentää 

sinivalkoisin siivin... 

Unetkin voivat olla sinisiä. 

Tässä varsinaisen wow-sininen hetkinen.

Oman maamme pääkaupunkikin 

voi olla oivaltava reissupaikka.  

Onko tässä sininen hetki? 

Tai sitten se olisi vaan palelureissu sillä ainakin 

minä vilukissa aina palelen Helsingissä... 

Brrrrrr.... 

Mutta onko mitään sinisempää, 

kuin metsästä itse poimitut tummansiniset mustikat, 

sinisessä piirakkavuoassa, sinisessä piirakassa? =) 

Mustikkapiirakka on jotenkin tosi suomalaista 

ja suloista... <3