Värejä ilmaantuu maisemaan...

Kaupungin puistossa
luonto heräämässä
Kaikki linnut äänessä
Valkovuokot kukassa
Kuusten varjossa
jotain koskematonta
Pehmeää vihreää sammalta


-Una Reinman-

Häivähdys mennyttä maailmaa...

Pääsiäisreissu

Olavinlinna lämmittelee auringossa.

Saimaa oli monin kohdin lauantaina sulana.

Tyyni ja aurinkoinen aamu kutsui ihailemaan laivoja.

Ihan kohta näissäkin koivuissa on lehdet...

Viimeisiä jäälauttoja matkustajineen.

Krookukset....

Jonkun kaunis koti-ovi...

Värillä vai ilman?

Hauskaa pääsiäistä!

Anna haastoi kertomaan pääsiäiskoristeista ja -perinteistä.
Minulla ei oikeastaan ole mitään pääsiäiskoristeita enää, sillä jaoin kaiken
mahdollisen nuorisolle, kun he muuttivat pois kotoa opiskelemaan lähtiessään.
Jätin itselleni vain minimimäärän tavaroita.

Lasten ollessa pieniä, he kulkivat virpomassa, eli niitä koristeoksia meillä tehtiin aina. Suklaamunat kuuluivat itseoikeutettuina pääsiäiseen, jokin rahkainen herkku, ehkä pashaakin.
Keitettyjä kananmunia saivat kaikki maalata ja sitten maiskutella.
Ja ne pajunkissat, niitä piti olla, jos ei sisätiloissa niin ainakin parvekkeella tai kuistilla, ilman vettä tietenkin, niin pysyivät kauemmin kauniina, eivätkä alkaneet kukkimaan astmaatikkoperheessä.

Muksut tykkäsivät mämmistä kerman tai maidon kera ja makeahkosta pääsiäislimpusta.
Lammasta meidän ruokapöydässämme ei ole koskaan ollut.
-Pihalle mie niitä lampaita olisin halunnut! =)

Lapsena maalla, saimme pääsiäisen jälkeen paikallisesta kanalasta niitä pääsiäistipuiksi myytyjä kananpoikia, jotka palautettiin pääsiäisen jälkeen kanalaan. Niistä tuli sitten sen kesän uudet kanaset omaan kanalaamme. Munien saanti oli taattu.

Viime vuonna ainoat pääsiäiskoristukset olivat nuo ihanat Bridal Crown narsissit. Se kotimainen perunanarsissi-nimitys on ihan kamala näille tuoksuville suloisille sydäntenvalloittajille! =) Valitettavasti niiden varastoidut sipulit kuivuivat olemattomiin kesällä, joten en saanut niitä siirrettyä mukanani tänne uusvanhaan kotiin...

Pajunkissoja pitää olla aina keväisin...

Katso maailmaa sillä hetkellä
kun taivaan ja maan välillä
on vain hiuksenhieno
sinen sävyero
ja koivu odottaa kevättä


-Una Reinman-

Suklaa

Suklaalla on ihmeellinen taikavoima
joihinkin meihin naisiin 
En tunne montaakaan miestä
jotka suklaasta tulisivat onnellisiksi 


-Una Reinman- 


PS: Kuvassa pähkinäsellaista... <3

Mitä minusta?

Ihana Sylvi lähetti minulle haasteen ja tämän pokaalin,
sekä myöskin Heli ja Laura: Kiitos teille kaikille! =))))

Minun pitäisi kertoa itsestäni kahdeksan asiaa, mutta muistan kertoneeni niitä aiemminkin aika paljon, joten komppaan hiukan jo erästä vanhaa bloggaustani, jossa on seitsemän tai enemmänkin seikkaa minusta... Kas tässä se oli: 7 things...

Keskellä arkea

Tulppaanikimppu piristää....

Kaaos

...


















Vielä tässä vaiheessa
kaikki saattaa näyttää kaaokselta...

Joutsenet ovat täällä

Juostaan kilpaa! Kumpi ensin kaverien luona?

Kuusi pientä joutsenta polski näin, vetistä peltoa eteenpäin...

Tykkäätsää minusta varmasti?-Joo joo joo joo!

Kesärenkaidenvaihtomatkalla näimme noin kolmisenkymmentä joutsenta lepäilemässä peltojen sulavesillä. Miun kamerallani niistä ei kummoisia kuvia saanut, kovasta yrityksestä huolimatta, (kengät paakkuuntuivat painaviksi savisesta peltomaasta) mutta Hanin kamera taltioi riemuitsevia ja tööttäileviä uljaita lintuja hiukan tarkemmin.

Sinä tarjosit vain salmiakkia...

On siis kevät, eikäkö se aika vuodesta, jolloin miullekin kelpaavat keltaiset kukkaset. Muutoin en keltaisesta väristä oikein pidä, mutta näin keväällä keltaiset kukat ovat kuin minikokoisia aurinkoja...

Hälläväliä?

Onko hällä niin väliä 

onko se sukan kantapää
tai kärki kaikkien
sääntöjen
mukainen?

Kunhan jalan mukana kulkee... 

Kulkuneuvokas

Huomaa auton katolla kahdet puiset sukset ja pienen pieni,
joulupalloin koristeltu kuusi.
Miten yksinkertaisen romanttista joulunviettoa ollutkaan
kahdelle tiedossa toissa jouluna. =)

Sunnuntain rauhaa

Kevätaurinko lämmittää...

Mustasukkaisen sukat... =)

Miten se ensimmäinen sukka on paljon mielenkiintoisempi tehdä, kun saa itse päättää minkä näköinen siitä tulee? Toinen sukka on mielenkiinnottomampi, kun sen kanssa pitää seurata sitä edellistä sukkaa ja laskea silmukoita ja mie kun tahtoisin tehdä jo seuraavan erilaisen sukan. 

 

-Siksikö maailma on täynnä keskenjääneitä käsitöitä? =)

Sitä paitsi ei kai se haittaa jos se toinen sukka on hieman erilainen...?
Eriparisukissa on hauskaa olla! =)

Kana Kot poikasineen

...kevättunnelmissa...

Kevään merkki 

Voi sitä lapsuuden aikaa
kun pääsiäinenkin oli taikaa
Noitia tarinoissa lenteli
navetoissa tuhojaan teki
Ja pieni lapsenmieli
kaiken sen todeksi eli

-Una Reinman-

Ei jaksa

...näitä vaalihössötyksiä edelleenkään.
Niitä tulee ihan liikaa joka tuutista, jopa
kännykkään ilmestyi vaalimainos...?

Mutta ok, en repinyt äänioikeusilmoituskorttiani.
Lupaan mennä sunnuntaina äänestämään,
ja vannon etten sentään Aku Ankkaa... =)

Viimeisiä talvisia hetkiä

    Ajatuksen siivin
    järvelle hiivin
    Rannalla kuiskaan
    toiveen hartaan
    Anna kevään tulla
    on ikävä mulla 

Päästä sätees meille
Sulata kohmeiset sormet
Vie pois apeat mielet
Laita lehdet hiirenkorville

-Una Reinman-

Sataman talvista rauhaa

Tuulisella mäellä

Tie jatkuu...

Heräsin kesken intiaaniseikkailuani
kaukosäädin vierelläni
Telkka kuiski ja välähteli
Olin nukahtanut ääneen ohjelman
silmälasit nenälläni
Kurkoitin säätimen napista
hiljaisuuden päälle
jatkaen kesken jääneitä uniani




    -Una Reinman-