Toissa viikonloppuna päätimme istahtaa auton
kyytiin ja ajella jonnekin vaan, koska autossa
on ihana ilmastointi, toisin kuin asunnossamme
joka on aurinkopäivinä sauna koko ajan... Huoh.
Niinpä Hani käänsi auton nokan kohti Hämeenlinnaa.
En ollut koskaan ennen nähnyt tätä näkötornia
Aulangolla joten sinne siis hurautimme.
Torni on varsin uhkea ja muhkeatekoinen.
Vallankin kun se on jo 113-vuotias!
En tullut laskeneeksi montako porrasta
johti tornin huipulle. Ensin käveltiin ulkokautta
tasanteelle josta johti ovi sisälle torniin jossa
kivirappuja pitkin kiivettiin viileässä kohti
huippua, jossa ihanasti tuuli, vaikka päivä oli
helteinen ja läkähdyttävä.
Ikkunanäkymiä tornista ulospäin...
Torni oli huikean upea sisältä!
Ja siellä oli ihanan viileää.
Tornin huipulta oli mahtavat näkoalat alas
puistometsään ja Aulangonjärvelle.
Aulangon historia alueen nykyisessä muodossa alkoi vuonna 1883 kun kapteeni Hugo Standertskjöld, josta tuli myöhemmin eversti, osti Vanajaveden rannalla sijaitsevan Karlbergin tilan.
Standertskjöld aloitti valtaisat rakennustyöt, jotka kohdistuivat
rakennusten lisäksi myös ympäröivään luontoon. Rakennusten läheisyyteen
sijoitettiin puistomaisema, ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä
alueesta muodostettiin puistometsä. Päärakennus rakennettiin
laajentamalla ja muuttamalla Karlbergin vanhaa päärakennusta, joka
sijaitsi nykyisen hotellin paikalla.
Aulangon maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883–1938.
Kaikki tämä
maastorakentaminen vaati enimmillään jopa 250 samanaikaista työntekijää
sekä runsaasti kärryteitä, kävelypolkuja ja niiden tarvitsemia
istutuksia. Uusia teitä tehtiin yhteensä noin 14 kilometriä.
Aulangolla oli myös hedelmä- ja kasvitarhoja, sekä
runsaasti lämmitettäviä kasvihuoneita. Kasvitarhassa oli vuonna 1912 kaksitoista eri kasvi- ja hedelmähuonetta, kuten esimerkiksi viini-, aprikoosi-, luumu-, ananas-, kirsikka-, viikuna-, omena- ja päärynähuoneet. Erilaisia taimilavoja oli yli tuhat ja vihanneslavaikkunoitakin kaksisataa. Kasvitarhan pinta-ala oli useita hehtaareja.
Lisäksi Aulangolle rakennettiin graniittilinna luomaan
mielikuvaa siitä, että alueella olisi aikoinaan todellakin ollut vanha
Aulangon linna. Suurin kivityö tapahtui kuitenkin varsinaisen
Aulangonvuoren kohdalla, josta vanhat, alkeelliset suojarakenteet
raivattiin pois. Vuonna 1907 vuorelle rakennettiin 33 metriä korkea,
arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema graniittinen näkötorni.
Aulangolle rakennettiin myös kevyempiä puistorakennelmia, kuten
erilaisia huvimajoja ja temppeleitä. Niissä kävelymatkoja tehnyt
vaeltaja tai everstin vieraiden kärryt saattoivat pysähtyä levähtämään
tai nauttimaan virvokkeita. Näistä huvimajoista ja temppeleistä on yhä
muutamia jäljellä, joskin monet puiset rakennelmat ehtivät lahota, ennen
kuin jälkipolvet ymmärsivät niiden arvon.
Kun eversti Standertskjöld alkoi tulla vanhaksi, matkustaminen
Aulangolle tuli hänelle yhä hankalammaksi ja hän
päätti luopua Aulangosta.
Aulanko ja eritoten sen puistometsä olivat olleet kaikille avointa
matkailualuetta jo everstinkin aikana, joten alueen siirtyminen
kaupungin omistukseen tapahtui melko kivuttomasti. Vuonna 1927 Hämeenlinnan kaupunki vuokrasi Aulangon.
Aulangon puistometsän hoidosta vastaa Metsäntutkimuslaitos. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti, mutta luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös luonnontilaista metsää.
Syksyn 2001 myrskytuhot muokkasivat Aulangon puistometsää enemmän
kuin mikään muu ulkoinen voima sitten eversti Standertskjöldin
rakennustöiden.
Puistoalueelta on aikojen saatossa kadonnut useita everstin
rakennelmia, mutta alueella yhä on säilynyt erilaisia huvimajoja sekä
kaksi lampea, Joutsenlampi ja Metsälampi,
vesilintuineen, tekosaarineen ja vanhoine ikipuineen. Lisäksi
golfkenttä ja sillä risteilevät lehmuskujat kertovat Vanajaveden laakson
vehmaasta kasvuympäristöstä.
Aulangon
puistometsä julistettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1930, ja alue
siirtyi Hämeenlinnan kaupungilta kokonaan valtion omistukseen
1960-luvulla.
Luonnonsuojelualueella vierailee vuosittain noin 400 000 kävijää.
Itse torniin ei ole pakko kiivetä komeita
maisemia nähdäkseen, sillä tornin edessä
on tällainen näköalapaikka josta näkee
upeaa kotimaatamme aivan loistavasti.
Näköalapaikalta kuvattua...
Tornin juurella kasvoi herukoita.
Tornin juurella on pieni kahvila.
Vieläpä koiraystävällinen koirakahvila...
Kahvilassa oli myös gluteenittomia tuotteita,
mukava henkilökunta ja kivoja istumapaikkoja
joista voi valita mieleisensä.
Aulangon puistometsä on laaja ja sisältää
paljon nähtävää ja koettavaa.
Tässä on Aulangon joutsenlampi.
Joutsenet eivät kyllä nyt olleet
kotona lammellaan, mutta kaunista siellä
oli hetki istahtaa.
Joutsenten sijaan paikalla oli mm lokkeja.
Yksi puistometsän tornimaisista huvimajoista,
ns Onnen temppeli...
Poisajellessa bongattiin hevosia...
Ps: äitimamani kertoi että olen
minä pieneä ollut Aulangolla,
mutta minulla ei ole siitä
mitään muistikuvaa.
Samoin Suomenlinnassakin
olen perheen mukana ollut mutta
en muista. Tai ehkä himmeästi muistan jonkin mustan tykin, jonka päälle sisko nostettiin.
Siitä on olemassa valokuviakin.
Mutta Aulangolta ei ole edes kuvia...
Tai ei ollut, mutta nyt on. :)
