Jotain valkoista ja lämmintä villaista

Antaa sataa vaan... 

Kunhan joku muu joutuu sen kolaamaan. 

- Näinhän moni ajattelee. 
Yleensä eniten lunta toivovat he, 
jotka asuvat kerrostaloissa. =) 

Meillä se olen yleensä minä joka 
kolaan lumet pois pihasta ja ajotieltä.  
En toivo lunta kuin puolen metrin paksuudelta 
koko talveksi. Se suojaisi jo kasvit pakkaselta.  
Jännitän erityisesti viiniköynnösten puolesta... 

Minulla on tällainen valkoinen 
jaloritarinkukka 
eli amaryllis ilonani. 
Leikkona se kestää paremmin 
eikä suuri raskas kukka kaada koko 
kukkaruukkua kumoon... 

Olen huomanut suurimman osan 
joulukoristeistanikin olevan valkoisia. 

Eräänä aamuna aurinkokin kurkisti 
amaryllistä ja se ihmehän piti heti kuvata. 

Lisää valkoista meidän keittiöstä 
on tämä 
enkeli lapsineen... 

 
Joinakin jouluina eteläisessä Suomessa 
ei ole lunta kuin lumisadepalloissa...  
Jo kymmenenä vuonna on lumentulo 
ollut täällä etelässä vaihtelevaa. 
Meillä ei ole enää entisenlaisia talvia. 

Pekka Pouta kyllä lupasi että 
Etelä-Suomeenkin saataisiin 
nyt valkoinen joulu mutta se 
jää nähtäväksi...

Valkoinen on juhlava väri vaatteissa, kesät talvet. 
Vaihdellaan vaan materiaalia 
sään mukaan. 


 

Minulla oli useita pareja villasukkia valmiina, mutta luulen  Murusillani olevan jo ihan tarpeeksi niitä. Yhdelle rakkaalle Muruselleni ja vävykokelaalle laitoinkin neuleita joulupakettiin ja muutamalle muulle meni virkattuja hartiahuiveja. 

 Sukkia jäi iso pino vauvojen, lasten kuin aikuistenkin koossa. 

Näinpä sitten uutisen jossa kerrottiin joulukuun 25.s olevan vähävaraisten joulujuhla ja sinne tarkoitettuja lahjoja saisi viedä erääseen terveyskauppaan. Kirjoitin neulesukkiin laput joissa kerroin sukkien koon ja toivotin lämmintä joulua, keräsin sukat kassiin ja vein ne kauppaan, jonne ne otettiin mielellään vastaan.

Minuakin on joskus autettu, varsinkin juuri 

jouluna, joten tiedän miten se lämmittää. 

Monesti muistan mm Pandaa joka auttoi 

monena jouluna köyhää yksinhuoltajaäitiä.  

♥  ♥ 

**********************

Tänään on teemapäivissä on 
 Taskulamppupäivä. 
Se onkin varsin tarpeellinen esine 
näinä tosipimeinä aikoina vaikka 
jouluna kynttilälyhty yrittääkin 
sellaisen korvata. 

Suut makiaksi

Näimme viime viikonloppuna osan Murusista.

Piipahdimme lauantaina Tampereelle,
kun veimme esikoisen kotiinsa sinne kaupunkiin.

Samalla pääsimme hakemaan ikeasta pari harkittua juttua kotiimme 

ja teimme sitten treffit uudelleen esikoisen ja avokkinsa kanssa, 

kun meille kehuttiin jotta 
Pyynikin näkötornin kahvilasta 

saisi maailman parhaimpia munkkeja, 
jopa gluteenittomia sellaisia! =D  

Siellä pihassa oli tuollainen hauska kyltti. 

Mahtavat näköalat oli kyllä Pyynikillä,

maailman suurimmalla

jääkauden aikaisella soraharjulla. 
Itse torniin en kavunnut... 

Erityisesti minun silmääni pisti se, ettei maastossa ollut 

yhtään ainoaa roskaa. Kaikki oli siistiä ja puhdasta.
Pointsit siitä!! 

Ja entäs ne munkit sitten? 

Ne olivat oikeasti aivan mahtavia! 

Niin gluteenittomat kuin 

gluteenillisetkin!
Niistä Pyynikki sai tuplapointsit!! =D 

Kuvassa gluteeniton munkki. =)

Kannatti kyllä mennä!
Oli hyvät munkit ja suosittelemme sydämestämme. =)


Yksi asia kyllä oli huolestuttava.
Nimittäin jyrkän tornille johtavan asfaltoidun ajotien reunus
oli yllättävän korkealla verrattuna jalankulkijoiden kaistaan... 
Poispäin kävellessämme vieressämme kulkeneen
pariskunnan nainen kaatui sen yhtäkkisen jyrkän
reunuksen vuoksi tielle katsottuaan muualle!!! =(
Miksi niin suuri korkeusero? 
Toivottavasti hän ei satuttanut pahasti itseään.
♥ 

Keskimmäinen oli avokkinsa kera Puolassa viime kuussa ja toi meille 

viikonloppuna tuliaisina mm näin hienon kaksikerroksisen
 suklaakonvehtirasian. 

Sain myös tämän suloisen lumisadepallon! 

Ihana kun muistavat, että mie niitä keräilen... =)

Pallon sisus kuvaa Wieliczkan suolakaivosta, jossa
astmaatikon olisi hyvä ja helppo hengitellä.


Ihan selkeästi siinä onkin suolakärryt. =)



Kiitos Muruset.
Oli vaihtelua remppaviikonloppuihin. =)


Rempataan jälleen ensi vkl...

Keksipäivä ja tuliaisia

Mitä me sitten toimme tuliaisina 

jos emme löytäneetkään muiden blogistien lailla 

upeista kalliista pikku-putiikeista mitään?

No esimerkiksi lentoasemalta näitä keksejä...

Tänään olisi muutenkin Keksipäivä, 
joten eiköhän siskot leivota?!  

Tällaisia erilaisia manteliherkkujakin toimme
tuttaville ja itselle. Sopivat hyvin energiapatukoiksi...

Tämän Hani osti minulle
intialaisten nuorten miesten isännöimästä liikkeestä.
Emme päässeet ulos ilman lumisadepalloa.
Yritimme kyllä, mutta myyjät alkoivat itse

tinkimään hintaa alas jotta saisivat meidät ostamaan tämän.  

Mitäs menin liikkeeseen 
koskettamaan tätä palloa. 

No mutta on se kyllä ihana.
Yksi lisää lumisadepallokokoelmaani.
Ensimmäinen sellainen, jossa on edes  
häivähdys jotakin kaupunkia. =) 

Arvaa mitä nämä ovat?

Una on nuoleskellut pipareista reunat, 
keksipäivän kunniaksi 
ja jättänyt rippeet Hanille? 




Ei sentään!

Tietenkin...
Välimeren rannalta löytyneitä
kaakelien ja laattojen palasia,
joita meri on hiukan hionut...

Ihan juuri minunlaisiani matkamuistoja. 

Niin hyvin reissubudjettiini sopivia! =) 

Menin minä ostamaan toiseksi viimeisenä päivänämme
neljä latva-artisokkaa (yht 0,53 €!!)
jotka pakkasin matkalaukkuun ja toin kotiin.

Seuraavana päivänä keittelimme ne kotona,

löytämieni nettiohjeiden mukaan 

ja yritimme nautiskella hassulle haisevat naatit 
omatekoisen sitruunavoivaahdon kera,
-mutta olipa niin eksoottinen herkku 
ettemme toiste halua syödä tätä. 

Mieluummin minä katselen 

latva-artisokkia kukkamaljakossa 
tästä lähtien. =) 

Niin, niistä tuliaisista!
Karkkia me toimme sukulaisille, ja tuttaville,
muutama uusi keittiöpyyhe itselle ja jääkaapin
oveen uusi magneetti...

Rannan merilasia piti muutama kipale tuoda mukana.
Teen näistä riipuksia tms jakkas ehdin...

Kukkia olisin tietenkin halunnut ostaa ja kukkasipuleita,
mutta kukkia olisi ollut vaikea tuoda lentokoneessa edes käsimatkatavaroina,
ja myytäviä kukkasipuleita en edes löytänyt. 

Sitäpaitsi minun piti pitää huolta tuosta lasipallosta.


Muutaman siemenen nappasin 

kadulta taskuuni ja laitoin multaan. 

 Tuliaiset voivat olla siis 
jopa sellaisessa muodossa 

ettei niitä vielä edes näe.

Taivaan lumisadepalloa on ravisteltu

Lumilapio ja lumikolat 

on jo kaivettu esille ja niitä 

on jouduttu jopa käyttelemään 

koska talvi on nyt totta 

ja taas täällä... 

Pientä tuliaista

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Miun rakkaat Mama, Pikkusisko, Veikka, ja Maman kaveri
keräsivät miulle etukäteen ennen reissua syntymäpäivälahjarahakolehdin,
jonka nöyrin ja kiitollisin mielin otin mukaani reissuun.

Kiitos vielä te suloiset!
En oikeastaan kyllä osannut ostella itselleni mitään erityistä...

Vaikka esimerkiksi kenkiä olisi saanut saarelta halvalla. 

Tai astioita. 

Tai krumeluureja.

Vaatteita?

Sisustukseen jotakin uutta ja hauskaa?

Tai ehkäpä hieman taidetta?
Olisin halunnut tuon oven.
En taulua joka näyttää ovelta,
vaan oven joka näyttää taululta. =)

Karkkia ja suklaata,
jota tuollainen rasia tuotiinkin... 

Toin lähimmille armaille pieniä tuliaisia: 

T-paitaa, kollegepusakkaa, helmirannerenkaita, helyjä,
toffeeta, pienen pieniä kirjailtuja pöytäliinoja.

-Jotain mikä ei nosta paljoa matkalaukun painoa,
(yhden hengen ruumaan menevät matkatavarat saavat painaa 20 kg) 
ettei täydy maksaa sakkoja.

Kun jo itse matkalaukku ja vaelluskengät painavat miltein kolmasosan
tuosta painosta ja siihen omat vaatteet yms henkilökohtaiset päälle,
niin ei siihen laukkuun paljon lisää mahtunut.
Hani osti ennen reissua meille matkalaukkupuntarin, joka
oli hyvä ostos kyllä... 

Kotiin Pikkutaloon ostin muutaman pirteän keittiöpyyhkeen, 

hieman mausteita ja metallisia muffinivuokia. 

Ja sit mie löysin Madonnan!

Tai oikeammin säätä ennustavan Fatiman.
Tai vielä oikeammin Fatiman kylän Neitsyt Marian... 

Nyt hänen viittansa on olohuoneen lipaston päällä seisoskellessaan
ja rakkaiden kuvia vartioidessaan vaaleansininen,
joka merkitsee puolipilvistä säätä.
Niinpä, kyllä sellainen sää näkyykin ulkona vallitsevan,
-kohtalaisen tuulen kera.

Ja saarelta ostin muistoksi lumisadepallon... Tietenkin. 

Se oli ensimmäinen asia jota ihan etsin.

Rakkaat lumisadepallot. ♥

Itse sain kotiin palatessamme
Esikois-Jakelta myöhästyneenä synttärilahjana
tämän ihanan ison soittorasia-lumisadepallon
joka soittaa What A Wonderful World-sävelmää, 
ja jossa istuu valkoinen kissa! 

Se on ihana! 
Just täydellinen. 
Kiitos Poikanen!

♥ ♥ ♥ 

Lumisadetta vain pallossa

Vaikka pohjoinen Suomi
on jo lumen peitossa, maa
täällä eteläisessä Suomessa
 on vielä lumeton,
likaisenharmaanvihertävä ja sataa vettä.



Menin vintille etsien joulukoristeet esille,
vain katsellakseni ja tutkaillakseni niitä siinä vinttihuoneen lattialla.
Tarkistaakseni, ovatko kaikki huolella viime tammikuussa talteenlaitetut
koristukset yhä ehjiä.

Lämpötilojen vaihtelut eivät tee hyvää muutamille koristeille
eikä tavaroiden säilytyspaikkana toimiville pahvilaatikoille.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Onneksi kaikki joulukuusenoksahassutukset ja muutkin joulu-joulu-jutut olivat tallella. Ne pari rakasta jouluista lumisadepalloanikin, joita erityisesti kaipailin, noiden muiden, jo esilläolevien hilepallojen seuraksi.
♥

On aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä jouluiset koristukset, lisättynä tietenkin sillä yhdellä, joka joulun ihan uuden uutukaisella kuusenkoristeella. Se tämän tulevan joulun uusi koriste on jo ostettu. Löytyi Robin Hoodista viimevuotisten koristeiden aleunnuslaatikosta toissapäivänä.

Olin jo unohtanut, mitä kaikkea meillä onkaan jouluisen ajan koristukseksi olemassa, vaikka tuo miekkonen tosiaan tuntee suorastaan jostakin ihmeen käsittämättömästä syystä vastenmielisyyttä joulua kohtaan. Myös kodin koristelu oli hälle ensi alkuun hämmennystä aiheuttava seikka. On se miun seurassani näinä vuosina oppinut joulua jotenkin sietämään. Ihan inasen. =)

Kolme pahvilaatikollista joulusomisteita
odottaa nyt olohuoneen nurkassa sitä hetkeä,
kun rohkenen ottaa ne esille
ja miettiä, mitä laitan minnekin.
Mutta hys-hys siitä vielä... =)

♥ 
Minun jouluni 
on tunnetta,
kodikkuutta,
lapsellista hassutusta
 ja valoa pimeydessä... 
♥

Luulin, ettei meillä ole enää yhtään ulkovalonauhoja joten menin ja ostin viime viikonloppuna yhdet sellaiset. Ripustelin ne sitten vesisateessa haravanvarren avulla pihamaalle pystyttämiini muutamiin kaasulinjalta haettuihin, jonkun miekkosen syyskesällä järeällä raivaussahalla kaatamiin haapoihin. Mielestäni valonauha tuli ripusteltua haapojen oksille kauniin tähtimäisesti, mutta kun sen päivän iltahämärä saapui, näytti lamppurivistöasetelmani keittiön ikkunasta katsottuna valaistulta nuolelta, joka osoittaa alaspäin!

 Onneksi Goce-satelliitti  joka todisti ettei maapallo olekaan pyöreä, jo putosi vaaraa ihmisille aiheuttamatta ihan muualle, ettei valonuoleni toiminut sen laskeutumisvalona. Satelliitin viimeisiä päiviä tuli mielenkiinnolla netin kautta seurattua. Se kulki meidän pienen maamme yli aina hujauksessa, vajaassa parissa minuutissa... Hurja mikä vauhti sillä oli päällä viimeiseen asti.

♥

Toisaalta tämän pihamaan ikuinen tuuli muuttaa kuitenkin joka puuskutuksellaan valonauhojeni paikkoja hitusen, joten lamppujen yhä uudelleen ja uudelleen muodostama kuvio on siten kuin elävä taideteos. Ehkä lamppujen kuvio tänään ei enää muistutakaan nuolta, vaan jotain aivan muuta. Ripustelen ne toiset, joulutavaralaatikoista löytyneet pihavalot jonnekin muualle, sillä ne ovat liian erilaiset lamppujensa lämpösävyltä noihin uusiin verrattuna, että ne tappelisivat vaan turhaan keskenään samassa puussa roikkuessaan.

♥

Lauantaina etsimme lähikaupoista Myllyn parasta torttutaikinaa mutta sepä oli loppu ja sunnuntaina ei ikäväkseni lähikaupat olleet auki, ja kun mää sille päivälle olin suunnitellut meidän kahden ihan pikkuruista pikkujoulua. Onneksi Hani tiesi työmatkareittinsä varrelta pienen kyläkaupan, jonne sitten ajeltiin, jossa toden totta olikin ovi auki, autoja pihamaalla ja asiakasjonoa kaupan perälle saakka. Sieltäkään en juuri sitä valmistaikinaa löytänyt mutta Myllyn paras lehtitaikinaa löytyi ja ne tortut (tosin hiukan kuivakat) saatiin paistettua ja tuoksuva talviherkkujen kausi avattua.

Pikkujouluksi riittää, 

että pöydällä on kynttilä tai pari palamassa 

ja kahvin kanssa on näitä
ruotsalaisten haukkumia joulutorttuja. 

Ei tarvita muuta. 

No ehkä pari oman kullan suukkoa. =)
 ♥♥

♥

Oikeaa lunta odotellessani voin
varovasti ravistella lumisadepalloja 

kuvitellen itseni sisään niiden maailmaan 

ja toivoa kaikesta huolimatta vähälumista talvea. 

Tämä kostea keli saisi vaihtua jo pikkupakkasiin.

Loppuisi nenun niiskutus. 

Saisin tuulettaa taas petivaatteita ja mattoja pihalla. 

Sillä tavalla tehtynä ulkoilman sisälletuominen raikastaa kaiken. 

Ajatuksetkin.
♥

♥♥♥♥

PS:
Joulu saattaa olla täällä etelässä lumeton...