Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niitä näitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niitä näitä. Näytä kaikki tekstit

12.7.2019

Lumoavasti eri paria








- Terveisiä siis Vesku Loirille. 
Olen kerran nähnytkin hänen eriväriset 
silmänsä, kun kiitin konsertista... 



Minulla oli joskus naapuri, 
jolla myös oli eriväriset silmät. 
- En tiennyt, kumpaa silmää 
    olisin hänelle jutellessani katsellut... 
Se on muuten jännä tunne. =) 














24.3.2018

Onko se suomalaisuutta?




Onko kateus suomalaisuutta? 
Ei osata iloita muiden onnesta. 
Onko suomalaisuutta, 
kantaa vuosia kaunaa jostain
ja kun jollakulla olisi 
suuri onnellinen päivä,
tai herkkä ja kivulias hetki, 
 kaikki musta kauna kannetaan esiin 
raivoisan rumin sanoin, 
antaen sen tervan pietä kaiken, 
 myös ne kaikki hyvät hetket 
synkkään pysähtyneisyyteen? 
Onko suomalaisuutta
ajatella aina vain itseään. 
Onko sekin suomalaisuutta, 
vaikka miten monesti
pyydät anteeksi muinoin tekemiäsi 
ei anteeksiantoa heru 
vaan pelkkää virheidesi toistoa. 
- Ei osata paiskata kättä päälle 
ja aloittaa alusta. 
Onko se suomalaisuutta, 
ettei kuunnella toista? 
 Onko suurta inhimillisyyttä  
lyödä jo maassa sätkivää? 
Potkaista uudelleen ja uudelleen 
ettei se koskaan tokene tuosta? 
Onko fiksuutta seistä
seinäkukkasena muiden takana 
ja olla puolustamatta potkittua? 

Ja vielä yksi kysymys: 
Mitä saavutetaan kostolla? 


  Una Reinman




PS: 
Ulla Appelsin kirjoitti 



 

24.2.2018

Hea iseseisvuspäev!











 Lauantaina 24.2.2018 
on Viron, Eestin, Estonian sadas itsenäisyyspäivä, 
ja sitä juhlitaan maassa monin tavoin








Viro, Eesti, Estonia, vaikka pieni maa onkin 
on hyvin ylpeä omasta kielestään, 
ja suomalais-ugrilaisuudestaan. 
Jotta siinä maassa pärjää, pitää 
osata eestin kieltä. Hyvin kunnioitettavaa! 

He ovat osanneet ottaa itsenäisyydestään 
irti kaiken ja oman kielen rakkaus on 
yksi tärkeä osa kansallistunnetta. 


Heille Suomi on esikuva, niin 
hyvässä kuin pahassakin. 
 
Kunpa osaisimme olla heille 
esikuvan arvoisia ja ottaa 
itse esimerkkiä heistä!  


Nyt meitä on tässä 
vierekkäin kaksi 
pientä, sisukasta maata 
joilla on sadan vuoden 
itsenäisyys. 






Onnea rakkaalle naapurimaalle. 

 Hea iseseisvuspäev! 













19.10.2017

Jotenkin...






...ajatukset karkaavat väkisin 
jo jouluun... 





Jokohan jotain voisi kaivaa joulutarvikelaatikoista 
esille? Ihan vaan pientä ja huomaamatonta?






Piti minun etsiä laatikoista 
keittiön vanhan ikkunan väliin 
jäkälien kanssa istuskelemaan 



Vanhoissa taloissa, vanhojen ikkunoiden väliin, 
voi laittaa kuivattua jäkälää, poistamaan 
mahdollista huurua ikkunalaseista talven ajaksi. 

Samalla sinne jäkälien päälle voi laittaa jotain 
pientä koristetta. Jo lapsuudenkodissani oman 
huoneeni ikkunan välissä oli jäkälää ja 
 esim muovisia puolukanvarsia puolukoineen. 
Nyt ei ollut sellaisia mutta tontut 
löytyivät, sopivasti. Siellä ne nyt tutkailevat 
pihan ja keittiön elämää. 



 Yläkuvan enkelit torkkuvat olohuoneessa.



Teemapäivissä on tänään 




20.7.2017

Tikkaripäivä


"Do we really need an excuse to celebrate the humble 
and wonderful lollipop? Enjoy Lollipop Day responsibly; 
don’t go too overboard on the sugary treats, 
and remember to brush your teeth!"
Tänään on siis Tikkukaramellipäivä. 
Mikä tikkari on SINUN suosikkisi? 
Minun on ehdottomasti tämä: 






Nappasin tämän postauksen uudelleen esiin vuodelta 2013, 
koska lempitikkarini ei ole muuttunut miksikään. =) 



10.1.2017

Huonekasveja, omituisuuksia, säästämistä ja runoja





Tämä päivä sisältää monta teemaa joista voit valita 
mieleisen. Yksi on Huonekasvien arvostuspäivä.  
Huonekasvit puhdistavat ja parantavat sisäilmaa 
sen lisäksi että ovat kauniita katsella ja 
upeita sisustuselementtejä, niin kauan 
kuin saat ne elämään. 




Onko sinulla viherpeukaloa?  



Kuinka monta huonekasvia kotonasi on tällä hetkellä? 
Harrastatko keväisin kukkien ja kasvien kasvattamista? 
Sillä tavoin saa lisää kasvillisuutta sisätiloihin 
ja muutaman kuukauden päästä pihalle, 
parvekkeelle, mökille, kasvihuoneeseen jne.  

Siemeniä voi laittaa kasvamaan pestyihin muovisiin viinirypälerasioihin, jugurttipurkkeihin, maitopurkeista 
leikattuihin potteihin, kanamunarasioihin, 
sanomalehdestä tehtyihin potteihin jne. 
Sanomalehdestä tehdyissä on sellainen vika 
että ne alkavat maatua aika nopeasti, 
ja lötsähtävät veden voimasta, 
ja alkavat purkaa multaa alleen, eli laita 
ne jo heti johonkin alusastiaan jossa saavat 
olla liikuttamatta koko ajan. 



Tänään saat viettää lisäksi sellaista kuin  
Omituisten ihmisten päivää.  

Ehkä meistä jokainen on omalla tavallaan 
hieman omituinen? Nostetaan sille malja. 




 Pienennä energiakulujasi -päiväkin 
olisi tänään, tai oikeastaan vain sellaisen 
muistutus sillä niinhän pitäisi toimia joka päivä. 
 Oletko se sinä vai joku muu joka 
teillä sammuttelee valoja, koneita ja pelejä? 




Tänään saat ihan luvalla puhua töissäsi 
kuin Runeberg, tai kuin kuvan Pushkin, 
sillä on

En pidä yhtään vertauksesta 
jonka mukaan runot 
pulppuaisivat mukamas suonesta tai 
peräti suolesta... Huh huh. 


Sillä: 

Runot 
syntyvät 
sielussa







Kaikki sivun kuvat Pixabay

24.9.2016

Koti harmaan sävyissä



Remonteissa löytynyt avain
on saattanut aikoinaan
kuulua pihasaunaan.



Hani totesi meillä olevan 50-shades-of-grey-koti. 
Harmaa tuntuu olevan nyt lempivärini ja sitä on kaikkialla. 
Harmaa on lempeä ja lämmin väri. 





Harmaa lohduttaa. 
Harmaa meitä halaa. 




Harmaa nukuttaa. 
Harmaa  tuudittaa, 
meidät nukkumaan.




Terassilla koristeikkuna huurtuu aamuisin. 




Äitienpäiväksi saatu tulilatva 
tuikkii vielä kukkalatvoin 
syyskuussa, harmaassa paljussaan.




Sääntietäjä Fatimakin pukeutuu 
kostealla säällä miltein harmaanviolettiin 
viittaan. Jos on kaunista ja kuivaa, 
hänen viittansa on vaaleansininen. 
Jos tiedossa on vesisadetta, hänen 
viittansa on ihan vaaleanpunainen. 



Tässä kuva siitä, kun aamuaurinko
sai minut hymyilemään.
Se paistoi tiskipöydälle
niin lumoavasti.
Halvat on minun iloni. =D



Tänään on  kansainvälinen pupupäivä
Niitä valitettavasti hyppelee pihassa joka yö 
ja ne ovat jo nyt käyneet mm orapihlajan kimppuun...
=( 




Onkin aika ottaa harmaat jänisverkot esille ja
suojata kaikki mahdollinen niiltä 
talttahampaisilta. 



8.7.2016

Sirpaleita ja punaisia orvokkeja






Tässä eräänä päivänä yksinollessani kävi sellainen 
pienonnettomuus josta Hani on pitkään varoitellutkin. 

Juomalasit ovat keittiön kuivauskaapissa hänelle sopivalla 
korkeudella olevalla hyllyllä, mutta minun pitää kurkotella 
laittaessani laseja sille hyllylle. 
Ja kun otan lasin siltä hyllyltä, työnnän ensin sormeni 
kuivauskaapin hyllyn lankojen väliin ja tönin lasin 
reunaa lähemmäs jotta saan sormeni lasin sisäpuolelle 
jolloin saan napattua sen kiinni. 

Hani on nähnyt kuinka tönin sormilla lasin ihan 
täpärälle hyllyn reunamalle ja on monesti 
huokaillut jotta kuinkahan tuossa 
vielä käy... 

No... Leikkasin alas punaiset orvokit, ja menin muutama kaunis 
kukka kädessäni keittiöön, alkaen houkutella toisen käden sormilla 
lähemmäs Hanin konjakkilasia, jossa orvokit olisivat mielestäni 
näyttäneet suloisilta. 

Tällä kertaa tönin vähän liikaa sitä kyseistä lasia joka heittäytyi 
saman tien altaaseen, hajoten räjähdysmäisesti pieniin pirstaleisiin 
joita tuntui olevan kaikkialla! 
Sirpaleita oli käsivarsillani, jalkojeni päällä, pitkin lattiaa ja 
eniten tiskialtaassa, joka oli onneksi ollut tyhjä... 






No, mitä siinä voi tehdä? Seisoin paljain jaloin ihan paikoillani 
ja kurkotin sitten esiin Hanin viskilasin, jonka sentäs sain ehjänä 
tönittyä saman hyllyn reunalle, otin siihen hanasta vettä ja laitoin 
ne orvokit siihen. Mokomien takia kamala sotku! 

Sitten varovasti nostelin sirpaleet käsivarsistani roskiin, astuin varovasti 
pois lattian sirpaleista ja menin ulos ravistelemaan vaatteistani loppuja 
sirpaleita pois, hain remonttivintistä harjan ja sihvelin (joku sanoo sitä kihveliksi?) ja aloin  järjestelmällisesti lakaista kohti keittiötä jo aulasta ja ihmeen kaukaa 
sitä lasia löytyikin. 

Lopuksi piti vielä imuroida ja viimein pestä lattia. 
Lavuaarin siivoaminen piti myös tehdä varovasti 
ettei saa haavoja sormiinsa. 

Pikaisesti vaan piti viedä kukat sisälle maljakkoonsa, 
mutta siinä puuhassa menikin aika tovi. 
Lasinsirut ovat kauhean salakavalia 
kun niitä ei tahdo edes nähdä 
ennen kuin on liian myöhäistä.  

Olen joskus lapsena järven rantavedessä kävellyt rikottuun kaljapullon kaulaan ja melkein menetin yhden varpaani... En edes tajunnut mitään ennen kuin vesi jalkojeni ympärillä muuttui punaiseksi ja sitä ääneen ihmetellen sitten liikutin jalkaani kävelläkseni eteenpäin niin vesi tuntui ilkeältä varpaan  haavassa, minä aloin kiljumaan ja Mama tuli katsomaan mikä hätänä...
Varvas tikattiin paikoilleen mutta arpi muistuttaa...




23.6.2016

Alasleikattujen viimeinen esitys





Tuli jo aika leikata amppeliorvokit alas. 
Kunnolliset kukat pääsevät aina alasleikkauksen 
jälkeen maljakkoon tai tässä tapauksessa kulhoon 
ilahduttamaan meitä vielä olemassaolollaan. 



Näilläkin orvokeilla on selvästi kasvot... 




Lentävät pölyttäjätkin harvoin istuksivat 
orvokin kukilla, koska niistäkin 
näyttää siltä että kukka on jonkun 
eläimen iso pää... =) 


No ei vaineskaan, 
kunhan pähkäilen 
syntyjä syviä. =) 





16.6.2016

Just minulle sopiva auto!









Tämä auto, Renault Dauphine,
 olisi NIIN tyyliäni! Varsinkin
 rekisterikilpi! =D


Kuvan käyttöön sain luvan
Hanilta joka on kuvannut
tämänkin auton jokin aika sitten
Mäntsälän rallissa.








7.3.2016

Voiko lunta syödä?








Lapsena oli pakko saada talvisin maistella jääpuikkoja kun sen aina unohti etteivät ne maistu erityiseltä. Vain pakkasen jäädyttämältä vedeltä jossa oli mukana savuaromeja tai muita paikallisia makuvivahteita. Seuraavaksi olikin sitten kurkku kipeä siitä herkusta.

Ei varmaan ole montaakaan lasta, joka ei olisi talven tullen pistellyt suuhunsa useampaankin kerran lunta, ja moni aikuinenkin on yrittänyt pyydystää lumihiutaleita kielelleen.

Lumi näyttää ainakin vasta sataneena mukavan puhtaalta ja valkoiselta, mutta onko sitä turvallista syödä? NPR.orgin The Salt -ohjelman toimittajat kysyivät asiaa tutkijoilta.
Arkansasin yliopiston kemian professorin Jeff S. Gaffneyn mukaan lumi on pääasiassa vettä, mutta se sisältää myös monenlaisia muita asioita riippuen siitä, missä lumi sataa. Lumessa voi olla esimerkiksi sulfaatteja, nitraatteja, formaldehydiä tai elohopeaa.


Anna sataa muutaman tunnin


Sataessaan lumi muodostaa eräänlaisen verkon, johon tarttuu ilmakehässä olevia saasteita. Yleisin saaste on noki, jota vapautuu hiilellä toimivista tehtaista sekä puulämmitteisistä tulisijoista. Tästä syystä vesivarantoja ja ilmastonmuutosta tutkiva John Pomeroy suosittelee odottamaan, että lunta on satanut muutaman tunnin, ennen kuin sitä pistää suuhunsa.
– Mitä pidempään lumi sataa, sitä vähemmän ilmassa on saasteita ja sitä kautta niitä on myös vähemmän tuoreessa lumessa.
Gaffney kuitenkin toteaa, että vaikka lunta söisikin heti, kun se on satanut, se ei kuitenkaan ole vaarallisesti myrkyllistä.


Tuuli likaa lumen


Ympäristöön ja ekologiaan perehtyneen professori Staci Simonichin mukaan lumesta saattaa löytyä myös hyvin vanhoja tuholaismyrkkyjä. Hän on tutkimuksissaan löytänyt 30, 40 ja 50 vuotta vanhoja myrkkyjä useista Yhdysvaltojen kansallispuistojen lumesta. Myrkkyjäämiä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin määritelmien mukaan on turvallista olla juomavedessä.



Ilmakehää tutkineen Sarah Dohertyn mielestä lumen syömistä kannattaa välttää, jos on ollut tuulista. Hän nimittäin havaitsi äskettäin, että tuulella lumeen voi sekoittua hiekkaa, varsinkin alueilla, joilla on paljon hiekkateitä ja aukeita paikkoja. Ja tutkija Mark Williamsin mukaan aurattua lunta ei pidä koskaan syödä, koska siihen on todennäköisesti sekoittunut hiekkaa ja kemikaaleja, kuten magnesiumkloridia.


Viskiä lumella


Mahdollisesta liasta ja alhaisista kemikaalimääristä huolimatta lähes kaikki The Saltin haastattelemat tutkijat söisivät lunta ja jopa nauttisivat siitä.
– Lumikemistien keskuudessa on tunnettu fakta, että tuore arktinen lumi sopii hyvin yhteen 15-vuotiaan single malt -viskin kanssa, toteaa John Pomeroy.



Lähde: NPR, The Salt 








4.3.2016

Kuin kotikotona



Eräänä päivänä tarkistellessani leikekokoelmaani, katsoakseni mitä siellä on säästettävää ja mikä poisheitettävää, sain käsiini tämän kuvan, joka toi mieleeni lapsuudenkodin ja kuitenkaan se ei ole samannäköinen. Mutta jotain yhtäläisyyksiä siinä on....

Samanlaisuutta on talon kaksikerroksisuus. Kotikotona oli kyllä oikeastaan kolme kerrosta mutta alin oli niin maan tasalla ettei sen olemassaoloa huomanut ulkoapäin kuin eteläseinämältä, josta alakertaan oli ovi, ja josta näkyi pari alakerroksen maan tasalla sijaitsevaa ikkunaa.

Samanlaisuutta on myös tilantuntu, jota meilläkin oli laajassa maatilan pihassa, mutta erilaisuutta on se, ettei kuvan pihassa ole puita, pensaita eikä kukkapenkkejä. Niitäkin oli kotikotona runsaasti. Puuttuu myös kaikenlaiset piharakennukset, ja navetta, jotka yleensä yhdessä maalla muodostavat suojaisan pihan asuintalon lisäksi.

Samankaltaisuutta lapsuudenkotiin on parveke pääoven yläpuolella ja punainen katto.
Jos kuvassa olisi lapsuudenkotini, minun huoneeni olisi yläkerrassa oikealla. Parvekkeen kohdilta lähti portaata alakertaan.

Kuvan talosta puuttuu myös kokoa ja näköä. Alakerrassa näkyisi kookas tuvan ikkuna oikealla alhaalla ja vasemmalla alhaalla olisi samanlainen kookas salin ikkuna.
Jos oli juhlapäivä, vaikkapa jouluaatto, tai syntymäpäiviä tai muuten vaan tuli vieraita, niin kahvit katettiin salin soikealle pöydälle.

Kuva siis on erilainen mutta kuitenkin osittain samanlainen, kuin se suloinen kivitalokoti, jonka puolimetriä leveällä ikkunapenkillä huoneessani istuin, luin kirjoja ja öisin  ihailin pohjoistaivaan tähtiä.

No jaa, ei meillä koskaan sentäs noin huonoon kuntoon nurmikko päässyt. Voikukka pitää leikata ennen kuin sen hahtuvat ovat valmiina lentämään puolen hehtaarin kasvimaalle.

Lapsuudenkoti on ollut sittemmin jo muutaman muunkin perheen kotina. Väittävät siellä kummittelevan... Yläkerrasta kuuluu askelia ja kolinaa vaikka siellä ei pitäisi olla ketään. Onhan siellä. Siellä asui kummitus jo silloin kun me taloa asutimme, sellainen hyväntahtoinen.

Ei kummitusten vuoksi kannata muuttaa pois. Ne ovat sopuisia naapureita. Toisin kuin joskus ne ihan konkreettiset näkyvät naapurit. =)







22.12.2015

Odotusta muistojen seassa






Petivaatteet on tuuletettu ja puettu silitettyihin 
huuhteluaineen tuoksuisiin liinavaatteisiinsa, 
ja se jos mikä tuo juhlan tunnun: raikas, puhdas ihana vuode. 

Sekin tapa on tullut mukanani jo lapsuudenkodista, jossa 
Mamalla usein oli kaikki mahdollinen ulkona tuulettumassa. 

Minulle tulee välillä ihan ikävä sitä ihanaa 
raikasta tuulentuoksua jonka saa vain 
tuulessa huojumalla. 



En tiedä, onko tuulettaminen periytynyt lapsilleni... 

Ehkä jotain heilläkin on sellaista, 
jonka juuret juontuvat heidän lapsuutensa koteihin. 
Meillä kun muutettiin niin usein, ettei voi 
puhua yksikössä, kodista. 

Olen itsekin lapsena joutunut muutamaan 
kertaa eri osoitteisiin Maman mukana, 
mutta olen ollut niin pieni silloin, 
että muistoissani on vain yksi paikka, 
jota tarkoitan,
kun puhun lapsuudenkodistani. 





Sama talo ja sen pihapiiri tuli aikanaan lapsillenikin 
tutuksi, mummolana. 
Sittemmin paikka meni myyntiin. 

Yhä, kun ajamme sen talon ohi, 
pää kääntyy väkisin sitä kohti ja sitä pitää 
tuijottaa niin kauan kuin se vain näkyy 
ja jotain 
läikähtää sydämessä. 

Koti...


Joskus koti on vain käsite. 
Paikka jossa perhe tai osa siitä, on yhdessä. 
Se viimeisin talo, tai osoite, 
jossa asuvat vanhemmat, 
tai ainkin yksi heistä, 
se joka jäi jäljelle. 
Joka piti huolta maailman myrskyissä. 

Kun tulee aika että kaikki lähtevät omille 
teilleen, kokeilemaan siipiään, 
jää sekin koti puoliksi tyhjilleen. 
Sen paikan täyttävät enää muistot 
ja harras toive, 
kunpa  
kaikilla 
olisi kaikki hyvin... 









Puolen kuun kumotus yötaivaalla
lisää jouluista taikaa... 

Kaikki hyvin voikaa.







17.12.2015

Kransseja kuusenhavuista




Mamani pienestä metsiköstä sain luvalla isojen kuusien alaoksia
joista syntyi kuusi kranssia kaikkien tällä tontilla olevien rakennusten oviin sekä terassille omansa.
Kaikkia on kyllä myrskytuuli pahastikin 
riepotellut... 

Pohjana on tuulen jo aiemmin maahan riipimiä 
hopeapajun oksia rinkulaksi kiedottuna.



Puuliiterissä pitää tietenkin olla kaksi kranssia kun rakennuksessa on kaksi oveakin. =) 

Puuliiteri on se teidän armaiden, blogini lukijoiden, meille antama lahja, josta olemme hyvin kiitollisia, ja jonka ensimmäinen joulu nyt on. 




Terassin kranssi. 

Kävyt olen kerännyt lähimetsiköstä 
jo noin vuosi sitten ja ne olivat terassilla 
kuhossa koristeena, josta orava nosteli niitä 
aina pois. =) 

Olen sitonut kranssit ihan tavallisella narulla ja 
samalla hieman kannastaan 
kietaissut muutaman kävyn 
kranssien somisteiksi. 







15.12.2015

Peuran katse








 Pala metsää sisätiloissa, 
niin kuin usein jouluna.

Tänä vuonna metsän mukana tuli myös tämä
suloinen pieni bambi. 



Idea lähti tuosta suloisesta, 
vain yhden muffinssin kakkukuvusta, 
johon tahdoin lelukaupasta minibambin... 


Lisäksi Maman metsästä vähän jäkälää.
Sitten asetelma oli mielestäni 
täydellinen. 








Oman katseeni käännän illalla ja yöllä taivaalle, 
jos vaikka näkisin taas tähdenlentoja... 

On Geminidien aika vaeltaa...


14.12.2015

Juokse porosein





Rätkii räntää...

En muista koskaan nähneeni ihka elävää poroa. 
Hups, paljastin samalla etten ole koskaan käynyt 
Pohjoisessa Suomessa enkä Lapissa. 
Kalajoki on pohjoisin paikka missä olen käynyt. 
Eikä siellä ollut poroja. Ainakaan sinä kesänä... 





Viime vuoden uusi koriste valkoinen poro 
on saanut seurakseen kirpputorilta löytyneen
puisen silhuettiporon, joka alunperin oli punainen
mutta sitä on spraymaalilla 
maalattu valkoisemmaksi. 
Valkoinen on tämän jouluni teemaväri. 

Hivenen pinkiksi se jäi mutta ei se haittaa. 



Tämän vuoden idea oli hankkia pahvieläimiä 
askarteluliikkeestä, ja maalata niitä valkoisiksi... 
Niillä valkoisilla eläimillä on somistettu erityisesti
pikkukammaria 
joka on nyt meidän Joulukammari.

Punanenäinen sarvipää on tietenkin Petteri... 









13.12.2015

Jotain punaista






Lähikaupan alelaarista löytynyt seinätaulu
on joulunpunainen muistutus siitä, 
miten ihanaa elämä onkaan. 

"Elämä on ihmisen parasta aikaa." 

-Matti Nykänen-




Ja jos jouluruoka ei maistu niin... =)

Tämä keittiön huoneentaulu on kirpputorilöytö.






11.12.2015

Tuunattua joulua







 Hassunpunaisena tähän asti
kekkaloinut enkeli
on nyt oikeamman värinen,
kiitos valkoisen spraymaalin.

Vai oliko niin, 
että enkelit ovat oikeasti sinisiä?
Näin ainakin eräs elvytetty
nainen on kertonut... 


Enkelin kaverina on toinen syksyllä Hollolan kirkon
lähistöllä sijaitsevasta Pian makasiinista hankkimistani
koristehevosista. Pieni lumisadepallo taitaa olla
ostettu joskus Virosta. =)



Myös alunperin vanharoosa, kesän auringossa pihalla haalistunut
kirpparilta joskus löydetty peltilyhty koki muodonmuutoksen.




Samoin vanhat lasiset Tiimarin kynttilänjalat
saivat valkoisen pinnan,
ja niistäkin tuli kuin uusia.









Tässä nämä esineet ennen maalausta.