Keravaa kesällä ja syksyllä

 

Omenapiirakka kuuluu jotenkin tiiviisti syksyyn. Selittyy tietenkin omenasadoilla joita ihanista omppupuista omista pihoista saadaan... Meillä kun nyt ei ole enää omia omenapuita niin fiilistellään ihan osto-omenilla. Ja niiden tuoksulla. Kaneli ja omena sopivat hyvin yhteen ja kahvit siihen päälle...

Syksyn ensimmäinen vaahteranlehti oli varmaan tämän näköinen jo elokuussa... 

Vielä on hieman jäljellä Punaisen Pikkutalon pihan omenista tehtyjä hilloja. 

Juuri hiljattain niitä purnukoita annoin vielä poikasillekin, että voivat lettujen tai puuron kanssa syödä vielä lisäaineettomia omenahilloja kotonaan...

Näissä muissa kuvissa on Keravaa kävelylenkeillä ja omasta ikkunast kuvattuina...

Tämä radanvarsi oli kesällä hetken kaunis! 

Tässä alla kuvia samasta alueesta kesällä, kun pietaryrtit ja saunakukat kukoistivat:

 

 Tämä suurenhko kukkaniitty oli oikea perhosparatiisi!

 

 

Mutta pian heinäkuussa koko kukkaisalue niitettiin, ja jäljelle jätettiin valtavat alueet joilla kasvoi pelkkää pujoa, astmaatikon kauhistuksia. Pujoa on siellä täällä Keravalla ihan kamalasti. =( 

 

Ja sitten palataan syksyyn... 

 

Viimeisiä vaahteranlehtiä... 

Keravanjokea... 

Se näyttää aivan kaakaolta, johon on kaadettu liian vähän maitoa... 

Keravanjokea kesällä...

Keravan kartanon maisemia kesällä...

 

 

 

Ja nyt ne lehdetkin sitten lähtivät...

 

Keravan Prisman katolta kuvasin kännykällä tämän näkymän marraskuun toisena sunnuntaiaamuna, kun olimme lähdössä eväiden kanssa sunnuntairetkelle...

Melkein talvi?

 Tänä aamuna oli jälleen outo valoilmiö taivaalla, 

joten päätimme lähteä katsomaan millaiselta 

pikkupakkasaamu näyttäisi Keinukalliolla.

 Kyllähän minä sieltäkin löysin kuvattavaa.

 Purot ja joet eivät ole vielä täälläpäin jäässä. 

Vesi virtaa, jääkylmänä tosin.

  

Villejä lupiineja talvella...

 Tähän paikkaan tulee paljon lisää villejä 

lupiineja ensi vuonna koska kaikki 

herneenpalkomaiset 

siemenkodat olivat auenneet.

Valitettavasti täälläpäin maailmaa, 

ei jopa kaksimetriseksi kasvavaa pujoa taideta hillitä. 

- Ei sen kasvua kyllä hillitty edellisessäkään asuinkaupungissamme... =(  

Pujo, Artemisia vulgaris, 

 sen lisäksi että on myrkyllinen, 

aiheuttaa pahoja siitepölyallergioita, 

ja astmaatikoillekin 

se on tuulipölytteisenä 

yksi pahimpia kesän oireiden aiheuttajia. 

Jossain seudulla pujoa kitketään pois. 

Esim Järvenpäässä. 

Suomela.fi/estä pujon kukinta ja leviäminen...

Allergia- ja astmaliitto/pujon hävittäminen kannattaa...

Suomessa keskitytään vihaamaan lupiineja 

ja kurtturuusuja, jotka eivät kuitenkaan aiheuta 

mitään ihmisille, toisin kuin tämä kasvi, jonka 

saisi nostaa asteikossa vaarallisemmaksi, kuin 

tienvarsien värikkäät lupiinit ja kauniit ruusut... 

 Pujoa oli Keravan Keinukalliolla ihan 

kauheasti... 

Voin kuvitella miten siellä ihmiset 

kesäisin oireilevatkaan...  

 Pietaryrtin, Tanacetum vulgare, 

talvisen näköiseksi huurtuneita hahmoja. 

 Tervalepän, Alnus glutinosa, suloisia käpyjä.

 

Osmankäämejä, Typha, vielä melkein kokonaisina. 

Kuulemani mukaan Osma tarkoittaa ahmaa 

ja käämi jonkin ympärille kiedottua lankaa, 

eli tässäpä teille ahman lankakeriä. 

 

Talvi on selkeästi tulossa tännekin. 

 PS: 
Nimestään huolimatta näin Keinukalliolla vain kolme lasten keinua...!

KEINUkalliollahan pitäisi olla sellainen nuortenmiesten keinukin, niin kuin vanhoissa kotimaisissa elokuvissa, 

ja rauhallisemmille keinujille 

sellaisia vastakkainistuttavia 

keinuja sinne tänne, 

ja lapsille kymmeniä, kymmeniä omia keinuja! 

Virran partaalla

Päivällä 
lentelee päiväperhosia 
 illalla iltaperhosia, 
yöllä yökkösiä
ja aamulla aamunkoi. ;) 

Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella.
Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa.
Ovat juuri nyt kauneimmillaan.

Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita 
ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun 
pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan... 

Jossain seudulla panostetaan siihen
esimerkiksi kilpailuilla, että
allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan
mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä...

Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä.
Nämä yksilöt olivat parimetrisiä. 

Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata,
kun eivät pysy paikoillaan, mutta 

tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani. 

Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme,
tämä joki oli vapaa ja avoin. 
Nyttemmin se on paikoitellen
pahasti umpeenkasvanut
rehevöityessään hirmuisen rajusti.
Kanootilla ei enää pääsisi... 

Mm tällaista kasvaa joessa, lilluen veden pinnalla.

Pellot ulottuvat jokeen, samoin eläinten laitumet.

Löysin pitkästä aikaa pillikkeitä ja heti piti tietenkin kokeilla, 

osaanko vielä viheltää sellaisella.

Kyllä osasin. Aika vinkeä ääni olikin. =)

Sain nuo konitkin tuijottamaan kummissaan vihellykselläni.

Jokea myötäillen pääsee vaeltamaan
kävellen miltein sademetsämäisissä 

tunnelmissa rehevöityneellä polulla.

Joen rantapenkka on niin rehevää maata, että nokkosetkin
ovat kasvaneet siellä kaksimetrisiksi.
Meillä oli sortsit jaloissamme,
joten mies ryhtyi sankarikseni,
nappasi pitkän kepin käteensä ja huitoi nokkosia
kauemmaksi ja polkua leveämmäksi,
jotta ne eivät polttelisi minua.

Nokkoset olivat Hania paljon pidempiä,
minusta puhumattakaan.

Ritarini auttoi minua kulkemaan tätä
seikkailupolkua. <3

Kangaskenkäni kyllä viidakossamme kastuivat
sillä lenkillä, mutta ei se mitään.

Pietaryrtissä, yhdessä tämän ajan kukkijassa, 
 istuskeli joku haamunvaalea otus
meitä katselemassa.

Niin se kesä on taas lopuillaan. 

Kasvit ja kukat alkavat nuokkua
ja ruskettua.