Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahja. Näytä kaikki tekstit

18.12.2019

Lisää keksejä? = luukku 18










Kenenkään  kodissa ei voi olla liikaa keksejä ja pipareita... 

Jo faaraoiden Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja.
Hunajaa pidettiin jumalten ruokana, ja antiikissa siinä uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat ymmärtäisivät paremmin, mitä niiltä pyydetään, kakkuja alettiin muotoilla erilaisiksi hahmoiksi. 

Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä sekä idän kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Pitkään tätä jumalten herkkua saivat valmistaa vain luostarit, joille kertyi ylijäämähunajaa muun muassa mehiläisvahakynttilöiden valmistuksesta. Vähitellen myös leipurit oppivat tuntemaan reseptin. Kun Kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä lisättiin taikinaan ja hunajan tilalle tuli sokeri.





Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita. 

Pian hunajakakut muokkaantuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi, esimerkiksi Saksassa pehmeiksi Lebkucheneiksi. Toisaalta vanhan tyylin hunajakakkuperinne jatkuu edelleen esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa, jossa valmistetaan vuokaan leivottuja, pitkänomaisia, pehmeitä piernik-nimisiä maustekakkuja. Varsinkin Toruń (saks. Thorn) on kuuluisa piparkakuistaan. Venäläisten mausteisten hunajakakkujen (пряник eli prenikka) pinta kuvioidaan yleensä puisella muotilla. 


Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla.


Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin vuonna 1685 kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta.

Pohjolassa taikinaan lisättiin myös runsaasti voita. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkeutuivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen. 

Sokerikuorrutettua piparkakkutaikinasta valmistettua leivonnaisista sanotaan pumpernikkeliksi
/Wikipedia 


olisi taas tänään.









Hihat ylös ja essu 
eteen ja eikun 
jauhot pölisemään! 




Eikä ole mikään pakko 
tehdä ruskeita joulupipareita. 
Yhtä hyvin voit leipoa ihan 
mitä mieleesi juolahtaa. 


Kuulutko muuten heihin 
joiden pitää joka vuosi 
ostaa uusi piparimuotti? 

Minäkin olen kuulunut 
ennen heihin. Sittemmin 
annoin kokoelmani pois...  











Kaksikerroksiset marmeladilla täytetyt 
keksit ovat juhlavia ja kauniita. 

Tällaisia kutsutaan mm 
Herrasväen pikkuleiviksi. 










Piparit ja keksit ovat
samalla mitä ihanin lahja
jollekulle.








Jos et ehdi etkä jaksa, 
ei ole pakko tehdä itse 
koska kaupasta saa vaikka 
millaisia keksejä ja pipareita, 
joilla voi hyvällä omallatunnolla 
herkutella. 

Myös jouluna. 















on myös tänään sekä







20.12.2018

Lahjojakin voi kierrättää







Jos sinulla on jotakin lahjaksi saatua, 
mistä et pidä tai jota et tarvitse, 
niin voit kierrättää sen. 

 Tänään sattuukin olemaan Lahjojenkierrätyspäivä. 

Jotkut kuulemma kierrättävät 
pahanmakuisia konvehtirasioita
mutta iik, sitä en suosittele! =/ 
Kannattaa hankkia vain hyvän-
makuisia suklaita. Fazeria vaikka! 




Kansainvälinen inhimillisen solidaarisuuden päiväkin 
on juuri nyt. 




Joululauluna Michael Bublen 
Merry little christmas  
ja jos video unohtuu päälle niin 
kuulet vähän lisää joululauluja... =) 

 

3.12.2018

Joko olet hankkinut lahjoja?





Käytätkö paketointipalvelua, 
valmiita lahjapussukoita,
vai haluatko kääriä lahjat ihan 
omatekoisiin unikkeihin paketteihin jotka 
ovat niitä kaikkein parhaimpia? 


Tee lahja -päivä on juuri tänään. 



Tietenkään lahjat eivät ole 
koskaan päätarkoitus jos aiot 
ilahduttaa ihmisiä.  




Anna lahjaksi aikaa 
 lahjoista toiseksi kalleinta 
Kaikkein kalleinta on rakkaus  
Niitä et voi kääriä pakettiin  
Niiden antamisen eteen pitää 
nähdä vaivaa 
mutta 
jos rakkautta riittää 
niin riittää aikaakin 

-Una Reinman  






Me olemme onnekkaita 
joilla näin on. 
Kaikilla ei ole... 

Kansainvälinen vammaisten päiväkin 
on juuri tänään.


Joululauluja lapsikuoron 
Joulu saapuu jokaiselle

 

14.2.2018

Ystävänpäivä on tietenkin joka päivä









Valentinus oli 200-luvulla elänyt italialainen piispa. 
Hän oli rakkausrunoilija, rakastavaisten auttaja ja ymmärtäjä,  jonka kerrotaan vihkineen luvatta sotilaita ja toimineen täten sotapäälliköitä vastaan, joiden mielestä 
tosi sotilas ei saanut edes vilkuilla naisia.

Valentinuksen kerrotaan myös kehottaneen nuoria miehiä kieltäytymään armeijaan menosta ja pysymään kotona 
vaimojensa luona. 
Tällainen toiminta suututti roomalaiset sotapäälliköt 
ja he vangitsivat yhteiskunnan uhaksi koetun rakkauden puolesta taistelijan. Kiitolliset vaimot lähettivät Valentinukselle vankilaan kukkia ja lahjoja myötätunnon merkiksi. 

 Keisari Marcus Aurelius mestautti 
piispa Valentinuksen 14.2. vuonna 269. 

Valentinuksen kuoleman jälkeen rakastavaiset
pitivät häntä yhä suojelijanaan 
ja hänen kuolinpäivästään tuli
rakkauden ja ystävyyden päivä ja
hänestä itsestään kansan silmissä
marttyyripyhimys.

Siksi keskiajalta saakka 
rakastavaiset
joilla on ollut ongelmia, 
ovat lähettäneet rukouksiaan 
Pyhälle Valentinukselle.









Päivän tunnus on punainen sydän
kaikenlaisissa muodoissaan. 



Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä 
tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia Englannissa 
ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla 
ystävänpäivänjuhlia ja rusettiluistelun kaltaisia 
lemmenarpajaisia. 

Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä 
julistettiin Englannissa vuonna 1537. 





Etelä-Euroopassa arvellaan lintujen valitsevan 
itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä. 
 
1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi 
Atlantin yli Yhdysvaltoihin jossa muun muassa 
tytöillä oli sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen 
mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, 
on heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, 
ystävänpäivänä omenan halkaisemisen 
ja siementen lukumäärän laskemisen todistavan, 
kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. 

Yhdysvalloissa rusettiluistelu 
kuuluu ystävänpäiväperinteisiin. 





Suomessa Ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta. 
Päivä on muodostunut toiseksi suosituimmaksi 
postitettujen korttien päiväksi joulun jälkeen. 
Päivä on Suomessakin hiljalleen kaupallistumassa, 
sillä ystävänpäivälahjoja hankitaan vuosi vuodelta enemmän. 
Ystävänpäiväperinteet saattavat olla meilläkin muuttumassa 
kansainvälistä Valentinen päivää muistuttavaksi.  







Oikein hyvää  
Ystävänpäivää 
Sinulle



PS: 

Muutoin olen sitä mieltä, että 
joka päivä on ystävänpäivä. 












Lähteet ja kuva
Turun Sanomat/Anu Iso-Kokkila  
sekä Wikipedia  

5.1.2018

Siivotaanko joulu pois?











Punainen pikkutalo on jouluna kaunis
sillä tämä on ulkoapäin kuin joulumaja. 
Varsinkin jos on lunta, ja nyt oli. 




 Myös linnut pitää muistaa 
aina talvisin. Nyt meillä on 
jo kolme lintulautaa. 
Tämä isoin on suojeltu kanaverkolla 
etteivät harakat tyhjentäisi lintulautaa. 







Sisällä oli tänä vuonna joulukoristelaatikoista esiin 
otettuna hieman vähemmän joulua kuin tavallisesti. 













Meillä kun oli matka mielessä... 




Jotain joulua oli sentään kuitenkin esillä. 
Nukkekodissakin, jossa vielä on 
remontti meneillään... 




Lahjojakin meille saapui:


Keskimmäisen tuoma joulukukka-asetelma 
on vielä loistavassa kunnossa,


Esikoisen lahjat olivat mukavia, 
 

blogi+fb-ystävä lähetti ihanat ruusukirjat. 
Kiitos Leila! 
















 Lähikaupoistakin on kadonnut jo joulu ja mm joulukarkit. 
Matkalla luimmekin netistä, miten Suomessa oli tapeltu 
joulun alesuklaista. 

Italiassakin alkoivat jo heti kauppojen vihdoin avattua 
taas 28.12. ovensa, heti poistaa joulua laatikoihin, 
vilautettuaan ensin hetken ajan joulukoristuksille 
ale-lappua. 








Miltei nenän edestä koristeet kuitenkin kovalla kiireellä 
siivottiin pois. Vain nämä muutamat jutun ehdin ostaa 
puoli päivää kestäneestä joulun alennusmyynnistä. 

Minulla on vuosia ollut tapana ostaa ainakin 
yksi uusi joulukoriste joka joulu.
Helpoiten se onnistuu juuri alennusmyynneistä... 




Tämä yksi uusi joulupallo on 
viime viikonlopulta, 
kotolähikauppamme alelaarista.








Jouluhan on lasten juhla, joten meillä oli lahjat myös Siskon uudelle koiralle ja esikoisen luo matkanneelle Tepi-kissalle

Lahjoja lähti maailmalle tänä vuonna muuten vain hieman. 
Oli neuleita ystävälle ja tyttärelle, suklaata pojille 
ja talonvahdiksi kuukausia sitten lupautuneelle 
esikoiselle oli vielä erityislahja 
kiitokseksi talkkarina olosta.




Sovittiin että Tepi-kissakin voisi olla talossamme jouluna, kun esikoisen avokin piti mennä omia menojaan, mutta kun olivat matkalla joulunviettoihinsa 23.12. kissa pakeni pakkaseen, öiseen metsään karkuteille!

Tepi, sen kuukauden mitä se meillä oli lainassa, osoitti kyllä varsin selkeästi miten se pelkäsi kaikkea;  autoja, junia, tiellä kävelleitä koiria, vesisadetta, kylmyyttä, ja kun juna meni kaksi kertaa päivässä talomme ohi, kissa kaivautui kauaksi aikaa sohvien sisuksiin peloissaan ja jo pelkkä ohiajava rekka sai sen tolaltaan.

Vaikka Esikoinen koetti kahlata tuntikausia pitkin öistä metsää saadakseen kissan kiinni, se oli turhaa. Sinne se katosi.

Voin kuvitella miten Tepi on pelännyt uudenvuodenraketteja! =( 

Edit: 8.1.2018 Esikoinen soitti aamulla kissan löytyneen parin kilometrin päässä katoamispaikasta, laihtuneena. Se ehti olla kaksi viikkoa luonnon armoilla. Onneksi löytyi!!! Kiitos sille ystävälliselle ihmiselle joka otti Joroisten seudulla keltaisen tiikerikissan sisälle lämpimään.








2.11.2017

Ennen lunta






Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,  
noiden mansikkalavan kirjavien lehtien 
ja punaisen pikkutalon seinän... 

Talon seinät on muuten 
tänä kesänä uudelleenmaalattu. 




Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka 
joiden lehdet ovat yhä vihreät. 
Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä. 







Aamun aurinko on niin vahva että 
vesi muuttaa muotoaan. 
Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi
akileijojen, muiden perennojen 
ja mansikoidenkin lehdille. 



Huuruisia ruusuja. 



Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita... 




Koiranruusuja.


Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet 
ruusuilta, eli taas nämä kuvat 
ovat historiaa 
noin reilun viikon takaa. 




Jäätynyt hortensia. 


k

Kaunopunahatun hattu taitaa 
olla myöskin mennyttä, 
eikä enää niin kauniskaan. 

En kerää näitä törröttäjiä 
tänä vuonna pois lainkaan. 
Kukaan ei ollut tilannut 
siemeniä tästä ja kokeilen  
kerrankin miten kasvi pärjää 
jos sitä ei syksyllä leikkele. 





Viimeiset raidan lehdet 
olivat näin hehkuvia eräänä
aurinkoisena syyspäivänä... 



Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat. 
Kookas raita kasvaa kauempana 
pihan perällä. 
Sieltä katsottuna talokin 
näyttää pieneltä. 



Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa. 
Lepän lehdet ovat jo lennelleet 
muille maille... 




Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen 
ainakin kaunista sinitaivasta vasten. 
Se ei haluaisi millään luovuttaa 
syksylle lehtiään. 
Se sanoo kyllä vasta talvelle 
ja sen pakkasserkulle. 






Viimeisiä orvokkeja... 


Valkoiset kaverukset... 



...ja nämä kirjavaksi muuttuneet, 
valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet... 

Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen 
joten saapa nähdä onko seassa jälleen 
sinikirjavia. 







Vaikka olin vannonut etten enää 
mitää sipuleita tänne pihaan istuttele, 
niin tein niin kuitenkin... 

(Talo kun on edelleen myynnissä.) 

Mutta kevät on jo sydämessä... 





Eräästä paikasta jouluamarylliksien 
sipuleita tilatessani sain samalla
hämmästyksekseni lahjaksi tämän 
suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita! 

Ihana yllätys! 
Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin! 

Kaikki sipulit ovat jo maassa 
kevättä odottamassa.