Viikko sitten...

Nämä kuvat tulevat esiin nyt hieman viiveellä 

sillä nappailin niitä jo viime viikonlopulla. 

Kävimme mm Lanupuistossa Lahdessa... 

Koivujen silmut olivat jo noin suuria...

Muurahaispesässä kävi vilinä 

auringossa.

Lahtelaisella pellolla uiskenteli 

tulvavedessä hanhia, joutsenia, sorsia ja 

lokkeja... 

Lokit vaelsivat nälissään peltoa pitkin lakkaamatta, 

odottaen varmaankin pulleiden matojen löytävän tiensä 

jäisen mullan läpi niiden saataville... 

Vesijärven satamassa oli paljon väkeä 

kahviloissa, ihan jonoiksi asti. 

Mekin jonotimme itsellemme 

pullakahvit jotka joimme terassilla 

jäistä järveä ihaillen. 

Itse Vesijärvi oli vielä jäässä, 

virtapaikkoja lukuunottamatta.

Vieläkään aallonmurtajalle ei ole laitettu 

esteitä lokeille, jotka pian pesivät taas siellä 

ja niiden huuto raikuu alueella 

ja ne vainoavat taas kesäkahviloita... 

Narut estäisivät pesimisen. 

Sataman parkissa oli meidän automme viereen 

parkattu tämä cool ihanuus...

Kotona avasimme jo paljukauden, 

grillikauden ja terassikauden. 

Punarinta ja mustarastaskin ovat 

saapuneet takaisin pihapiiriin. 

 Se on siis kevättä...

Väriä elämään

Keväällä maa on lumen ja jään jäljiltä väritön.

Siksi siitä harmaudesta erottaa niin ilahduttavan
helposti ne ensimmäiset kevääntuojat,
leskenlehtien keltaiset kukat,
ja ensimmäiset sitruunaperhoset...

♥

Rakastan sammalen 
pehmeän suloista vihreyttä. 

Rakastan myös 
sammaloituneita kiviä. 

Kaikkien kivien ei tarvitse vieriä. 

Meille on jotenkin tullut  
perinteeksi keväisin 

suunnistaa Lanu-puistoon katsomaan, 

miten kevät tekee tuloaan. 

Olavi Lanun patsaat 
vuosi vuodelta aina vain 

paremmin sulautuvat 
ja maastoutuvat 
niille niin erityisen 

hyvin sopivaan maastoon. 
♥

Peipon laulu ja penkit 
 houkuttelivat istumaan 

mutta meillä oli meneillään
jokakeväinen tehtävä... 

Näitä sinivuoletteja ihanuuksiahan
me olimme puistossa etsimässä.

Vuokot olivat kylläkin silloin vielä niin nuppuisia, 

etten saanut niistä oikein kunnollisia kuvia...  

Nämä yksilöt onkin kuvattu omassa pihassamme, 

nyt viime viikonloppuna, lauantaina, kun oli tosi lämmin päivä
ja kukat uskalsivat avata vihdoin nuppunsa. 

♥ 
♥ 
♥ 

Peippo! Leskenlehtiä! Sinivuokkoja! Töyhtöhyyppiä!

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Ensimmäiset sinivuokot kävimme bongaamassa 

eilen vanhasta tutusta paikasta 

Lahden Lanupuistosta. 

 En kyllä muista ikinä nähneeni näitä sinisiä ihanuuksia

jo maaliskuussa. On tämä hassu kevät. =)

Huomiseksi on kyllä sääennusteissa luvattu taas lunta... 

Lanun patsaat ovat piiloutuneet pitkin puiston mäkistä maastoa... 

Niin tuoksuu vihreä sammal
vasta sulanut
Sinisiä ihanuuksia silmät etsii
Mielenkompassi antaa suunnan
sielunkartta näyttää paikan
Kuulet korkealta kiurun kertovan
ajan aivan oikean
ja se on juuri nyt

-Una Reinman- 

Pikkuruisia sinisiä aarteita

Hepatica nobilis.

 Sinivuokkoja juuri auenneina.

♥ 
 ♥  

Lisää erisävyisiä sinivuokkoja.
Laji on ollut rauhoitettu vuoteen 2005 saakka.
Nyt se ei katajan tavoin enää ole rauhoitettujen joukossa,
mutta vaikka jokamiehenoikeus sallii sen keräämisen,
niin järki käteen kuitenkin, eli
kukan voi ottaa mutta 
ei autolastillista, sanoo www.ymparisto.fi. 

Nämä Hämeen alueen maakuntakukat ovat varmasti 

viikon päästä kauneimmillaan.
♥ 

Puisto herää kevääseen... 

♥

Lanupuiston Harmaa tammikuu niminen patsas, 

jossa kaksi kivistä hahmoa halaa, on suosikkipatsaani.

Koirantaluttelijat ovat antaneet 
lemmikkiensä jättää puumerkkinsä mihin tahansa
tässäkin paikassa, joten polut ja tie
muuten kauniiseen puistoon olivat
jättimäistenkin jätösten täplittämiä.
Maisemia ja sinivuokkoja tähyillessämme
me kummatkin Hanin kanssa astuimme
vahingossa ja tahtomattamme 
iljettäviin koiranjätöskasoihin... =(

Lahden kaunein kadunpätkä: 

komeiden hopeapajujen
reunustama Kariniemenkatu.

Toivottavasti Lahden kaupunki ei
tuhoa näitä puita
tämän alueen 
uudistusvimmassaan... 

Tule jo kesä...

Lisää kesäikävää tuolla...

...

Suloista sinisyyttä

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Anemone hepatica

Ensin niitä ei löydä yhtään ainoaa...

Seuraavassa paikassa niitä onkin valtavasti.
Niin nuppuisina
kuin aukinaisina. =)

Sinivuokot ovat taas kukassa.
Ne varmat kevään merkit.

Vuosi sitten oltu ihan samoissa tunnelmissa. =)
Niin kuin varmasti jokaisena keväänä, mitkä
suinkin muistan jo lapsuudesta.

Lapsena ensimmäiset sinikukat kerättiin
maljakkoon äidille.
Nyt keväinen sinivuokkohinkuni
talttuu, jos edes näen
näitä kukkia
tai saan kuvata ne...




Anemone nemorosa Valkovuokotkin
ovat jo joissain
paikoissa nupuillaan. =)
Se perinteinen äitienpäiväkukka...



...