Yksin lomalle?

Ah, loma. 
Kaksi aurinkotuolia ja me.

Vai menisitkö ihan itseksesi lomalle? 

Mitä jos aurinkotuoleja olisi sielusi 

lomakuvassa vain yksi?

Tänään onkin 
Suunnittele lomasi yksin -päivä. 
Siinä monelle ajattelemisen aihetta. 

Tänään on myös Maailman kirjapäivä, 
sekä Maapähkinävoin ystävien päivä. 

Sierra nevadan huipulla

Siellä korkealla, missä ajelimme lähellä kuuta, 

tai ainakin siltä tuntui, 

seisoi talviasuisia harmaita puita 

joden runkoihin oli raapusteltu nimikirjaimia... 

Alonzokin... =)

Sellainen pieni hetkinen, 

ihan sininen... 

Kaikki hekin kävivät täällä.
Kukin omista syistänsä.
Kaikilla meillä mielessä
jonkinlaisia haaveita...

Kun tuolta korkealta katsoi vastapäiselle 
vuorelle, sen rinteellä kasvoi
sydämenmuotoisesti puita.

Viikonloppureissu

Hanilla oli tavallinen työpäivä perjantaina, työmatka Viroon. Hän tuli ajatelleeksi, että jos hän ottaisi minut mukaansa työreissulle, voisimme viettää viikonlopun ihan jossain muualla kuin kotona. Ikään kuin viettäisimme kesän ainoat lomapäivät. Eihän kotona malta kuitenkaan olla koskematta keskeneräisiin projekteihin. Työmatkat Viroon mies hoitaa yleensä omalla autollaan, joten nyt vaan ajelisimme eteenpäin sieltä hänen työkohteestaan sen jälkeen kun hän saisi työasiat hoidettua.

Joten ei kun kello perjantaina aamuneljältä soimaan, kahvia napaan, viikonloppukamat reppuihin, autolla 100 kilometriä satamaan, pari tuntia laivassa istumista meriaamiaisen myötä ja Tallinnasta jälleen autolla ajoa eteläisempään Viroon, jossa mies meni työasioilleen ja minä sain luvan seikkailla. Turvapaikkana olisi auto, jos alkaisi sataa tai tylsistyisin.

Sateesta tai tylsistymisestä ei kyllä ollut tietoakaan! =P

Olin ensin kierrellyt kameran kanssa siinä pikku kaupungissa tutustuen paikallisiin markkinoihin, jossa minua luultiin venäläiseksi. Myyjät puhuivat eestiksi muille asiakkaille ja minun kohdallani esittelivät tuotteitaan venäjäksi. =) Minä vaan hymyilin vastaukseksi. Jättiperunasäkki muutamalla eurolla olisi kyllä kiinnostanut, mutta en olisi jaksanut kantaa sitä autolle. =D

Huomasin yllätyksekseni jossain vaiheessa, että viimeksi keväällä käytössä ollut, pesun kautta kesäsäilöön laitettu takkini, oli vuoristaan ratkennut, niin hirveän täpärästi tehtaassa aikanaan ommeltu... Joten kävin paikallisesta kyläkaupasta ostamassa silmäneuloja ja lankaa ja siinähän se aika sitten kuluikin autossa takin vuorta pienin pistoin ommellessa. Sen korjattuani otin esiin sukankutimukseni, jota olin aloitellut aamulla autolautalla matkatessamme.

Jonkin ajan kuluttua Hani soitteli ja kyseli missä olen. 

Myös minut oltiin kutsuttu heidän työneuvottelunsa päätteeksi kahville 

ja näin Hanin virolaisia työkumppanuuksia ihan itsekin. Oo! 

Se oli ystävällistä ja yllättävää. =) Tuskin Suomessa kukaan pomo sanoisi, 

 pyydä se vaimosikin sieltä autosta tänne meidän kanssamme kahville. =) 

Ensimmäisenä iltana kävimme tutustumassa majapaikkaamme, 

kaivoimme kamerat repuistamme esille ja vaelsimme 

kaupungissa katsellen ympärillemme.

Löysimme ihanan venäläistyylisen ruokapaikan,
taverna Postipoiss, jonne pääsimme sisään, 

vaikka paikka olikin miltein ääriään myöten varattuna jollekin isolle porukalle.  

Ruokapaikka oli täynnään jyhkeää hirttä, lautaa, samovaareja, balalaikkoja, 

 hanureita, muita vanhoja soittimia ja muita esineitä,
ja menneen ajan slaavilaista tunnelmaa... 

Keisarinna Aleksandra Fjodorovna.

Lumouduin heti ovesta sisään tultuamme, 

ensimmäisenä hänen silmistään 

ja jäimmekin hänen lähettyvilleen istumaan
ja syömään.

Tarjoilijoilla on paikkaan hyvin sopivat upeat asut
päällään, ja on kuin hetkeksi istahtaisi Tohtori Zivagon maailmaan... 

Tuolta takaseinältä meitä katseli itse tsaari Nikolai II. 

Olimme siis Romanovien valvovien silmien alla 

syömässä aivan upeaa ateriaa.

 

Tuossa paikassa söin niin ihanaa ruokaa 

etten muista koska olen viimeksi 
syönyt jotain niin ihanaa!

Voissa paistettua turskaa ja perunamuusia,
täydellisellä kypsyydellä
ja lisukkeissa oli mukava suutuntuma! 
Olin ihan myyty!

Vain oma Mama osaa kokata parempaa. 

Kaikki oli täydellistä tuossa lautasellisessa. 

Rakastan paistettua kalaa, mutta en voi itse 

koskea raakaan kalaan. -Siihen se minun kokkikoulukin 

tyssäsi. Minulta lähtee päällimmäinen ihokerros kuoriutumaan 

irti ja käsien iho on todella kipeä, punainen ja nahaton kuukauden 

ajan, jos kosken raakaan kalaan... 

Siksi on luksusta istua valmiiseen pöytään 

jossa on paistettua kalaa... Nam!
Hanikin piti kalasta.

Lähetinkin lähtiäisiksemme

kokille kiitokseksi 
sata suukkoa. 

Suosittelemme sydämellisesti 
Pärnussa vieraileville taverna Postipoissia 
ruokailupaikaksi. 

Raasepori

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Samalla Hangon reissulla jolla piipahdimme mm Fiskarsissa, 

kurkistimme miltä Raaseporin linnanraunioit näyttäisivät.

Mutta meidän olisi pitänyt maksaa 10 euroa jotta olisimme pässeet tuon
lähemmäs linnanraunioita, joista juuri tuo kuvan kohde taitaa olla se ehjin osuus... =)

Emme sitten viitsineet moisesta maksaa vaan
käännyimme pois. 

Ihania nuo kunnon seipäille heitetyt heinät!
Ne sain kuvata ilmaiseksi. =) 

Soma silta... 

Fiskars ruukki

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Joku muu 

olisi kuvannut Fiskarsissa 

jotain aivan muuta. 

Minä kuvasin näitä näkymiä.

Kuvasin mm puun, 

johon olisin halunnut kavuta... 

Ilta-auringon heijastuksia. 

Jonkin ruokailupaikan 
hehkuvia kukkalaatikoita.
Tuo kukka on ollut 
oikea nappivalinta! 

Miksi tyttö on häkissä, 

en tiedä... 

Tätä katsellessa 
tuli alakulo... 
 

Pätevä liikennemerkki. 

Tällaisia pitäisi olla 
kesäaikaan kaikkialla. 

Tuolla holvissa on joskus 
säilytetty Fiskarsin rahoja... 

Nyt eivät taitaisi heidän 
rahansa tuonne mahtua, sillä 
sen verran ylihinnoiteltua oli 
ihan kaikki kaikkialla. 

Omat eväät olisi 
pitänyt olla mukana. 
Tai sitten säkillinen rahaa... 
 

Aika hiljaista oli... 

 Orvokkeja saviruukuissa. 

 Orvokkeja kangaskasseissa, 
jotka on kätevä säilyttää 
pienessä tilassakin talven ajan.

Tosi kauniita orvokkeja rapunpielessä... 

Näihin ladonoviin ja tuohon pikkupuotinäkymään 

mataline sinisine portaineen mie kovasti ihastuin. 

Sisälläkin pyörähdimme 
mutta niillä hinnoilla ei 
meikäläisillä ollut tuonne 
yhtään mitään asiaa. 

Hanko

Hankoon... 

 

Hani on joskus tuolla kaupungissa käynytkin
mutta minä en koskaan. 

Tai... olen kuulemma äidin mukaan lapsena ollut Hangon reissulla mukana, 

mutta niin pienenä, etten muista sitä.

Niinpä Hani totesi että lähdetään Hankoon jonain hänen kesälomansa päivänä. 

Meidän piti mennä toissaviikon maanantaina,
mutta terassin kattomuovit oli pakko loputkin saada paikoilleen
joten jäimme niitä kotiin rakentelemaan...

Tiistaiaamuna lähitehtaan

( joka vaihtoi hiljattain omistajaa) hervottoman kokoista peltikattoa alettiin puhdistaa 

hirveällä, ihan vuvuzela-äänisellä pesurilla ja sitä pesuainetta tms myrkkyä leijui ilmateitse meidän terassillemme saakka, ja me katsoimme toisiimme Hanin kanssa 

ja sanoimme jotta nyt me kyllä lähdetään pois täältä! 

Olimme hetkessä valmiita ja ajomatka kohti Hankoa alkoi. 

Tarkoitus oli samalla etsiä se manner-Suomen eteläisin kohta. 

Vihdoin olimme puolen päivän maissa Hangossa ja mie etsin niitä pitsihuviloita 

joita Sukulaissielu oli fb:n puolelle kehottanut bongailemaan. 

Näkyihän siellä semmoisia (vielä) muutama.

Voin kuvitella kuinka ne ovat kauniita talvella
kun maas on hanki ja kaikki jäässä... 

Oli hellepäivä ja auton mittarikin näytti välillä yli + kolmeakymmentä astetta. 

Mie sain kävelystä rakot paljaisiin jalkoihini kengistäni ja ensimmäiseksi pitikin Hangossa etsiä 

apteekki josta löytyi laastaria ja sitten löytyi merikin joka oli pääasia. 

Pääsimme mereen kahlaamaan,
ja kuumalle hiekkarannalle polttamaan jalkapohjiamme. 

Se eteläisin kohta jäi näkemättä kun rakkokantapäät olivat kengistä kipiät. 

Hassuinta on, että olen noilla samoilla kengillä kävellyt aina

 ilman sukkia, ja nyt sitten jalat helteessä eivät tykänneetkään niistä vaan kehittelivät 

rakkulat jotka puhkesivat. 

Auts.

Oisi pitänyt laittaa sukat ja lenkkarit. 

Eväätkin olisi voitu tehdä,  koska Hangon ravintolat olivat älyttömän ylikalliita, ettemme voineet niihin mennä... 

Jälkiviisaus on niin turhauttavaa... 

Kotiinpaluureissulla kävimme äidin mökillä.... 

PS: 

Se Vuvuzela-ääni kuului sitten joka päivä puolentoista viikon ajan ja meille leijui tuulen mukana kaikenlaista mitälie kemikaalia...  :( 

Pakoon, emme päässeetkään 

pakoon... 

Mustion linna

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Laitetaan tälle päivälle hiukan kuvia Mustion linnasta, 

jossa piipahdimme kesälomaretkipäivänä.

Puutarhassaan vaelsimme, 

ruusuja ja patsaita ihailimme... 

Kuvat kertovat enemmän kuin 

miljoona sanaa... 

...siispä en turhia lörpöttele. =)

KADONNUT: CANON POWERSHOT!

Jos löydät Seinäjoelta tämän kameran, niin lähetätkö sen minulle?Syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten saamani kamera katosi 26.6.2009 Seinäjoen ABC:n Pressolla ja sen muistikortti sisältää paljon minulle rakkaita lomakuvia...

Saisinpa edes muistikortin takaisin...!

Maksan löytöpalkkion ja postituksen.



Terveisin: 
Puoleksi tunniksi lounaspaikan tuolin selkämykselle 
kameransa (laukkuineen) unohtanut... =(