Vuonna 1885 rakennettu koristeellinen Patruunan pytinki on arkkitehti
Eduard Dippellin suunnittelema. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä
korotettiin tornimaisella päädyllä ja samoihin aikoihin sen ympärille
tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Pytinki
rakennettiin tehtaan johtajan Gottlieb Kreidlin eli Verlan patruunan
asunnoksi. Hänen jälkeensä se toimi myös konttorina ja siinä asuivat
tehtaan isännöitsijät.
Minun mielestäni tämä on suorastaan linna
eikä mikkään pytinkin
mutta nimimakunsa kullakin.
Noista portaista tuli mieleen se Viulunsoittaja katolla musikaalin
Torniosan puolikaari-ikkunat olivat upeat.
Linnan, korjaan pytingin puisto on yhä
kaunis ja siellä kävellessä voi aistia menneiden
aikojen tunnelman.
Komea aurinkokello mittaa aikaa
yhä patruunan puistossa vaikka
yleväniminen patruuna on jo poissa.
Totta kai pioneja piti myös puistossa kuvata,
enkä ollut ainoa joka niiden
äärellä huokaili.
Nämä tummanpunaiset pionit saattavat olla
vanhaakin perua.
Kaikki oli niin hyvin hoidettua,
että omat kukkapenkkini jäävät ihan toiseksi...
Pieni kasvimaakin oli pihamaalla.
Verlan puuhiomosta ja pahvitehtaasta muodostettiin
1972 Suomen ensimmäinen tehdasmuseo.
Museon omistaa ja sen ylläpidosta vastaa UPM.
Juhannuksena meidän tuurillamme
ei ollut opaskierrosta lainkaan
eikä museo ollut auki.
Olisiko tämän kyltin rakennus ollut
vuorotyöläisten nukkumapaikka?
Alueella oli myös myyntipajoja joissa
oli myynnissä hurjan kalliita käsitöitä, jne.
Esim minipurnukka hunajaa maksoi 22 euroa
ja puusta tehty kauha kolmisenkymmentä euroa.
Miun budjettini ei kestänyt ostaa mitään...
Jätän "shoppailun" rikkaammille. ;)
Kuvasin koristeellisia tehdasrakennusten
torneja ja viirejä, koko rakennuksen sijaan...
Lokit vartioivat korkeimmilla kohdilla...
Kaikkeen vanhaan lytätään nykyään
vanhan leima, muuttamalla jopa sana
wanhaksi. Siksi ihmettelimme miksi
alkuperäinen Werla-nimi on muutettu
kuitenkin yksinkertaisempaan muotoon?
Tornit ja rakennukset kantavat kuitenkin
edelleen tiilistä muurattuja
W-koristeitaan.
Kun vanha pahvikuivaamo paloi perustuksiaan myöten 1893, päätettiin uusi
rakentaa kestävämmäksi. Eduard Dippellin suunnittelema kuivaamo
muurattiin tiilistä vielä samana vuonna. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina
hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan maisemaa,
kun tehdasta lähestytään Selänpään suunnasta.
Tämän linnunpöntön kimpussa
on luultavasti ollut yhtä verenhimoinen
peto eli käpytikka, kuin omien pönttöjemmekin
kimpussa, vaikka meillä toki on peltilevytys
lentoaukoilla. Sille on syynsä miksi se
pelti pönttöihin kannattaa laittaa...
Tällaista hieman punalehtistä yksinkertaista ruusua
kasvoi monessa paikassa Verlan alueella. Samanlaista
löysin meidän ojastamme ja siirsin pihaan kasvamaan.
Sauna sijaitsi tehtaan läheisyydessä
ja tämä lokki vahti ettei kukaan mennyt laiturille.
- Jos joku sinne rohkeni, lokki teki hyökkäyksiä ja
rääkyi uskalikon yläpuolella pahalla äänellään.
Tätä matalaa sinikukkaista kasvia
en tunnistanut...
Hempeää vaaleanpunaista ruusua
kasvoi myös muutamassa paikassa.
Bongasin myös tulikukan.
Vuokrattavia mökkejä
on siellä täällä...
Erään mökin pihassa oli
tämä yksinäisen pihakalusto.
Ihanaa että Suomessa edes jossain
on säilytetty hellin käsin vanhaa
ja kaunista mennyttä maailmaamme,
historiaamme
ja kulttuuriamme.
