Ruusut alkavat olla muistoja

.•♥•..•♥•..•♥•.

Kauan ne ovatkin jo kestäneet... ♥
Jo pari viikkoa...

.•♥•..•♥•..•♥•.

Tuparit

Jatkoa Unan ja Laten pienille häille: 

 
Meinasimme myöhästyä 
kaiken valmiiksi saamisessa.
Monta ihanaa etukäteen suunniteltua ideaa 
jäi toteuttamatta
ja tärkeitäkin asioita kokonaan tekemättä,
aika kun loppui vähän kesken 
ja muutenkin vastoinkäymiset 
iskivät juuri nyt... 

Ihan viimeiseen asti toivoin 
yhtä ihmettä, jota ei sitten ilmaantunutkaan...  💔

 
Siksi järjestelyt eivät oikein 
onnistuneet... 

Vieraista muutama oli jo terassilla
kun minulla vielä oli esimerkiksi keittiö ihan sekaisin ja
hätäpäissäni piilotin ylimääräisiä tavaroita keittiön vetolaatikoihin!

- No ei se muuten mitään,
mutta moneen kertaan huomasin illan mittaan jonkun ihmisen
etsivät niistä laatikoista jotakin, esimerkiksi kesken loppuneita ruokailuvälineitä,
varmaan hiukan ihmetellen sitä muuta mitä sieltä löysivät... 

- Eräät etsivät niistä kuulemma sokeria...=D

Yksin oli vähän vaikeaa muistaa kaikkea, kuten esim sitä että joku juoksin sokerin kanssa kahvinsa. Hups. Sen kahvin keittämisessäkin meni vähän aina aikaa... 

Pöytäkoristeiksi olin nyhjännyt tällaisia...

Piti minun jotain muutakin niihin vielä
ennen juhlaa laittaa mutta aika lopp... 
Jäivät sitten tuollaisiksi.

Pöytäkynttilöissä oli tällaisia, 

joskus aiemmin kesällä askarteluliikkeestä bongaamiani
pahvisia kauniita valkoisia koristeita pienten snapsilasien ympärillä.

Veljeni ja  äitini toivat ystävällisesti etukäteen terassille lainaksi pöydän ja tuoleja, 

kun meillä ei sellaisiakaan oikein ollut, sekä pinokaupalla ihania lämpimiä shaaleja 

ja torkkupeittoja, jotta ulkona oleskelijoille ei tulisi kylmä. 

Heiltä saimme myös paljon kivoja lasipurkkeja, 

joihin laitettiin kynttilöitä palamaan sinne tänne, kun

syyskuussa illat ovat jo pimeitä. 

Itse kynttilöitäkin saimme äidiltä ihanan kuorman.   

Koska oli samalla Omenan päivä,
oli terassi koristeltu äitini mökkipuutarhasta tuoduilla omenilla.

Terassikoristeina oli mm esikois-Jaken virolaiselta kirpputorilta
(näkyvissä ylhäällä terassikuvassa) löytämät värikkäät juhlalamput.

 Tuntuu, että se päivä hyvinkin 
oli kesän viimeinen 

 

 Onneksi terassille jo kasvaneet köynnökset
ja muut kasvit olivat vielä suht kelpoisia koristeiksi...

Hani viimeisteli viimeiseen viikkoon asti terassia,
rakentaen viimoiseksi väliaikaisen suojuksen ilpun
ulkoyksikölle joka nyt siis sijaitsee osana terassia.
Suojuksen tarkoituksena on toimia myös tavallaan
pöytänä ja kädenalusena.
Siihen olin suunnitellut suolaisten tarjoilupöydän.

Tarjolla oli mm suklaakakkua ja kermakakkua...

Leivoin etukäteen gluteenillisia, laktoosittomia ja gluteenittomia... 

 Kuvaajamme on napannut keittiön makeasta kahvipöydästä 
kuvan hieman liian aikaisin
ja siitä puuttuu vielä osa tarjottavista... =) 

Vanha kaunis pitsimäinen tarjoilukulho 

sai metsänvihreän satiininauhakoristuksen
ja gluteenittomia omatekoisia keksejä.

Äitini teki 

valtavan herkullisen voileipäkakun, sekä suloisia snac-tikkuja! 

Ainokainen leipoi juhlaamme marenkeja, (tai ainakin luulin niin, oikeasti hän nappasikin ne lähtiessään mukaansa seuraavaan paikkaan???) 

Jake valmisti meille tiikerikakun,
Miihkali ja Satunen toivat pari muuta omatekemäänsä kuivakakkua. Kiitos Muruset!

Satunen ja Miihkali auttoivat myös valmistamaan
kanssani juhlapäivän aamuna muutaman kulhollisen salaattia.

  
Ruokahan 
on puolet juhlaa. 

Siskoni Maippi toi meille tullessaan
aivan valtaisan upean ja uhkean liljaruusukimpun! 

Kimppu juhlisti koko tilaisuuden! 

Sattumalta olimme siskon kanssa valinneet
valkoisia ruusuja koristamaan tätä hassua pikku juhlaa. =) 

Emme huomaneet laittaa edes
musiikkia soimaan.
Alunperin meillä piti olla trubaduuri... Mutta hän ei sitten saapunutkaan.

Mutta luulen siitä puheensorinasta,
jonka kuulin juostessani edes takaisin
sinne tänne, keittämään kahvia,
nostamaan maljaa,
viemään ruokia, tiskaamaan, 
hakemaan lapsille laastaria, jne,
ettei musiikkia sitten varmaan edes kaivattu...

Mutta minä kaipasin sitä alkuperäistä suunnitelmaa ja yhtä rakasta ihmistä... 💔Se teki minut murheelliseksi...

Vieraslistalla oli perhettämme, 
ihania lapsuudenystäviä,
unohtumattomia kurssikavereita, 
sukulaisia,
heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Noin puolet saapui... 

Kiitos heille!  

 

Joillekin Hani soitti etukäteen varmistaakseen ovatko tulossa mutta hänelle sanottiin Ai se? Olin jo unohtanut! Joo, ei olla tulossa!  

❤ 

 

Jokaiselle vieraalle nostimme 
heidän saapuessaan maljan ja he meille.
Late kertoi vieraille jossain vaiheessa vielä
 senkin, että nyt niin kuin juhlittaisiin 
samalla myös meidän häitäkin...

Jotkut ilostuivat, jotkut hämmästyivät 

- ja eräs jopa suuttui, käveli kengät jalassa meidän kotonamme sisätiloissa ja kiukutteli... 

Myöhemmin iltasella saapuneet Laten tädit 
olivat ihania! 
Kuin kolme hyvää haltijaa, jotka halasivat
ja naurattivat minua, vähän väliä silmäänsä iskien
ja toivottivat moneen kertaan halauksin
tervetulleeksi sukuun, poskisuukkojen kera.
Ah, kiitos teille ihanat, sydämestäni! Saitte mut hieman piristymään murheen alhostani! 

💗💗💗

Laten tätejä piti loppuillasta estellä alkamasta
tiskaamaan keittiön valtaisaa tiskivuorta.<3

Suurin osa kuvista on Miihkali-pojan ottamia.
Jake-poika esitteli kaikille halukkaille pihassamme sattumalta ollutta sivuvaunullista prätkäänsä ja
pyörään ja sen sivuvaunuun istahti yksi jos toinenkin kuvattavaksi. 

 

 

Meistäkin tuli hassuja kuvia sivuvaunullisessa, 

mutta Polaroid-kamera ei ehkä ole hyvä idea häävalokuvaukseen... Sillä nämähän olivat tavallaan tupareiksi naamioidut hääjuhlat ystäville & sukulaisille. Se eräs henkilö vaan ei tätä ymmärtänyt. 

****************

Harvalla 
muuten
on kaksia
hääjuhlia.


**************** 

Lahjoiksi saimme mm perinteisen leipä ja suola- tupaantuliaislahjan. 
  Ihanaa teetä, kahvia, kulhoja, kaikenlaisia ihastuttavia tavaroita, ja astioita sekä koriste- esineitä ja mm kivoja jakkaroita vieraiden varalle, juuri meidän keittiöön sopiva suutarinlampunvarjostin,
suloisia kynttilälyhtyjä,
kynttilöitä, ja kauniita keittiötekstiilejä.

Kiitos kaikille, näistä ihanista lahjoista.
<3 

 

Viherkasveja saapui sisaruksiltani.  

❤ 

 
Omena- ja kirsikkapuut kahden
tuijan kanssa sekä syyshortensiat,
odottavat istutusta! 

 

 

 

Siskoni Maippi - jolla pitäisi 
ehdottomasti olla oma kukkakauppa- 
oli solminut ihanat hääaiheiset ruusukkeet 
jokaiseen lahjakasviin... 

Awww!  

❤

Samoin meille saapuivat mm nämä lahjakukkasipulit!
Kukkasipuleita saimme moneltakin vieraalta,
 jotkut olen ehtinyt jo istuttaa maahan! 

Erittäin mieluisia lahjoja. <3
Ihanaa! 

Saimme myös lahjaksi
- kiitos vaan -
muutamia S-kaupan lahjakortteja, 
melkein sen verran,
että voimme ostaa yläkertaan 
haaveilemamme edullisen varrellisen rikkaimurin 
koska nuo sisäportaat ovat jyrkät raahata
suurta imuriamme ylös ja alas.  

-Vähältä-piti-tilanteita-
on jo sattunut ison imurin kanssa...

Olin etukäteen suunnitellut, että joku Muruista hoitaa Kiitoskasseja,
joita olin väsäillyt valmiiksi pienen oman runoseni kera... 

Itse sitten juoksin välillä kasvariin kassien ja kunkin vieraan kanssa... 
Kasseihin piti laittaa kasvihuoneesta muistoksi perennantaimia,
ja lapsille tikkareita, mutta osa vieraista ehti karata kotiin
ja osalle jäi tarjoamatta kiitoskassia
lähtöhaleissa kokonaan...

Voi plääh!
Oisko mekin tarvittu kaasoja ja bestmanneja...? 
No ei meillä kyllä ollut mtn polttareitakaan. =) 
 
Niinpä meillä on vielä muistona kiitoskasseja
vino pino jäljellä,
sekä tikkareita ja niitä kukkapotteja...

Täytyy varmaan istuttaa ne omaan pihaan...

Ei niitä tikkareita mutta ne kasvit... =) 

Puolet korttipinon korteista
toivottavat onnea uuteen kotiin
ja puolet onnea häiden johdosta. 
=D

Värikkäin juomalasein (tässä jo pestyinä juhlan jälkeisenä päivänä) toteutettu kynttiläkuja johti meille lähitehtaan pihasta, jota olimme saaneet luvan käyttää parkkipaikkana.

Hani oli tehnyt teiden varsille muutaman opastetaulun. 
Meidän pihaamme ei olisi mahtunut niin paljon autoja.

Ulkoportaiden valaistusta...

❤

 Rääppiäisiin ja Laten työpaikallekin riitti
vielä kokonaisia suklaakakkuja.  

❤ 

Opin juhlasta muutaman asian: 

-Istumapaikat kannattaa etukäteen 
 merkitä pöytiin, niin saat toimivia ja kivoja 
pöytäseurueita, eikä osa porukkaa 
karkaa pöytäseuransa vuoksi pois
heti kahvit juotuaan.

-Sinun ja rakkaasi istumapaikka pitäisi 
olla myös siellä vieraiden keskuudessa,
ettette itse juokse tukka putkella 
pitelemässä kaikkia naruja käsissänne, 
koska
- usko minua - se ei onnistu!!!

Äläkä yritä tehdä kaikkea yksin,
silloin et ehdi lainkaan istahtaa vieraidesi 
kanssa juttelemaan, syömään, 
kahvittelemaan, 
et ehdi edes pukeutua, 
saati kammata hiuksia... 

 

Saat myöhemmin sitten kuulla ulkonäöstäsi... 

Ja hei - Keittiöön kannattaa palkata 

reilusti avuksi vierastyövoimaa, koska jonkun pitäisi tiskata ainakin ne muutamat ruokailuvälineet, jotka olivat loppu koko ajan.

- Niitäkin piti saada lisää lainaksi alunperin yhdestä paikasta, mutta ei niitä sitten saapunutkaan enkä älynnyt hankkia kertakäyttöisiä... 🥴

Kiitos silti kaikille teille, 
jotka olitte mukana näissä meidän 
vähän vinksahtaneissa 
juhlissamme. 




PS: 

Koska kutsutuista ja odotetuista saapui vain puolet, 
meille jäi puolet kiitoskasseista, joita ensin säilytin 
jostain ihmeen syystä tallessa. Myin ne sitten vihdoin 
kaikki loput eurolla kahden kuukauden mittaisella 
kirpputorivuokrapöydällämme keväällä 2016, kun laitoimme ensimmäisen kerran Punaisen Pikkutalon myyntiin. Talo tosin ei silloin vielä mennyt kaupaksi mutta parin vuoden päästä sitten meni...

Valmistelua

Terassin koristelua...

Pakollista syyskukkien istutusta...

Leipomista...

Makujen testausta...

Kukkapottien hoitelua...

Kaikenlaista puuhaa
on ennen juhlia...

Kaaliruusu

.•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•. 

Mielestäni kaali on kuin jättimäinen vihreä ruusu 

ja minähän pidän vihreistä ruusuista.

Yhä kovin kaipaa erästäkin ruusua... 

 Voihan se olla että kaalin kauneus on vain minun silmissäni 

kun olen näitä millimetrin kokoisista siemenistä asti kasvatellut 

ja kaikki vaiheensa aikuisuuteen nähnyt ja ihastellut...



Kukat ovat kuin lapsia
joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa. 
Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa
ihan vaan olemassaolollaan
ja pärjäävät aikanaan
omilla juurillaan.

Joskus tuulessa huojuttuaan
ne nojautuvat vielä sinuun
tukea saadaksen.

Ja siihenhän hoitaja on aina valmis
suojelemaan hentoja nuppusiaan.

-Una Reinman-  

  PS:

Lehtikaalia voi kuulemma pakastaa.
Se onkin tällaisille kellarittomille ainoa keino
säilöä...

Joten taidanpa kerätä satoni
ja pakastaa sen talven varalle... =)

Tai sitten en...
Tuli testattua muutamaan ruokaa lehtikaalia ja se ei sovellu oikein mihinkään...

Taidan syöttää ruusuiset lehtikaalini pupuille. =))))

The Tuparit lähestyvät!

.•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•. 

Mietin tarjottavia,
mietin piteneviä ostoslistoja,
ei mitään huippua ja kallista,
mutta kenenkään masu ei saa jäädä kurnimaan. 

Mietin mistä ihmeestä saadaan istumapaikkoja tarpeeksi, 

mietin säätä ja sen vaikutuksia, 

mietin mahdollisille lapsivieraille pelejä, 

mietin tiettyjen astioiden
ja ruokailuvälineiden riittävyyttä 

jne 

jne 

   jne...

Tyttäreni Nunnukan kanssa meillä on
ollut kaikenlaisia kivoja ideoita näihin
tupareihin...! 

Toivottavasti sää on sellainen 

että vierailijat tarkenevat terazzallakin istuskella
koska Pikkutalomme on niin pieni,
tuvaksi ja mökiksikin haukuttu... =) 

Ollapa terassilämmitin... 

Huopia on kyllä varattu ja lisääkin niitä lainaksi pyydetty.

Ihana äitini antoi lainaksi ison pöydän terassillemme.
Kiitos hänelle siitä. <3

Mutta mistä niitä istuimia? 
Pitääkö tehdä puhelinkierros ja pyytää jokaista
perhettä tuomaan mukanaan ainakin yksi kokoontaittuva istuin tms,
jonka vievät sitten mennessään pois? 

Mietin saanko kaiken suunnittelemani syksyisen kierrätykseen 

ja elonkorjuujuhlateemaan sopivan somistuksen aikaan...

Parkkipaikkaongelmakin on vielä
olemassa, koska se iso piha, jonka omistajalta
saimme luvan yhden illan parkkipaikaksi,
vaihtoikin äskettäin omistajaa
ja se uusi omistaja on aina silloin poissa
kun Hani olisi kotona...

Kaikkia lankoja

ei pysty pitämään käsissään.  

Ei voi mitään. 

Jos jotkut langat luisuvat 

kadoksiin sormien lomasta, 

otan esiin uuden lankakerän. 

Mutta introvertti ja juhlat...
Vatsassa on jo nyt sellainen tiiliskivifiilis...


Minulla pitäisi olla 
näkymättömyysviitta,
johon voisin hetkittäin itse kietoutua
ja vain syrjästä
katsella muiden eloa. 
Näkymättömänä saisin täyttää heidän lautasiaan
ja lasejaan ja toivoa kuulevani 
naurunhelinää.

Mutta... Kyllä tämä tästä...


PS:
Keskimmäinen lapsi ja avokkinsa
lupasivat meille
10 jakkaraa lahjaksi.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Sukulaissielulahjoja

Vuosia sitten kanssani kovasti blogiaan päivitellyt Sukulaissielu
eli SS on nytihana fb-ystäväni. Hän lähetti meille vähän niinko

 ennakko-tuparilahjana tällaisia ihanuuksia! 

Omenantuoksuisia kynttilöitä, 

ko meikähän rakastaa niitä, 

-sekä vihreitä omenia että kynttilöitä. 

On ihastuttavat pöytätabletit sekä 

ihana rasia, joka on justiin miun mieleen! 

Rasia oli täynnä pehmomarmeladikaramelleja! 

Valitettavasti ne olivat kovin katoavaa sorttia joten 

en ehtinyt saada niistä kuvaa. =) 

Home is where my heart is... 

Niin se on! =) 

Tämän rasian tekstikin oli niin ihana! 

Oi, kiitos SS! 

Tämä oli suloinen lahja!!!