Aina Ankeista

Tänään selviää kuka on vuoden Putoushahmo.
Tietenkin lottapukuinen Aina Inkeri Ankeinen. 
Hahmo vetoaa suomalaiseen mentaliteettiin, onhan se 

Mielensäpahoittajan naispuolinen vastine. ;D

Jokaisella meillä on ankeinen tai 

mielensäpahoittaja joko puolison tai omassa suvussa
tai jopa peilissä. =) On ensimmäinen hahmo jonka
ääntä osaan matkia ja naurattaa Hania.

Monipuolinen näyttelijä tämä Pilvi Hämäläinen. Hyvä, kun Putous tuo 
nyt uusia näyttelijöitä esiin, eikä vain toista vanhojen naamojen 
sarjaa. Tästä jo aiemmin kirjoittelinkin... =) Kyllä muutkin tämän 
kauden näyttelijät loistavia olivat. 

Itse pidin Abdul Tuiskusta 
mutta aika äkkiä fb:ssa minun annettiin ymmärtää, ettei ole 
korrektia tykätä tästä Tuiskusta... 

Entistä juontajaa kyllä oli ikävä. Heikki Paasosen täytyy 
olla hyvä ihminen, koska niin julkirakastaa äitiään. =)
Miksi kaikki aina muuttuu!!! =D

Kuva Maikkarin sivulta. 

Anteeksiannon päivä

Maailmassa on oikeita 

ja vakavia ongelmia joten älä 

tee kärpäsestä härkästä 

ja näe ongelmaa siellä 

missä sitä ei ollut olemassakaan. 

Sellainen vain särkee sydämiä.

Tänään on

kansainvälinen 
anteeksiannon päivä. 

Joku odottaa anteeksipyyntöä
eikä oikeastaan muista miksi.
Toinen taas ei ymmärrä
mitä pitäisi pyytää anteeksi.
Kolmas anoo anteeksiantoa
mutta sitä ei hänelle anneta.
Ei ole ollenkaan yksinkertaista 
tämä ihmisen elämä.

Una Reinman


MTV:lla on hyvä artikkeli aiheesta 
otsikolla Katkeruus syö ihmistä, 
Näin käy jos et osaa antaa anteeksi:

Jos en anna anteeksi...

– Tunteet jäävät käsittelemättä.

– Avoimuus vähenee.

– Teen omia tulkintojani, jotka jäävät tarkistamatta.

– Saatan pitää luulojani tosina.

– Tuomitsevuus lisääntyy.

– Teen toisista ihmisistä syyllisiä.

– Haluan näyttää, että pärjään – en koskaan pyydä apua.

– Kuva itsestäni voi olla hyvinkin epärealistinen.

– Asetun ylpeänä toisten yläpuolelle 
tai koen olevani uhri, ja näin ollen uhrius syvenee.

– Ärsytyskynnykseni laskee. 

– Alttius uusille loukkauksille kasvaa.

– Loukkaan muita entistä alttiimmin ja kärkkäämmin.

– Olen pisteliäs ja teräväkielinen.

– Negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyvät.

– Ystävät ottavat minuun etäisyyttä.

– Otan itsekin etäisyyttä ystäviini.

– Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa.

– Koen itseni hylätyksi.

– Voimani vähenevät.

– Ilo vähenee, negatiivisuus kasvaa.

– Saatan tehdä jotain arvojeni vastaista.

– Asia pyörii mielessä yötä päivää, eikä unohdu.

– Ruumis ja mieli saattavat sairastua.

– Katkeruuden myrkky voimistuu.

– Saastutan muutkin ihmiset katkeruudellani.

– En ole vapaa.

– Tiedostan ja myönnän itselleni loukkaantuneeni 
– tapahtui tämä äskettäin tai jo kauan aikaa sitten.

– Ymmärrän tulleeni väärin kohdelluksi, vaikka luulin olleeni itse syyllinen.

– Ymmärrän, ettei minua saa kohdella miten tahansa.

– Uskallan muistaa vanhoja vääryyksiä, jotka olin unohtanut tai yritin unohtaa.

– Uskallan analysoida, mitä oikeasti tapahtui.

– Yritän selvittää mahdolliset väärinkäsitykseni.

– Uskallan puhua, kysyä ja toimia, jos se on tarpeen.

– Uskallan tuntea riittävästi.

– Annan tilaa pettymykselle, kivulle, vihalle, surulle.

Seuraavaksi on valinnan teko: 
haluatko jatkaa katkeruuden tiellä vai uskallatko kääntää 
kelkkasi ja antaa anteeksi? Muista, ettei koskaan ole liian 
myöhäistä antaa anteeksi. 

Lähde: Anna-Liisa Valtavaara:
 Ainako anteeksi? (Kirjapaja, 2007)

Mutta... kerro totuus
tai jos ei muu auta 

niin vietä Suklaapäivää.