Järvenpäässä tuttu kasvi Kalevalasta

Syksyinen valo on jotenkin 

herkempää ja hellempää 

kuin hellekesän raju valo. 

Syksy maalaa jo varovasti 

lehtiin värejä... 

Täällä kävimme poikien, Satusen ja 

Hanin kanssa piipahtamassa...

Koivujen rungot ilta-auringossa 

hohtavat lohduttaen 

koti-ikävää potevaa... 

Muistin väärin, Sanoin pojille 

ja Hanille näitä kallan kukan marjoiksi... 

Oikeasti kasvi on nimeltään Suovehka, ja nämä ovat sen marjoja. 

Vehka edustaa luonnossamme  trooppista vehkakasvien heimoa. Monet suomalaiskotien suosituimmista huonekasveista, kuten kirjo-, viiri- ja huonevehkat, peikonlehti ja flamingonkukat ovat sen lähisukulaisia ja varsinkin kukinnossa on samaa näköä.

Kukinnon iso, valkoinen tukilehti nostaa sen viehättävyyttä ainakin ihmisen silmissä.

Kukista kehittyy meheviä marjoja, jotka kelluvat helposti uusille kasvupaikoille. Vanhemmiten marjat hajoavat, sillä siemenperien erittämä lima paisuu vettyessään ja murtaa lopulta kuoren paljastaen siemenet.

Tahmean liman avulla siemenet saattavat takertua esimerkiksi vesilintuihin ja päästä uusille kasvupaikoille. Vehka levittäytyy paitsi siementen, myös helposti katkeilevien juurakonkappaleiden avulla. 

Vehkan kaikki osat marjoja myöten ovat myrkyllisiä, erityisesti juurakossa on myrkyllisiä yhdisteitä joiden koostumusta ei kaikilta osin tunneta.

Keitettäessä tai kuivattaessa myrkyt kuitenkin häviävät ainakin valtaosin ja vehkasta onkin tehty pula-aikana sekä karjan rehua että leipäjauhojen jatketta.

Juurakon ravintoarvo voi olla hämmästyttävän hyvä ja vehkan onkin sanottu olevan parasta hätäravintoa, mitä Suomen luonnosta voi saada.

Vehkan juurakkojen keräämisestä on maininta jopa Kalevalassa. Kun Ilmarinen ryöstää Pohjolan nuoremman tyttären, tämä valittaa joutuneensa ”suolle karpalohon, vehkahan vesiperälle”. Vehkan upottavat ja kosteat kasvupaikat ovat kieltämättä usein hankalakulkuisia: vehka on raatteen ja kurjenjalan kanssa merkittävimpiä vesistöjemme umpeenkasvattajia.

Teksti ja kuva: 

 Luontoportti/Vehka 

Tänään on Migreenipäivä josta olen kertonut tuolla:
http://hallatar.blogspot.com/2018/09/migreenipaiva.html?m=1

Minilomalla

 

 

Minilomallamme Ähtärissä yövyimme 

Luoman hirvimökeissä ja kokemus oli 

mukava ja mökki niin ihana että ihastuimme 

siihen ikihyviksi. 

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olimme jopa 

järven läheisyydessä sekä yleensäkin mökillä. 

Sellaista tilaisuutta olin koko hellekauden kaivannut... 

Nyt ei enää hotsittanut mennä uimaan. 

Kävelyllä kävimme paikan metsäpoluilla 

järven lahdelmassa 

ja kuvasimme syysnäkymiä. 

 - Mustikan- ja puolukanvarvut olivat 

tuolla komeita ja vielä vihreitä!
Meilläpäin ne nääntyivät helteeseen 

jo muutama kk sitten...

Pakkaspäiviä

Viikko sitten oli todella kaunis talvipäivä. 

Mekin ajelimme katselemaan Vesijärvelle 

kameroiden kanssa miten kansa vaelsi sinne tänne. 

Teivaan satamasta, ravintola Lokin edestä 

lähtee jäätä pitkin aurattu leveä rata joka johtaa 

Mukkulan rantaan. Radalla oli sunnuntainakin 

liikkeellä paljon luistelijoita, kelkkailijoita, kävelijöitä 

ja jopa suksilla oli joku liikkellä. Olikin tosi ihana päivä. 

Edestakaisin polkaistuna kuuden kilometrin radan 

tekijät palkittiin Vuoden liikuttajina tammikuussa, 

Päijät-hämeen urheilugaalassa. 

Mukkulan kartanon pihamaalla 

laskettiin pulkkamäkeä.

Iloisen värikkäät vaatteet olivat kivoja 

valkoisessa maisemassa. 

Tuon saaren haluaisin... 

Pilkkijöitäkin oli jäällä kovasta tuulesta 

huolimatta ja kalahan söi...

Mieliäissuollakin poikkesimme sunnuntaina 

vaeltamassa suonympärikierroksen...

Eväiden kanssa tietenkin. 

Cappuccinoa pussista ja kuumaa 

vettä termospullosta. Maito unohtui 

mutta jäinen penkki jäähdytti 

metallimukit nopeasti. 

Tänä viikonloppuna en taida 

tareta ulkoilemaan tuon kovan tuulen 

vuoksi, kun hieman 

vilustuin tuona viikonloppuna 

ja viikko on mennyt tässä potiessa 

flunssaa ja korvakipuilua. 

Ei SUOMI täytä 100 vuotta...

...vaan Suomen itsenäisyys. 
Monessa paikassa on 
väärin kirjoitettuna tämä asia. 
Nyt ei ole Suomen syntymäpäivä. 





SUOMI, FINLANDIA, 
on ollut olemassa ikuisuuden, 
minkä näkee vanhoista kartoista. 
Ihana FINLANDIA, kaunis maa,
on ollut tässä paikoillaan
jo tuhansia vuosia, ja 
maapallon syntygrafiikassa 
Suomi erottuu selkeästi 
miljardien vuosien takaa. 

Suomen kielenkin on todettu olevan
yli 6000 vuotta vanhaa. 
Ei siis todellakaan mikään 
syntymäpäivä, varsinkaan 
vain 100 vuotta. 




 Mutta... 
länsinaapurimme pitää meitä yhä
näpeissään niin kuin on pitänyt jo satoja vuosia.
Suomalaiset unohtavat ne yli 600 vuotta 
historiastamme, kun ruotsi hallitsi 
tätäkin maata.

- Niin sen kuulemma unohtavat
ruotsalaiset itsekin...

Länsinaapurimme koitti orjuuttamisensa lisäksi 
kitkeä ja kieltää kansaamme 
puhumasta suomea, jopa lailla, 
joka aataminaikaisena pykälänä on yhä 
 riesanamme ja vitsauksenamme.
Kunpa moinen kielilaki vihdoin 
lakkautettaisiin maastamme. 


Juha Hurme: Suomen kieli on erityisoikeutemme. 
Suomen puhuminen ei tee meistä juntteja. 
Kaksikielisyys pois lakipykälistä!
Ei ruotsi ole mikään kotimainen kieli vaan
vieras kieli, jonka ylläpito on ihan turhaa. 

Tämän kansanhan piti olla vapaa? 
Vapautta on myös se, 
haluammeko puhua ruotsia vai emme. 

Englanti voisi olla toinen kielemme.
Myös venäjän kieltä tarvitaan 
yhä enenevämmässä määrin.
Missä ruotsin kieltä muka tarvitaan?
- Hehän puhuvat itsekin mm työkielenä 
englantia meikäläisten kanssa.
Englanti onkin kansainvälinen työkieli.

Ylioppilaskirjoituksissa huomaa, miten 
maamme nuorisokin on viimein tajunnut
tämän pakkokielen turhuuden.  
Englanti on myös opiskelukieli. 
Englanniksihan ne useat päättötyötkin tehdään.

Ruotsalaiset pitäessä pientä maatamme
ikeensä alla he mm lähettivät suomalaiset 
puolestaan sotiin. Niinhän he nytkin haluaisivat 
suomalaisten puolustavan itseään! 
Historia kertoo mitä tapahtui 1800 -luvulla,
kun ruotsi oli pitänyt tätä maata 
hallussaan satoja vuosia:

Napoleonista tuli 1800-luvun alussa Ranskan sekä myös Saksan hallitsija. Solmittuaan Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa rauhan ja liiton, nuo kaksi suurvaltaa jakoivat Euroopan keskenään.

Ruotsi koetettiin pakottaa mukaan Britannian kauppasaartoon. Diplomaattisen taivuttelun osoittauduttua tuloksettomaksi Aleksanteri joutui Napoleonin painostuksesta julistamaan vuonna 1808 Ruotsille sodan, joka tunnetaan Suomen sotana. Sodan seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää. Suomesta tuli tällöin Venäjän vallan alainen ja 1809 perustettiin Suomen suuriruhtinaskunta. -Wikipedia- 


Venäjä pelasti meidät ruotsilta!
Muuten olisimme tänä päivänä osa sverigeä.
Kauhea ajatus! Emme saisi 
edelleenkään puhua suomea,
ääntämyksestämme ei saisi kuultaa 
suomalainen ruotsalaisten halveksima 
ääntämys ja meidän pitäisi ruotsintaa 
jopa tyypilliset suomalaiset sukunimemme... 

Venäjän alaisia olimme vain 100 vuotta.
Venäjä antoi meille autonomian, 
sekä Suomen senaatin 
eli oikeuden päättää omista asioistamme,
jollaista ruotsi ei ollut koskaan meille antanut, 
ja näin syntyi Suomen suuriruhtinaskunta. 


Jostain ihmeen syystä kansa täällä 
ja muualla muistaa vain tämän ajan...




Emme unohtaneet juuriamme
emmekä kaunista kieltämme.
Jo kauan sitten sai alkunsa suomalainen SISU, 
joka meillä on jo äidinmaidossamme. 
Emme unohtaneet keitä olemme.
Itsenäistyimme. 
Jouduimme maailmansotien 
pyörteisiin. SISU voitti jälleen...


Nyt Suomi-neito on nukkunut 
100 vuotta kuin prinsessa Ruusunen. 
Nyt sen on vihdoin aika herätä 
ja muuttua oikeaksi suomalaiseksi. 

Huomaamattamme olemme siis tauon 
jälkeen yhä ruotsin hallinassa: he 
ostavat tehtaitamme ja tietotaitoamme...
Suuri osa mediastamme on ruotsalaisten 
käsissä...  

Meillä kumarrellaan ihan liikaa länteen. 
Ruotsi ei ole meitä parempi. 
Ruotsissa ei mene hyvin.
Missään tapauksessa ruotsista ei
kannata ottaa esimerkkiä.
- Missään asiassa.
He ovat itsekin todenneet tämän. 

Napanuoran länteen saisi 
leikata jo mieluusti.  



Suomen pitäisi olla vapaa maa.
Nostakaamme päämme pystyyn
ja kerätkäämme itsetuntomme.
Me olemme ainutlaatuisia ja erityisiä.
Olkaamme ylpeitä
suomalaisuudestamme.  
Tehkäämme asiat suomalaisittain.
Lakatkaamme nöyristelemästä 
ja kyyristelemästä ja vilkuilemasta 
mihinkään ilmansuuntiin.
Olkaamme suomalaisia.


Maamme näennäinen
itsenäisyys viettää vuosipäivää 
6.12.2017. 

Juhlitaanhan me toki sitä. 
Vaikka itsenäisyyspäivän juhlintakin 
meillä on tönkköä, riippuen ehkä pohjoisesta 
sijainnistammekin ja siihen vedetään mukaan  
talvisodat ja jatkosodat ja unohdetaan, 
etteivät ne (yksin) tehneet maastamme 
Suomea. 

Suomi on paljon muutakin.
Maamme ei ole vain satavuotias. 
Se on ikivanha. 


Suomalaisuus 
on mielentila.



Tässä vielä Joel Hallikaisen 
esitys satavuotiaalle Suomelle: 
Finlandia hymni erilaisilla sanoilla. 
 

Hakusanat: 

100 vuotta, Finland, Finlandia, Itsenäisyyspäivä, 

Prinsessa Ruusunen, suomalaisuus, suomen kieli, 

Suomi, Suomi 100, Suomi on suomalainen, 

suomenkielinen, kirjallisuuden Finlandia     

Viikko sitten metsäreissulla

Kangasperhonen mustikan kukissa. 

Toivon etteivät nämä alkukesän 

kylmyydet tuhonneet mustikkasatoa. 

Rakastan mustikoita! 

Tupasvillat olivat kärsineet raekuuroista. 

Vähän kuin meidän pihan kukat ja puutkin... 

Löydän aina tämän väkkäräkuusen. 

Se on niin kitukasvuinen ettei se paljon 

vuosien mittaan kasva. 

Siellä siellä se kuusi on...

Tällä suolla ei paljoa lakkoilla. 

Hillaa tulee vain parin marjan verran. 

Ihan sama minulle. En todellakaan 

pidä suomuuraimen mausta. 

Sen maku on kuin se olisi
pilaantunut...

Eräissä häissä oli monen monta 

kakkua ja kaikissa suomuurainta 

päällä kiilteen kera... 

Ei niin mitään muuta vaihtoehtoa. 

Luonnossa olisi. 

Vaikka karpaloa ennemmin. =) 

Hömötiainen 

ei halunut 

näyttää naamaansa 

kameralle. 

Käenkaali,
ketunleipä,
rakkaalla kasvillakin
on monta nimeä.

Itse olen oppinut tuntemaan 

tämän kuitenkin ketunleipänä.

Ketunleivätkin olivat kärsineet 

raekuuroista. Niiden kukat ovat 

silti viehkeitä. 

Ensimmäinen metsäorvokki. 

Pilviä ja maisemia kotimatkalla... 

Voikukat ovat nyt jo monin 

paikoin kukkineet ensimmäisen 

kihansa, (tiedäthän mikä on kiha?)
 ja tienoot ovat kuin valkoisen 

hunnun peittäminä. 

(Kuva ei onneksi ole 

meidän pihaltamme... ) 

Voikukka jakaa mielipiteitä, 

joku tykkää joku ei. 

Koivuista saisi kyllä jo saunavihdan. 

Paitsi että tämä riippakoivu ei sellaiseen 

oikein sovellu. Vihdakset olisivat hiukan 
liian ruoskamaisia. Siitä vihdasta tulisi rangaistusväline. 



Vihta:  
 Suomen kirjakielessa vihta on Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaistussa sananlaskukokoelmassa. Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan teoksessa:

»Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.»

Vihtahousu: 
Leikkimielinen, paholainen, piru.
Vitsaksista tehdyt housut ovat vanhan kansan 
mukaan olleet paholaisellakin.
-Wiktionary-

 Vihdasta tulikin mieleen että 
tänään vietetään 

Suomalaisen 
saunan päivää.  

Kuvassa meidän oma saunamme joka 

on tosi suomalainen, onhan se itse tehty.

Saunotko 

sinä 

tänään? 

Edit:  Meillä saunoimme me kaksi 
ja kaksi Murusta ja yksi miniäkokelas...