Kerrotaan tarinoita pistaasipähkinöitä napostellen

Tänään sattuu olemaan  
Tarinankerrontapäivä. 

Edit: Runosivustolleni tämän 
päiväyksen kohdalle 
tuli ihania tarinoita lukijoilta! 
Kiitos kaikille 
tarinansa jättäneille! <3 

On myös Pistaasipähkinöiden päivä, 
joten yhdistele siitä...

Uusi ystävä

Sen lisäksi että tänään on 112 -päivä, 
jolloin voit vaihtaa palo- ja häkä-
varoittimiin uudet paristot, 
sekä Laskiaissunnuntai, 

on myöskin näin Ystävänpäivän lähestyessä 
sopivasti, Hanki uusi ystävä -päivä. 

- Mikä tietenkin on helpommin sanottu 
kuin tehty, ainakin aikuisena... 
Se paristonvaihto on paljon 
helpompi tehtävä.  

Mutta ehkä ulkoillessa, 
koiraa kävellyttäessä, 
rusettiluistellessa, tai 
pulkkamäestä löytyy 
tänään uusia ystäviä 
joiden kanssa voit 
juoda kuumaa kaakaota 
ja syödä laskiaispullia. 

Tänään vietetään myöskin 

Lukurauhan päivää.

Ystävänpäivästä puheenollen, 
laita Ystävänpäiväkortit 
postiin viimeistään huomenna, 
12.2. jotta ehtivät perille. 

Valoa kohti

  Vie lapsesi kirjastoon -päivä 
on tänään. 
Lukeminen kannattaa 
koska se avartaa maailmaa 
ja sanavarastoa. 

Tänään on myös

Valon päivä, 
jolloin taistellaan 
masennusta vastaan 

teemalla Toivoa on. 

Päivä ajoittuu vuodenaikaan, jolloin valo alkaa vähitellen voittaa pimeyttä.

Joka viides suomalainen kärsii jossain vaiheessa elämäänsä masennuksesta. 

Vakavaa masennusta sairastaa noin viisi prosenttia suomalaisista. 

Heistä vain noin viidesosa saa riittävää hoitoa. 

Lähde: YLE

Hurrikaanien rippeet, kirjallisuus, puuro ja maksis

 

 

 Me täällä pohjolassa saamme aina loppujen 

lopuksi niiden kaikkien hurrikaanien 

rippeet ja näin syksyllä ne tekevät selvää 

kauniista puiden lehdistä. 

Voi se on niin surullista! 

 

 

 

Tänään on Suomalaisen kirjallisuuden päivä 

ja samalla Aleksis Kiven päivä 

10. lokakuuta on ollut pitkään Suomessa vakiintunut liputuspäivä. Perinteisiin kuuluu seppelten laskeminen kansalliskirjailija Aleksis Kiven patsaalle Helsingissä ja Nurmijärvellä. 

(Miksi ei Tuusulassa, Kiven kuolinmökillä 
ole mitään toimintaa?) 

Kirjailija Kivi on hyvä esimerkki siitä miten vasta kuoleman jälkeen suuri yleisö alkaa antaa arvostusta köyhyydessä elänyttä taiteilijaa kohtaan. Samasta asiasta on monia monia surullisia esimerkkejä kaikilla kädentaitojen aloilla. 

Haa, tänään on myös
Kansallinen Maksalaatikkopäivä!
Saarioisten laatikko on parhainta!
Rusinoilla tietenkin!

On kuulemma myös
Puuropäivä.
Riisipuuro. Nam.
Kaurapuurokin on ok, mutta
riisipuuro on juhlaa.

Alkuperäiskansat, kirjat ja riisipuuro

Oletko miettinyt, että Suomessakin 

asuu maan alkuperäiskansaa? 

Saamelaiset ovat koko Euroopan 
ainoa alkuperäiskansa. 

Tänään on Maailman alkuperäiskansojen päivä,

 sekä Kirjojen ystävien päivä. 

Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi 
teemaksi jää suuri suosikkiherkkuni, 
koska on 

RIISIPUUROPÄIVÄ! 

Nam. 
Puuroon kanelia, 
sokeria ja joskus myös hilloa ja 
lusikka iäntä kohti! 

Juustokakkupäivä

No niin, moni innostuu Juustokakkupäivästä, 
sillä tiedän aika paljon ihmisiä jotka rakastavat 
juustokakkuja. 

On tosin heitäkin, joiden mielestä 
juustokakku on ihan liian raskasta. 

Mikä on mielimakusi juustokakuissa? 

Tänään on myös Taskukirjapäivä! 
Ah, muisto lapsuudesta kaikki 
Disneypokkarit, Akut ja kumppanit. 

Ostatko sinä koskaan itsellesi pokkareita? 
Minä hankin yleensä muutaman sellaisen 
ennen reissua jonnekin kauas, kun kerran 
vuodessa karkaamme katsomaan maailmaa. :) 

Kirjoja, ruusuja ja halauksia

On Kirjan ja ruusun päivä 

Kaikki luultavasti tietävät 
mitä se tarkoittaa.

Itse taidan ostaa uuden 
e-kirjan tabletilleni. =) 

Tänään alkaa myös Sydänviikko, 23.–30.4. 2017, jolloin korostetaan jaksamisen, ihmissuhteiden ja myönteisten tunteiden merkitystä elämässä - sen iloissa ja suruissa. Viikko viestii ihmisten voimavarojen vahvistamisen teemoja ja tekoja. Yhtenä kampanjatekona ja läheisyyden osoituksena tullaan näkemään halauksia.

Kansantaudeistamme yleisimmät eli valtimosairaudet koskettavat joka viidettä suomalaista. Kutsumme sinut mukaan kasvavaan joukkoomme, joka tekee päivittäin jotain terveytensä ja hyvinvointinsa eteen – ja samalla läheistensäkin.Yksi elämä. Sydänliitto

Sydänyhteisön sopeutumisvalmennuskursseja.  

Tästä sydänkauppaan. 

Myös Englannin kielen päivä 
on tänään. 


So 
have a nice day! 

Aprillia!

Aprillipäivää on vietetty 1500-luvun lopulta lähtien. Päivän perinteisiin kuuluu leikkimielinen huijaaminen, kuitenkin niin että huijauksen jälkeen aprillipilan kohteelle kerrotaan kyseessä olleen pila. Yleisin tapa kertoa höynäytyksestä on tuttu loru pilan lopuksi: 
- ”Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!” 

Aprillipäivää ei yleensä laiteta virallisiin kalentereihin. Poisjättämistä perusteellaan sen yllätyksellisyyden säilyttämisellä. Aprillipäivänä on myös yleistä, että sanomalehdet pyrkivät jymäyttämään hyväuskoisia lukijoitaan.

Joko sinua on tänään aprillattu? 

Vai ehditkö itse ensin?  =) 

Tänään on myös Runouden ja luovuuden päivä,  

Lukeminen on hauskaa  -päivä,

 Syötävien kirjojen päivä, Tyynysotapäivä  

sekä Sukkulapitsin päivä. 

Sekä Hupsujen naisten päivä. 

No aprillia! Eikä ole! 

Käpertymispäivää ajatuksella

 Käpertymispäivän teemaan näillä pakkasasteilla 
sopii oma sohvannurkka, rakkaimmat villasukat, 

pehmoinen oloasu, torkkupeitto ja hyvä kirja, 
hedelmiä ja hedelmäsmoothieita. 


Jäikö joulusta yhtään makeisia?  
Toiko pukki lisää lukemista?  

Onko rakkaasi kotona? 

 

Kaikkea tällaista voisit tänään kerätä 
lähellesi ja vain olla 
ja antaa ajan kulua.

Ei kannata odotella että saa flunssan, 
jonka turvin voi lökötellä. 

 

Tällaisia lepopäiviä itse kukin 
tarvitsee ainakin kerran viikossa, jolloin ne estävät 
sinua sairastumasta ja stressaantumasta.  

Lemmikkimme osaavat luontaisesti käpertymisen 
taidon ja muun maailman unohtamisen 
parhaiten. Ne tarttuvat aina heti tilaisuuteen 
ottaa hetki omaa aikaa, leväten tuon tuosta. 
Varmaan siksi ne eivät koskaan ole äkäisiä. 

 
Meidän ihmisten 
pitänee ottaa oppia niistä. 


♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 

   Sanovat tänään olevan myös 
omenapuupäivän.  

 

Omenapuissa ei ole tärkeintä oksien 

oppien mukainen leikkaus eikä

huippuyksilöomenien paljous. 

 

Omenapuussa on tärkeintä itse puu, 

  sen keväiset kukat, 

puun kesällä antama ilo ja suoja, 

aina rakas, raikas ja ihana 

on se puu sitten nuori tai jo ikivanha. 



♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 

 

 

Joulun aikahan loppuu virallisesti vasta Nuuttina, 

jolloin 20 päivää kestänyt joulurauhakin loppuu. 

 
Meidän joulu on kyllä jo laitettu säilytyslaatikoihinsa ja
varastoitu, olihan se näytteillä marraskuun alusta asti, 
jolloin ilahdutin pimeyttämme valaisten ja 
hullutellen kaikella jouluisella kotiamme. 

 
Vuodenvaihteen tienoilla tuli aika 
vihdoin laittaa purkkiin se esitys ja palata 
asteen verran askeettisempaan sisustukseen. 
- Sellaiseen normaalimpaan. 


Ehkä silti jotakin jouluista jäi vielä nurkkia 
piristämään ja mieliä virkistämään. 

 
Esim valoja ja tuikkuja sinne tänne, 

pimeyttä poistamaan.  

 

 




♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 


Mitenkäs teillä? 
Loppuuko sinun joulusi loppiaiseen,
  Nuutin päivään, 

vai johonkin aivan muuhun?  




Kuvat Pixabay

Lukemista omalle ajalle

On Kirjailijoiden päivä.
Samoin Oman ajan päivä.

Omasta ajasta puheenollen on tietenkin mielekästä
vaikkapa juuri lukea niitä kirjailijoiden 

aikaansaannoksia, elää ja seikkailla hetki 
ihan toisissa maailmoissa. Antaa sanojen viedä mukanaan.
Mikä sen mukavampaa.



Sanotaan, 
että ihmisellä on vain yksi elämä. 
Ei pidä paikkaansa.
Kirjojen mukana 
voit elää tuhansia elämiä...

Yhden lempikirjailijani, Carlos Ruiz Zafónin suomennetuista
puuttuu kirjahyllystäni vielä Marina. Nämä muut ovat jo aarteitani.


Mutta älä pelkää,
en kuitenkaan edelleenkään aio ryhtyä miksikään
kotitekoiseksi kirja-arvostelijaksi, koska meistä jokainen
kokee kirjaelämykset eri tavalla.


Muutenkaan en pidä meteliä lukemistani teoksista
vaan melkein mustasukkaisesti pidän niiden tarinat
oman sieluni omaisuutena.



Sitäpaitsi, 
sellainen teksti, 
joka puhuttelee ja koskettaa minua,
ei ehkä tee samaa vaikutusta sinuun...
ja toisinpäin.

Nykyään vaan useiden aika menee
netin parissa..






Ylin ja alin kuva Bixabay.

Paperilehti on ykkönen

Internetin eteemme helposti tuomana tiedonkulun nopeana aikakautena, silmiin sinisin valoin käyvine päätteineen, on toisaalta hyvin levollista ja rentouttavaa keskittyä välillä vanhoihin kunnon paperisiin aikakauslehtiin.  

On rauhoittavaa kuulla sivun konkreettisesti kahisevan kääntyessään ja havaita ihan uuden lehden sivun tuoksuvan vielä painomusteelle.

On kutkuttavaa odottaa jotakin tiettyä numeroa, jossa olisi vaikkapa kesäkukkien kasvatuksesta artikkeleita. Samoin kuin joulun tienoilla sesonkijulkaisuja joissa on tunnelmia ihanina kuvina ja ideoina.

Itselleni tuttuja aikakauslehtiä ovat jo lapsuudesta mm Seura. Mama teki sen sanaristikosta toisen puolen ja jätti minulle toisen puolen. Seuran tarinat ja artikkelit olivat aina hyväntuulisia ja hyväntahtoisia. Niissä korostui inhimillisyys ja hyvä tahto. 

Mummolle ja Papalle tuli Apu. Me saimme usein heidän luetut lehtensä. Mummo toi ne tullessaan kerran viikossa istumaan muutamaksi tunniksi keittiön pöydän äärelle lukemattomien kahvikupillisten merkeissä. Avussa oli vaikea sanaristikko, jonka Mummo teki kyllä aina valmiiksi mutta ei koskaan lähettänyt valmista ristikkoa eteenpäin, ettei lehti mennyt rikki.

Mielenkiintoisimpia, mm kokonsa puolesta meille tulleista lehdistä oli Valitut Palat, jota iltamyöhään luin iltalukemisekseni omassa huoneessani innolla, myös niitä vanhoja vintiltä löytämiäni, uudelleen ja uudelleen.

Kun aikoinaan muutin pois lapsuudenkodista, tilasin itselleni Kodin kuvalehden. Se on ollut suosikkini siitä asti, välittömien aiheiden ja kivojen ruoka-, käsityö ja leivontaohjeiden ja kotoisten artikkeleidensa vuoksi.

Kun lapset olivat pieniä, minulle tuli jonkin aikaa Kaksplus ja käsityölehtiä, joiden ohjeiden mukaan ompelin ja neuloin lapsille vaatteita. 

Nykyään meille tulee sillöin tällöin Voi hyvin, Kotipuutarha, ja remonttivuosia kun olemme tässä viime vuosina eläneet, niin Meidän talokin on tuttu.

On erittäin järkevää kierrättää aikakauslehtiä. Poista ensin tilaajan osoitetiedot ja tarjoa hyväkuntoisia lehtiä tuttavalle jolle ei tule kyseistä lehteä tai vaikkapa kampaajallesi ( Hah hah, minulla ei ole sellaista, kun en ole pariin kymmeneen vuoteen käynyt kampaamossa!) 

Tai vie lehdet paikalliseen terveyskeskukseen asiakkaiden luettaviksi ja ajankuluksi. 

Itse olen Mamaltani saanut hänen puutarhalehtiään ja  Kotivinkkejään ja minulle ne ovat ihan uusia, vaikka saadussa lehtipinossa olisi jopa vuodenkin lehdet yhdellä kertaa. 

Mukavimmat lehdet jäävät talteen. Kaikki joululehdetkin minulla on tallessa monien vuosien ajalta.

Sanomalehdissä on mukavaa se, että saat lukea rapisevan lehden aamukahvin ja sämpylän kera vaikkapa omassa sängyssäsi, kaverin lukiessa omaa osaansa lehdestä. 

Hauskan viihdykkeen saat sekä lemmikillesi että itsellesi, jos luet sanomalehden lattialla jolloin siitä tulee riemukas leikki kaikille osallistujille. 

Sekä sanoma-, että aikakauslehdet ovat monipuolisia askartelumateriaaleja vielä kauan sen jälkeen, kun niiden uutiset ovat vanhentuneet. 

Sanomalehdellä on paljon muitakin käyttötarkoituksia, aina fish and ships-annoksien kääreiksi saakka, joihin sanomalehti tuo aina omaa maustettaan, vai painomusteko sen sai aikaan?

- Ja mihin muuhun kukkakauppiaat kimppujaan kietoisivatkaan, ainakin talviaikaan? Sanomalehtipaperi suojaa. Niin pakkaselta kuin kolhuiltakin. 

Se on postipaketeissakin hyvä suojamateriaali. 

  
Säästä myös tuttavalle, jolla on tulipesiä, vaikkapa mökillä, muutamia sanomalehtiä, ja katso kuinka hän tuliaisestasi ilahtuu. 

-Ainakin meillä niistä ilahdutaan aina. Takan saa sanomalehden rutatulla sivulla syttymään niin sujuvasti. 

Nettilehti ei voi koskaan edes tunnelmaltaan pystyä samaan, kuin aito paperinen. 

Eihän vaan!? =)

Kuvat: Kodin kuvalehti

Syvä huokaus

Nyt kun joulukiireet ovat takana, 

voi kukin perheen kanssa pelata, 

ulkoilla, kyläillä, lukea tai levätä.

Voimia arkea varten kerätä.

Minä kääriydyn sohvalle
viltin alle,
(mahdollisten uusien)
 kirjojeni kanssa.... ah!

Ainakin sitten kun olen
kotiutunut reissultamme... =) 

Jouluksi kotiin: Joulun rauhaa 
John Lennon: Happy Xmas 

Puutarhojen salaisuuksia

Puutarhassa sielu lepää 

sydän huokaisee 

ja hymyilee 

- Una Reinman

Heinäkuun Kotipuutarhalehden kannessa koreilee tähän vuodenaikaan tuttu neilikka. Neilikoista harjaneilikka Dianthus barbatus kukkii eri sävyissään myös Mamani sekä minun kukkapenkeissä. Joskus neilikka intoutuu kasvamaan liikaakin valloittaen muiden kukkien alueita omikseen jolloin sen toimintaan täytyy puuttua ronskilla kädellä. Ei sitä nyt toisen tilaa saa ottaa noin vaan. Kasvi kestää tämän juuristonsa supistamisen hyvin ja kasvaa sitten sen mukaan, miten paljon sille antaa uutta tilaa ja jättää kasvustoa kukoistamaan.

Lehden mukaan kukka kestää hyvin kuivuutta ja sen mie allekirjoitan tuosta vaan. Meillä on surkean savinen maaperä mutta tämä kukka kasvaa jopa siinä savimaassa. Muut kukat tarvitsevat multaa ja kohopenkkinsä mutta tämä kasvaa missä tahansa, mihin se juurensa on ulottanut.

Uusin lehti kertoo mielenkiintoisesti mm kärhöjen sekä kirsikoiden kasvatuksesta ja hoidosta. En tiennytkään että kirsikkapuiden rungot ovat niin sääalttiita. Pitäneekin oman kirsikankin nuori runko suojata muutenkin talvea vastaan kuin vain myyrä- ja jänisverkoilla. Jotakin lämpimämpää on keksittävä sille.

Ihania ja hyödyllisiä pionivinkkejäkin on niinikään tässä numerossa ihan askel askeleelta ihanine kuvineen. Pioni on sellainen kukka johon kukaan ei voi koskaan kyllästyä! Eihän?! En mie ainakaan! Luulen, että ensi kesänä nuo kaksi viimeisintä omaa pionipensastanikin jo kukkisivat. Komeat pensaat ilman kukkia ne tänä kesänä saivat aikaan. Nuo muut, aiemmin istutetut kukkivatkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiitettävän ihanasti ja loistokkaasti.

Kotipuutarhalehti kertoo oikein istutetun pioni kasvavan ja kukkivan parhaiten samalla paikalla, jopa vuosikymmeniä. Älä siirtele pionia turhaan, sillä siitä se loukkaantuu vuosiksi. Se ei ole mikään muutoksenhaluinen kasvi, pikemminkin varsinainen kasvikunnan konservatiivi. 

Ihailin myös lehden suloisia perinneperennoin muhevoitetun pihan kuvia, joita on hoidettu isomummon opein.
-Minunkin mummoni oli muutes puutarhuri ja tietyllä seudulla on yhä olemassa puutarhoja, joissa mummoni kädenjälki on näkyvissä tavalla tai toisella. Mummon mies, eli pappani puolestaan kertoili tarinoita ja viihtyi paljon yksikseen, joten jotain tutuiksi kokemiani geenejä olen heiltäkin saanut.

Lehdessä vinkataan ekologisesti kasvien luonnollisista tuholaistorjujista. Jokin ötökkä on aina jonkun toisen ötökän saalista. Meidän pihaan tarvittaisi kanoja tai hanhia jotka söisivät kotiloetanoita, kun niillä ei tunnu olevan muita vihollisia täällä. Edes yhtään siiliä emme ole koskaan tällä pihalla havainneet. Lainasiilikin siis olisi kiva yllätys.

Etana on syönyt varsinkin auringonkukat ihan reikäisiksi, kuin kukkien lehdistö olisi pitsiä, mutta ei kovin kaunista edes luonnonpitsiksi. Toivon, että ne kuitenkin jaksavat kukkia aikanaan, sillä tänä keväänä istutin punaisia auringonkukkia. Odottavan aika vaan on joskus niin tavattoman pitkä, hektisestä kesästä huolimatta.

Muuten, Kotipuutarha-lehdestä ja monista muistakin ihanista puutarhalehdistä myös muualla kuin Suomessa, on mahtavia tilaustarjouksia kaikille kukkien ja puutarhojen ystäville juuri nyt. Katso vaikka ja tutustu: Lehtikuningas.fi. -sivustolla.