Ritareita eli French Toast Day

Mikä on yhtä herkkua kuin räiskäleet, letut, plätyt jne, mutta paljon nopeampi ja helpompi valmistaa? No köyhät ritarit tietenkin! Tässä hiljattain kun poikasia oli kyläilemässä, olin varautunut kahdella ranskanleivällä, marjoilla, lettuhillolla ja muutamalla kermapurkilla ja jossain välissä meidän piti paistella köyhiksiä, mutta aika loppui kesken kun poikasten pitikin jatkaa matkaansa aikaisin. Kyllä he tosin olivat varmasti saaneet masun jo täys muista ruuista jne, mutta ritareita pitikin tehdä vielä iltaherkuksi... Annoinkin sitten tarvikkeita mukaansa, jotta saavat kotonaan tehdä niitä itse...

Köyhiä ritareita voi tehdä vaikkapa syntymäpäivän aamiaisyllätykseksi rakkaalle,
tai lapsosille tai mummolle, tai... :)


Ritarit voi taikoa lautasille varsin nopeasti, toisin kuin letut, joiden taikinan pitää tekeytyä jonkin aikaa.

Jossain päin köyhät ritarit syödään hillolla, tuoreilla marjoilla ja/tai hedelmillä, ilman kermavaahtoa. Meilläpäin köyhiin ritareihin on yleensä kuulunut myös kermavaahto, eivätkä ne silti kuitenkaan ole mitään rikkaita ritareita, vaan yhä köyhiä, mutta arvonsa tuntevia. =D 

Sattumalta lauantaina 
28.11.2015 on 

Köyhien ritarien päivä, 

joten tiedät kai mitä on tehtävä? 

Ostoslista:
--------------
Ranskanleipää
Mansikoita
Pensasmustikoita
Banaania
Kermaa
Lettuhilloa




(Gluteenittomille tietenkin gluteenitonta
vaaleaa mutta mukavan suolattua leipää...)

Rutiköyhää ja upporikasta

Barcelonan katukuvassa ei ollut pieniä kojuja, joista olisi voinut ostaa matkamuisto-T-paitoja,
karkkia, tai muuta tilpehööveriä, vain muutama kukka-, tupakka- ja lehtikoju.
T-paitoja ei meinanut löytää mistään, vaikka etsimme kuinka ihan tarpeeseemmekin,
sillä olimme ottaneet vain muutaman paidan mukaan, kuvitellen että niitä paitojahan 
saa vaikka mistä kadunkulmasta ja voidaan siten tarvittaessa hankkia lisää vaatetta.
Niin kuin aina yleensä joka etelänmatkakohteessa. 

Hotellihuoneessa oli hankala pestä edes pikkupyykkiä koska sieltä puuttuivat täysin
sellaiset paikat joihin olisi saanut mitään kuivumaan. Varmasti ihan tarkoituksella,
sillä hotellissamme olisi ollut pesulapalvelu, mutta ää, se meidän minibudjetti...
Pärjäsimme kuitenkin pesten shampoolla (paras pesuaine esim liiveille!) muutamaan kertaan
alusvaatteita ja kuivaten ne parveketuolin selkänojalla, ja ostamalla muutaman
paidan aasialaisesta liikkeestä.

Paikalliset pistävät muutamaksi iltapäivän tunniksi kauppansa kiinni ja lähtevät viettämään
siestaa, ja vain aasialaiset jne jäävät tupaten täynnä tavaraa olevien minimarkettiensa
ovet avoinna odottamaan, että jokunen asiakas poikkeaisi ja mehän poikkesimme.
Mutta niistäkään en löytänyt tuliaisia.

Ainoa paikka jossa näimme pieniä myntikojuja, oli keskustan kävelykatu La Rambla,
jonka ahdistavassa turistivilinässä emme todellakaan viihtyneet kauaa,
vaan hakeuduimme nopeasti samansuuntaiselle hiljaisemmalle kadulle kävelemään,
joten en tiedä mitä kaikkea La Ramblan kojuissa oli myytävänä.
Mutta en usko että sieltä mitään olisimme ostaneetkaan. =)

Alemmassa kuvassa se rauhallinen katu ja ylemmässä se rauhaton. 
Kumpaa sinä kävelisit?

Kaupungin pienet vaateputiikit ovat upeita näyteikkunoiden
ja sisätilojen suunnittelusta saakka. Mahtavien tuotteiden hintalapuissa
vaan on köyhälle nikottelemista. Juuri näitä kalliita ostospaikkoja
eri blogeissa oli mainostettu tutustumisen arvoisina kohteina.  

Me löysimme kyllä kaksi kierrätyskauppaa,
mutta niistä ei löytynyt yhteensä kuin yksi hassu punainen T-paita.
Kirpputoreja emme löytäneet. Niitäkin kuulemma jossain on...

Öisin kodittomat nukkuvat huopiensa tai makuupussiensa suojissa katettujen käytävien
alla,selkä päin kadullakulkijoita. Päivisin heitä istuu metron käytävillä tai jossain
suojaisessa kadunkulmassa. 

Kyllä minä kolikoita annoin myös ihan omilla jaloillaan seisovalle upeaääniselle
rastatukkaiselle tummalle miehelle, joka lauloi vahvalla äänellään koti-ikävästä
metrotunnelissa säestäen samalla lauluaan kitarallaan. 

Miehen ääni oli niin upea, 
että hän kuuluisi kyllä jonnekin ihan muualle 
kuin maan alle näkymättömiin. 

Puistoissa ja turistikohteiden lähistöllä huomasimme tummapintaisten katumyyjien
 esittelevän lakanan päällä maassa kyykistellen mm mosaiikkikuvioituja salamantereita
ja korvakoruja, mutta kaupat jäävät tekemättä, kun jostain kuuluu erikoinen vihellys,
ja myyjät tempaisevat salamannopeasti lakanan kulmista kiinni tai kätkevät kuin
silmänkääntötemppuna myytävät tavaransa mustan suuren sateenvarjon sisään
ja katoavat äänettömästi lähimetsään tai jonnekin muualle näkymättömiin
kun poliisiauto ajaa hiljaa paikalle...