Alkaa olla jo niin viileää että lämmitän joka toinen päivä alakerran olohuoneen takan, joka lämmittää koko talon aina yläkertaan saakka. Joinakin päivinä yläkerran punainen pönttöuuni lämmittää herttaisesti yhdellä ainoalla, tällaisella vajaalla pesällisellä kiltisti koko vintin.
Tällainen pönttis ja vintti oli kun näimme ne
ensimmäistä kertaa tyhjennetyssä talossa,
ennen tänne muuttoamme...
Aluksi katselimme pönttöuunia sillä
silmällä, että se hilseillyt ja puoliksi mustunut rohjake saisi vaikka
häipyä siitä tilaa viemästä. Suunnittelimme jo kuinka
heittelisimme sen peltiosat ja tiiliskivet alas yläkerran ikkunasta.
Tässä pohditaan tulisiko siitä punainen vai...
Nuohooja sitten nuohouskäynnillään valaisi meille, jotta pönttis se varsinaisesti on meidän talon
varaava takka, mutta alakerran kaakelitakka puolestaan on vain
avotakka, koska se on tekovaiheessaan kytketty hormiin väärin. (Sikäli ei yllättänyt, että sekin on väärin asennettu, koska miltei kaikki tässä talossa on pitänyt korjata siksi että joku aiempi remppaaja on tehnyt kaikkea väärin...) Kyllä kaakelitakkakin pysyy lämpimänä mutta se tarvitsee noin neljä pesällistä puita lämmitäkseen. No eipä siinäkään mitään, sitten vaan lämmitetään neljällä pesällisellä mutta sellainen lämmitys vie aikaa. Kotihengettärenä minulla on onneksi aikaa lämmittää takkaakin.
Tässä hieman remppablogista pönttiksen kunnostushistoriaa:
Ensiksi paikkasin sen sisäpuolta uuninluukkujen yläpuolelta
rapautuneesta kohdasta parilla uudella tulitiilellä sekä tulilaastilla.
Kuivuessaan laasti hieman kovertui mutta Hani totesi sen olevan ihan ok
siisti ja ettei sitä tarvihe enempää massailla laastilla. Katsotaan
sitten onko korjauskerros tarpeeksi paksu, vai tarviiko tätä
paikkakohtaa myöhemmin lisäpaikata. Uuninpesässä oli myös takaosassa
pari paikattavaa saumankohtaa.
Pinnalta hioin ensin hilseilevät kohdat hiomapaperilla. Sitten pesin
pinnan maalarinpesulla, pyyhin kostella ja lopuksi vielä kuivalla.
Muutamat vanhat pyyhkeet saivat tehdä viimeisen työnsä pönttöuunin
puhdistuksessa. Seuraavaksi maalasin pönttöuunin pinnan pohjamaalilla,
mustalla Rostex Superilla.
Yhden vuorokauden pönttöuuni oli tosi goottiuuni. =)
Hani sanoi töistä tulleessaan, parvelle kiivetessään ja pönttiksen nähdessään:
-Jätetäänkin toi tuollaiseksi. =)
Haha! Joo mut ei... Eikun jälleen hiomaan pintaa sileäksi ja hiomapölyn puhdistusta.
Päädyimme sitten vihreän sijaan punaiseen väriin. Litran purkki oikeaa, arvokasta ja valmiiksi sävytettyä upeaa Cayennea, (koodi M419), eli Unica
pintamaalia oli odottamassa, joten seuraavaksi sivelin
vaahtomuovitelalla väriä (18.9.2012) pönttiksen pintaan, suojaten ensin
hilseilevästä hopeanvärisestä maalista puhdistamani uuninluukut
punaiselta maalilta.
En saanut millään irroitettua uuninluukkuja, joten sanomalehteä
siististi maalarinteipillä luukkujen päälle ja a vot, oli helppo maalata
kun ei tarvinut pelätä maalin tekevän punaraitoja luukkuihin.
Kolhupaikka uunin luukkujen päältä olisi pitänyt oikeaoppisesti
pakkeloida jollain kuumuutta kestävällä massalla, mutta ajattelimme, ettemme haluakaan pönttiksestä täydellistä ja vuosien kolhut saisivat kuultaakin esille. Pönttis sai seuraavana päivänä (19.9.2012) pintaansa toisen kerroksen Unicaa, jälleen vaahtomuovitelalla.
Uuninluukut on käsitelty ensin Rostex Superilla ja sen jälkeen Liesimustalla.
Olemme havaineet sen hyväksi aineeksi mm aikoinaan vanhan keittiön
puuhellan pinnan kunnostuksessa sekä olohuoneen takanluukkujen
kaunistamisessa. Hopeanmusta pinta pysyy siistinä kauan, antaa mukavan
kiiltopinnan ja vetää vertoja maaleille. Liesimusta on helppo uusia. Kumihanskat ja rätti vaan käteen ja
mustaamaan.
Pisteenä Ii:n päälle pönttis sai uuden tuhkaluukun kannen, edellisen ruostuneen tilalle. Eduspelti on vielä hakusessa, kun ensin päätämme mitä teemme laminaattilattialle...
PS:
Kaikkien uuninluukkujen lasiosat
Vanha hyvä aine,
jo tsaarinajalta,
ja puhdistaa todella tehokkaasti
pinttyneenkin noen pois. =)
Pönttis kunnostuksen jälkeen.
Palataan nykyhetkeen. Pönttiksen punainen väri tekee uunista lämpimänoloisen. On onni että korjasimme sen ja käsittelimme sen pinnat uudelleen ja se voi jatkaa hyvänä palvelijana eloaan vielä kauan pienessä punaisessa talossa.
Huomenna onkin aika jälleen tyhjätä tuhkat pois kaikista talon
kolmesta tulipesästä. Keittiössä on vielä kolmas, sellainen pikku
kamiina, joka myös lämmittää yhdellä pesällisellä puoli taloa.
Tuhkat
kannattaa jäähtyneinä ripotella ruusupensaille. Pihan valamonruusut
ovat mahtavia varmaan ihan tuhkan ansiosta. Myös nurmikko on
tykännyt keväisistä tuhkasateista, jotka samalla sulattavat lunta
matalammaksi, niin kuin Pappani aikoinaan lapsuudessani opetti.
On tullut näköjään myös aika ottaa riittoisa pieni Liesimusta-puteli jälleen esille, ja käsitellä nuo uuninluukut sillä. Sitten luukut ovat taas kiiltävänmustat. Edellinen käsittely onkin kestänyt reilut kolme vuotta. Vanhat keinot
ovat monesti parempia kuin pussillinen uusia, niin kuin sanonta kuuluu. =)
