Kevääntuoksu

Joka arkiaamu, kun hyvästelen töihin lähtevän rakkaani,

vedän samalla sisuksiini raikasta kevätilmaa ulkorappusilla. 

Nyt ilmassa tuoksuukin vahva kevät.

On sielua rauhoittavaa katsella
vihreää pientä palaa maata,
jota ainakin hetken saamme hoitaa. 
 

Pihlaja kantaa vielä viimevuotisten 

marjojensa ruuppanoita 

alkaessaan pian kukkia
tämänkesäisiä kukkia.

Aamu-usvaa syreenin takana. 

Viime talven myrskyt miltein tuhosivat muovisen kasvihuoneemme.

Se saa olla vielä paikoillaan jeesusteipillä paikattuna, 

mutta syksyllä se puretaan pois. 

Nyt siellä on vielä kesän verran kasveja. 

Katsotaan tilannetta syksyllä uudestaan.

Aikansa kutakin. 

Turismimietteitä

Voin samaistua tähän, meille turisteille suunnattuun viestiin,
jonka kuvasin erään Barcelonalaisen rakennuksen ovesta.

Ymmärrän, että turismi on toimeentulomuoto, mutta

totta kai se on myös suuri rasite, sekä yksittäiselle ihmiselle
että kokonaisille maille, monellakin tavalla.

Joissakin maissa (ei nyt juuri tässä kyseisessä) tuntuu,
että länsimaiset ihmiset ovat alistaneet sen maan

kansalaiset ikään kuin alamaisten rooleihin.

Toisten ihmisten maahan mennään usein
remuamaan ja riehumaan tavalla,
jollainen koskaan kotimaassa ei olisi sopivaa?

Me turistitkin kulutamme,
aiheutamme sotkua,
liikennettä, pyykkiä ja roskaa.

Meidän pitäisi ulkomailla kunnioittaa enemmän
sen maan asukkaita ja tapoja ja muistaa
koko ajan olevamme siellä kylässä.
Kuin vierailijoina, joiden omasta käytöksestä
riippuu, olemmeko me toivottuja sinne
maahan uudestaan. 

Jopa linnut kantavat ihmisten jätteitä
omiin pesiinsä,
tulevien lintusukupolvien ihmeteltäviksi
ja seuraava lintusukupolvi luulee
roskienkantoa perinteeksi...

Tervetuloa maailmaan ja kastele kukkasi

Tässä penkissä on kerrattuja vaaleanpunaisia 

tulppaani-ihanuuksia.

Minulla oli tosin muistikuva,
ja sen tukena pahvinen pakkauskin jäljellä, 
että ne olivat näitä, 
mutta ovatkin kauniimpia! 

Tervetuloa-kyltin kohdilla pitäisi kasvaa 

viime kesäinen fuksianpunainen jaloleinikki. 

Saapa nähdä onko se selvinnyt talvesta mullan alla. 

Ainakaan vielä ei näy mitään... 

Toukokuinen aamu ennen kello seitsemää näyttää tällaiselta. 

Linnunlaulun voit vain kuvitella taustalle. =) 

Kerratut vaaleanpunaiset tulpukset 

ovat myös ihmeellisesti monilapsisia. 

Jokaisessa varressa on vähintään kaksoset 

suuremman emokukan seurana. <3 

Tällaiselta ne näyttivät 

ennen kuin yksikään oli 

kunnolla auki. 

 Tänään olisi Kastele kukkasi -päivä.
Totta kai kastelen! =)

 

Kiitos

 Kiitos Barcelona!

Viikossa ehtii reissupaikasta nähdä vain pintaraapaisun, niin kuin mieheni sanoo. 

Seuraavalla reissulla menemme ehkä johonkin pienempään paikkaan, kukaties,
jossa turismi ei ole niin vallannut kaikkea. 

Casa Milà, La Pedrera.

Kiitos tästä matkakokemuksesta.

Matkailu aina antaa sielulle jotain uutta.

Parc Güell.

Parc Güell. 

Parc de la Ciutadella. 

Jardines de la Tamarita

On hyvä nähdä välillä miten muualla eletään,
haistella uusia tuoksuja,
maistella uusia makuja,
nähdä kaikkea kaunista
ja ei niin kaunista...

Voihan sitä vaikkapa vertailla maailmoita,
ja huomata
ettei niitä oikeastaan voi verrata.

Maassa maan tavalla... 

PS: 

Näet kaikki reissukuvat 

kun klikkaat tuosta postauksen alaosasta 

Hakusanojen Barcelonaa ja
aina sivun tullessa alareunaansa,
oikealta alhaalta kohtaa vanhemmat tekstit... =)

Avataan ovet keväälle!

 Kun menee kukkakävelylle pihalle, 

sieltä löytyy jo vaikka mitä!

Esimerkiksi näitä valkoisia kirjopikarililjoja. 

Samoja punaisina. 

Joidenkin mielestä nämä ovat violetteja. 

 Pikkusiskon antamat helmihyasintin sipulit talvehtivat 

hyvin ja nyt ne kaikki kukkivat 

ja täplittävät vihreää nurmea sinisin terveisin.

Nämäkin ovat lahjasipuleita. 

Ihania sellaisia! 

 

 Kukkapenkeistä löytyy 

ihania erilaisia tulppaaninkukkavariaatioita.

 Nämä tulppaaninsipulit keräsin viime keväänä kuivumaan 

ja syksyllä istutin ne kaikki uuteen paikkaan.

 Ja näin nekin innostuivat kukkimaan. 

Keksipäivä ja tuliaisia

Mitä me sitten toimme tuliaisina 

jos emme löytäneetkään muiden blogistien lailla 

upeista kalliista pikku-putiikeista mitään?

No esimerkiksi lentoasemalta näitä keksejä...

Tänään olisi muutenkin Keksipäivä, 
joten eiköhän siskot leivota?!  

Tällaisia erilaisia manteliherkkujakin toimme
tuttaville ja itselle. Sopivat hyvin energiapatukoiksi...

Tämän Hani osti minulle
intialaisten nuorten miesten isännöimästä liikkeestä.
Emme päässeet ulos ilman lumisadepalloa.
Yritimme kyllä, mutta myyjät alkoivat itse

tinkimään hintaa alas jotta saisivat meidät ostamaan tämän.  

Mitäs menin liikkeeseen 
koskettamaan tätä palloa. 

No mutta on se kyllä ihana.
Yksi lisää lumisadepallokokoelmaani.
Ensimmäinen sellainen, jossa on edes  
häivähdys jotakin kaupunkia. =) 

Arvaa mitä nämä ovat?

Una on nuoleskellut pipareista reunat, 
keksipäivän kunniaksi 
ja jättänyt rippeet Hanille? 




Ei sentään!

Tietenkin...
Välimeren rannalta löytyneitä
kaakelien ja laattojen palasia,
joita meri on hiukan hionut...

Ihan juuri minunlaisiani matkamuistoja. 

Niin hyvin reissubudjettiini sopivia! =) 

Menin minä ostamaan toiseksi viimeisenä päivänämme
neljä latva-artisokkaa (yht 0,53 €!!)
jotka pakkasin matkalaukkuun ja toin kotiin.

Seuraavana päivänä keittelimme ne kotona,

löytämieni nettiohjeiden mukaan 

ja yritimme nautiskella hassulle haisevat naatit 
omatekoisen sitruunavoivaahdon kera,
-mutta olipa niin eksoottinen herkku 
ettemme toiste halua syödä tätä. 

Mieluummin minä katselen 

latva-artisokkia kukkamaljakossa 
tästä lähtien. =) 

Niin, niistä tuliaisista!
Karkkia me toimme sukulaisille, ja tuttaville,
muutama uusi keittiöpyyhe itselle ja jääkaapin
oveen uusi magneetti...

Rannan merilasia piti muutama kipale tuoda mukana.
Teen näistä riipuksia tms jakkas ehdin...

Kukkia olisin tietenkin halunnut ostaa ja kukkasipuleita,
mutta kukkia olisi ollut vaikea tuoda lentokoneessa edes käsimatkatavaroina,
ja myytäviä kukkasipuleita en edes löytänyt. 

Sitäpaitsi minun piti pitää huolta tuosta lasipallosta.


Muutaman siemenen nappasin 

kadulta taskuuni ja laitoin multaan. 

 Tuliaiset voivat olla siis 
jopa sellaisessa muodossa 

ettei niitä vielä edes näe.

Kirsikankukkia ja muuta valkoista

Olisipa ihanaa jos tänä syksynä saisimme edes maistaa 

mille tämän puun kirsikat maistuvat. 

Räksät ja harakat syövät ne jo raakileina pois, 

joten emme ole kertaakaan yhtäkään saaneet omaan suuhumme. 

 Nyt täytyy laittaa rastasverkko mahdollisten kirsikoiden varalle. 

Kamala tuulikin riipi kukkia jo ennen kuin ne olivat 

kunnolla ehtineet katsella maailmaa... 

 Pölyttäjiäkin on ollut aika heikonlaisesti liikkeellä. 

Lähinnä ollaan nähty vain erakkomehiläisiä ja nekin hassut 

tunkevat itsensä saunan ikkunanväliin eivätkä pääse omin avuin pois sieltä. 

Niille on tekeillä hyönteishotelleja...

Vesisade ja tuuli piiskasivat näitä valkoisia narsissejakin. 

Auringossa kukat jälleen loistavat hohtavina. 

 Ne ovat mielestäni ihania! 

Olen koettanut 

- huonolla menestyksellä - 

etsiä myös runoilijanarsisseja... 

Ne jotenkin sopisivat pihaamme. =) 

Valkoiset orvokit ovenpielessä 

toivottavat tulijat tervetulleiksi.

Lisää kukkivia puita

 

Sitruunapuu kukkii samaan aikaan kun

siinä on jo valmiita, syötäviä, kypsiä hedelmiä.

Olisipa ihanaa jos olisi oma
sitruspuu

terassilla ruukussa!

Mutta...
Suomen talvi ja kuiva sisäilma

eivät ole eksoottisille kasveille herkkua. 

Sinisade eli Wisteria on oikeastaan köynnös,
mutta lisään senkin blogin omistajan oikeudella tähän. =)

Näitä on minullakin ihan pienen pieninä taimina...

Harmi kun Mallorcalta aikoinaan siemenenä tuotu
Johanneksenleipäpuumme kuoli viime syksynä.

Tuskin se olisi Pikkutalossa kukkinut kuitenkaan koskaan. 

Vaikka kesäisin raahasinkin sen ulos ja siitä se piti... Snif.

Appelsiinipuita näimme sekä kukkivina että hedelmiä kantavina.