Kesäikävä

Keittiön astiakaapin päällä 

on kuivatettuja kesämuistoja, 

varmaankin äidiltä heinäkuussa 
nimipäivänäni saatuja ruusuja 

ja pihan hortensioita ja minä kuvittelen 

ne tuoreiksi ja tuoksuviksi 

ja minulle tulee niin kesää ikävä... 

Minä ja niveleni emme 

ole ollenkaan talvesta innostuvia. 

Onhan se kaunista kun 

koskematon lumivaippa 

peittää pehmeästi maiseman 

mutta minulle ihan liian kylmää... 

Äiti-mamakin pystyi vielä viime 
heinäkuussa 
ajamaan meille itse autollaan. 
Nyt hänen liikkumisensa on 
hyvin vaikeaa... 

Lumivallien suojassa

Aurinkoisena päivänä on ilmassa 
jo ihan kevään tuntua. 

Jääpuikot räystäillä, auringon valo 
ja pihalla räpättävät varpuset 
saavat sen ihanan tunteen aikaan. 

Lumi suojaa, lumi eristää... 

Ennenvanhaankin rintamamiestalojen 

seinämille nostettiin pakkaslunta melkein 

ikkunoiden alareunoihin saakka, 

ja talo pysyi siten lämpimämpänä 

ja vedottomana talvipakkasten ajan. 

Joskus vanha konsti on parempi 

kuin pussillinen uusia, kalliita 

ja sähkökäyttöisiä... 

Jossain vaiheessa pitää poistaa katoilta 

ylimääräistä lumikuormaa. 

Pakkasella tuo ei vielä paina hirveästi 

mutta kun suojasäät saapuvat 

niin lumi alkaa olla painavaa. 

Siksi sitä ennen pitää pudotella 

lumet alas. 

Ensin niitä pitää kuitenkin ihailla ja 

kuvata, kun talot ovat kuin 

Tohtori Zivagon elokuvasta... 

Olen kotona... <3 

Ja kävin terassilla kahvilla...