Langinkoski

Kävimme toissa viikolla retkellä 

tällaisessa miljöössä, jossa aika on

 pysähtynyt ja voit aistia menneiden 

aikojen tuoksuja ja tunnelmaa.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja 

on onneksi olemassa yhä, nyt museona. 

Joskus siellä on asusteltu, saunottu, 

kalasteltu ja vietetty aikaa kauniin 

luonnon keskellä, Langinkosken 
äärellä. 

Saunamökki?

Hani meni lähempää kuvaamaan 
Langinkosken kohinaa... 

Tsasouna joka on suomennettu 

kappeliksi, on pihapiirin vanhimpia 

rakennuksia. Onneksi sitä on huollettu 

vuosien varrella... 

Ilman työtä se ei olisi enää tässä. 

Kalastusmajan lähellä on 1800-luvun alussa rakennettu pieni ortodoksinen kappeli. Kappelin rakensivat Valamon luostarin munkit, jotka olivat vuonna 1797 saaneet koskeen kalastusoikeuden. Kotkan ortodoksinen seurakunta on pitänyt siellä kesäjumalanpalveluksia 1970-luvulta alkaen. 

-WP- 

Tsasounalta johtaa silta joen rannalle 

ja metsään...

Metsät olivat vielä vihreitä ja 

vehmaita Kotkassa. Meillä 

sisämaassa on jo maailma syksyisempi. 

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti julistettiin puistometsäksi vuonna 1938 ja suojeltiin asetuksella vuonna 1960. Luonnonsuojelualueen eteläosassa sijaitsee 1,6 hehtaarin kokoinen puulajipuisto, joka perustettiin vuonna 1959. Alueen kallioperä on tummaa viborgiittia, joka on rapakivigraniitin muunnos. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuun ottamatta alue on melko karu ja kivinen. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa. -WP-

Palasimme samaa siltaa takaisin 

tsasounalle jonne joku oli tuonut kukkia. 

Tämänhetkinen fb-kuvani on tuon saman 

tsasounan rappusilla joskus kuvattu. Olin 

äiti-mamani kanssa reissussa ja käytiin katsomassa 

tätä paikkaa. Aprikoin Hanille ääneen tässä taannoin, 

olisikohan tsasouna vielä paikoillaan ja siksi Hani 

sanoi toissa sunnuntaina että laitas kuumaa vettä termariin 

ja lähdetään katsomaan onko se siellä. 

Ihana, spontaani ja rakas tuo mies. 

Ja mehän lähdettiin. 

Koski on yhä kalaisa, 

niin kuin se on ollut muinoinkin. 

Voit nähdä alueella sotamuistoja,

 juoksuhautoja ja korsun. 

Alueella on myös juoksuhautoja kahden sodan ajoilta, 

vuonna 1918 venäläisten kaivamia ja toisen maailmansodan aikana 

suomalaisten kaivamia. 

-WP- 

Keisari Aleksanteri III:n muistolaatta. 

Langinkosken puistoalueella sijaitsee marraskuussa 1896 paljastettu Aleksanteri III:n muistokivi. Suomen sisällissodan aikana muistokiveen ammuttiin ja laatta yritettiin irrottaa. Muistolaatassa olevat vauriot on säilytetty osana Suomen historian tätä vaihetta. Muistolaatassa on seuraava teksti:

»Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888–1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun»

-WP-  

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran, syksyllä 1906, ja viipyi paikalla vain pari tuntia.

-WP- 

Lopuksi piipahdimme Keisarin laiturille jossa 

joimme eväskahvit. 

Nykyaika on tullut vilkasliikenteisen 

sillan myötä ihan liian lähelle, mutta 

niinpä se nykyaika kaikkialla tekee. 

Langinkosken alemman osan ylitse kulkee nykyisen Langinkoskentien silta, jonka rakentaminen oli kiistelty. Kymenlaakson luonnonystävät, Kymenlaakson maakuntaliitto ja Kymenlaakson matkailijayhdistys perustivat Langinkoski-toimikunnan, joka vetosi huhtikuussa 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle silta- ja tiehankkeesta luopumiseksi. Sillan ja sen tuoman liikenteen ei katsottu sopivan Langinkoskelle. Langinkosken ollessa ainoa mereen vapaana laskeva koski Suomessa, silta rikkoisi myös näkymän kalastusmajalta merelle. Vastustuksesta huolimatta silta kuitenkin rakennettiin. Siltaa alettiin rakentaa syksyllä 1962 ja se vihittiin käyttöön 30. syyskuuta 1963. 

 -WP- 

 

Sillan yli ajellessa voi tähän rantaan 

ja sen rakennuksiin luoda vielä 

viimeisen silmäyksen. 

Ja hei, oli siellä muitakin, 
mutta minulla on tapana odotella niin 
kauan kameran kanssa, että saan kuvan 
jossa ei ole muita ihmisiä, koska se on 
mielestäni kohteliasta, enhän voi mennä 
kaikilta pyytään kuvauslupaakaan... 

Kiitos Hanille reissusta! 

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona. Kymenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo. Nykyään rakennuksia hallinnoi Museovirasto. 

-WP-

Sinäkin ehdit vielä käydä katsomassa
Langinkoskenparrasta syyskuun ajan.

1.9. alkaen olemme avoinna tiistaista sunnuntaihin 11-16. 

Maanantaisin suljettu 3.9. alkaen. Tervetuloa! 

”Tulen varmasti takaisin!” ‒ näin totesi Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III kesällä 1880 vieraillessaan luonnonkauniilla Langinkoskella ja sen ympäristössä. Keisariperheelle rakennettiinkin kalastusmaja, missä heillä oli mahdollisuus olla vapaina Pietarin ankarasta hovielämästä ja nauttia kalastuksesta, puunhakkuusta, ruuanlaitosta ja toistensa seurasta. Kalastusmaja on avoinna yleisölle 1.6.‒30.9.2018, toukokuussa ryhmille tilauksesta. 

/Kansallismuseo 


**************************

Sitten ihan muuta asiaa:

Koko syyskuu on maailmanlaajuinen Kipukuukausi. 
Haastamme kaikki mukaan kiputalkoisiin: pue jonain syyskuun päivänä jokin vaatekappale päällesi nurinperin. Lähetä Suomen Kipu rylle kuvasi, tai julkaise se muualla somessa, haasta ystäväsikin mukaan ja kerro kysyjille asian tärkeydestä. Lisää allaolevia hastageja kuvaasi:

#suomenkipury 
#nakymatonkipu  
#kipukuukausi  
#nuttunurin 
/Suomen Kipu ry

Tuntematon sotilas

Kansa poistui vakavina ja hiljaisina teatterista. Osa silmät kosteina kuten mekin.

Minä katselen yleensä aina kaikkia ohjelmia ja elokuvia kuvaajan silmin ja pidin erityisesti tämän elokuvan kameratyöskentelystä. Mika Orasmaasta vielä tullaan kuulemaan paljon lisää. Luontokuvaukset olivat lohdullisen kauniita sodan rumuuden ja armottomuuden keskellä. Suomi on kaunis maa. Onneksi meillä on luonto. Luonto parantaa...

Näin naisena en olisi halunnut katsoa sotimista niin kauan, enkä niin tarkasti ja katselinkin välillä muualle, kun ammukset, jyminä ja raadollisuus täyttivät valkokankaan. Toisaalta jos elokuvan nimenä on mikä tahansa sotilas, mitä muuta voit odottaa kuin sodan kauhujen kuvausta. Hyvin pelottavan toden tuntuista. Monesti, vaikka tiesin mitä elokuva sisältää, säikähdin illan aikana jotakin. Ihan syystä elokuvan ikäraja on 16 v. 

Yksi nainen käveli pois leffan puolivälissä eikä palannut enää takaisin. Itsekin pohdin kauan elokuvaan lähtöä, saatuani sattumalta liput kahdelle elokuvaa katsomaan, koska en ole halunnut niitä kahta muutakaan versiota tästä aiheesta katsoa kuin kerran.

Onneksi päätin mennä.  

Jussi Vatanen oli loistavan hieno Koskelan roolissaan.

Pidin myös Aku Hirviniemestä Hietasena.  Hani piti kovasti Rokan osaa esittävästä Eero Ahosta. Loistavia olivat myös Johannes Holopainen Kariluotona, Max Ovaska Määttänä, Samuli Vauramo Lammiona, Akseli Kouki Salona, Mikko Kouki Korpelana, Andrei Ale'n Rahikaisena, Joonas Saartamo Lahtisena, Hannes Suominen hihittelevänä Vanhalana, Severi Saarinen Lehtona (vaikka en siitä hahmosta pidäkään), ja Eino Heiskanen Riitaojana, Hemmo Karja Mielosena, Pirkka-Pekka Petelius, kapteeni Kaarnana, kaunis Diana Potzharskaya Verana,  Annika Stenvall Raili Kotilaisena, Arttu Kapulainen jotenkin ressukkana Sutena ja Juho Milonoff, jolle jotenkin loistavasti matsasi Honkajoen hahmo jousipyssyineen. Janne Virtanen melkein (anteeksi vain) koomisena everstiluutnantti Karjulana oli myös aikamoinen...

Hanin mielestä ohjaaja Aku Louhimies on selkeästi opiskellut Veteen piirretyn viivansa ja Pelastakaa sotamies Ryaninsa hyvin. Ne sotakuvat tulivat varsinkin alussa hänen mieleensä. Suurimmaksi osaksi elokuvan innoittajana on toki kuitenkin Väinö Linnan Sotaromaani, eli v.2000 julkaistu sensuroimaton versio v.1954 julkaistusta Tuntemattomasta sotilaasta.  

Jokainen suomalainen tietää mistä Tuntematon sotilas kertoo, mutta jos ei tiedä niin tässä muistutus: Elokuva kertoo Rokan, Kariluodon, Koskelan, Hietasen ja heidän taistelutovereidensa tarinan – miten toveruus, huumori ja halu jäädä henkiin yhdistävät miehiä matkalla sinne ja takaisin. Sota mullistaa niin yksittäisen sotilaan kuin kotirintamalle jääneidenkin elämän ja jättää jälkensä koko kansakuntaan.-Tuntematon sotilas 2017-

Oli tärkeää tuoda elokuvassa esiin miten naiset tekivät tärkeää, väsymätöntä työtään, miten lotat uurastivat rintamalla, miten kotiväki, pääasiassa naiset, jäivät pitämään huolta karjasta, pellosta, lapsista ja taloista ja miten sota kosketti myös naisia. 

Tämän "Vesalan"  tilalla Rokan vaimona olisi kuitenkin voinut olla joku oikea näyttelijä, jonka ei olisi tarvinut ihan pakosti laulaa, eikä näyttää omaa omituista näkemystään saunassa vihtomisesta, 

(ohjaajan haastattelusta myöhemmin kuulin että se kaikki oli  esiintyjän omaa valintaa, hah!)0
Vesalan saunakohtaus oli elokuvan turhin kohtaus jota ei olisi tarvittu lainkaan. 

Tämä elokuva on aivan selkeästi (ja loistavasti) tehty kansainvälisille markkinoille, joten jotkut julkkiskasvot esiintyvät siinä ehkä markkinointikikkana. 

 

Voi olla että Robin Packalenkin oli tällainen kikka mutta hienostihan nuorimies Hauhiaa näytteli, ja hänen kohtalostaan tuli ihan suru. 

(Muutenkin kyynelehdin ja pyyhin silmiäni vähän väliä kaulaliinaani. Asiaa ei silmien kirvelyssä ja kurkun karheudessa parantanut se, että viereeni istui nainen, joka selkeästi asustaa hometalossa. 
-Minä niin tiedän sen hajun... =/ Valitettavasti. Niin tietävät lapsenikin...
Mietin, pitäisikö naiselle sanoa jotain siitä asiasta... 
En sanonut. Kuuntelin vaan sisimmässäni huolissani hänen pahalta kuulostavaa yskäänsä... 

- Voiko ylipäätään kenellekään sanoa töksäistä että hei, tiedätkö että asut hometalossa?

Palataanpa elokuvaan. Pidimme kovasti Lasse Enersenin musiikista. Se oli loistavaa, kansainvälistä laatua. Äänitys - kuten elokuvan alusta selviää - oli sekin tehty huolella. 

Ehkä joidenkin vuorosanat tosin olivat jollain oudolla murteella ja jopa slangilla, jota en ole koskaan oppinut tulkitsemaan, vaikka itsekin puhun sekaisin monen murrealueen sanoja. 

-Toisaalta, sodan melskeessä varmasti kaikki kuulevat huonosti. 

Venäjänkielisiin sanoihin kaipasin tekstitystä vaikka jonkun sanan sieltä täältä ymmärsinkin. 

Saksankielisiin sanoihinkin olisi voitu laittaa teksti suomeksi, sitä kieltä en osaa. 

- Ai niin, tämä on Suomi 100 -elokuva.

Kuulemma maailmalle on leikattu oma, kaksituntinen versio elokuvasta?  Hyvä se olisi tämäkin ollut ihan tällaisenaan maailmalle saakka...  

Sodan melskeen, ammusten, 

komentojen ja tuskanhuutojen keskellä 
kauhun pauhu työntyy taka-alalle ja 

voit kuulla, miten kovakuoriainen kävelee. 

 Tai miten lumi ja sade rummuttavat korsun kattoa, 

sotilaan metallista kypärää. 

 

Surun ja tuskan voi aistia sotamiehen ilmeessä, lottien väsyneissä kasvoissa, venäläisnaisen silmissä, kuolevan viimeisessä silmäyksessä kohti puiden latvuksia. 

Laulavatko linnut silloinkin,  kun tykit ja muut aseet räjähtelevät? 

Sota on aina turha. 
Kukaan ei voita sotimalla. 

Sota on yhtä kuin kaiken kattava 
valtaisa suru, kipu ja häviö. 

Kiitos ohjaajalle, kuvaajalle, näyttelijöille, 

avustajille ja aivan kaikille. 

Teitte dramaattisen todentuntuisen elokuvan. 

Muistutuksen siitä, miten turhaa sota on.  
Mikään ei voi parantaa sodan arpia. 

 

Aku Louhimiehen
Väinö Linnan Sotaromaanin perustuva
Tuntematon sotilas
oli parempi kuin Edvin Laineen
tai Mollbergin ohjaamat.

*******************

PS1: 


Mutta... kun aikanaan maaliskuussa 2018 
Suomen elokuva-alan Jussi-patsaat 
jaettiin, katsoin elämäni ensimmäisen 
ja viimeisen kerran sen "gaalan". 

Oikeasti se koko tilaisuus oli tämän elokuvan 
sekä ohjaajan joukkolynkkaamista. =( 

Aku Louhimiestä puhuteltiin 
pelkäksi Akuksi jne, eikä omituinen kulttuuri- 
ministerimme (en minäkään halua mainita hänen nimeään) 
halunnut lapsellisesti ojentaa Louhimiehelle edes 
vaatimatonta taulua (?) kansan valitsemasta 
parhaan elokuvan maininnasta!!!???!!!!!  

Argh! Hoh hoijaa!!!! 

 Tuntemattomalle sotilaalle olisi 
kuulunut Jussipatsas parhaasta 
elokuvasta, (ne muutkin nähtyäni) 
sekä ehdoton Jussi parhaasta kuvauksesta 
ja musiikista. 

Sivuosa-Jussin olisi pitänyt mennä 
Aku Hirviniemelle.
Parhaan ohjauksen 
pystin olisi kuulunut mennä 
Aku Louhimiehelle 
tästä nimenomaisesta 
elokuvasta!

 On hävettävää että tämä upea 
elokuva samalla lytättiin ihan
tarkoituksella 
juuri ennen Jussi-gaalaa 
kun muutamat 
näyttelijät alkoivat suureen ääneen syyttää 
Aku Louhimiestä vuosien takaisista 
heidän omien rooliensa ohjauksista, joissa 
näin jälkeenpäin ajattelivat yllättäin tulleensa 
jollain lailla nöyryytetyiksi, 
ja tämä kaikki sekoitettiin ihan eri asiaan, 
amerikkalaisten Me Too-kampanjaan ... 

Jotkut näyttelijöistä kuitenkin ovat olleet 
Louhimiehen ohjauksessa uudelleen ja 
uudelleen, 
- eivätkä ole saaneet suutaan 
aiemmin auki...?!!!!!!!!!!! 

Ai niin- yksi mieskin - joka paremmin 
tunnetaan laulajana, 
on myös nyt vuosikymmeniä myöhemmin 
ilmoittanut tyytymättömyytensä 
Louhimiehen metodeihin...  
Hänkään - puhetyöläisenä - 
ei sitten aiemmin osannut puhua... =(

-Miksi tämä joukko ei  
puhealan ammattilaisina saaneet suutaan 
auki jo silloin, vuosia sitten suoraan ohjaajalle? 

 Eikö olisi ollut reilumpaa setviä 
näkemyserot silloin kun tilanne oli 
akuutti? Kieltäytyä mahdollisesti 
ohjausmetodeista? 
- Tai jopa roolista? 

Miksi JUURI nyt, kun Tuntemattoman
sotilaan ja sen koko tiimin olisi
kuulunut saada sille kuulunut maine,
kiitos ja kunnia? 

Tämä oli näiltä henkilöiltä 

ihan tarkoitushakuista, tällainen salakavala kosto?  

Muutama naisnäyttelijä 
esitti gaalassakin mielenosoituksiaan, 
- poistuen samalla katsojien 
lempinäyttelijöiden statuksista. 

Ainakin minun.




Me katsojat olemme sitä
mieltä, että Tuntematon oli vuoden
2017 Paras elokuva.

Kiitos Aku Louhimies,
ja koko Tuntemattoman työtiimi. 

-Ja miten minusta tuntuu että olen ainoana koko Suomessa häntä puolustamassa????!

	Ps2:  31.12.2018  Eilen Yle alkoi näyttää Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta viisiosaisena sarjana.  Sarjana tämä tarina on hieman erilainen kuin elokuvana, jo alku oli erilainen, mutta katsomme koko sarjan maratonina sitten kun kaikki osat ovat boxilla.  Katsoimme maratonina boxiltamme  10.2.2019 Tuntemattoman sotilaan tv-sarjana.  Oli se... Olo oli sanaton...  Se on hieno teos.  En voinut katsoa uudelleen sitä  ambulanssikohtausta.  Pakenin keittiöön kokkaamaan.  Kyyneliltä en välttynyt kuitenkaan.  Sota  On  Niin  Turhaa... :(  Mutta elokuva  sekä sarja ovat upeita.

PS3: 

Uskomattoman vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin että koko elokuva nähtiin  televisiosta vasta yli kaksi vuotta ensi-iltansa jälkeen, 6.1.2020... 💔