Kauden kaunopunahattuja

Echinacea purpurea, kaunopunahattu,  

on kaunis perenna ja kuuluu 

pihamme viimeisimpiin kukkijoihin.

Vähäluminen talvi palellutti kukkapenkistä 

mm näitä ja siksi kukkien määrä on tänä kesänä 

harvinaisen vähäinen. 

Tämä perenna kestää kauniina 

ihan pakkasille saakka. 
Mutta jos talvet ovat vähälumisia, 
pitää näiden päälle kerätä itse lisälunta 
suojaamaan niitä talvivaurioilta. 

Ennen lunta

Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,  

noiden mansikkalavan kirjavien lehtien 

ja punaisen pikkutalon seinän... 

Talon seinät on muuten 

tänä kesänä uudelleenmaalattu. 

Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka 

joiden lehdet ovat yhä vihreät. 

Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä. 

Aamun aurinko on niin vahva että 

vesi muuttaa muotoaan. 

Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi

akileijojen, muiden perennojen 

ja mansikoidenkin lehdille. 

Huuruisia ruusuja. 

Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita... 

Koiranruusuja.

Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet 

ruusuilta, eli taas nämä kuvat 

ovat historiaa 

noin reilun viikon takaa. 

Jäätynyt hortensia. 

k

Kaunopunahatun hattu taitaa 

olla myöskin mennyttä, 

eikä enää niin kauniskaan. 

En kerää näitä törröttäjiä 

tänä vuonna pois lainkaan. 

Kukaan ei ollut tilannut 

siemeniä tästä ja kokeilen  

kerrankin miten kasvi pärjää 

jos sitä ei syksyllä leikkele. 

Viimeiset raidan lehdet 

olivat näin hehkuvia eräänä

aurinkoisena syyspäivänä... 

Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat. 

Kookas raita kasvaa kauempana 

pihan perällä. 

Sieltä katsottuna talokin 

näyttää pieneltä. 

Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa. 

Lepän lehdet ovat jo lennelleet 

muille maille... 

Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen 

ainakin kaunista sinitaivasta vasten. 

Se ei haluaisi millään luovuttaa 

syksylle lehtiään. 

Se sanoo kyllä vasta talvelle 

ja sen pakkasserkulle. 

Viimeisiä orvokkeja... 

Valkoiset kaverukset... 

...ja nämä kirjavaksi muuttuneet, 

valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet... 

Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen 

joten saapa nähdä onko seassa jälleen 

sinikirjavia. 

Vaikka olin vannonut etten enää 

mitää sipuleita tänne pihaan istuttele, 

niin tein niin kuitenkin... 

(Talo kun on edelleen myynnissä.) 

Mutta kevät on jo sydämessä... 

Eräästä paikasta jouluamarylliksien 

sipuleita tilatessani sain samalla

hämmästyksekseni lahjaksi tämän 

suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita! 

Ihana yllätys! 

Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin! 

Kaikki sipulit ovat jo maassa 

kevättä odottamassa. 

Kaunopunahatut syysasussaan

Komeat, yli puolimetriset  

kaunopunahatutkin 

Echinacea purpurea, 

 ovat taipuneet talven tuloon. 

Kesäiset terälehdet ovat näivettyneet 

mustiksi varjoiksi keskustan ympärille, 

joka sisältää paljon uusia siemeniä.  

Tässä ne ovat vielä suloisia. 

Tässä jo pakkanen on 

tehnyt taikojaan. 

Kauneus on katoavaista.

Onneksi kuvina on muistoja tällaisista päivistä... 

Pian kukan keskiökin tummuu 

ja kaikki sen värit katoavat. 

Tässä vaiheessa koko kasvi on 

hyvä leikata n 5 cm mittaiseksi 

talven ajaksi, ellet sitten halua 

jättää niitä talventörröttäjiksi. 

 

Tässä tällainen ihanainen jälleen

muutaman kesän takaa. 

Kukan siemenet ovat muuten 

tosi terävien siemenkotien sisällä. 

Pitää olla todella paksut hansikkaat 

kun ja jos yrittät poistaa siemenet 

näistä kasveista.

Työ kyllä palkitaan hyvin, sillä 

kaunopunahatut lähtevät helposti

kasvamaan siemenistään. 

Pari - kolme kesää tosin kestää 

kasvatella kunnon kasvustoa 

mutta sen jälkeen juurakko onkin 

todella elinvoimainen ja komea 

ja tekee upeita kukkia. 

Kukat kestävät pihallasi 

yli parin kuukauden ajan. 

Leikkokukaksikin kaunopuna-

hattu sopii mutta kestää tietenkin 

vähemmän aikaa leikattuna. 

 

Tämä lohduton kaiken 

tuhoava syksy 

tekee kaunottaristakin 

nääntyneitä. 

Luonnon täytyy nyt levätä. 

Malttamattomimmankin pitänee 

vaan odotella ensi kevättä. 

Syksyn yksi lempikukkani: kaunopunahattu

Echinacea purpurea

Tässä kaunopunahattuja ihan alussa, 

ennen kuin ne kasvattavat kokoa ja näköä. 

Tässä kukka on jo hieman varttuneempi 

ja esim ihan ylimmässä kuvassa kukka on 

 täysikasvuinen, komea punahattu. 

Punahattuja on myös mm keltaisina ja 

valkoisina. Valkokukkaisia ainakin kutsutaan 
valkohatuiksi, mutta en tiedä ovatko keltaiset 
sitten keltahattuja. =) 

Näin Tallinnassa muita värejä hienosti edustettuna

myynnissä komeina ruukkutaimina, mutta 

olen päättänyt etten tähän pihaan enää 

enempää kukkia ostele, joten sydän vähän

särkyen jätin kaikki kukat sinne meren taa... 

- Olen sitäpaitsi pari kertaa valkohattuja 
koettanut tähän pihaan istuttaa 
ja varsin huonolla menestyksellä. 

Sisälle ja ulos

Mikäli aikoo talvettaa pelargoneja, ne pitää 

siirtää sisätiloihin jo ennen niitä öitä 

jolloin elohopea laskee nolla alapuolelle. 

Täällä meilläpäin niitä öitä on 

ollut jo kaksin kappalein.

Omani siirsin visusti 
sisälle jo elokuussa. 

Kun siirrät kukat ajoissa sisätiloihin, 

ne eivät tiputa ja kellastuta kaikkia lehtiään 

vaan jatkavat mukavasti ja kauniisti 

kukintaansa vielä 

monta, monta viikkoa. 

Tietenkin sillä edellytyksellä 

ettei niiden olopaikka ole liian 

kuiva ja kuuma. 

Kuten ikkunan takaa näkyy,

terassille jäi ihan kamalan monta uhkeasti kukkivaa

pelargonia. =( Ne vievät aika paljon tilaa 

sisällä eikä minulla ole enää niin monelle 

talvetettavalle paikkaa yläkerran ikkunan 

edessä koko pitkää talvea.

Tämä mahtava vanha kuusi 
on saanut olla 
jo vuosia voimapuuni. 

Kuusta ei yltä halaamaan kokonaan 

vaan ehkä vajaa puolet rungosta 

jää käsivarsieni alle kun levitän käteni. 

Siispä kukaan ei puun takaa edes 

huomaa kun halaan voimapuuta. 

Se alaoksat muodostavat suojaisan alueen 

joka on suurempi kuin monen olohuone. 

Siellä voisi pitää puutarhajuhlia.

- Mikäli puu olisi jonkun pihassa.

Tämä linnunpesä putosi

kovalla tuulella lähiseudun 

korkeasta männystä. 

Pesässä oli käytetty 

savea, olkea, risuja

ja jonkun villakangasmattoa... 

Ainakin poikasilla oli ollut 

lämmin, tukeva pesä. 

Kauppamatkan kurttulehtiruusujen 

komeita kiulukoita. 

Olen koettanut 

joskus kerätä ja kuivata kiulukoita. 

Onneksi avasin kiulukoita ja 

huomasin että miltei jokaisessa 

asui mato. En sitten kuivanutkaan niitä... 

Pihassa kukkivat jo viimeiset kukat, 

tältä kesältä. Kaunopunahatut kokivat 

hurjan kadon viime talvena ja niitä 

ilmaantui kukkimaan vain muutama. 

Ne muutamat 

kukkivat olivat 

sitäkin rakkaammat. 

Kukkapenkissä on yhä myös 
muutama oravan istuttama 
auringonkukka... 

Me istutamme yhdessä
kukkia oravan kanssa.

 Tänään on Unelmointipäivä
ja minäkin unelmoin jo
ainakin ensi kesästä,
ja monesta muusta jutusta...