Translate

30.11.2015

Paikoillanne, valmiit...




Joulun tunnelmaan voi valmistautua hankkimalla 
joulukukkien sipuleita valmiina ruukuissaan,
ja sujauttaa muoviruukun kotona kivaan suojaruukkuun. 
Tämä yksilö on kirpputorilöytö. =) 

Tässä hyasintteja vuoden takaisessa kuvassa.
Odotan että niitä tulee jälleen myyntiin lähikauppaan. 

Kotia on ihana koristella
tähän vuoden pimeimpään aikaan,
kunhan koristelu ei mene överiksi.
Voi käyttää vanhoja koristeita ja
kierrättää kaikkea mitä omista nurkista löytyy.






29.11.2015

Ensilumi suli




 Lumi joka katosi 
jätti jälkeensä
syksyisiä näkymiä. 


Valamonruusuviidakossa
on tuhansittain kiulukoita. 


Loput harvat lehdet
taisi myrskytuuli karistaa... 


Nämä kuvat ovatkin tämän pihan
ruusunlehdistä viimeisiä.


Luultavasti nurkissa rymynnyt
ja vähän kaikkea repinyt hurja 
myrskytuuli haravoi miun puolestani
ihan vihreiltä nurmikoilta myös kaikki
sinne levittämänsä lehdet pois...

I hope so. =)

 




26.11.2015

Ritareita eli French Toast Day



Mikä on yhtä herkkua kuin räiskäleet, letut, plätyt jne, mutta paljon nopeampi ja helpompi valmistaa? No köyhät ritarit tietenkin! Tässä hiljattain kun poikasia oli kyläilemässä, olin varautunut kahdella ranskanleivällä, marjoilla, lettuhillolla ja muutamalla kermapurkilla ja jossain välissä meidän piti paistella köyhiksiä, mutta aika loppui kesken kun poikasten pitikin jatkaa matkaansa aikaisin. Kyllä he tosin olivat varmasti saaneet masun jo täys muista ruuista jne, mutta ritareita pitikin tehdä vielä iltaherkuksi... Annoinkin sitten tarvikkeita mukaansa, jotta saavat kotonaan tehdä niitä itse...

Köyhiä ritareita voi tehdä vaikkapa syntymäpäivän aamiaisyllätykseksi rakkaalle,
tai lapsosille tai mummolle, tai... :)


Ritarit voi taikoa lautasille varsin nopeasti, toisin kuin letut, joiden taikinan pitää tekeytyä jonkin aikaa.

Jossain päin köyhät ritarit syödään hillolla, tuoreilla marjoilla ja/tai hedelmillä, ilman kermavaahtoa. Meilläpäin köyhiin ritareihin on yleensä kuulunut myös kermavaahto, eivätkä ne silti kuitenkaan ole mitään rikkaita ritareita, vaan yhä köyhiä, mutta arvonsa tuntevia. =D 


Sattumalta lauantaina 
28.11.2015 on 
joten tiedät kai mitä on tehtävä? 





Ostoslista:
--------------
Ranskanleipää
Mansikoita
Pensasmustikoita
Banaania
Kermaa
Lettuhilloa




(Gluteenittomille tietenkin gluteenitonta
vaaleaa mutta mukavan suolattua leipää...)



23.11.2015

Sagrada Familia








Näimme häämatkallamme tämän ihmeellisen vähän pelottavan, mielikuvituksellisen goottirakennelman, roomalais-katolisen kirkon nimeltään Temple Expiatori de la Sagrada Família
Kirkon nimi merkitsee "pyhää perhettä". Ylläolevasta videosta näet, miten rakennus tulee muuttumaan kun sitä vielä ainakin 11 vuotta rakennetaan ja viimeistellään.

Katalonialainen arkkitehti Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet s. 25.6.1852, k. 10. 6. 1926, tuttavallisemmin Antoni Gaudi suunnitteli tämän ihmeellisen surrealistisen katedraalin.

Kauempaa rakennus on kuin taidokkaasti kosteasta merenrantahiekasta tehty jättimäinen hiekkalinna... Olisiko esikuvana ollutkin juurikin hiekkalinna, sillä Gaudi etsi muutenkin esikuvia töilleen luonnosta.

Gaudi sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkailijan, mikä näkyy myöhemmin hänen arkkitehtuurissaan. 
Gaudí valmistui arkkitehdiksi 1878, ja koulun johtajan kerrotaan sanoneen Gaudín valmistuessa: ”Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää...”. 
Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan äidinkieltään katalaania, vaikka se aiheuttikin käytännön vaikeuksista – rakennustyömailla hänen työohjeensa oli usein tulkattava espanjaksi  ei-katalonialaisille työmiehille. 
 

Arkkitehti alkoi suunnitella Sagrada Familiaa vuonna 1884 uurastaen itse rakennuksen parissa 40 vuotta, samalla muokaten ja muunnellen piiruustuksiaan, suunnitellen siitä todella monimutkaisen. Gaudi jopa asui keskeneräisessä tornirakennelmassaan erakkona elämänsä viimeiset 16 vuotta.

Gaudi kuoli traagisesti raitiovaunuonnettomuudessa. Merkillisen rakennuksen monimutkaiset piirustukset löydettiin ja rakentamista päätettiin jatkaa. Gaudi itse on haudattu rakennuksen kryptaan.

Gaudin syntymästä on tähän mennessä ehtinyt kulua 163 vuotta ja kuolemasta 89 vuotta mutta Sagrada Família on yhä kesken siitä huolimatta että sitä on rakennettu jo n 130 vuotta, niin monimutkainen se on. Sagrada Familian on luvattu olevan valmis v 2026, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta Gaudin kuolemasta. 

Keskeneräisyydestä huolimatta rakennuksessa järjestetään miltei päivittäin messuja. Paavi Benedictus XVI vihki keskeneräisen Sagrada Famílian käyttöön 7. marraskuuta 2010. Kirkko sai samalla basilikan arvon. 



Antoni Gaudi 
valmistuttuaan arkkitehdiksi
26-vuotiaana, vuonna 1878.
Gaudi vältteli kameroita koko ikänsä 
ja siksi hänestä on olemassa vain muutama valokuva. 


Gaudi on hyvin arvostettu tietenkin koko maailmassa, mutta erityisesti kotikaupungissaan Espanjan Barcelonassa ja hänen teoksensa ovat upeasti ja hyvin vaalittuina esillä. Barcelona on paitsi Katalonian pääkaupunki, myös mitä suurimmassa määrin Antoni Gaudin kaupunki.

Gaudín töistä seitsemän (Güellin puisto, Güellin palatsi, Casa Milà, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló ja Colònia Güell) on lisätty Unescon maailmanperintöluettelooon.

Meistä turisteista on valitettavasti myös haittaa, sillä esimerkiksi Güell Parkia on massaturismi jo alkanut vahingoittamaan ihmisten ajattelemattomuuden ja hoopojen selfieiden vuoksi... 

Itselleni ei tulisi mieleenkään pilata upeaa ainutlaatuista reissukohteen kuvaa omalla naamallani. =D 





Kuva ja lainaukset Wikipedia


21.11.2015

Kiitos ja arvonta



Seuraavan postauksen voit 
bongata Facebookin Runosivustoltani sen kunniaksi 
että siellä on yli 6000 tykkääjää! 



Kiitos teille ihanat!
Olette tehneet minusta ihan uskomattoman
onnellisen, sillai nöyrästi.

Kiitos!

Ilman mitään mainoksia olette löytäneet tämän
vaatimattoman runosivuston, miljoonien sivustojen joukosta.

Kiitoksena laitan kaikkien tästä tarinasta ja kuvasta tykänneiden
kesken pystyyn arvonnan jossa palkintona olisi
omin pikku kätösin neulomani ylipolven mittaiset palmikkoneulesukat.
Väri on oranssi, valkoisin reunuksin ja sukkien koko 38 - 40.
Ylipolvensukat arvotaan ensi keskiviikkona 25.11.2015 klo 20.00. 

-Jos mieshenkilö voittaa sukat, hän voi valita,
antaako sukat jonnekulle mielitietylleen. 
Jos mieshenkilö taas haluaakin ikiomat sukat, lupaan neuloa hänelle normaalit
miestensukat haluamansa värisinä. Siinä tapauksessa nämä ylipolvensukat
arvotaan uudelleen.

Olette ihania!

Lämpimin terveisin Una Reinman


PS: 
Jos sukan koko ei ole voittajalle sopiva, 
voin joko lyhentää tai pidentää sukan jalkaterää sopivaksi.
Tuota oranssia väriä ei enää meinaa löytää kaupasta...
Nykyoranssi Novitan seiskaveikkaväri on
jotenkin harmaampaa. 



Arvonta toimii siis 
Runosivustolla. =) 


EDIT:
Sukat voitti omakseen Marianne H. 
Lämpimät onnittelut. =) 
Saat sukat pikapuoliin.




Maailman tervehdyspäivä




Tervehditäänkö asuinalueellasi? 
Tuntevatko kaikki toisensa vai onko väki vain 
niin ystävällistä että vieraitakin tervehditään? 
Tervehditkö sinä naapuria? 
Tervehditkö kaikkia? 

Tänään on Maailman tervehdyspäivä, 
joilloin saat oikein luvalla
tervehtiä ihan kaikkia tapaamiasi...




19.11.2015

Muista koskettaa lehteä



Jos vierailet Pärnussa, muista tämä:

Rüütli-kadulla seisoo Johann Voldemar Jannsenin, vironkielisen sanomalehden isän, luonnollisenkokoinen veistos, silinterihattu toisessa ja sanomalehti toisessa kädessä hän on kuin hetkeksi seisahtunut vilkaistakseen tämän päivän Pärnu Postimehen toimituksen ikkunoihin! 

Uskomuksen mukaan voit Jannsenin kädessä olevan Postimehe sivun 
koskettamisella varmistaa, että sinä päivänä voit odottaa vain hyviä uutisia! 




Lähde: Visitestonia.com 

17.11.2015

16.11.2015

Bye bye kasvihuone





Purin syksyllä loppuun sen, minkä tuuli oli jo aloittanut.
Osa kasvihuoneen kattoa ja yksi seinä oli kärsinyt kovasta myrskystä jo aiemmin. Olin kuitenkin paikkaillut kasvarin keväällä vielä täksi kesäksi muoveilla ja jeesusteipillä, jotta vielä kerran siinä voisi kasvattaa kesän salaattisatoa ja tomaattia, persiljaa ja kurpitsaa ja vahvistuttaa kukkien alkuja jne...

Ja voin näin jälkikäteen todeta, että kannattaa kyllä olla vähintään kaksi henkilöä purkamassa. =D Hyvä etten jäänyt itse kasvarin alle purkaessani, vaikka loogisesti koetin purkaa sitä sellaisessa järjestyksessä, että osat jäisivät ehjiksi ja että minua ei sattuisi. Ei siinä tosin paljoa olisi sattunut, kevyttekoinenhan se oli.

Koetimme ensin myydä kasvaria osina, mutta ei siitä kukaan ollut kiinnostunut. Lopulta veimme sen osat pienjäteasemalle. Metalliosat metalleihin ja muoviosat paikan hoitajan neuvosta energiajätteisiin. Se oli sen kasvarin viimeinen palvelus. Kiitos. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.


15.11.2015

Maailma on niin harmaa



Jossain sataa jo lunta...



Kun katsoo olohuoneen ikkunasta 
näkyy harmautta.


Kun meilläpäin ajelee autolla
maailma on pelkkää harmaata.
Tyypillinen sumuinen marraskuun päivä
etelä-Suomessa. 






Otan jo esille hieman harmaita koristeita...




Uusin lempisisustusvärinikin
on harmaata...



Mutta huomaathan harmauden keskellä 
muitakin värisävyjä?

❤️ 




Joskus jopa aurinko pilkahtaa,
harmauden keskeltä.


13.11.2015

Pimeys




On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin 
kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain 
- pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme.



Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla 
jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta, 
Jupiteria ja Marsia?

Siellä ne avaruudessa 
tanssivat riverdancea 
nuo kolme planeettaa...  

Mutta tässä kännykkäkuvassa 
joka on keittiön ikkunasta napattu, 
näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona,
näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin, 
huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä.





Toisinaan pitää valaistua
ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia
cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin. 

Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät 
rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat 
kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Istutan kasveja multaan paljain käsin,
kitken rikkaruohoja
- kyllä, vielä marraskuussakin voi kitkeä -
suljen kuuman uunin luukun,
raavin kynsillä pois maalijämiä
paikoista mihin niitä ei olisi pitänyt tulla,
avaan kansia kynsin,
riivin appelsiinilta kuoret, jne jne jne... 

Kesän rusketus alkaa jo kadota iholta. 






12.11.2015

Marraskuu mataa






Ja kohta sataa... 

Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli.
En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita
sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä.


Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa. 






Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä, 
kun ei ole vielä lunta valaisemassa. 
Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä,
onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa... 


11.11.2015

Hummani hei





Keravalaiselta kirpputorilta löydetty heppa. 
Taidan ruveta keräilemään hevosia. 
Leluina ja pienoismalleina. 
Oikean lähelle en vieläkään uskaltaudu... 



10.11.2015

Tänään voi muistella





Tämänpäiväinen Älä unohda minua -päivä, voisi olla toukokuussa, jolloin tienoot ovat täynnä villeiksi päässeitä sekä ihan omaan paikkaansa istutettuja tai kylvettyjä sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia pieniä herkkiä forget-me-not -kukkia eli lemmikkejä.

Ihan kuin lemmikki olisi saanut oman nimikkopäivänsä, mutta kuitenkin vasta loppuvuoteen, kymmenenteen marraskuuta? No, toisaalta puutarhassa on kyllä näkyvissä nytkin lehtiruusukkeita, joista ensimmäiset lemmikit keväällä puhkeavat ihanasti kukkaan, tulppaanien, narsissien ja muiden kevään ensikukkien kanssa.

Voit muistella tänään niitä keväisiä kukkia, mutta päivän päätarkoitus on kuitenkin kyllä muistaa ihmisiä. Ehkäpä päivä muistuttaa sinua jostain rakkaasta ihmisestä. Tai päivä on ehkä merkki jollekulle muulle, jonka et haluaisi sinua ihan kokonaan unohtavan.

Tänään voi myös muistella heitä jotka eivät enää ole luonamme... Tietenkin kaikkea tätä voi muistella todellakin joka ikinen päivä. Tai tehdä jotain sen hyväksi, ettei kukaan unohdu. 



9.11.2015

Amat ja kanervat valmiina




Kun oli tasan kaksi kuukautta jouluun, laitoin komean lohenpunaisen ritarinkukan, Hippeastrum rosan, kotoisemmin amarylliksen eli aman jättisipulin veteen lavuaariin sen verran että juuret peittyivät. Samassa paketissa postitse saapunut hieman pienempi valkoisen aman sipuli sai saman kasteen. Molemmat saivat oleskella siinä huoneenlämpöisessä vedessä jonkin aikaa ennen ruukkuun istutusta, näin niiden juuret heräävät uteliaana eloon.


Hän on muhkea!
Tätä kukkasipulia sai nostella oikein
kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin
ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois
kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja
ja jonka olin jo pessyt varastoon.
Siihen sipuli vihdoin mahtui.

Sipulia ei muuten sitten upoteta multaan kokonaan, 
ainoastaan n 1/3 mullan alle.





Amaryllis ruukuttamisen jälkeen 
uuteen olopaikkaansa tutustumassa. 
Ulkona kanervat odottavat istutusta... 



Tässä osa kanervista istutettuna terassille, 
Hanin tekemään puiseen kukkalaatikkoon.
Vihreytenä käytän männyn oksia, koska kuusen
oksat eivät ole kovin pitkäikäisiä. 

Tuo vanha kynttilälyhty odottaa että 
maalaan sen uudelleen jossain vaiheessa... 





Tänä aamuna neljän aikaan, kun en unta saanut, keittiö ja ama näyttivät tältä. Ensimmäinen suuri kukkaputki on jo tuloillaan ja sipulin sivustakin on pukannut lehtiä kasvuun kuten sipulin kaulaltakin. Jännittävää nähdä, kuinka monta kukkavanaa näin jättimäinen sipuli kasvattaa.

Pienempi sipuli * on ottanut lähtölaukauksen hillitymmin ja kasvattaa vasta muutaman lehden alkua omassa ruukussaan. Tämä lohenpunainen on ottanut hieman varaslähdön, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Minusta on ihanaa kun joku kukkii. Elämme siis jännittäviä odotuksen aikoja.


Mårbacka-pelargoni on hiukan liian lämpöisessä tässä
keittiön ikkunalla, mutta koska se vielä niin kauniisti on
kukkinut, nytkin parhaillaan kahdella muhkealla kukalla,
en ole raaskinut kantaa sitä vielä talvetukseen vintille. 




Nämä viime kuussa kukkaan puhjenneet perhosorkidean kukatkin 
ihastuttavat ja ilahduttavat kovasti joka kerta kun keittiöön piipahdan. 




PS: Pienempi sipuli * teki myös ensimmäisen pienenpienen kukkaputken alun, ja minä käärin sen ruukkuineen pakettiin ja vein Mamalleni, ilahduttamaan hänen syksyään ja ehkä myös jouluaan, jos vaikka toinen kukkaputki siihen mennessä ehtisi esiin. 


8.11.2015

Man On The Moon




Ajattelin ensin säästää tämän videon joulukuulle, mutta ei se oikeastaan ole
joulua, vaan ihan yleismaailmallisesti muistutus siitä, miten tärkeitä me ihmiset olemme toisillemme. Jokainen tarvitsee edes yhden ihmisen, joka välittää hänestä...




Video: John Lewis Christmas Advert 2015 - Man on the moon.

Hylätty



Varsinkin jos elämänmittaisella matkalla 
joutuu hylätyksi yhä uudelleen ja uudelleen...



5.11.2015

Tänään miehet kokkaavat päivällistä





Olen vihjaillut Hanille tästä päivästä jo hieman etukäteen. =) Olisi niin hauskaa että mies kokkaisi joskus meille jotakin... =) Hän sanoo vaan että O-ou, ei onnistu!, vaikka kuinka olisi Miehet kokkaavat päivällistä -päivä!


Koetan muistuttaa miten kautta aikojen ovat maailman parhaimmat kokit yleensä olleet miehiä, mutta en saa vakuutettua tätä miestä, joka ei aikoinaan kotonaan saanut tehdä muuta kuin kuoria perunoita. Siinä puuhassa hän on kyllä loistava. =)

Ei se tee ruuanlaittajaksi jos lapsuudenkotoaan pois muuttaessaan saa mukaansa kansiollisen lehdestä leikattuja ruoka-ohjeita. Ruokaa pitää päästä myös tekemään jo lapsena, sitä tavallista kotiruokaa ja samoin paljonkin jotain muuta mistä lapsi olisi itse kiinnostunut. Myös tiskaaminen ja keittiöhygienia on opittava oikeasti jo lapsena. =)

Lapsemme tuovat tullessaan monesti ihanasti meillä käydessään jotakin itse kokkaamiansa tai leipomiansa herkkuja - ja oi - se tuntuu tosi hyvältä ja lämmittää sielunpohjukoita myöten.


Hani on kyllä innostunut kesäisin grillaamisesta, joten voisikohan tämäniltainen ateriamme kenties valmistua pallogrillissämme? Hmmmm.... Sekin olisi hienoa! Jään jänityksellä odottelemaan, mitä tämä päivä tuokaan mukanaan. 


PS: Neljä päivää sitten oli vuosipäivä. =) Olemme Hanin kanssa tavanneet toisemme ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, marraskuun ensimmäisenä... ❤️



Kuva: Pixabay 

4.11.2015

Koiran tulee lain mukaan ulkoilla aina kytkettynä







"Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa 1.3. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta aina elokuun 19. päivään asti. Kiinnipitoaika varmistaa rauhan luonnoneläimille niiden lisääntymisajan aikana.
Kiinnipitoaikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitoaikana koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella.

Kiinnipitoaika ei koske poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevia koiria tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävien koulutustilanteita.

Kiinnipitoajan ulkopuolellakin metsästyslaki määrää pitämään koiran kytkettynä, ellei vapaana pitämiseen ole lupaa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta. 

Koiranomistajia velvoittaa myös järjestyslaki 

Järjestyslain mukaan koira on pidettävä aina kytkettynä taajamassa.

Koiran vapaana pitäminen on sallittua ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa ja suljetuilla piha-alueilla. Koiran tulee näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa. 

Järjestyslaissa määrätään myös, että koiraa ei saa päästää kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle. Koiraa ei saa myöskään viedä yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille tai yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle.

Poikkeuksena ovat esimerkiksi hiihtoladut, jotka on merkitty koiraladuiksi. "


Suomen Kennelliitto ry
Miia Lahti, viestintäpäällikkö
050 555 4420
miia.lahti@kennelliitto.fi


Olisi ihanaa jos täälläpäinkin noudatettaisiin jotain lakeja ja käytettäisiin maalaisjärkeä. Naapuri tuo koiransa meidän tontille...





 

Taitaa tulla talvi



https://www.facebook.com/121762977864133/photos/p.1198553016851785/1198553016851785/?type=3


Eilen oli kyllä ihmeellisen lämmin, kuin kevätpäivä, 
kun taas kerran syyslehtiä haravoin pihalta.
Jo pitkänhuiskeaksi venähtäneen vaahteramme lehtiä
oli siellä täällä ja niitä katsellessa tuli mieleeni 
tuollaisia ajatuksia... =)





Löytyy myös runosivustolta.

3.11.2015

Tulevaisuudensuunnitelmia






25.10.2015 Koti ulkomailla -messuilla
Wanhassa satamassa Helsingissä.


Silloin siellä oli puissa vielä lehtiä,
toisin kuin meillä ja lämpimämpää 
kuin täällä siberiassa. =D



Nyt tosin luulen näidenkin puiden
jo pudottaneen lehtensä,
tuolla tuulisen Suomenlahden rannalla...



Onni on lapsen leipomus





Joskus saan tällaisia herkkuja! 
Tämä gluteeniton tiikerikakku oli 
aivan ihana. =) 




Onni on lapsen leipomus





Tämä gluteeniton tiikerikakku oli 
aivan ihana. =) 

Poikasilla on jonkinlainen leikkimielinen jatkuva
kakkukisa jonka tuloksista
me muut saamme nautiskella... =)



2.11.2015

Erään illan ruskotusta




Näin näyn tällaisen 
kun puissa oli vielä lehtiä 
ihan pikkuisen... 
Nyt nuo ovat jo lehdistä tyhjiä
koivun oksia 
eikä ole näkynyt enää 
näin ihania iltaruskotuksia... 





1.11.2015

Lukemista omalle ajalle





Omasta ajasta puheenollen on tietenkin mielekästä
vaikkapa juuri lukea niitä kirjailijoiden 
aikaansaannoksia, elää ja seikkailla hetki 
ihan toisissa maailmoissa. Antaa sanojen viedä mukanaan.
Mikä sen mukavampaa.



Sanotaan, 
että ihmisellä on vain yksi elämä. 
Ei pidä paikkaansa.
Kirjojen mukana 

voit elää tuhansia elämiä...






Yhden lempikirjailijani, Carlos Ruiz Zafónin suomennetuista
puuttuu kirjahyllystäni vielä Marina. Nämä muut ovat jo aarteitani.


Mutta älä pelkää,
en kuitenkaan edelleenkään aio ryhtyä miksikään
kotitekoiseksi kirja-arvostelijaksi, koska meistä jokainen
kokee kirjaelämykset eri tavalla.


Muutenkaan en pidä meteliä lukemistani teoksista
vaan melkein mustasukkaisesti pidän niiden tarinat
oman sieluni omaisuutena.



Sitäpaitsi, 
sellainen teksti, 
joka puhuttelee ja koskettaa minua,
ei ehkä tee samaa vaikutusta sinuun...
ja toisinpäin.






Nykyään vaan useiden aika menee
netin parissa..






Ylin ja alin kuva Bixabay.