Keravaa kesällä ja syksyllä

 

Omenapiirakka kuuluu jotenkin tiiviisti syksyyn. Selittyy tietenkin omenasadoilla joita ihanista omppupuista omista pihoista saadaan... Meillä kun nyt ei ole enää omia omenapuita niin fiilistellään ihan osto-omenilla. Ja niiden tuoksulla. Kaneli ja omena sopivat hyvin yhteen ja kahvit siihen päälle...

Syksyn ensimmäinen vaahteranlehti oli varmaan tämän näköinen jo elokuussa... 

Vielä on hieman jäljellä Punaisen Pikkutalon pihan omenista tehtyjä hilloja. 

Juuri hiljattain niitä purnukoita annoin vielä poikasillekin, että voivat lettujen tai puuron kanssa syödä vielä lisäaineettomia omenahilloja kotonaan...

Näissä muissa kuvissa on Keravaa kävelylenkeillä ja omasta ikkunast kuvattuina...

Tämä radanvarsi oli kesällä hetken kaunis! 

Tässä alla kuvia samasta alueesta kesällä, kun pietaryrtit ja saunakukat kukoistivat:

 

 Tämä suurenhko kukkaniitty oli oikea perhosparatiisi!

 

 

Mutta pian heinäkuussa koko kukkaisalue niitettiin, ja jäljelle jätettiin valtavat alueet joilla kasvoi pelkkää pujoa, astmaatikon kauhistuksia. Pujoa on siellä täällä Keravalla ihan kamalasti. =( 

 

Ja sitten palataan syksyyn... 

 

Viimeisiä vaahteranlehtiä... 

Keravanjokea... 

Se näyttää aivan kaakaolta, johon on kaadettu liian vähän maitoa... 

Keravanjokea kesällä...

Keravan kartanon maisemia kesällä...

 

 

 

Ja nyt ne lehdetkin sitten lähtivät...

 

Keravan Prisman katolta kuvasin kännykällä tämän näkymän marraskuun toisena sunnuntaiaamuna, kun olimme lähdössä eväiden kanssa sunnuntairetkelle...

Valoa öihin

Iltakymmeneltä on jo todella 

synkkää ja pimeää pihamaalla. 
Syksy on... 

Aurinkokennovalaisimet ovat 

jo muutaman viikon valaisseet 

iltaisin muutamaa pihan kolkkaa. 

Tällaisia hauskoja pallolamppuja olen 

muutaman piilotellut pariin pihalyhtyyn.

Maassa on lisäksi muutama toisenlainen 

pallovalaisin hehkumassa kuin 

jättitulikärpänen...

Siellä ne valaisevat 

syksylle maistuvia maisemia. 

Myös puucee tarvitsee valaistusta. 

Tämän lampun voi ottaa pimeällä 

mukaansa ja laittaa sen puuceen 

hyllylle oikeinpäin valaisemaan 

tunnelmallisesti. 

Samalla voi katsella tähtiä 

sydänikkunasta, jonka 
Hani oveen tänä kesänä taikoi. 

Oi mikä ihana ilta

Tänään naisten ei tarvitse yhtään 

tippaa hätäillä ruuan kanssa. 

Voimme rennosti nostaa jalat sohvalle 

ja hymyillä autuaasti odotuksesta. 
Tai ehkä korkeintaan voimme 
laittautua kauniiksi iltaa varten 
pöydän antimia odotellessamme?  

Tänään miehet kokkaavat päivällistä! 

Naisten ei tarvitse muuta 

kuin tyynenä odotella vesi kielellä. 

-Ja ehkä myöhemmin tiskata. 

Ja ehkä siivota,
 puoli taloa... =P

Mutta J. Karjalaisen sanoin: 

Oi mikä ihana ilta, 

voi tapahtua mitä vain... 

Hämyä, rauhaa ja rakkautta

Pihakaverini, joka yleensä hiljakseen seurailee mitä puuhailen, 

ja tarvittaessa kävelee ympäri taloa pihalla perässäni, tai lentelee 

puusta toiseen nähdäkseen ihan kaiken mitä teen. 

Yleensä minulla onkin sille taskussa kuivaa leipää 

jota se vinhaa vauhtia tulee hakemaan. 

Iltarusko hyvä rusko, 

aamurusko päivän... 

Tämä sattuu olemaan aamuruskoa ja niin 

vaan alkoi kohta sataa kuvan otettuani. 

Iltarusko ei meille valitettavasti oikein 

näy ja joskun onkin ikävä Vesijärven 

iltaruskoja... 

Hämärässä keittiön ikkunasta näkyy 

pari pelastettua pelargonia iltavalossa. 

Hämäränhyssy ja ihana rauha sopivatkin tämänpäiväiseen 

kansainväliseen rauhanpäivään. 

Valitettavasti kaikkialla ei ole 

tänäänkään hiljaista, seesteistä ja rauhallista, 

eikä rauhaa... =( 

Erään illan ruskotusta

Näin näyn tällaisen 

kun puissa oli vielä lehtiä 

ihan pikkuisen... 

Nyt nuo ovat jo lehdistä tyhjiä
koivun oksia 

eikä ole näkynyt enää 

näin ihania iltaruskotuksia... 

Lahti viime lauantaina

Ajelimme Lahden Ruoriniemeen, seudulle 

jossa itsekin asustin lasten kanssa muutaman vuoden. 

Hani asui tuon Vesijärven vastarannalla Jalkarannassa 

siihen aikaan. ❥ ❥ ❥ 

Monta kertaa haaveilimme omasta veneestä, 

jolla pääsisimme kätevästi katsomaan toisiamme... 

Lähinnä mie ja mussukat oisimme pitäneet 

soutuveneestä ja järvellä soutelusta. 

Mikä olisikaan ollut huimempi auringonlaskukokemuspaikka.
❥ ❥ ❥

Moottoriveneellä olisi päässyt vielä nopeammin perille. 

Sellainen olisi sopinut Hanille. =) 

Mutta ei meillä kummallakaan ollut tahoillamme varaa 

minkäänlaisiin veneisiin. 

Kumpikin järveä vaan ihailtiin 

ja puhelimessa tuntikausia juteltiin... 

Tuo sama pieni saareke näkyi silloin aikoinaan meidän 

keittiömme ja olohuoneemme ikkunoista.
❥ ❥ ❥

Podiceps cristatus 

 Silkkiuikku sukelsi piiloon heti, 

kun sain kameran tarkennettua siihen... 

Gallus 

Seuraava lintuosaston eläin onkin kirjava kukko. 

Lahdessakin on alettu huomaamaan, miten paljon 

nätimpiä sähkökaapit taiteiltuina ovatkaan. 

Haematopus ostralegus 
❥ 

Hämmästyin iloisesti nähdessäni meriharakan Lahdessa! 

Siellä se käyskenteli Ruoriniemen kärjessä 

ja kuunteli älämölöä -eikun konserttia- 

Niemen satamasta.

Ikinä en ole ennen meriharakkaa mantereella nähnyt. 

Viimeksi ihailimme niitä muutama vuosi sitten 

Kalajoella, ja ne edelliset harakkakuvat jäivät ikuisiksi ajoiksi
muiden kivojen reissukuvien kera silloiseen Canonin pokkariini joka

varastettiin Seinäjoen ABC:llä.

Olispa mukavaa jos saisi vielä jonkun ihmeen kautta 

sen muistikortin kuvineen takaisin...

Mutta se olisi suuri ihme.  

Yksi Lahden satamista oli niin täynnä väkeä, 

että sen väenpaljouden nähdessämme
emme poistuneet edes autostamme.


Me ajelimme vaan takaisin kotiin.
Enpä saanut talviturkkia vieläkään heitettyä. =)