Lisää perhosia ja kukkia

 

Toiseksi ihanin perhonen, 

neitoperhon jälkeen, on tämä tumma 

ja samettinen suruvaippa.
Sen mystistä olemusta 

olen rakastanut lapsuudestani saakka... 

 

 

 

 

 

 

Sitruunaperhosetkin ovat suloisia! 

 

 

Pihassamme kasvaa muutamia erilaisia kämmeköitä.
Tämä kukkii viimeisimpänä:
Epipactis helleborine, eli Lehtoneidonvaippa.

 

Lehtoneidonvaipan kukat kukkivat alhaalta ylöspäin... 

 

 

 

Olemme viimein saaneet pinottua pinoihin ja liiteriin kaikki n 30 mottia polttopuita, eli klapikesä on suoritettu. Nyt pihasta jo sentään näkee sen muodon ja voi suunnitella sitä kasvimaata, kasvihuonetta jne, jotka nyt jäivät tältä kesältä sattuneesta syystä odottamaan aikaa parempaa. (lue: ensi kesää) 

 

Kun Hani kävi rautakaupassa niin minä menin kurkkimaan viherosastolle ja löysin sieltä meidän pihaamme makean kirsikan puuntaimen, sekä ensimmäisen perennan alelaarista. 

Astrantia eli punainen isotähtiputki on toivotettu tervetulleeksi tähän pihaan. 

 

Jo terassilla ruukussaan ollessaan isotähtiputki 

houkutteli luokseen perhosia ja muita hyönteisiä.

 

 Komea kuusamaperhonen on täällä 

yksi yleisimmistä perhosista.  

🦋

 

Ei minulla tänä Unikeonpäivänä 

sitten muuta ollutkaan... 

Sää on hautova, odotellaan sadetta. 

 

- Ja Hani oli Unikeko, mie heräilin jo viideltä. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää naisten oikeuksien päivää!

 

 

 

 

 

On jälleen 

se aika vuodesta 

kun voimme viettää 

Yk:n naisten oikeuksien päivää eli 

kansainvälistä naistenpäivää! 

 

 #WomensDay  

 

 

 

 

Jokainen tyttö ja nainen 

on huomionarvoinen 

ainakin 8.3. Naistenpäivänä. 

Mutta miksi naistenpäivää vietetään? 

 

Olen kirjoittanut 

naistenpäivästä ennenkin 

mm täällä: Päivä naisena, sekä täällä, tuolla sekä täällä... 

 

PS:

Hanki kukat hänelle ajoissa, jo viikonloppuna, sillä poikkeusolot voivat vaikuttaa mm kaupan sisällä olevien  ihmisten määrään...

 

 

Taas valkeata joulua...

Mielessäin ootan minä vaan... 

Mutta mustan kai saan...? 

Etelä-Suomeen ei lumipeite kerinnyt 

jouluksi, ainakin mitä sääennusteisiin 

on luottaminen...  

Eiväthän ne ennusteet oikeassa aina ole, mutta nyt taitavat olla.  

Talvi tulee etelään nyt taas hieman myöhemmin. 

Onhan se muutamana aiempanakin vuonna saapunut vasta tammikuussa. 

Keravalla on näin tummaa ja pimeää... 
Mutta me introvertit tykkäämme vaeltaa pimeässä. =D 

Parvekkeella on toisinaan 
tämän näköistä. 

Hani osti minulle suloisen jouluruusun 

Pirilän kukkatalosta, Tuusulasta.

- Ajattelin että jospa sieltä ostettuna jouluruusussa ei olisi ötököitä, joita niissä aina on...

Siinä oli paljon nuppuja, jotka kuitenkin valitettavasti alkoivat pian tipahdella... 

Kukat muuttuivat heti auettuaan vihreiksi. 

Oli jännää, etteivät ne pysyneet valkoisina? 

Inhotuksekseni huomasin tällä kertaa kirvojen sijaan, joita tavallisesti aina jouluruusuissa on, kukan mullassa valkoista seittiä joka peitti joitakin muita ötököitä ja niin jouluruusu joutui pian parvekkeelle. 

En halunnut että sen seittiötökät siirtyisivät 

ihanaan vuoden vanhaan huonekuuseeni. 

Myös viimeinen Barcelonamurattini joutui parvekkeelle koska se vilisi samoja inhottavia ötököitä joita kaikkiin parvekekasveihin tuli kesällä. Ihmeen korkealle ne ötökät ilmavirtojen myötä vaelsivat. Nyt minulla ei ole enää yhtään alkua tai purkkitainta tuosta häämatkalla mukaani nappaamastani jättimuratista. 

Pitänee käydä Espanjassa...

(Kokeilin ensin tuhota ötököitä 

ötökkäpuikoilla, sekä tästä 

että myös jouluruususta, mutta ötökät 

tuntuivat vaan piristyneen!)

 

Miehellä oli kyllä Espanjaan taas työmatka viime viikolla mutta hän ei muistanut napata matkalaukkuun muutamaa oksaa paikallisesta jättimuratista. Hmmm, se on itse haettava ensi kerralla kun ja jos pääsen itsekin mukaan. Muratti kestikin viitisen vuotta, 

mutta nyt se tuskin parvekkeella pakkasöitä kestää...

Nyt meillä on surkean helle- ja ötökkäkesän jäljiltä sisätiloissa vain kolme viherkasvia: huonekuusi, orkidea sekä jukkapalmu jonka ostin entiseen kotiin juuri ennen kuin se koti laitettiin myyntiin. 

Lempipaikkani kotona on 

sohvannurkka, neulepuikot 

käsissä... 

Tässä syntyy tyttären toiveesta 

hänelle harmaat sukat. En 

voinut tietenkään ihan kokonaan 

harmaita neuloa, piti hieman väriäkin laittaa mukaan, ihan silkasta ilosta. =)

 

Maailmalle on lähtenyt 

kaikenlaisia neulottuja juttuja. 

Mm tuonne Joulupuu-keräykseen... 

Jotain maailmalle lähteneitä... 

Meillä on muuten miltei kaikki joulukoristeet vieläkin varastossa. Tämä on niin pikkuruinen asunto että tuntuu turhalta kantaa tänne joulukoristeitakaan... 

Kaupoissa ihailen joulukkia. 

 

Tämän paikallisen kukkakaupan ikkunoita käyn aina kurkkimassa kun siitä ohi kuljen...

Keravan joulunavausmarkkinoilta joulukuusikuva.

Tai pihtahan se...

Kuustakaan meille ei mahdu. 

Mutta ihailen ja nuuskuttelen niitä muualla. 

Keravan iltahämärää... 

Keravalaisia kirsikkapuita 

jouluvalaistuksessaan... 

Keravan torilla on 

tällainen komea joulukuusi. 

Kuvia juhannuksesta

Juhannuksena ajelimme mm Porvoossa, 

ja nämä vaaleanpunaiset villiruusut 

ovat ajomatkan varrelta, tien reunalta. 

Oli ihanaa päästä liian kuumasta 

kerrostaloasunnosta pois, 

varjoon, meren rannalle tuuleen.

Tässä lisää tienpenkkojen löytöjä: 

Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum.

Nimestään huolimatta se TUOKSUU 

ihan vaan pelargoneille, ja nehän 

tuoksuvat hyvälle. 

Tätäkin oli siellä täällä tienpenkoilla.

Keltamaksaruoho, Sedum acre.

Apilat olivat juhannuksena jo niin kukassa 

kuin vain voivat... 

Lupiinia nyt vihataan kamalasti. =( 

Sen lisääntyminen on ihan helppoa 

pitää kurissa: pitää vaan poistaa 

kukkineet kukat ennen kuin kasvi 

varistaa siemeniään maahan... 

- Tienvarsien niittäminen juuri siihen aikaan 
saa kasvin leviämään, siementen kulkeutuessa 
laajemmalle ja laajemmalle. 

Vihaisivatpa kiihkoilijat vaikkapa rujoa pujoa
 joka aiheuttaa astmaatikoille oireita ja 
 jota todellakin kasvaa liikaa kaikkialla... 

Kaikki elokuun kasvitkin 

kukkivat jo juhannuksena. 

Sen verran kesät ovat aikaistuneet 

ja lämmenneet... 

Tässä olisi jo hyvää heinää heinätöihin... 

Tässä heinät on jo korjattu ensimmäistä kertaa 

tänä kesänä. Toinen sato on jo tulossa... 

Jos vaan saisimme myös elintärkeitä sateita!!! 

Tässä sonnimullikoita matkan 

varrelta appeellaan... 

Jotkin pellot hohtivat valkoisena. 

Tässäkin on sellainen. 

Saunakukkapelto. 

Tämä taitaa olla hernepelto. 

Menee ehkä maanparannukseksi, 

maaperän typettäjäksi?

Tästä maisemasta, puista joen 

varrella, puuttui kuvasarjastaan 

vielä kesäkuva, ja sellainen napattiin 

nyt juhannuksena. 
Vesi oli nyt vähimmillään kun 
on ollut niin ruutikuivaa. 

Nyt kuvasarja on valmis. 
Vuodenaikojen vaihtelu joen varrella.  

Vettähän suomalainen rakastaa 
ja hiljaisuutta. 

Perhosia on ollut hurjasti 

tänä kesänä... 

Tässä jokin sinisiipi. 

Niitäkin kun on montaa eri lajia... 

Kuuset kypsyttelevät jo 

uusia käpyjään, joita myös 

taitaa tulla hurjasti tänä kesänä. 

Kauniita vaaleanpunaisia 

pukkilalaisia lupiiniparkoja.

Myös Keski-Suomen maakuntakukat 

päivänkakkarat, Leucanthemum vulgare, 

olivat juhannuksena parhaimmillaan.

Uuden kodin parvekkeelta 

näkyi juhannusaattoiltana 

tällaisiä iltaruskonäkymiä...