Suomalaisuutta, fibroa & hoitajia

Tänään on maailman fibromyalgiapäivä.

Sairautta kutsutaan myös pehmytkudosreumaksi. 

Pukekaamme violettia päälle, meille kaikille, jotka tätä ikävää särkysairautta sairastamme. 

Lisäksi tänään on kansainvälinen sairaanhoitajapäivä

Tänään on myös suomalaisuuden päivä ja suomalaisuuden puolestapuhujan Johan Vilhelm Snellmanin päivä. (12.5.1806-4.7.1881) 

Hän oli lehtimies, filosofi, professori, senaattori, talousmies, valtiopäivämies ja perheenisä.

Snellman vaati suomen kielen edistämistä kansan sivistystason nostamiseksi.

Keisari Aleksanteri II allekirjoitti vuonna 1863  kieliasetuksen, jolla sovittiin, että Suomesta tulee 20 vuoden kuluessa virallinen kieli oikeuslaitoksessa ja opetuksessa käytettäväksi ruotsin rinnalle.

Suomesta tuli tasavertainen kieli ruotsin kanssa vasta 1.1.1923 kielilaissa!!!!!

/Yle 

- Vain 100 vuotta sitten!!!

Nyttemmin tuon ruotsin kielen voisi tiputtaa pois jo vihdoin kokonaan! Se olisi oikeaa itsenäisyyttä ja suomalaisuutta! 

 

Suomi ei ole vieläkään itsenäinen... 

 

- Suomi tarvitsisi jonkun uuden Snellmannin, joka ajaisi tätä asiaa! 

Jos kakkoskieli on pakko olla, olkoon se englanti, sitähän ne ruotsalaisetkin käyttävät työkielenä suomalaisten kanssa. 

 

Suomen pitäisi ottaa esimerkkiä Virosta. Ei sielläkään maassa kumarrella todellakaan kolonialismia ja ekspansiota. 

Mm katukyltit ovat vain eestiksi. 

 

💙 

 

 

Kiitos kansallisrunoilijalle

 

 

 

Tänään on kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin
syntymäpäivä, jonka kunniaksi syömme mm torttuja, 

kakkuja yms, jotka liitetään tähän mieheen tai ainakin 

hänen Fredrika-vaimoonsa. 

 

Voisimmehan me heidän kunniakseen vaikkapa laulaa lurauttaa tällaisen, päivänsankarimme aikoinaan kirjoittaman laulun, jonka kymmenes säkeistö on minulle erityisesti mieluinen.

- Oletko muuten tiennyt, että Maamme-laulussa 

on oikeasti 11 säkeistöä?

 

 

 

Maamme

 

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä rantaa rakkaampaa,

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien!

 

On maamme köyhä, siksi jää,

jos kultaa kaivannet

Sen vieras kyllä hylkäjää,

mut meille kallein maa on tää,

sen salot, saaret, manteret,

ne meist on kultaiset.

 

Ovatpa meille rakkahat

koskemme kuohuineen,

ikuisten honkain huminat,

täht'yömme, kesät kirkkahat,

kaikk'kuvineen ja lauluineen

mi painui sydämeen.

 

Täss auroin, miekoin, miettehin

isämme sotivat,

kun päivä piili pilvihin

tai loisti onnen paistehin,

täss Suomen kansan vaikeimmat

he vaivat kokivat.

 

Tään kansan taistelut ken voi

ne kertoella, ken?

Kun sota laaksoissamme soi,

ja halla näläntuskan toi,

ken mittasi sen hurmehen

ja kärsimykset sen?

 

Täss on sen veri virrannut

hyväksi meidänkin,

täss iloaan on nauttinut

ja murheitansa huokaillut

se kansa, jolle muinaisin

kuormamme pantihin.

 

Tääll' olo meill on verraton

ja kaikki suotuisaa,

vaikk onni mikä tulkohon,

maa isänmaa se meillä on.

Mi maailmass on armaampaa

ja mikä kalliimpaa?

 

Ja tässä, täss' on tämä maa,

sen näkee silmämme.

me kättä voimme ojentaa

ja vettä rantaa osoittaa

ja sanoa: kas tuoss' on se,

maa armas isäimme.

 

Jos loistoon meitä saatettais

vaikk' kultapilvihin,

mis itkien ei huoattais,

vaan tärkein riemun sielu sais,

ois tähän köyhään kotihin

halumme kuitenkin.

 

Totuuden, runon kotimaa

maa tuhatjärvinen

miss' elämämme suojan saa,

sa muistojen, sa toivon maa,

ain ollos, onnees tyytyen,

vapaa ja iloinen.

 

Sun kukoistukses kuorestaan

kerrankin puhkeaa,

viel lempemme saa nousemaan

sun toivos, riemus loistossaan,

ja kerran, laulus synnyinmaa

korkeemman kaiun saa.

 

 

 

Sanat:  Johan Ludvig Runeberg

Sävel:  Fredrik Pacius

 

 

 

 

 

 

 Samaa aihetta aiemmilta vuosilta: 

 

Runoilijankakkua Runebergin ystäville 

 

Runebergin synttärikahveilla   

Runeberginkin takana oli nainen

( Melkein samoja sanoja on taas käytetty yhdessä uudessa julkaisussa...) 

 

 

Torttukuva on vuosien takaa 

  Punaisen Pikkutalon ajoilta... 

 

Tänä vuonna en raaskinut ostaa gluteenittomina, enkä jaksanut tehdä itse, mutta muistan kyllä miltä tuokin maistuu. 

 

 

Taikauskoa, kukkia ja kansallislauluja

 

Perjantai 13.s päivä on taikauskoisen käsityksen mukaan epäonnen päivä. Se on ilmeisesti lähtöisin kahdesta erillisestä taikauskoisesta käsityksestä: perjantai on huonon onnen päivä
ja 13 huonon onnen luku. Jossain vaiheessa nämä kaksi näkemystä ovat sulautuneet yhteen.

Sanonnan käyttö tunnetaan 1800-luvun lopulta alkaen.
Yleiseksi uskomus on tullut vasta 1900-luvulla, minkä on
väitetty johtuneen Thomas Lawsonin vuonna 1907
julkaisemasta romaanista Friday the Thirteenth. 

Perjantai 13. päivän pelkoa kutsutaan paraskevidekatriafobiaksi.

/Wikipedia

 

*********

 

Tänään on lisäksi Kukanpäivä 

Kukan- eli Flooran päivä 13. toukokuuta on ollut 

Suomessa perinteinen ylioppilaiden juhlapäivä. 

Helsingissä ylioppilaat kokoontuivat 1800-luvulla juhlimaan päivää Kumpulaan. Erityisen merkityksen kokoontuminen sai 174 vuotta sitten, vuonna 1848, kun Floranpäivän kevätjuhlassa Kumtähden kentällä esitettiin J.L. Runebergin 

ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulu eli Vårt Land ensimmäisen kerran.

Vårt Land sai ulkomaisen tunnustuksen vuonna 1849, 

kun Paciuksen nuotit julkaistiin Saksassa arvostetussa 

Illustrierter Kalender vuosijulkaisussa. Sanat olivat saksaksi ja ruotsiksi otsikolla  

Finnisches Vaterlandslied, ”suomalainen isänmaanlaulu”.

 

Venäjän keisari Aleksanteri II vahvisti Maamme-laulun, 

paljastaessaan sille päänsä Suomen-vierailullaan 1863. 

Samalla matkallaan hän virallisti suomen kielen.

 

Laululla oli suuri merkitys kansallisen heräämisen kannalta, 

joka johti lopulta Suomen itsenäistymiseen vuonna 1917.

Myöhemmin kukanpäivän merkitys opiskelijoiden juhlana on vähentynyt
vapun tultua ylioppilaiden huomattavimmaksi juhlapäiväksi, mutta viime aikoina perinnettä on yritetty herätellä uudelleen henkiin.  

 

 

Tekstit: Iltalehti & Wikipedia  

 

 **********

 

 

Meillä on naapurimaamme Viron kanssa yhteinen sävel monessa asiassa, myös kansallislaulussa  

Mu isamaa, mu õnn ja rõõm ( Isänmaani, onneni ja riemuni) on Viron kansallislaulu. Se otettiin käyttöön vuonna 1920 ja uudelleen vuonna 1990. 

 

Sanat kirjoitti Johann Voldemar Jannsen melodiaan, jonka Fredrik Pacius sävelsi vuonna 1848 ja joka on myös suomalaisen Maamme-laulun melodia. 

Laulu esitettiin ensimmäisen kerran Tarton laulujuhlilla 1869, ja siitä tuli nopeasti Viron kansallisen heräämisen symboli.

Virossa laulu esitetään ilman kertosäettä, joka taas on Suomessa vakiintunut Maamme-laulun laulutapaan. 

Neuvostaikana, vuosina 1945–1990 Virossa oli käytössä Viron sosialistisen neuvostotasavallan hymni.

/Wikipedia