Istuta kukka ja torkuttele

Istutin tämän vuoden ensimmäiset kukkien 
siemenet jo 18.1.2018. 

Purkkeihin meni mm appleblossom pelargonin siemeniä. 

Tänä talvena kun en onnistunutkaan talvettamaan 

rakkaita vanhoja pelakuitani. Yhyy! =( 

Kylvin myös terassia varten keijunmekkoja 
ja kelloköynnöstä. 

Tänään sattuu olemaan 
Istuta kukka -päivä. 

Tänään 
- kuten kaikkina muinakin päivinä -

on myös Torkkupäivä. 

Torkkupeitot esiin siis, 
ellei joku muu ole jo 
varannut niitä! 

Kesän pelakuurakkauskohteeni

Mitä aikaisemmin siirrät talvetettavat pelargonit sisälle, 

sitä paremmin ne jatkavat elämäänsä kellastumatta ja 

tiputtamatta lehtiään, niin kuin myöhemmin syksyllä 

tapahtuu suurten lämpötilanvaihtelujen vuoksi. 

Nämä kukkivat jälleen kauniisti terassilla, 

kunnes kasvoivat niin suuriksi ettei 

niiden ohi enää 

päässyt kunnolla kulkemaan.

Terassi kasvattaa mårbackat jotenkin niin hurjan 

pitkiksi ja leveiksi että se on ihan mahdotonta! 

Vaihdoin näiden kukkalaatikkoon tummanpunaiset 

pelakuut ja siirsin mårbackat sisätiloihin. 

Myös Queen Mary on jo olohuoneen ikkunalla, 

kesän sisällä olleiden sisarustensa kanssa. 

Keskiviikkona alkaa kesä

Tänään pitäisi sääennusteiden mukaan olla 

kesäistä koko Suomi-neidon maassa, 

päästä varpaisiin. 

Puutarhassa, tai ihan vaan pihassa, miksi sitä 

nyt kukin haluaa sanoa, kukkii täälläpäin 

vihdoin häälahjakirsikka, sellainen tosi makea. 

Viime syksynä siinä oli ensimmäisiä 

ihania kirsikoita. Sain maistettua pari 

ja kyllä oli ihania, omnomnom. 

Kirsikan virallinen nimi 

on tietenkin makeakirsikka. =)

Myös omenapuut kukkivat. 

Paitsi pari puuta ei vielä kuki... 

Ehkäpä ne vielä uneksuvat... 

Tämä ihana valkoinen narsissi hurmaa 

minut aina kun näen sen. 

Näitäkin piti tulla enemmänkin 

kukkapenkkiin mutta oliko vähä-

luminen talvi pakkasineen taas 

sipulikukilleni vahingoksi? 

Vaikka kasasin kukkapenkkeihin 

lisäluntakin?  

Pari esimerkkiä kerratuista tulppaaneista 

tässä tämä keltainen on Sun Lover... 

ja tässä toisaalla kasvavia Gudoshnik doubleja.

Pidän kovasti surfinioista. 

Ne kukkivat anteliaasti koko kesän 

kun vaan muistat kastella ja nyppiä ne. 

Surfiniatkin piti pitää viime viikolla sisällä 

koska yöt olivat liian kylmiä niille ja monille 

muille kukille. Surfiniat tuoksuivat keittiön 

pöydältä olohuoneeseen asti. 

Nyt ne saavat jälleen roikkua 

terassilla maailmaa katselemassa. 

Hani osti äitienpäivänä meille kaksi 

viiniköynnöstä, punaisen ja vaalean. 

Nekin piti kiikuttaa sisätiloihin kylmyyden 

ja raesateiden vuoksi viime viikolla. 

Vasta maanantaina uskalsin kantaa ne 

takaisin terassille.

Pelakuutkin olivat sisällä turvassa jonkin 

aikaa. Pisimmät ovat valkoisia talvetettuja 

Queen Maryja ja vaaleanpunaisia mårbackoja 

ja matalat uusia tummanpunaisia lähikaupasta.  

Jos kaikki hyvin käy, kohta tässä Hanin 

tekemässä puisessa kukkalaatikossa 

kukkii pelakuumix. 

Ennen viime viikon raekuuroja ehdin hakea

sisälle maljakkoon pari Gudoshnik doublea. 

Nämä pari talvettamaani Queen Marya 

eivät ole tänä keväänä ulkona 

käyneetkään. Taidan jättääkin ne 

tuohon olohuoneen ikkunalle. 

Sadepäivänäkin ne ovat kuin 

vihreät lämpimät verhot.

Äiti-Mamani kävi viime viikon alussa 

ja toi minulle tämän kauniinvärisen 

punasävyisen orvokkiamppelin. Sekin oli jo 

evakossa sisätiloissa mutta pääsi 

jälleen pihalle jo sunnuntaina. 

Ritarinkukkia ja talvetettuja söpöläisiä

Amaryllikset elikkäs ritarinkukat 

hohtivat aivan erityistä valoa tämän vuoden 

toisen aurinkoisen päivän valohehkussa. 

 Tuntui ihan siltä kuin ne 

olisivat jotenkin lämpimiä 

auringonsäteiden 

osuessa kukkiin.

 Maljakossa leikkona paremmin 

kestävät amat ovat rakkaita miulle.

 Piti kurkistaa vielä tältäkin puolelta. 

Ja juu, ihania ovat. 

Ja lisää on tulossa... =) 

Otin komerosta talvitauolta nämä vanhat

sipulit ja niistäkin alkoi heti muutama 

punkea kukkaputkea esiin. 

Ah, ihanaa! 

Mikäli nimilaput olivat oikeissa 

sipuleissa, on tiedossa pian 

jotain punaista kauneutta. 

Parhaillaan auki oleva 

aman kukkaputki keittiön 

ikkunan takaa kuvattuna. =) 

Barcelonalainen jättimurattikin voi 

taas paremmin päästyään keittiön 

ikkunalle maailmaa katsomaan. 

Talvetetut palargonit 

eivät selvästi ihan vielä 

uskalla innostua keväästä, 

mutta ainakin ovat 

hyvin sitkeästi hengissä. 

Sisälle ja ulos

Mikäli aikoo talvettaa pelargoneja, ne pitää 

siirtää sisätiloihin jo ennen niitä öitä 

jolloin elohopea laskee nolla alapuolelle. 

Täällä meilläpäin niitä öitä on 

ollut jo kaksin kappalein.

Omani siirsin visusti 
sisälle jo elokuussa. 

Kun siirrät kukat ajoissa sisätiloihin, 

ne eivät tiputa ja kellastuta kaikkia lehtiään 

vaan jatkavat mukavasti ja kauniisti 

kukintaansa vielä 

monta, monta viikkoa. 

Tietenkin sillä edellytyksellä 

ettei niiden olopaikka ole liian 

kuiva ja kuuma. 

Kuten ikkunan takaa näkyy,

terassille jäi ihan kamalan monta uhkeasti kukkivaa

pelargonia. =( Ne vievät aika paljon tilaa 

sisällä eikä minulla ole enää niin monelle 

talvetettavalle paikkaa yläkerran ikkunan 

edessä koko pitkää talvea.

Tämä mahtava vanha kuusi 
on saanut olla 
jo vuosia voimapuuni. 

Kuusta ei yltä halaamaan kokonaan 

vaan ehkä vajaa puolet rungosta 

jää käsivarsieni alle kun levitän käteni. 

Siispä kukaan ei puun takaa edes 

huomaa kun halaan voimapuuta. 

Se alaoksat muodostavat suojaisan alueen 

joka on suurempi kuin monen olohuone. 

Siellä voisi pitää puutarhajuhlia.

- Mikäli puu olisi jonkun pihassa.

Tämä linnunpesä putosi

kovalla tuulella lähiseudun 

korkeasta männystä. 

Pesässä oli käytetty 

savea, olkea, risuja

ja jonkun villakangasmattoa... 

Ainakin poikasilla oli ollut 

lämmin, tukeva pesä. 

Kauppamatkan kurttulehtiruusujen 

komeita kiulukoita. 

Olen koettanut 

joskus kerätä ja kuivata kiulukoita. 

Onneksi avasin kiulukoita ja 

huomasin että miltei jokaisessa 

asui mato. En sitten kuivanutkaan niitä... 

Pihassa kukkivat jo viimeiset kukat, 

tältä kesältä. Kaunopunahatut kokivat 

hurjan kadon viime talvena ja niitä 

ilmaantui kukkimaan vain muutama. 

Ne muutamat 

kukkivat olivat 

sitäkin rakkaammat. 

Kukkapenkissä on yhä myös 
muutama oravan istuttama 
auringonkukka... 

Me istutamme yhdessä
kukkia oravan kanssa.

 Tänään on Unelmointipäivä
ja minäkin unelmoin jo
ainakin ensi kesästä,
ja monesta muusta jutusta...

Hämyä, rauhaa ja rakkautta

Pihakaverini, joka yleensä hiljakseen seurailee mitä puuhailen, 

ja tarvittaessa kävelee ympäri taloa pihalla perässäni, tai lentelee 

puusta toiseen nähdäkseen ihan kaiken mitä teen. 

Yleensä minulla onkin sille taskussa kuivaa leipää 

jota se vinhaa vauhtia tulee hakemaan. 

Iltarusko hyvä rusko, 

aamurusko päivän... 

Tämä sattuu olemaan aamuruskoa ja niin 

vaan alkoi kohta sataa kuvan otettuani. 

Iltarusko ei meille valitettavasti oikein 

näy ja joskun onkin ikävä Vesijärven 

iltaruskoja... 

Hämärässä keittiön ikkunasta näkyy 

pari pelastettua pelargonia iltavalossa. 

Hämäränhyssy ja ihana rauha sopivatkin tämänpäiväiseen 

kansainväliseen rauhanpäivään. 

Valitettavasti kaikkialla ei ole 

tänäänkään hiljaista, seesteistä ja rauhallista, 

eikä rauhaa... =( 

Terazza

Kärkkäisen pihamyynnistä löytyi tämä suloinen pelargoni, 

joka oli pakko saada vaikka minun täytyi pitää se sylissäni 

autossa ettei sen kukkavarsille vaan tapahdu onnettomuuksia. 

Jalkojen välissä oli samalla toinen ruukku jossa oli 

keltainen pioni, fasaanin pois kaiveleman ja tuhoaman tilalle.

Sitten on jälleen 10 pionia penkissään. 

Hauskoja nimiä oli pioneilla: 

Jalkavaimo nousee kyvystä taisi olla yksi. 

Kertoo hiukan Kiinan historiasta,

pioni kun on alunperin sieltä kotoisin...

Olemme lisänneet terassille hiukan näkö- ja tuulisuojaa, 

kun Pikkumetsä, jonka piti olla terassin suojana 

melulta, katseilta ja tuulelta, raivattiin muiden toimesta pois. 

Pelargonit ovat venähtäneet pitkänhuiskeiksi ja voit kuvitella 

ettei sisältä enää nähnyt ulos
kun ikkunalla oli valoa kurkottelemassa tuollaisia kasveja. 

Olen siirtänyt pelakuut ulkoruukkuihin ja istutellut niitä sekaisin. 

Kirjavalehtinen kuunlilja odottaa pihalle istutusta. 

Se on ostettu Lidlistä kauppareissulla. 

En näköjään voi vastustaa kukkia... 

Muratinalun olen tuonut joskus 

etelänreissulta. Se odottaa 

paksua rautalankaa josta teen sille 

kiipeilytelineen... 

Lähi S-marketissa oli dahlioita eurolla paketti joten ostin niitä kymmenkunta. 

Ovat nätisti lähteneet kasvamaan. Kesäkuun 10.s on perinteisesti päivä jolloin 

kesäkukkia voi istutella pihalle, koska hallaöiden pitäisi sitten olla jo ohi...

Silloin dahliatkin pääsevät kukkapenkkiin. 

Toinen syyshortensia kuoli talven jäljiltä. =( 

Toisen sain elvytettyä siirtämällä sen ruukkuun, leikkaamalla 

ja kastelemalla ja ehkä myös vähän oli vaikutusta 

myös rakkaudella... 

Sen voisi istuttaa pihalle takaisin mutta kokeilen, 

kuinka se pärjäisi ruukussa terassilla.

Tässä se uusi nimetön pelargoni taas keikkuu. =) 

Sen lehdet muistuttavat miulla joskus ollutta riippapelargonia, 

joten voi olla että kohta kukkavarret 

alkavat tavoitellakin taivaan sijasta
terassin lattiaa. 

Talvetetut pelargonit
olisi keväällä pitänyt leikata lyhyiksi 

mutta en raaskinut. 

Siksi niitä nyt piti vähän tukea jotta tuuli 

ei kaataisi niitä kumoon. 

Kesäkukkia ulos

Kuukautta aikaisemmin kuin yleensä keväisin, olen kantanut oikeastaan kaikki kukat ulos terassille, nauttimaan oikeasta ja luonnollisesta valosta, tuulesta ja sadevedestä jota keräämme suuriin tynnyreihin. Tosin tynnyrin pohja alkaa jo näkyä eli sateita saisi jo hieman taas kuulua. 

Kasteluvesi on kulunut oikeastaan kukkapenkkien kasteluun.

Pelargonit olivatkin jo venähtäneet niin pitkiksi 

ettei olohuoneen ja keittiön ikkunasta meinanut enää nähdä ulos. 

Toin varastosta minikasvihuoneenkin terassille, ja se on täynnä 

kaikenlaista kesää varten suunniteltua, jakkas ne nyt vaan 

kasvaisivat että niitä kehtaa esitellä. 

Pelargonit alkavat heräillä

Pakenen mielessäni Suomen hassua talvea
reilun kuukauden takaisiin tunnelmiin 
ja muistelen kauniita näkymiä reissulta,
niin kuin nyt näitäkin pelargoneja
hienoissa ruukuissaan...

Omat pelargonitkin alkoivat jo luonnonvalon lisääntyessä

piristyä siihen malliin että kannoin 

ne vintistä alakertaan
ja sijoitin eri ikkunalaudoille.

Ehkä noin neljän kuukauden päästä ne
pääsevät pihalle, jonne niillä takuulla
on kova ikävä.

Siihen asti me
- minä ja kukat -
katselemme vain ikkunasta
ja toivomme lumien sulavan
ja lämmön taas saapuvan.

Tässä omat pelargoniraaskut vielä yläkerran ikkunan lähistöllä,
kaiken maailman kaappien päällä...

Pikkuhiljaa saa ostella jälleen multaa 

ja uusia ruukkuja ja on minulla muutamia
itsekerättyjä koesiemeniäkin odottelemassa
jonnekin kylvämistään...

Jospa kokeilisin kuinka
Mårbackan, kuningatar Maryn
 ja Prinssi Nikolain
siemenet lähtisivät kasvamaan,
ihan vaan mielenkiinnosta...

PS: Pelargoni on kuulemma laiskan kukka,
mutta en ehkä ihan ole kuitenkaan samaa mieltä. :) Laiska ei edes talveta edellisen kesän kukkia vaan nakkaa syksyllä kesäkukat ekopönttöön. Laiska ei jaksaisi viikottain poimia pelakuiden kuivuneita lehtiä pois ja tarkkailla, koska niille voi antaa vesitilkkasen. Laiskalla ei riittäisi mielenkiintoa katsella nurkissaan talvisen surullisia pelakuun raaskuja (tuommoisia kuin kuvissani) noin yhdeksän kuukautta, saadakseen sotkea keittiönsä vaihdellakseen ruukkukasveilleen keväällä multia, uusia ruukkuja, leikatakseen kasvejaan jonkun viikon kuluttua, ottaakseen kasveista uusia pistokkaita istuttaakseen ja kasvattaakseen lisää pelargoneja ja valaistakseen kaikkia aarteitaan jopa erityisillä keinovaloilla, niin että koti näyttää keväisin muutaman kuukauden kasvihuoneelta.

Laiska ei viitsisi lannoitella, kukitella ja odotella että kasvit jälleen keväällä kukkisivat tutuin kukinnoin... 
Kun se talvetushan ei toki yksin riitä.

Eikä meillä kaikilla ole kellareita tms säilytyspaikkoja talvettamiseen vaan kaikki tämä on esillä siinä kotona, arjessa, usein  viemässä jopa keittiönpöydästäkin kaiken tilan, kun niin odotamme kesää ja niiden aarteidemme kukkimista uudelleen...   
Ei. En todellakaan usko pelargonin olevan yhdenkään laiskan ihmisen kukka.

Tässä viime kesän viimeisiä kukintoja
omista pelargoneistani.

Kevätilo 
valtaa vähitellen 
hymyn kera 
omankin mielen.