Saamelaiset (pohjoissaameksi sámit tai sápmelaččat, inarinsaameksi sämmiliih) ovat pääosin Fennoskandian pohjoisosissa elävä kielellisesti suomalais-ugrilainen Euroopan unionin alueen ainoa virallisesti tunnustettu alkuperäiskansa.
Saamelaisten asuttamaa aluetta kutsutaan Saamenmaaksi (pohjoissaameksi Sápmi). Se koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista sekä Venäjään kuuluvasta Kuolan niemimaasta.
Arviot saamelaisten määrästä vaihtelevat 50 000:n ja 100 000:n välillä. Arvioiden suuri vaihtelu johtuu saamelaisuuden tunnusmerkkien eroista. Saamelaisuuden määritelmä perustuu tunnusmerkkeihin, kuten esimerkiksi kieleen (puhuu itse tai yksi vanhemmista tai isovanhemmista puhuu saamea), kansalliseen tai kulttuurilliseen samaistumiseen sekä perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen.
Saamelaisten puhumat kielet kuuluvat uralilaisiin kieliin, ja niiden läheisimmät sukukielet ovat yleisimmän käsityksen mukaan itämerensuomalaiset kielet. Saamen kieli on peräisin varhaiskantasuomen eriytymiskehityksestä.
Suomen ja saamen kielieron on arveltu alkaneen muodostua noin vuonna 2800 eaa. joidenkin ryhmien lähdettyä liikkumaan uralilaisten kielten alkukodista, Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta, luoteeseen kohti Fennoskandiaa. Suomeen tulevien saamelaisten esivanhemmat saapuivat noin 1600 tai 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nykyisille asuinsijoilleen Lappiin he asettuivat ajanlaskun alun jälkeen. Suomessa puhutaan nykyisin kolmea saamen kieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea, jotka ovat kaikki uhanalaisia.
Varsinainen saamen kielen alkukoti on sijainnut Laatokan ja Äänisen eteläpuolisella alueella. Alueelta on löydetty eteläisimmät saamelaisperäiset paikannimet ja saamen kantamuotoon on pystytty rekonstruoimaan lainasanoja, jotka ovat olleet kosketuksissa tähän alueeseen. Lainasanojen perusteella kielen alkukodilla on ollut yhteyksiä alueella liikkuneisiin, tuolloin kantagermaania puhuneisiin skandinaaveihin, sekä nykyisen Viron alueella olleisiin suomalaisen kantakielen puhujiin. Kantasaamelaisilla on ollut kontakteja myös tuntemattomiin, sukupuuttoon kuolleisiin pohjoiseurooppalaisia kieliä puhuneisiin ryhmiin.
Lappalainen on ulkopuolisten antama nimitys saamelaisille. Saamelainen (sápmi) taas on saamelaisten omakielinen sana, jolla on vastineensa kaikissa saamen kielissä. Tämä todistaa sen hyvin vanhaksi. Kirjallisista lähteistä se löytynee ensimmäistä kertaa 1600-luvulla Johannes Schefferuksen esiin tuomana. Suomesta löytyy mainintoja 1800-luvun lehdistä, että "lappalaiset" käyttivät itsestään saame-nimitystä. Nimitys yleistyi saamelaisten oman poliittisen aktiivisuuden lisäännyttyä Ruotsissa ja Norjassa 1900-luvun alusta alkaen ja Suomessa II maailmansodan jälkeen. Lappalainen säilyi suomen yleiskielessä vallitsevana nimityksenä kuitenkin 1980-luvulle asti.
Nykyään sanaa lappalainen pidetään halventavana.
Lappilainen taas tarkoittaa Lapissa asuvaa ihmistä riippumatta hänen etnisyydestään.
Joidenkin saamelaisten taloudellinen asema parani heidän siirryttyään poronhoitoon kesyttämällä tunturipeura. Poronhoidon alkuajankohdasta on erimielisyyksiä. Poroja oli kesytetty kuljetusavuksi ja maidon- ja nahantuotantoon jo varhain, mutta Suomen saamelaiset elivät pitkälti metsästyksellä ja kalastuksella vielä Ruotsin vallan aikana.
Lihantuotantoon keskittyvään suurporonhoitoon siirryttiin vasta 1800-luvulla, ja sen ”kulta-aika” päättyi Ruotsin, Suomen ja Norjan välisten rajasulkujen myötä 1900-luvun alkupuolella.
Nykytutkimuksen mukaan suurporonhoito sai alkunsa Skandinavian saamelaisten keskuudessa 1400–1600-luvuilla. Kuolan niemimaalle vaelsi 1800-luvulla komeja ja nenetsejä, jotka vaikuttivat huomattavasti kolttien ja Kuolan saamelaisten poronhoitoon.
Poronhoito ei ole missään vaiheessa ollut yleissaamelainen elinkeino, ja suurten poronomistajien elot veivät elintilaa peuroilta, joiden pyynnillä esimerkiksi inarinsaamelaiset elättivät itsensä kalastuksen, keräilyn ja kaupan lisäksi, täten huonontaen joidenkin toisten saamelaisten elantoa ja asemaa. Nykyään poronhoitoa harjoittavat Suomessa myös muut kuin saamelaiset. Norjassa ja Ruotsissa poronhoito on lailla säädetty saamelaisten yksinoikeudeksi.
Vuonna 2008 Ihmisoikeusliitto totesi, että saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen mukaan ainoa alkuperäiskansa. Nykyään myös liiviläiset on tunnustettu alkuperäiskansaksi. Myös karjalaiset Venäjällä kutsuvat itseään alkuperäiskansaksi.
Saamelaisten asema alkuperäiskansana ja kulttuuri-itsehallinto on tunnustettu Suomen perustuslaissa. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana "oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan". Sen lisäksi perustuslaissa turvataan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota toteuttaa Saamelaiskäräjät. Saamelaisalue kattaa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän Vuotson paliskunnan alueen. Saamen kieli sai virallisen aseman vuonna 1992, kun säädettiin saamelaisten kielilaki. Uusi kielilaki tuli voimaan 2004.Saamen kieltä on opetettu Suomen peruskouluissa 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1999 säädetyn perusopetuslain mukaan saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. 2000-luvulla saamenkielistä opetusta sai Suomessa noin 490 oppilasta. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella opetusta annetaan perusopetusta täydentävänä opetuksena kahden viikkotunnin verran. Tämän kattavan toteutumisen esteenä on kuitenkin rahoituksen puute.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2022 tutkimuksessa 73 prosenttia suomalaisista arvioi saamelaisten olevan syrjityssä asemassa. /Wikipedia
Kuva: Flagmore
🐟
🐟
Tänään on kuulemma myös
kansallinen kalakeittopäivä.
~2.jpeg)
