Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,
noiden mansikkalavan kirjavien lehtien
ja punaisen pikkutalon seinän...
Talon seinät on muuten
tänä kesänä uudelleenmaalattu.
Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka
joiden lehdet ovat yhä vihreät.
Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä.
Aamun aurinko on niin vahva että
vesi muuttaa muotoaan.
Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi
akileijojen, muiden perennojen
ja mansikoidenkin lehdille.
Huuruisia ruusuja.
Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita...
Koiranruusuja.
Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet
ruusuilta, eli taas nämä kuvat
ovat historiaa
noin reilun viikon takaa.
Jäätynyt hortensia.
Kaunopunahatun hattu taitaa
olla myöskin mennyttä,
eikä enää niin kauniskaan.
En kerää näitä törröttäjiä
tänä vuonna pois lainkaan.
Kukaan ei ollut tilannut
siemeniä tästä ja kokeilen
kerrankin miten kasvi pärjää
jos sitä ei syksyllä leikkele.
Viimeiset raidan lehdet
olivat näin hehkuvia eräänä
aurinkoisena syyspäivänä...
Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat.
Kookas raita kasvaa kauempana
pihan perällä.
Sieltä katsottuna talokin
näyttää pieneltä.
Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa.
Lepän lehdet ovat jo lennelleet
muille maille...
Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen
ainakin kaunista sinitaivasta vasten.
Se ei haluaisi millään luovuttaa
syksylle lehtiään.
Se sanoo kyllä vasta talvelle
ja sen pakkasserkulle.
Viimeisiä orvokkeja...
Valkoiset kaverukset...
...ja nämä kirjavaksi muuttuneet,
valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet...
Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen
joten saapa nähdä onko seassa jälleen
sinikirjavia.
Vaikka olin vannonut etten enää
mitää sipuleita tänne pihaan istuttele,
niin tein niin kuitenkin...
(Talo kun on edelleen myynnissä.)
Mutta kevät on jo sydämessä...
Eräästä paikasta jouluamarylliksien
sipuleita tilatessani sain samalla
hämmästyksekseni lahjaksi tämän
suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita!
Ihana yllätys!
Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin!
Kaikki sipulit ovat jo maassa
kevättä odottamassa.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
