Pieni Joulu

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Tänään oli Älä osta mitään-päivä, niinpä näissä pikkukuusissa on lopulta käytetty 

tallessa olleita koristuksia, kirjan sivuista leikeltyjä sydämiä sekä joskus Tiimarin alelaarissa 

olleita valkoisia lintuja, ja siinä se.

Tai siinähän ne.
 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Meillä kun ei koskaan tiedä, tuleeko meille joulukuusta lainkaan, 

päätin hiukan etuilla tässä asiassa
ja hain metsikkömme ojasta nämä ikään kuin ylimääräiset pikkukkuuset
tuomaan metsän vihreää tuoksua tupaan.


Sitäpaitsi kuusenjalka meni rikki viime
keväänä kun se jäätyi pahasti kiinni maahan,
kun joku (köh köh) vei viime joulun kuusen ulos
ja koetti sitten kevään tullen irrottaa jäistä jalkaa
jäisestä maasta huonolla tuloksella...

`♥•.¸¸.•♥´

Kokeilin pikku kuusiin ensin kaikenlaisia
erilaisia itsetehtyjä koristuksia  

à la vanhan kirjan sivu...
 
`♥•.¸¸.•♥´

On jotenkin sielulle ja silmille rauhoittavaa, 

ettei ympärillä ole kamalasti muovia ja välkettä. 

Joskus yksinkertaisin vaihtoehto riittää.

`♥•.¸¸.•♥´

Päädyin kuitenkin sitten tosiaan näihin. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Nämä kaksi pikku kuusipuuta pääsivät ikkunalle kahdestaan. 

Välttämättä ne eivät miun silmissäni tarvitsisi mitään erityisiä koristeita 

koska puu on aina kaunis ihan sinälläänkin.

Lisäilin sitten niihinkin näitä 

muutaman vuoden ikäisiä paperisydämiä.

♥ 

Tässä yksi pikkupuu poseeraamassa. 

Kirpputorilta hiljattain tekemäni kaunis löytö, 

venäläistyylinen ruusukuvioinen huivi, 
on pesty ja silitetty 

ja nyt se pääsi joulupöytäliinaksi. 

Keittiön ikkunalla...

♥  
Pikkukuusia on siksi niin monta 
että jokainen Murunen saa oman 
pienen kuusen itselleen. 
 ♥

Joulunaika voi alkaa. 

Mitään suursiivouksia ei tarvitse. 

Eiköhän se,
että siivoaa sitä mukaa kun näkee pölyä tai roskia, 

riitä jokaisessa taloudessa.

Ei saa tehdä siivouksesta itselleen stressiä...

 Siivotaan sitten joulun jälkeen niitä neulasia yms...

Porot juoruilee...

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
 
Hassutelkaa tässä kuussa.
Antautukaa lapsenmielisyyden valtaan
ja päästäkää sisäinen jouluaskartelijaminänne 
villisti valloilleen.

`♥•.¸¸.•♥´

    

Lumisadetta vain pallossa

Vaikka pohjoinen Suomi
on jo lumen peitossa, maa
täällä eteläisessä Suomessa
 on vielä lumeton,
likaisenharmaanvihertävä ja sataa vettä.



Menin vintille etsien joulukoristeet esille,
vain katsellakseni ja tutkaillakseni niitä siinä vinttihuoneen lattialla.
Tarkistaakseni, ovatko kaikki huolella viime tammikuussa talteenlaitetut
koristukset yhä ehjiä.

Lämpötilojen vaihtelut eivät tee hyvää muutamille koristeille
eikä tavaroiden säilytyspaikkana toimiville pahvilaatikoille.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Onneksi kaikki joulukuusenoksahassutukset ja muutkin joulu-joulu-jutut olivat tallella. Ne pari rakasta jouluista lumisadepalloanikin, joita erityisesti kaipailin, noiden muiden, jo esilläolevien hilepallojen seuraksi.
♥

On aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä jouluiset koristukset, lisättynä tietenkin sillä yhdellä, joka joulun ihan uuden uutukaisella kuusenkoristeella. Se tämän tulevan joulun uusi koriste on jo ostettu. Löytyi Robin Hoodista viimevuotisten koristeiden aleunnuslaatikosta toissapäivänä.

Olin jo unohtanut, mitä kaikkea meillä onkaan jouluisen ajan koristukseksi olemassa, vaikka tuo miekkonen tosiaan tuntee suorastaan jostakin ihmeen käsittämättömästä syystä vastenmielisyyttä joulua kohtaan. Myös kodin koristelu oli hälle ensi alkuun hämmennystä aiheuttava seikka. On se miun seurassani näinä vuosina oppinut joulua jotenkin sietämään. Ihan inasen. =)

Kolme pahvilaatikollista joulusomisteita
odottaa nyt olohuoneen nurkassa sitä hetkeä,
kun rohkenen ottaa ne esille
ja miettiä, mitä laitan minnekin.
Mutta hys-hys siitä vielä... =)

♥ 
Minun jouluni 
on tunnetta,
kodikkuutta,
lapsellista hassutusta
 ja valoa pimeydessä... 
♥

Luulin, ettei meillä ole enää yhtään ulkovalonauhoja joten menin ja ostin viime viikonloppuna yhdet sellaiset. Ripustelin ne sitten vesisateessa haravanvarren avulla pihamaalle pystyttämiini muutamiin kaasulinjalta haettuihin, jonkun miekkosen syyskesällä järeällä raivaussahalla kaatamiin haapoihin. Mielestäni valonauha tuli ripusteltua haapojen oksille kauniin tähtimäisesti, mutta kun sen päivän iltahämärä saapui, näytti lamppurivistöasetelmani keittiön ikkunasta katsottuna valaistulta nuolelta, joka osoittaa alaspäin!

 Onneksi Goce-satelliitti  joka todisti ettei maapallo olekaan pyöreä, jo putosi vaaraa ihmisille aiheuttamatta ihan muualle, ettei valonuoleni toiminut sen laskeutumisvalona. Satelliitin viimeisiä päiviä tuli mielenkiinnolla netin kautta seurattua. Se kulki meidän pienen maamme yli aina hujauksessa, vajaassa parissa minuutissa... Hurja mikä vauhti sillä oli päällä viimeiseen asti.

♥

Toisaalta tämän pihamaan ikuinen tuuli muuttaa kuitenkin joka puuskutuksellaan valonauhojeni paikkoja hitusen, joten lamppujen yhä uudelleen ja uudelleen muodostama kuvio on siten kuin elävä taideteos. Ehkä lamppujen kuvio tänään ei enää muistutakaan nuolta, vaan jotain aivan muuta. Ripustelen ne toiset, joulutavaralaatikoista löytyneet pihavalot jonnekin muualle, sillä ne ovat liian erilaiset lamppujensa lämpösävyltä noihin uusiin verrattuna, että ne tappelisivat vaan turhaan keskenään samassa puussa roikkuessaan.

♥

Lauantaina etsimme lähikaupoista Myllyn parasta torttutaikinaa mutta sepä oli loppu ja sunnuntaina ei ikäväkseni lähikaupat olleet auki, ja kun mää sille päivälle olin suunnitellut meidän kahden ihan pikkuruista pikkujoulua. Onneksi Hani tiesi työmatkareittinsä varrelta pienen kyläkaupan, jonne sitten ajeltiin, jossa toden totta olikin ovi auki, autoja pihamaalla ja asiakasjonoa kaupan perälle saakka. Sieltäkään en juuri sitä valmistaikinaa löytänyt mutta Myllyn paras lehtitaikinaa löytyi ja ne tortut (tosin hiukan kuivakat) saatiin paistettua ja tuoksuva talviherkkujen kausi avattua.

Pikkujouluksi riittää, 

että pöydällä on kynttilä tai pari palamassa 

ja kahvin kanssa on näitä
ruotsalaisten haukkumia joulutorttuja. 

Ei tarvita muuta. 

No ehkä pari oman kullan suukkoa. =)
 ♥♥

♥

Oikeaa lunta odotellessani voin
varovasti ravistella lumisadepalloja 

kuvitellen itseni sisään niiden maailmaan 

ja toivoa kaikesta huolimatta vähälumista talvea. 

Tämä kostea keli saisi vaihtua jo pikkupakkasiin.

Loppuisi nenun niiskutus. 

Saisin tuulettaa taas petivaatteita ja mattoja pihalla. 

Sillä tavalla tehtynä ulkoilman sisälletuominen raikastaa kaiken. 

Ajatuksetkin.
♥

♥♥♥♥

PS:
Joulu saattaa olla täällä etelässä lumeton...