Ihana kuu köllöttelee taivaalla

Tähän hätään en siitä kuvaa ennättänyt mutta tällainen vanha kuva löytyi. 

Sama kuu se on... 

Ota kiinni

 ♥

Onneksi sentään on sadonkorjuu

 

Aurinkoisen päivän ilta

Tämä nyt on jo ihan vanha runokuva 

mutta tuo tunnelma on ihan sama, kuin nyt tänä iltana. 

Kyllä osaakin olla kaunis ilta. =)

Joskus se vaan menee näin

♥ 

Jotain valkoista taas...

On jo niin viileää, ettei valkoinen Gladiolus  

uskalla avata enempää kuin vain muutaman 
aivan hurmaavantuoksuisen kukkansa näytille. 

-Tällaisia me sitten olisimme, jos aurinko vielä paistaisi 

ja olisi lämmintä... 

Valkoinen anemoniakaan ei jaksa kuin nuokkua. 

Ja mie kun haluaisin niin ihailla sitä. 

Taitaa olla hieman ujo. 

♥

Eilen posti toi taas miulle uuden ihanan paketin. 

Muista naisista poiketen miulle ei posti tuo 

uusia kenkiä, housuja, takkeja, laukkuja, yms tavaroita, 

vaan jotakin vihreää joka on pakko heti hakea 

pois postista, kun ilmoitus paketista saapuu.

Nyt paketissa oli mm tämä 

Lamprocapnos spectabilis Alba, 

eli valkoinen särkynytsydän. 

♥♥

Sellaisesta olin haaveksinut 

jo kauan. 

PS: Suureksi surukseni
kaikki kolme tilaamaani
valkoista särkynyttäsydäntä
menehtyivät seuraavana talvena... =(

Ulkona tuoksuu syksylle

Keltainen päärynätomaatti maistuu 

todella makealle. 

 Lintuset tiputtelivat suupielistään 

talvella maahan auringonkukansiemeniä, 

joista kasvoi kukkia kirsikkapuun alle, 

miltein kurkistamaan sinne linnunruokalaudalle, 

jossa niiden emot aluperin olivat. 

Vielä on mansikoita jäljellä. 

Ainakin ihan suupalaksi. 

Lounaan jälkiruuaksi. 

Liiallinen sade koettaa pilata miulta 

tämän ilon,

pienen mansikkaisen päivähetkeni... 

Vaikka sataa kaatamalla...

Kuulitko sinä kuiskauksen?

♥ 

 PS: 

Kuvassa tietenkin ruusupapu, Phaseolus coccineus, 

eli Scarlet Runner Bean, syksynpunaisessa hehkussaan, 

punaisen lasilyhdyn heijastellessa samaa punastusta taustalla.

♥

Kuvitelmien kudelma

♥♥♥♥♥♥♥

Haikeaa

♥

 

Onko se niin...?

♥ 

Neitoperhosten trio

Ne saapuivat sittenkin!
♥   

Kolmen neitoperhosen trio, eli niin kuin pienen pieni perhosparvi, 

viihtyi minipuutarhamme kaunopunahatuissa tutkailemassa, etsimässä mettä, 

kipittelemässä kukasta toiseen ja kilpailemassa omasta paikastaan kukinnoilla 

muiden lentävien hyönteisten kanssa.

Kaikkia kolmea ihanaa siivekästä en saanut millään yhtä aikaa kuvaan. 

Koska se yksi lenteli selkäni taakse hiukan näistä kahdesta erilleen.

Hieman pienempänä perhosena se yksi 

etsi hieman pienempiä kukkia.

Jollekin näistä kolmesta kelpasi siperianpallo-ohdakekin 

pieneksi valtakunnaksi jossa se sai tallustella vuoroin pää alaspäin 

ja vuoroin kulkea kukkulan kuninkaana.

Ja kun taas käännyin toiseen suuntaan, 

oli kaksi neitoperhosta kuiskuttelemassa toisilleen salaisuuksia. 

Saatoin ihan kuulla niiden kikattavan...

♥   

Viestien maailmassa...

Näin se menee

Kuvassa on muutes pahvia, joka oli n 72 vuotta 

tämän meidän talomme yhdessä sisäseinässä...

Ikävä

Voih. Joskus 

on kadonneita ystäviä 

todella hirmuinen ikävä...

♥  

Kun laittaa silmät kii
heidät voi yhä nähdä
siinä lähellä...  

In Facebook... 

Pyyntö pieni

♥   ♥   ♥  

In Facebook.

Kylmiä ovat jo yöt

Viime yönä on ollut tosi kylmää elokuun kuulaaksi yöksi. 

Viiden aikaan aamullakin oli ulkona vain kokonaista viisi astetta lämmintä. 

Kelloköynnökset ovat saaneet lehtiinsä jo tummanvioletinpunaisen syysvärityksen. Taidan kantaa yhden niistä, sen joka ei vieläkään ole ehtinyt tarttua mihinkään, sisälle kasvihuoneeseen jatkamaan eloaan.
Pihlajanmarjat ovat kohtsillään valmiita. Vartoovat tiklejä ja tilhilaumoja. Päivänkakkarat ovat jo kukkansa kukkineet. Ruusut tekevät kiulukoita. Herukat ovat valmiita. Tervaleppien lehdet ovat ruskettuneet ja osin jo pois pudonneet.

Oliko se kesä nyt jo tässä ja meni jo vihellellen matkoihinsa? 

Ihan turhaanko mie vielä ostin sitruunantuoksuisia hyttyskynttilöitä 

illanviettoihin telttakatosta varten?
Eiväthän meidän tomaatitkaan ole vielä 
punaisia? 

Mie jo niin totuin muutaman kuukauden kulkemaan
ja oleilemaan keväällä vanhoista pitkiksistä reväistyissä remppasortseissani, 

että en taho vielä laittaa pitkiksiä jalkaan. Ei, ei, ei!
Vaikka tuo Hani on alkanut jo nyrpistellä niitä
rakkaita repalelahkeitani, hiukan maalitahraisia...

Mutta nyt pitää olla vielä kesä! 

Jalkoja jo palelee niin 

että feikkicrokseihin pitää tunkea villasukka 

pihalla poiketessaan... 
Olen mie varmaan hemaiseva näky...;D 

Mie kannoin tuon viime talvena sisällä talvettamani hempeän värisen lempipelakuuni jo taas takaisin sisään tässä jokunen päivä sitten. Tuossa se katselee pihalle keittiön ikkunalaudalla ja haukottelee ihan selkeesti ikävissään.

Pitänee tuoda pihalta sille kavereita. Niitä muita pelargonioita. Yksi kutakin väriä, koska ikkunalautoja on mininaalisesti näin pienessä torpassa. Sen sitten näkee, miten ne kukin pärjäävät talven. Talvetettavaksi aiotut kannattaa nostaa sisään ennen kuin niiden lehtiin ilmestyy punainen kylmettymisrengas. Jos se ehtii niihin tulla, kasvi tiputtaa kaikki lehtensä sisätiloihin päästyään ja alkaa nukkua talviunta.
Mie haluaisin että ne vielä hetken oikeasti & heleästi kukkisivat, koska eivät näköjään pihalla ehtine tämän enempää kukoistaa ko säät vaan kylmenevät niin.

Miun piti olla jo tähän aikaan opiskelemassa puutarhanhoitoa, mutta siihen asiaan tuli hieman takapakkia. Terveysseikkoja, taloudellisia juttuja ja taloremppakin vaikuttaa omalla tavallaan... Lupasivat pitää opiskelupaikkaa vuoden varattuna miulle... Jos vaikka tilanteeni muuttuisi. Snif. Haave hypähti taas kauemmaksi...

Pikkulinnut kerääntyvät lintujen ruokintalaudalle kurkkimaan, eikö lintubaari vieläkään ole auki. Joskus tulevat suurellakin porukalla tähyilemään ja pettyneinä hetken rupateltuaan lehähtävät pois. Varsinkin eräs yksinäinen varpunen koettaa viestitellä aivan selvästi baarin avauksen olevan sillekin loppukesän tapaus, mutta baari ei nyt vielä aukene. Ihan vielä en laita niille auringonkukan siemeniä koska kaikkialla on runsaasti tarjolla maukkaita kasvien siemeniä ja näkyypä ötököitäkin olevan vielä jos jonkinlaisia kömpimässä siellä täällä ja surisemassa jopa korvan juuressa.

Valkosipulin itusilmu

Tässä ryppäässä joka keikkui valkosipulin latvassa, 

oli 50 pienen pientä valkosipulin kynttä. =) 

Kaikki ne ovat nyt mullassa, odottamassa, josko niistä vaikka 

ei ensi, vaan seuraavana kesänä, saisi uutta valkosipulisatoa.

Varsinaiset ensi kesän valkosipulit istutetaan maahan nyt syksyllä.
Sitten kun maa on jo jäähtynyt viileäksi. 

Siperianpallo-ohdake

Echinops ritro

Viime kesänä tämä kukka oli vielä pienen pieni ja ätöinen. Tämä kesä on kasvattanut kasvia niin, että sen viereltä pitänee kaivaa pois ja istuttaa kauemmaksi muutama kasvi. Tämä varsin itsenäisen pystypäinen violettipallo pärjää omillaan, ilman tukia, verkkoja tai verkostoja. Ystävyyssuhteita se solmii joka päivä mitä erilaisempien lentävien surisijoiden kanssa.


PS:
Kolmantena tämän pikkupihan kesänä 2013, havaitsin kauhukseni tämän kukan olevavn ihan mahdoton leviämään!
Se on valloittanut jo kokonaan yhden kukkapenkin!
Luulin sen pieniä alkuja ensin keväällä maariankellojen aluiksi ja annoin niiden kasvaa kunnes elokuun alussa huomasinkin niissä jo kookkaiksi kasvaneissa pensaissa tutut pallo-ohdakkeet...
Eli: istuta tämä kasvi erilleen muista perennoista ja kukista. Laita se paikkaan jossa se saa valloittaa alaa itselleen rauhassa.
-Luultavasti sen kurissapitäminen onnistuu parhaiten rajaamalla sen kasvupaikkaa ruohonleikkurilla...

Minäkin aion siirtää sekä alkuperäisen kasvin että sen viriilit poikaset pois kukkapenkistä.

Ranunculus asiaticus

♥

Tässä on yksi ihastukseni, 

ihana jaloleinikki! 

Mie katselin kukkaa
ihan samalla tavalla
kuin se katseli minua.
Käsi poskella. =)

Mmmmm... miten herkullinen väri 

ja kerrassaan suloiset kukat.

 ♥ 

Oletko melko samaa mieltä?
Täysin samaa mieltä?
Vaiko täysin eri mieltä
kanssani kukan ihanuudesta?

Lahden kalteva torni

Etelästä Lahteen päin ajettaessa ihanat vehreät Emmerdale-pellot (ihan totta! Aina miulla alkaa soida mielessäni Emmerdalen tunnari, kun näen nuo vehmaat pellot!) päättyvät metsään jonka taakse on noussut kuluneen talven, kevään ja kesänkin aikana kurkistelemaan tulevan Lahden Portti-liikekeskuksen yksi näkyvä monumentti, aivan selkeästi vinossa huojuva mykistyttävä Luhdan uusi pääkonttori. Kuulemma tällä hetkellä Lahden korkein rakennus. Viisi kerrosta matalampana se ei pistäisi vinoudellaan niin silmään. ;)

Kohdalle valtatietä ajeltaessa rakennus on 

- jos mahdollista - 

vieläkin vinomman näköinen.

Muistan aina tervehtiä tätä kolosseumia.
-Heippa, vino talo! 

Tuleekohan tästä talosta yhtä kuuluisa kuin edeltäjästään 

Italiassa, Pisan kaupungissa? =)



PS: Marraskuu 2012:

Valmistuttuaan talo on
muuttunut komeammaksi,
ja eräänä iltana ohi ajellessamme
bongasimme hienot sinivioletit valot 

talon ulkoseiniä koristamassa. 

WOW! 

Väritys sopi upeasti tien sillankaiteen vaihtuvaan 

siniväriteemaan. =)

Hieno. =) 

Saisivat palaa vaan 
ne seinävalot useammin!



PS:
Mutta hei kuulkaas,  
Luhdan katolta puuttuu
esim laser-efektinä
tai perinteisellä valomainostekniikalla toteutetut
 sakset, 
jotka leikkaavat 
ikuisesti lankaa poikki... ;D 


"Luhta linjat leikkaa... " 

Puistoja ja puutarhoja ihan muualla

 ♥

 ♥

 Una kurkki heinäkuussa aitojen yli 

ja näki niin hyvin hoidettuja puutarhoja että... 

Voin hyvin kuvitella nuo kaikki kukassa. 

Ja voi ne pionit ja ruusut... ♥

Ja nämä kaikki vanhat ihanat
kävelemään houkuttelevat puukujat... 

♥