Kaikilla ei ollut tänä vuonna perhettä tai sukua ympärillään.
Kaikilla ei ollut ihan sellaista joulua jollaista odotti.
Toisilla oli yksinäistä.
Joillakin oli surua ja menetyksiä vielä kaiken lisäksi.
Yksinolonkin voi kääntää toisinaan voitoksi...
Nauti kynttilänvalosta, lumisateesta, jouluelokuvista, joululauluista, tunnelmista ja hyvästä ruuasta...Ja villasukissa hiippailusta...
Tosin nyt joillakuilla alkoivat taas työt.
Tätä kummallista vuotta on jäljellä neljä vuorokautta...
Kuten joulukuun alussa kerroin, Facebookin runosivustollani oli runokuvia joulukalenterin muodossa...
Joistakin kaksoiskappaleista vain toinen valikoitui runosivustolle.
Muistatko joulupussin? Ruskean paperipussin, jonka opettaja ojensi koulun joulujuhlan jälkeen samalla kun antoi syyslukukauden todistuksen. Kun pussin avasi, siitä tulvahti ihana omenan ja joulupiparin tuoksu! Ah!
- Ja se karkki tai kaksi piti syödä heti kotimatkalla pois pussista!
Jotkut eivät päässeet pandemian vuoksi matkustamaan jouluksi etelään tai muihinkaan ilmansuuntiin, mutta kyllä se aikakin vielä koittaa jolloin pääsee reissaamaan. Maailma kyllä odottaa...
Villasukka asiaa
Meiltä lähti villasukkia mm S-marketin lasten ja nuorten joulupuu-keräykseen.
Myöhemmin, kun olin jo vienyt lahjat S-markettiin, äkkäsin lukea sääntöjä joissa sanottiin että lahjan piti olla lahjakortti, trendijuttu, tms...
Voi rakkaat lapset, saitte vaan villasukat ja suklaata... =/
Villasukkia lähti myös Hoivarc Oy kampanjaan, Meilahden sairaalan teho-osaston sairaanhoitajien villasukkakeräykseen, kahdeksan paria.
Meillä odottelee myös kahden poikasen lahjapussukat sitä, että jossain vaiheessa uskaltautuvat noutamaan ne. Kerava on nyt vaikeaa aluetta koronan takia... Pojille ei tänä vuonna ole villasukkia mutta toisen poikasen uudelle tyttöystävälle on jotain omatekemääni virkattuna. Hän sai villasukat jo ensitapaamiskerrallamme...
Tyttärelle ja vävylle lähti vaatimaton lahjapaketti jo R-kioskin kautta.
- Siinä oli villasukkiakin... =D
Joulukalenterini teema oli tietenkin
#pysyturvassa
