Takaisin viileään Madridiin

Viimeisenä aamuna keskimmäisessä hotellissamme, 
saavuimme aamupalalle jo ennen kahdeksaa 

koska meillä oli määräaika auton palautukseen. 
Ainakin minä olin nukkunut huonosti, koska hotellin 
omistajalla, joka tuntuu asuvan hotellissa, oli vieraita 
aamuyölle asti aamiaishuoneessa joka sijaitsi huoneemme 
alapuolella. Kovaääinen puhe ja ne kivilattioilla 
kirskahtelevat tuolit kaikuvat kauas. Uni oli sellaista 
hereillesäpsähtelyä. Jospa seuraava hotla olisi 
rauhallisempi? Toiveajattelua(ko)? 

Ajoimme Sevillaan jossa palautimme vuokrafiiatin.

Fiiulla oli ajettu yli 2500 km viikossa!!! =D

Kaikki oli ok.

Jatkoimme matkaa junalla jota piti ensin odottaa 
kolmatta tuntia, joten kiertelimme avaralla asemalla 

jossa saattoi syödä pikkupurtavaa, ostella 
matkamuistoja jne. 

Ennen junaan pääsyä seurasi tiukka turvatarkastus 

jossa Hani joutui avaamaan matkalaukkunsa ja

esittelemään hänellä vuosia olleen Leathermanin

ja alkoi niin 2,5 tunnin junareissu 

takaisin Madridiin. 

Viileäksi muuttuneessa Madridissa 

ajelimme taksilla kolmanteen hotelliimme. 
Se sijaitsi lähellä näitä vinoja torneja.  
Tuon vasemmanpuoleisen takana.

Nyt vaikutti upealta huoneelta. 

Tyynyt olivat ihanat ja oli minijääkaappi 

ja tuntui olevan hiljaista. 
Saimme kattohuoneiston!  

Seuraavana aamuna arvasimme miksi 
olimme saaneet kattohuoneiston:
Ilmastointilaitteesta joka on jossain katolla, 
kuuluu huoneeseen ihan kuin traktorin tyhjäkäyntiääni 
sen resonoidessa jotenkin rakenteisiin, 
mutta nukuimme silti pitkään. 

Tyynyt olivat ihmeellisen pehmoisia ja peti  
melkein ok.  Mutta mihin nämä hukkaavat 
oikeasti ne runkosänkyjen sijauspatjat???? 

Söimme hotellissa aamupalan ja ensimmäisen kerran 
reissun aikana miekin sain jotain gluteenitonta!!! 
- That all is yours, sanoi tarjoilija ja ojensi minulle 
gluteenittomien korin jossa oli leipä, muffinssi 
suklaaleivos ja keksipaketista puolet. Wau! 

Leipä tosin oli tapettu mikrouunissa. 
Älä ikinä pidä gluteenitonta leivonnaista 
kuin muutama sekunti mikrossa jos on 
IHAN pakko. Parasta olisi antaa pakasteen 
sulaa itsekseen huoneenlämmössä. 
Gluteenittomat leivonnaiset ja mikrouuni 
eivät ole ystäviä keskenään...  
Leipä oli tosi sitkeä ja pelkkää valkoista 
mautonta jauhoa, mutta olihan tässä jo 
yritystä...  Se muffinssi oli hyvää. 
Kekseihin ja suklaiseen leivokseen en 
koskenut, mutta näin ne samassa korissa sitten 
seuraavina kolmena aamuna ja mikroleivän. 

Lähdimme metrolla kohti Egyptistä pelastettuja 
rakennelmia, joihin Hani oli kovin pettynyt. 

Debodin temppeli, Madrid
Templo de Debod on muinaisegyptiläinen kivistä rakennettu pieni temppeli, jota alettiin rakentaa Egyptiin lähelle Niiliä eaa. Temppeliä on rakennettu myöhemmin muun muassa Rooman keisarien toimesta. Vuonna 1960 tulva oli vaurioittaa Egyptissä sijaitsevia muinaisia rakennuksia ja temppelejä, ja kiitokseksi Espanjan tarjoamasta avusta Egypti lahjoitti Debodin temppelin Espanjalle, joka purettiin ja siirrettiin Madridiin.  
 -Madrid, nähtävyydet... 

 

Söimme kansankuppilassa paellaa 
ja keitettyä, raa'alle kalalle 
maistuvaa turskaa... 

Pah, olisivat paistaneet turskan!  
Makuasioista ei tietenkään 
voi kiistellä...  
Syöhän jotkut sushiakin...! =P 

Metro oli ihan tupaten täysi koska sinä iltana 
oli Madridpeli tuossa espanjalaisten miesten 
suuressa rakkaudessa... 
(Tässä nyt sattuu olemaan eräs asiaan liittyvä
rautatieasemalla kuvaamani mainosjuliste.) 

Italian kanssa Espanjalla on 
viha-rakkaussuhde. 
Vähän kuin Suomella ja jollain muulla. 

Illalla marketissa oli kaaos, koska 
vappuna täällä on kaikki paikat kiinni... 
Jotkut ostivat jopa kaksi jättikärryllistä 
ruokaa ja juomaa... Mutta myös 2.5. 
olisi lomapäivä, ns Madrid-päivä...

Tästä voisi ostaa esim
kaksi kiloa suklaakakkua 10 e! 
Saiskos olla? 

Me etsimme kahdeksi päiväksi 
pienimuotoisia eväitä. Kotiinviemisiksi 
ostimme tosi pitkiä kanelitankoja 
ja kastanjoita 100 g. 
-Ja vähän tuliaisnamuja... 

Vesisateesta huolimatta 
suupielet nousivat ylöspäin kun 
tuo musta mies lauloi kadulla
hauskuuttaen & tanssittaen ohikulkijoita 
ja bändi soitti katoksen alla 
When the Saint go marchin in. 
 (Tosin reippaampaan tahtiin kuin 
linkin L.Armstrong!)



 Hani keksi miten joissakin tv-ohjelmissa 
sai ohitettua espanjankielisen dubbauksen 
ja saimme katsottua mm Rillit 
huurussa ihan alkuperäisenä. =) 

Jean Michael Jarren konsertti 
 tuli illalla televisioituna.
Nukahdettiin siihen. 

Toiseksi viimeinen päivä täällä.  
Yöllä naapuri kolisteli hereille, ja  
kolmen maissa paloautot ja ambulanssit 
kaahailivat pitkin muuten aika 
autioita katuja. Kotipuolessa sama
juttu, yöllä kun ketään muuta ei ole 
liikenteessä, pitää niitä pillejä silti 
huudattaa että varmasti kaikki heräävät. 

Ja paloaseman hälytin on niin kovalla 
- ja ulkona - että jo se ensin herättää unesta 
lähellä asujat, näinä tekniikan aikoina 
kun varmasti on muitakin keinoja saada 
hälyviesti palomiehille.

Paikallinen snagari. Saisi sieltä myös 
tuorepuristettua appelsiinimehua. 

Vaikka paljon hehkutetaan espanjalaista 
ruokakulttuuria, niin yleensä ruoka on 
vain noita riivatun hampurilaisia, 
leipää tai pizzaa. Tai tapaksia,
eli ilmakuivattua kinkkua tavalla 
ja toisella leikattuna. =P 

Eipä olekaan koskaan ennen Espanjassa 
käydessämme satanut mutta nyt sataa. 
Tuuleekin niin että molempien sa-
teenvarjot menivät nurinniskoin, 
ja loppuajan kannoimme sellaisia noloja
sateenvarjonraatoja päämme päällä. 

Kierreltiin paikallisessa puistossa jossa kohtasimme 
reissun ensimmäiset muut suomalaiset. 

Nainen kailotti puhelimeen kovaan ääneen 
 kuinka kallista Madridissa on kaikki 
ja kolme lasta kinasteli ja juoksenteli 
kaikkialla puistossa.
Me hiippailimme vain hiljaa ohi...

Söimme thaimaalaisessa pikaruokalassa. 
Miun annos oli kanaa ja riisiä. 
Ensimmäistä kertaa ikinä söin 
tuollaisesta pahvitötsästä, joita olen 
nähnyt vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa! 
=D 

Jälkiruokajäätelöt 
nautimme hotellin alakerran 
ravintolassa. 
Yksi annos ja kaksi lusikkaa. 

  =D  

Sade ja vatsakipu estivät enemmät 
seikkailut. Crohn olikin ollut kiltisti tähän 
asti. Sillai vieraskoree... Ei ole enää... 
Ehkä se suree kun pitää palata Suomeen. 
Niinko miekin...

Luotijunalla Sevillaan

22.4.2017:

Madridista matkustimme luotijunalla miljoonien oliivi- ja sitruspuiden ohi kohti Sevillaa, 

josta vuokrasimme auton ja viilletimme kohti Osunaa. Sevillan kaikki hotellihuoneet 

olivat varattuja. Kuva on Madridin rautatieasemalta.

Ylimmän kuvan vanhat oliivipuut on kuvattu Osunassa.

Emme tienneet Sevillassatähän aikaan juhlittavan Expo-92:n
25 v juhlaa. Siksi sattumalta majapaikaksi valikoitui Sevillan Osuna. 

Aiomme kuitenkin ajella takaisin Sevillaa katsomaan hetimiten, 

mutta nyt ensin etsitään se hotelli. 

Jo ennen reissua Hani varasi vuokra-auton jonka ei 

pitänyt olla italialainen eikä ranskalainen, koska 

Hani ei niistä pidä. Auto oli kuitenkin 

- yllätys, yllätys - Fiat... 

Eikä Hani tykännyt. Yhtään. =)

Kieltämättä tämä oli kaikissa ylämäissä 

vähän tahmea ja hidas. Vähän kuin
minun entinen fiiattini joskus... =) 

Osunan kaupunki olikin viehättävä pieni - tai mikä pieni - kun täällä asuu 

enemmän ihmisiä, yhteensä 19000, eli kuin omassa nykyisessä kotikaupungissani. 

Autoja tuntuu olevan aivan liikaa sillä kadut ovat kapeat ja kävelylle tarkoitetut 

korkeammat kaistaleet ovat 40 cm - jopa 20 cm! Yöksi kaikki kadut täyttyvät autoista... 

ja roskapusseista... Muuten on todella siistiä! 

Joku nähtävästi vie yöllä ne roskapussit pois.

Tämä näky oli kuin paluuta menneille 

vuosikymmenille... 

(Jos karsii mielessään nuo ilmalämpö-

pumput pois katukuvasta. )

Täällä on paljon siistimpää kuin Madridissa. 

Joku mamma on aina harjan ja sihvelin kanssa puhdistamassa katua 

ja kävelyreittiä. Yhtään kukkaruukkua tms ei talojen seinillä 

tai ovilla ole tai edes voi olla koska katu on NIIN kapea... 

Ainoastaan meidän hotellimme oven edessä on kaksi kookasta 

kukkaruukkua siksi ettei siihen parkkeerattaisi autoa... 

Parvekkeilla sentään oli hieman kukkiakin. 

.

Hotelliksemme varattu paikka oli kuitenkin hieman pettymys, sillä jo 

hotellihuoneen ovella havaitsin että ilma oli tunkkainen ja haisi homeelle :( 

Päätimme kokeilla yhden yön miltä siellä tuntuisi nukkua...Olimmehan 

kuitenkin ehtineet antaa pesupalveluun hotellille meidän likaiset vaatteemme. 

Hotellihuoneissa ei voi oikein pestä mitään pyykkiä koska ei voi ripustaa 

minnekään mitään kuivumaan.

Unohdin sen vanhan kikkani kotiin, eli parin metrin pätkän narua ja muutaman 

pyykkipojan kotiin joten täällä ei saa mitenkään minnekään mitään kuivumaan. 

Ei muuten, mutta kun vaatteet meinaavat loppua. 

Hotellissa oli plussaa että sinne oli kerätty paljon hienoja taideteoksia esille 

silmien iloksi. Tämä härkätaistelutaulu on yksi niistä. 

Vaelsimme illalla kaupoissa ja etsimme ruokapaikkaa. Täällä ruokaravintolat, tavernat 

ja tapaspaikat aukeavat vasta iltakahdeksalta. Olimme aamulla juoneet murukahvia 

ja syöneet minun gluteenittomia digestive-keksejäni, juna-asemalla söimme 

eväsbanaanit ja joimme kokikset ja se oli päivän ainoa ateriamme siihen mennessä. 

Kuvan ravintola oli ainoa upea, mutta sekin sattui tuona päivänä olemaan suljettuna. 

Menun hinnat olivat senverran tähtitieteellisiä ettemme enää 

menneet norkoilemaan tuonne portille uudestaan.  

Oli siis jo kova nälkä. Löysimme vain grillin jonka ruokaa oli aika hurjaa...
(Tuon kauhistuksen saa isommaksi klikkaamalla, mutta varoitus, se saattaa
olla aika järkyttävä näky. =) )

Miun katastrofiannokseni jäi syömättä. Tuo piti olla hampurilainen,
mutta se oli kauheaa, jotain pehmeää niljakasta säilykelihaa tms... 

Hani ehti syödä tuon kannen ennen kuin äkkäsin 

kuvata meidän "ruuat". Omansa hän söi 

urheasti, nälissään kun oli. 

Minä söin mieluummin perunalastuja joita täältä saa kaikkialta, 

kaikenkokoisissa pusseissa, ja banaania. Mikrouuni olisi hyvä idea 

hotellihuoneeseen. Saisi lämmittää kaupan mikroannoksia. 

- Perunalastuihin tuli kyllä jossain kohdin kyllästys... 

Löysimme me sentään hedelmiä! 

 Kaksi kiloa mansikoita maksoi alle kaksi euroa! 
Niilläkin voi elää. =) 

Kylpyhuone taitaa olla se paikka joka täällä on homeessa. Laattojen raot ovat tummia 

huoneen alaosista... Minun paukkuva sängynpäätyni "vaiennettiin" digestivekeksieni 

pakettipahvilla, en muuten uskaltaisi kääntää siinä yöllä kylkeäni tai Hani heräisi 

omassa sängyssään. Tyynyt ovat pitkät pötköt kovaa vaahtomuovia. Onneksi miulla 

on se oma tyyny, mutta Hani ei ottanut tyynyä mukaan...!

Kassakaappi ei toimi, joten pidämme passit mukanamme.

Ikkuna ei aukea, mutta se on jällen sisäpatiolle, katetulle, edes tähtiä en voi katsella...

Kurkunpäähän käy jokin. Otamme antihistamiinia. Aamulla olemme viisaampia...

Onneksi tässä hotellissa on aamupala joka kuuluu hintaan.

Ilmoitimme että toivoisin gluteenitonta aamupalaa. 

Osunan kaupunkia. Nuo ruskeat kookkaat rakennelmat hallitsevat kaupunkinäkymää valkoisten talojen seassa. Toinen on yliopisto ja toinen jokin hengellisempi rakennus. Kaukaa katsoen ne näyttävät yhdessä jonkinlaiselta linnalta. Korkeammalla olevan kaakelein koristelluin tornein varustellun yliopistorakennuksen ympärillä on pätkä ikivanhaa kivimuuria, jonka vierestä löysin hauskan pienen litteän ja pyöreäksi lohkoutuneen kiven. Se saattaa olla joskus kulunut muuriin. Otin sen matkamuistokseni Osunasta. Sieltä kaupungista ei mitään muuta fyysistä muistoa tullutkaan.

Kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitsee

 roomalaistyyppinen louhittu jättimäinen rakennelma,
jossa käsittääksemme suoritetaan mm arkeologisia tutkimuksia.
Kuvasin aitaverkon läpi mitä rakennelman pihalla näkyi.

(Lisään itse paikan kuva sitten kun ensin pyydän
Hanin kuvista sellaisen... )

Hassuja lintuja Osunan korkeimmalla paikalla. 

Yksi linnuista löysi ruokaa ja toisen juoksivat 

sen perässä sinne tänne haluten apajille. 

- Äiti on sanonut 

että jos on karkkia 

pitää antaa muillekin!!! 

Kieltämättä kaunis näköala. 

Poispäin Osunasta...

Iltaruskotusta hotellin ulkopuolella. 

Huomenna seikkailu jatkuu... 

Lähdemmekö muualle vai jäämmekö?

Madridin huhtikuu

Olin niin odotellut lentokoneen oven aukeamista siitä saakka kun se Suomessa laitettiin kiinni. Jokaisella kansalla on oma ominaistuoksunsa joka tekee meistä ainutlaatuisia. On aina jännittävää hengittää uuden paikan ilmaa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa se ei ollut erityisen erilainen leyhähdys, vaan miltei tuttu, kaivattu. Meren suolainen tuoksu. Espanjalaisten tuoksu on makean mausteinen, merellinen, seassa ripaus sikaria ja savuavaa avogrilliä. Saavuimme sen maan pääkaupunkiin 18.4.2017 iltana. Uusi kaksiviikkoinen matkaseikkailumme Hanin kanssa alkoi. 

Taksin ikkunasta havaitsimme melkein jokaisen lehtipuun kukkivan.

On mielenkiintoista tavata uusia puita joiden nimiä ei tiedä.

Syreenikin kukki siellä parhaillaan. 

Hani jutteli hurjaa vauhtia ajavan kuskin kanssa espanjaksi jolloin kuskin pää kääntyili taaksepäin, molemmat kädet toisinaan irti ratista vilkkaasti elehtien ja naureskellen. Minua vähän hirvitti ja unohdin välillä hengittää kun tuijotin eteenpäin ikään kuin se olisi laimentanut mahdollista kolaria, jota ei onneksi tullut. Huh. Kuski opetti Hanille kuinka säätila kuuluu oikeasti todeta. Oli kuuma. Hotellin pihassa kuski tiputti taksasta kymmenen euroa pois. Mutisin Hanille ettei hän saa enää istua taksissa takapenkillä vaan tästedes kuskin vieressä niin voi tarvittaessa vaikka ohjata autoa, jos kuskilla on molemmat kädet ilmassa, mutta Hani vaan naureskeli.

Madridissa alkoi hämärtää heti sinne saavuttuamme. Hotelliin päästyämme oli jo pimeää. Huone oli muuten ok, paitsi emme nähneet ulos mistään. Ei ollut parveketta, ikkuna avautui sisäpatiolle, neljännen kerroksen korkeassa kerrostalossa. Kävimme vielä katsomassa hieman lähiseutua ja nukuimme tukkeina aamukuuteen. Tai minä nukuin kuuteen ja Hani seitsemään. Suomessa kello olisi ollut tunnin enemmän.

 Huoneessa oli vedenkeitin ja murukahvia joten siitä saimme oivat aamukahvit, 

(kotonahan juon aina lempeää murukahvia) täällä vaan maidon sijaan maitotiivisteen kera. 

Peti on aina jännittävä yllätys, millainen se kulloinkin 

kussakin hotellissa on. 

Tässä hotellissa vuode oli ihmeen ok 

vaikka tästäkin runkopatjasängystä puuttui se petauspatja! 
Mihin he ne aina hukkaavat? Usein joudumme selkä kipeänä niissä jousissa nukkumisesta pyytelemään erikseen petaria. 

- Tai laittamaan kaikki kaapeista löytyvät 

huovat lakanan alle pehmittämään alta kuultavia jousia.

Runkopatjan ikäkin pitenisi jos siinä
pidettäisi petaria! Petarin alta olisi lisäksi helpompi kiskoa peittokin irti.
Tuon paksun patjan alta kun kiskot peittosi pois niin samalla lähtevät 
myös lakanat.Tyynyt olivat ihan uudet ihanuudet.

Vaikka oli miulla taas se oma tyynykin mukana. =) 

Lähdimme kiertelemään lähellä sijaitsevaan El Retiron puistoon, El Parque del Buen Retiro, joka on avattu yleisölle jo vuonna 1868. Sitä ennen se oli kuninkaallisten ajanviettopaikka. Puisto on kooltaan aika massiivinen, 140 hehtaaria! Me näimme näin äkkiseltään puistosta vain murto-osan. Pienen sellaisen.

Madridin nähtävyydet sivulla kerrotaan: Puisto on suosittu paikka viettää sunnuntaipiknikiä, ja performanssitaiteilijat esittävät esityksiään vilkkaimmilla alueilla.

Ihanat hevoskastanjatkin kukkivat valtavin kukin ja suuria olivat itse puutkin! Aivan mahtavia!

Eväsnyyttiin on ainakin pakattava murkinaa koko päiväksi, sillä kyseessä on valtava viheralue: jos puiston kaikki 15 000 puuta haluaisi jostain syystä halata läpi, niin siihen menisi kahdeksan tunnin työpäiviä paiskien kolmisen viikkoa!  -Serranon perhe-

Retirossa on paljon patsaita ja muistomerkkejä ja tässä kuvailen yhden sellaisen, Monumento a Cuban yksityiskohtia. 

Ylimpänä monumentissa seisoo lihaksikas nainen 

hedelmäkoria hapuillen. 

Patsaan jalustassa on mm tällainen laivan keula...

Jalustassa on yllättävän pelottavan näköisiä delfiinejä.

Hani tiesi kertoa delfiiniä ennen vanhaan pidetyn pahana eläimenä.

Vesi altaassa ei ole kuulemma juomakelpoista. =D 

Jalustan liskoja ja jättiläiskilpikonnia.

Retiron puistossa on 102 -vuotias osasto ruusuille, La rosaleda del Retiro, jossa käyntihetkellämme oli miljoona, miljoona, miljoona ruusunnuppua sekä avonaisia ihania ruusunkukkia joiden kauneus soi lohtua apealle sielulleni.

Hieman vielä ruusuja. 

Lisää ruusupuistoa...

Kuin myös...

Joko on liikaa ruusuja? 

Eihän ruusuja voi olla koskaan liikaa! 

Rakastan puistoja!

Ja kukkia! 

Eikö olekin hurmaavia shampanjanvärisiä 

teeruusuja?

Hani lupasi että tulemme tänne vielä 
uudelleen katsomaan auenneita ruusuja
ennen kuin reissumme loppuu. 

Ja mustarastaitakin rakastan!

-Minne sinä menet, 

sinne menen minäkin! 

Kävimme välillä runsaalla brunssilla ilmastoimattomassa pikku kahvilassa. Huh. Oli 26 astetta lämmintä, eli ihan selkeä kesä ja helle. Kaupungissa oli pölyistä ja meitä aivastutti vähän väliä. Haimme apteekista antihistamiinia ja rakkolaastareita ja lepäsimme hieman hotellissa, jaksaaksemme vaeltaa vielä toiseenkin puistonosaan mustarastaita kuuntelemaan ja sen koreita puita ihailemaan. Sinne lähdimme T-paidoissa, ilman aamuisia takkejamme. On se uskottava lämpömittaria, vaikka kotomaassa edellisenä päivänä olisikin täristy toppatakeissa. Helsingissä oli lähtiessä 7 astetta pakkasta. 

Silti paikallisilla oli useilla vielä untuvatoppatakki päällään. 

Kai he katsovat kalenteria eikä lämpömittaria. 

Miten lämmintä pitää olla että espanjalainen 

heittää toppatakin pois? =) 

Mustarastasuros vie rakkaalleen kukkia.
Miten romanttista! 
A wink, a wink! 

Kristallipalatsi, Palacio de Cristal, oli upea ilmestys. Se on valmistunut 1887.

Sen avarissa ja valoisissa sisätiloissa järjestetään nykyisin vaihtuvia taidenäyttelyjä. Kulttuurihenkistä miljöötä täydentää palatsin viereen kaivettu puiden ja veistosten ympäröimä tekoallas. -Serranon perhe-

Tämä oli alunperin syy miksi halusin Retiron puistoon. Oli ilmestys. Valtava ja vaikuttava. Ihastuin ikihyviksi. Hanikin suostui kerrankin kuvattavaksi. =)

Tässä joku muu mieshenkilö koetti kuvata lammen 

mustaa joutsenta. Minäkin yritin sitä kuvata mutta se 

laittoi koko ajan pään siiven alle. Sillä oli kai siestan aika.

Siinä siis tarinan alkua. 

Reissutarina jatkuu huomenna...