Joulukuu alkaa

 •.¸¸.•☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ •.¸¸.•

Enhän minä voinut olla tekemättä jonkinlaista joulukalenteria jälleen... =) 

Tämänvuotisessa joulukalenterissa seurataan Pikkutalon puuhia. 

Usein mukana sähläävät nämä kirppislöytönalleni 

kavereidensa kera.

On tullut näitä nallukoita pelastettua kirpputoreilta ja 

aivan ensimmäiseksi ne ovat joutuneet aika koettelevaan 

kuntotestiin meille saapuessaan. 

Pyykinpesukoneeseen nimittäin. 

Kaikki ovat toistaiseksi läpäisseet rankan kuntotestin 

ja niin ne ovat päässeet Pikkutalon asukkaiksi. 

Onneksi nallet eivät omista saappaita, pipoja, eikä villahousuja, 

joten ne voivat talvella rauhassa sisätiloissa kurkkia ikkunoista 

ja vilkutella meille ihmisköntyksille kun pihailemme,
raahaamme puita sisälle ja kolaamme lumia pihasta.

-Sitten siis kun tulee sitä lunta. 

Pihailun jälkeen keitetään kahvit, 

syödään käsivarrenmittainen voileipä,

otetaan kutimukset esiin ja jatketaan 

pehmeiden pakettien tekoa pukinkonttiin.

 •.¸¸.•☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ •.¸¸.• 

Hetki ennen lehtien tippumista

Löysin vielä kuvistani hetkisiä 

jälkeen ensimmäisen pakkasyön
hieman viiveellä,
sillä nämä kuvat ovat jo menneisyyttä
ja lähihistoriaa. 

Kuvat olivat kuitenkin niin kauniita
että päätin sinuakin niillä ilahduttaa.

Terassin siniset linnut 

muuttivat jo sisätiloihin talveksi, 

mutta tässä ne lentelevät vielä 

huuruisessa kylmässä syysaamussa.

Tuuli on vienyt mukanaan 

muutaman prisman...

Valamonruusuissa oli tuolloin vielä vihreää 

pienen hetkisen.

Olisi pitänyt kerätä ruusunkiulukoita 

ennen pakkasta. 

Arvaa kuka unohti?
Taisit arvata... 

Vihreän ja harmaan luonnollinen liitto 

on kaunista ja eteeristä.
Värit luovat yhdessä näkymän
jossa silmä lepää.

Kylän kuusi

 •.¸¸.•☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ •.¸¸.• 

Tämän pikkukylän keskustassa on varmasti jokin ns "virallinenkin" joulukuusi, 

mutta miun silmääni miellyttää erään liikekeskuksen pihamaalla seisoskeleva, 

jo kaukaa niin täydelliseltä näyttävä kuusi.


Samalla kävelylenkilä Hanin kanssa löysimme pienen sulan lammen jossa
uiskenteli todella kovaäänisiä sorsia, jotka tulivat nokkimaan kenkiämme... =) 

Ne ruusut

¸¸.•♥•.¸¸

Valamonruusut, joiden terälehdistä tein kesällä
ruususiirappia, ovat asettuneet talviteloille 

luoden pieniä kiulukanpunaisia väriläiskiä 

harmaaseen maailmaan...

Kiulukat ovat superfoodia...

...ja silmänruokaa.

Kaikki se vähä jo satanut lumi on sulanut pois.
En haluaisikaan lunta mitään valtavia kinoksia.


Kun nyt kerran talvi jo on niin lunta voisi kuitenkin olla sen verran, että
se suojaisi kukkien ja kasvien juuria pakkasilta,
ja sen verran, että maa olisi valoisampi.

Tähtinauha

 •.¸¸.•☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ •.¸¸.• 

Herkkä ja suloinen tähtinauha on 120 cm pitkä ja sen voit ripustaa minne haluat. =) 

Tähtinauha on Sari Ahon tekemä ja hänen muita käsitöitään löytyy 

mm Kätsysti käsin fb-sivustolta 

sekä hiljattain avatulta Kätsysti käsin nettikaupasta 

josta löytyy kaikkea muutakin ihanaa, 

mutta muista tilata ennen 10.12.2014,
jos tahdot jonkin ihanuuden jouluksi. 

Tähtinauha pääsee pikkutalossa jonnekin, tuomaan jouluntuntua, 

jakkas keksin, minne sen asettelen... =)


 •☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ • 

Ihana enkeli

`♥•.¸¸.•♥´♥`♥•.¸¸.•♥´

Eikö olekin aivan hurmaavan ihastuttava enkelityttönen? 

Olen tähän enkelinukkeen niin tyytyväisen ihastunut ja ihastuneen tyytyväinen.

Tämä kaunotar on Tiina Voutilaisen käsialaa ja saapui luokseni postin välityksellä.

Tiinan töitä löydät ihan uuden uutukaisesta Tiinan puoti fb-ryhmästä.

Tiinan muita ihania käsitöitä löytyy myös mm hänen ja tyttärensä ylläpitämältä fb-sivustolta
Sisustusidean kirppis, jossa on tähän aikaan vuodesta ihanan paljon jouluisia
käsitöitä sekä muitakin sisustukseen liittyviä asioita. 

Tiina kertoo rakastavansa käsitöitä ja askartelua ja sen kyllä huomaa.  
Kaikki on niin huolella ja rakkaudella tehtyä. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Toisilumikin jo katosi

Jos on olemassa ensilumi
niin miksei sitten toisilumikin. 

Se satoi maahan perjantaina
ja pois suli
jo heti maanantaina

ja taas maailma on harmaa... 

Talvihorrostusta

♥ 

Jospa voisikin 
vaipua talvihorrokseen 
kuin siili,

 kiepille 
untuvatäkin alle...
♥ 

-Una Reinman- 

Suklaamaailmanloppu

Maailmalla huhutaan suklaan loppumisesta. 

Kaakaopavun, tuon jumalten ruuan,
muinoin asteekkien aarteenaan ja
rahanaan pitämän kallisarvoisen siemenen
ja siitä saatavan suklaan tarina
on vaarassa saapua päätepisteeseensä.  

Suklaata kulutetaan maailmassa entistä enemmän.
Siitä ovat kiinnostuneet sellaisetkin kansat joille se oli
vielä jokin aika sitten vieras tuote, mm kiinalaiset. 
 Suklaa, varsinkin tumma suklaa, on terveellistä...

Mutta suklaanystävien täytyisi tietää
eräs ikävä ilmiö suklaaseen liittyen. 

Viljelijälle maksetaan kaakaosta niin mitätön hinta, 

ettei heillä ole varaa maksaa työntekijöilleen kunnon palkkaa. 

Näin ollen kaakaoviljelmillä käytetään työvoimana niin 

viljelijöiden omia lapsia kuin lapsiorjiakin.

Vaikka viljelijät ovat lupautuneet luopumaan lasten käytöstä 

raskaassa ja terveydelle vaarallisessa kaakaon viljelyssä, 

lapsia on silti viljelmillä töissä edelleen. 

Valitettavasti niin minun kuin sinunkin suklaasi 

saattaa olla lapsityövoimalla tuotettua.

Kaakaopuun ongelmina ovat lisäksi kuivuus ja sienitaudit.
Siksi jotkut kaakaonviljelijät ovatkin siirtyneet helpompiin
viljelyskasveihin, muun muassa maissiin.

Olisimmeko me suklaanystävät valmiit maksamaan
suklaasta sen viljelijöille paljon enemmän,
jotta asioiden tila paranisi siellä missä kaakao vielä kasvaa,
että suklaan tarina jatkuisi?


Reilun kaupan suklaa ja kaakao.

Törröt

¸¸.•♥•.¸¸

Siellä ne törröttävät taas.

On koittanut

talventörröttäjien 

ja jääkiteiden aika. 

Mansardikattoisia silmäniloja

Automatkoilla saa kuvattua liikkuvastakin autosta 

kaikenlaista mielenkiintoista matkanvarrelta. 

Tuollaisesta katosta tulee mieleen lapsuudenkoti. 

Ei meillä tosin ollut mansardikattoa 

- mutta yhdessä naapurissa oli. 

 Vaalean talon mansardi.

Tämä järvi oli jo esillä aiemminkin... 

Kukkapenkistä kurkistellaan yhä

`♥•.¸¸.•♥´`♥•.¸¸.•♥´ 

Lumen alla 

sykkii elämä.

Punainen kruunuvuokko,  
Anemone coronaria
eli kotoisesti anemoonia
on kuvattu ensilumen päivänä,
sinä ainoana
hetken valkeana, 
jonka iltana
lumi oli jo kadonnutta
ja mennyttä... 

Postin tuomaa iloa

Sukulaissielu lähetti jälleen minulle ihanan paketin, 

suorastaan eloonjäämispakkauksen viime viikolla. <3

Suloisessa paketissa oli paljon omnom suklaata, 

ihanaa teetä, tosi kätevä teesiivilälusikka, 

(on jo kokeiltu ja ihastuttu sen vaivattomuuteen! ) 

söpö kynttilä ja suloinen tähti-tyynyliina, 

sekä mieltäni ilostuttava kortti,
joka nyt komeilee jääkaapin ovessa,
muistutuksena mitä pitää tehdä jos... =)

Kiitos enkeliystäväni. 

PS: SS... huomasin että siulla on ensi viikolla nimipäivä... 

Postiljooni saa tuoda sitten siulle jotain kivaa. <3

*halitus* 

Lohtua kirppikseltä

Löysin kirpputorilta kiinnostavan kirppispöydän, jossa oli tavaroita, 

jotka olisin voinut kaikki ostaa, mutta olin määritellyt itselleni 10 euron ylärajan. 

Oikeastaan olin mennyt tällä kertaa kirppikselle aikomuksenani ostaa kangasta. 

Joko uutta, jos jollain sellaista on myynnissä tai sitten jonkin vaatteen tai vaatteita, 

joista saisin kangasta askarteluideaani.

Kirpputorilla oli kuitenkin aivan liikaa ihmisiä miun makuuni, jolloin minusta tuntuu ruuhkassa 

että pyörryn, en saa happea ja joudun paniikkiin ja miun pitää lähteä äkkiä ulos. 

Sama tunne iskee joskus tavaratalon meluisessa kassajonossa tai vaikkapa kirkossa jne

epämukavuusalueilla, suljetuissa paikoissa, joissa on liikaa melua ja ihmisiä.

Niinpä ihailin oikeastaan vain sitä yhtä pöytää, ja silittelin muutamia esineitä, 

ja viimein valitsin itselleni kirjan, joka näytti lukemattomalta ja uudelta, 

sekä lintujenruokintalaudan, joka niin ikään oli uusi, Plantagenista ostettu 

ja vielä osaksi paketissa. Oi, uusi kirja muutamalla eurolla on onni. 

Miksi sitten ostaa lintujenruokintalauta, 

kun metsäkin on kaadettu? 

Lintujenruokintalauta, uusi sellainen tähän pihaan, on lohdutusta pikkulinnuille, 

jotka menettivät kotipaikkansa ja pesäpuunsa pikkumetsän tuhoamisen myötä. 

Sillä onneksi pihasta kuuluu vielä lintujen ääntä.

Jätin taas tällekin myyjälle kiitoskortin laitettavaksi 

kuittien joukkoon, näistä kivoista löydöistä, 

jotka pelastivat päiväni.

Lintulauta on jo paikoillaan pihalla, 

ja sen ovat löytäneet pikkuiset ystäväni. 

Kirja on jo aloitettu ja odottaa minua luokseen 

sohvalla...

Näetkö punaista?

Kuulutko sinä heihin, 

jotka näkevät punaista 

kaikesta josta voisi hiukankin 

päätellä jotain tulevasta joulusta? 

Vai joko jouluisuus 

on sallittua?

Saattaa olla että siitä aiheesta tulee
kohta aika paljonkin tästäkin tuutista. =) 

Ja punainenhan on raikas, 

iloinen  ja lämmin väri. =) 

Hetki ennen talvea

Sydänsiemen

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´ 

Postataanpa välillä jotain iloisempaa ettei mene
ihan murheelliseksi tämä blogi. Katsellaan taas kukkia.
Ne ilostuttavat aina.

Tämän Cardiospermum halicacabumin englanninkielinen nimitys  

Heart Seed on paljon kauniimpi kuin suomennettu versio Rakkoköynnös. 

Olenpa siis päättänyt itse kutsua näitä omiani sydänsiemeniksi. 

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´

Olen ostanut kasvin siemenet Haapsalusta vuosi sitten itsenäisyyspäivän tietämillä.
Siemenpussukassa oli kuva hauskoista lyhtymäisistä siemenkodista, 
jotka saivat minut ostamaan sydänsiementen siemeniä. 

Kylvin siemenet keväällä, maaliskuun alkupäivinä. 

Vastoin netistä löytämiäni kasvia koskevia tietoja, 

minun köynnökseni ovat olleet aikalailla hidaskasvuisia yksilöitä. 

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´

Sydänsiemenen kukat ovat valkoisia ja pikkuruisia. 
Sen siemenissä on sydämellinen kuvio niin 
kuin tuosta Wikipediakuvasta voit päätellä. Linkkikuvassa näkyy myös niitä lyhtymäisiä 
siemenkotia, joita en ole omissa köynnöksissäni vielä odotuksesta huolimatta bongannut.

Ehkä kasvi olisi jo tehnyt ne lyhtymäiset siemenkodat 

jos se olisi saanut kasvaa ulkosalla 

mutta meillä Suomessa kasvukausi ulkona on sille aivan liian lyhyt. 

Nämä muutamat samaan ruukkuun istutetut kasvit ovat ainoat jotka ovat jäljellä, 

sillä kylmät pakkasyöt tappoivat sydänsiemenen köynnökset jopa kasvihuoneesta, 

vaikka siellä oli siihen aikaan vielä luukut ja ovi kiinni öisin.

Nämä köynnökset ovat niin hauskannäköisiä karvaisia ja ihanan kiemuran koukeroisia
ja pidän niiden lehtien muotokielestä, joten nuo saavat kasvaa ruukussaan
niin kauan kuin vain haluavat. Kyllä yhdelle köynnösruukulle aina jostain tilaa löytyy.

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´

Sydänsiemen on saippuamarjakasvi, jonka siemenuutetta käytetään
mm shampoissa ja hiustenhoitoaineissa. Sydänsiemenessä on luonnon kortikoidia ja siten
nuo hiustenhoitoaineet soveltuvat esimerkiksi hilseestä kärsivälle päänahalle.

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´

Hyvästi pikkumetsä

Tiistaina aamukahdeksalta alkoi kuulua läheltä moottorisahan meteliä.
Katsoin pahaa aavistaen olohuoneen ikkunasta, arvaten oikein. 
Pikkumetsässä oli mies oranssissa turvakypärässä ja sadetakissa 
moottorisahan kanssa puita kaatamassa!

Noin lähellä metsuri kävi pikkutaloamme...

Noista ikkunoista pelokkaasti katselin,

kaataako hän aivan kaiken... =(

3.11.2014 kuvattu näkymä 
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...


Rakas pikkumetsä 
jossa tykkäsin kävellä 
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti 
pikkutaloamme liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa 
sieltä pois niitä suojaavia puita!

Kun viime sunnuntaina, isänpäivänä,
 katselin ikkunasta
vielä kokonaista metsikköä,
olin murheissani kammottavan, törkeän 
ja tarkoituksella ilkeän tekstiviestin saatuani.  

Mun sydän, joka oli ollut jo ihan tarpeeksi
murheissaan muistakin asioista
oli nyt entistä muljahtelevamman kipeä.  

Koetin rauhoittua. 

Viestin nähnyt hani käski unohtamaan koko jutun... 

Mutta tekstiviesti koski muitakin ihmisiä, ja 

olin siksi ihan romuna. Jotain kuoli sisimmässäni... =(


Kyynelteni läpi näin jonkin ruskean vilahtelevan
edestakaisin parissa havupuussa pikkumetsän rajamailla.
Piti pyyhkiä kyyneleet, jotta näkisin paremmin
mikä viuhtoo edes takaisin kuusen
ja männyn oksistossa.

Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi. Se katkoi pikku hampaillaan pieniä oksia
männystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...

Oi sitä ihanaa pientä ahkeroijaa!
Se sai melkein vietyä murheeni pois,
sen hetkeksikään lakkaamatonta ahkerointia katsellessani.

Sitä katsellessa oli 
pakko hymyillä läpi kyynelten. 



Mutta muuten tulen ikuisesti yhdistämään isänpäivän tuohon
järkyttävään tekstiviestiin...

Koetin sillä kurjan tekstiviestin sisältäneellä kännykällä
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään. 

Päätimme Hanin kanssa lähteä kauppaan ostamaan sille pähkinöitä 
mutta unohdin, ettei ip-sunnuntaina ole kaupat auki.
Sekin vielä.

Ja nyt joku ilkimys on pikkumetsän kimpussa.... =(


Siksi tiistaiaamuna hetken moottorisahamiestä ikkunasta katseltuani
etsin nopeasti hanin tavaroista lippusiimarullan, jonta hän on
varmaan rallikisoja varten joskus hankkinut ja lähdin solmimaan nauhaa puihin,
joita en halunnut kaadettavan,
ja vein samalla lintulaudalle auringonkukkiensiemenien
joukkoon vihdoin maanantaina hankittuja pähkinöitä.

Onneksi oravan talvipesä sijaitsee kuusessa 
joka ON meidän puolellamme, 
mutta eivät tunnu tonttien rajat olevan 
muutenkaan tiedossa 
uudella naapurillamme... =/ 


Jossain vaiheessa 
oranssiasuisia miehiä oli kaksi ja
he osoittelivat turvanauhojani...

Lopun päivää istun olohuoneessa, vatsa solmussa, neulomassa joululahjasukkia ja
kurkin ikkunasta moottorisahan raikuessa tuntikausia, toivoen, että lippusiima suojelee
 edes ne tietyt puut. Sen pienen metsäneläimen pesäpuun, 
sen joka sai pyyhittyä miun kyyneleeni sunnuntaina 
pelkällä olemassaolollaan.

Iltaan mennessä pikkumetsästä 
oli kadonnut puolet. =( 

Eikö metsien reunamilla asujia 
suojaa mikään siltä,
että metsänomistaja saakin yhtäkkiä 
päähänsä kaataa kaiken pois!? 

Pikkumetsä oli ollut yksi syy, 
joka oli vaikuttanut aikoinaan 
pieneltä osaltaan 
tämän talon ostopäätökseen, 
kun luulimme sen olevan tuossa aina... 

Tänään, keskiviikkoaamuna pikkumetsän tuhoaja palasi
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(

Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.

Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama pystyssä oleva puu... =( 
Pikkumetsä on kadonnut.

Voi miten minä sitä pikkumetsää rakastin.




Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle.
Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle kesälinnulle...

Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(

Minkähän linnun pesä 
tämä maahan kaatuneiden puiden 

mukana pudonnut on ollutkaan...? 

Tässä metsuri on osittain meidän
ja osittain VR:n puolella raivaamassa!
Koetin mennä häätämään häntä mutta
hän sattui näkemään minut jo tuolla hetkellä
kun kuvasin häntä kännykällä, ja hän lähtikin... 

Torstaihin 13.11.2014 mennessä
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella... 

Saamme nyt mm nauttia erään autopurkaamo/korjaamon näkymiä 

tahtomattamme vaikkapa terassillamme... =(

Anna 
(kaupunkilaiselle???) 
miehelle tehdas, tontti ja valtaa.
Hän palkkaa avukseen toisen miehen 
ja antaa sille moottorisahan 
jolla tuhoaa kaiken näkösuojan... 

Jotta kaikki kansa näkisi 
sen miehen tehtaan... 


Pikkumetsää ei enää ole.
Siitä on vain rippeet jäljellä...
Olen tästä niin pahoillani... =(
Pikkumetsä oli minulle rakas. 

Enää vintin ikkunasta ei näy metsää,
vaan muutamia puita.

Onneksi taloa lähimmät
säästyivät hiukan kesän paahteen suojina talollemme, ja se
oravanpesäkuusi, joka tosin on meidän puolella
mutta niin oli tontin toisessa päässäkin muutama pajupuska
meidän puolellamme. Rajat häilyvät tietyissä tilanteissa... 

Nyt valitettavasti kuuluu 
liikenteen äänikin sisälle pahemmin.
Nyt tuulee vielä enemmän 
muutenkin tuulisella pihalla.

Ja se metsä,
joka piti olla vasta valmistuneen
terassimme näkösuoja,
on poissa...


Missä punarinta, 
varis ja mustarastaat 
nyt pesivät?  

Jossain muualla... =( 

Edit 5.11.2015:
Rakastan punarintaa mutta ne eivät tulleet tänä kesänä lainkaan koska meillä ei ole enää suojaavaa metsää... Myös nimikkovaris Ville muutti muualle. Mustarastas samoin muutti kauemmaksi. Kaipaan niin mustarastaan ja punarinnan laulua...

Aavemaista

Niin kauhea talo, että se oli melkein romanttinen. 

Sarjassamme tien varrelta bongaamiani juttuja... =) 

Musiikkipläjäys

Musiikkipläjäyksenä mm Negativen biisejä,

ensimmäinen Neumannin esittämänä The Moment of Our Love,

ja Jonnen Aaronin suulla tämä toinen: Still Alive...  

ja Jonnen Yksin ja Taivas itkee hiljaa suomeksi. 

(Viikset ei sovi Jonnelle! =)  ) 

Pilvihahmoja ja erityisherkkyyksiä

`♥•.¸¸.•♥´☆`♥•.¸¸.•♥´

Näetkö sinä hahmoja pilvissä? 

Mitä sinä näet tässä?
Minä näen istuvan tyttölapsen

ja kuvittelen että hän on pilvikylvyssä... =)


Starasta löysin oheisen artikkelin:
16 merkkiä joista tunnistat erityisherkän ihmisen 

Aistitko enemmän ympäristösi asioita kuin muut? Huolehditko helposti siitä, miltä toisista ihmisistä tuntuu? Viihdytkö paremmin hiljaisissa, vähemmän kaaoottisissa ympäristöissä? 

Saatat olla erityisherkkä ihminen. Huffington Post -lehden artikkelissa otetaan esille Elaine N. Aron kirjoittama teos Erityisherkkä ihminen, jossa hän luettelee tällaiselle henkilölle yleisiä piirteitä.

1. Syvät tunteet. Erityisherkkä ihminen prosessoi asiat syvemmältä kuin vähemmät herkät toverinsa.

2. Emotionaalinen reagointi. Tavalliseltakin vaikuttavat tilanteet voivat saada erityisherkät reagoimaan, koska he ovat muita empaattisempia.

3. Herkkyyden pitäminen negatiivisena asiana. Länsimaisessa kulttuurissa herkät päätyvät usein kiusatuiksi, kun taas Aasian kulttuureissa heitä arvostetaan.

4. Yksin kuntoileminen. Erityisherkät välttelevät usein joukkueurheilulajeja, koska he eivät halua toisten tarkkailevan liikkeitään.

5. Päätösten teko vie aikaa. Herkät ihmiset käyvät läpi suuren joukon tiedostettuja ja alitajuisia asioita ennen kuin tekevät päätöksensä.

6. Vääristä päätöksistä hermostuminen. Herkät reagoivat tunteellisesti voimakkaammin, joten pienikin negatiivinen tunne tuntuu heistä paljon isommalta kokemukselta.

7. Mestaruus yksityiskohdissa. Erityisherkkä huomaa ensimmäisenä yksityiskohdat huoneessa, ja hän kiinnittääkin usein huomioita asioihin, joita muut eivät edes huomaa.

8. Kaikki erityisherkät eivät ole introvertteja. 30 prosenttia tähän neurologiseen vähemmistöön kuuluvista on ekstrovertteja, ja he ovat monesti tottuneet yhteisöllisyyteen kasvatuksensa ansiosta.

9. Hyviä tiimityössä. Syvän ajattelukykynsä ja empaattisuutensa takia erityisherkät ovat hyviä tiimin jäseniä. He soveltuvat parhaiten neuvonantajan paikalle, eivät johtotehtäviin.

10. Kokevat helposti ahdistusta ja masennusta. Tämä pitää paikkansa, jos erityisherkän menneisyydessä on paljon negatiivisia kokemuksia.

11. Ärsyttävä ääni ärsyttää erityisherkkiä tuhannesti muita enemmän, koska heidän aistinsa ylikuormittuvat helpommin kuin muiden.

12. Erityisherkkä ei usein siedä väkivaltaelokuvia. Väkivalta voi stimuloida liikaa kyseisiä henkilöitä, joten ne eivät välttämättä ole soveliasta viihdettä varsinkaan ennen nukkumaanmenoa.

13. Erityisherkät itkevät helposti. Heidän ei tule asettaa itseään tilanteisiin, joissa kyyneleitä ja inhimillisyyttä pidetään nolona asiana. Perheenjäsenten ja ystävien on hyvä tukea herkkää ihmistä ilmaisemaan tunteitaan vapaasti.

14. Herkkyys kritiikille. Erityisherkkä reagoi todella voimakkaasti kritiikkiin, minkä vuoksi hän voi pyrkiä välttelemään tilannetta muiden miellyttämisen avulla, tai esimerkiksi kritisoimalla itseään ensin ennen kuin muut ehtivät sanoa poikkipuolista sanaa.

15. Hyvätapaisuus. Erityisherkät osaavat ottaa toiset ihmiset huomioon. He ottavat toiset huomioon hienotunteisilla tavoilla, jotka eivät välttämättä tule vähemmän herkän mieleen.

16. Erityisherkälle ihmiselle avokonttori on helvettiä. Tämä ihmisryhmä tarvitsee yksityisen työtilan, jossa he voivat omassa rauhassaan syventyä työntekoon. 

  Viihdeuutiset 3.3.2014 · Anna Poikkimäki




Tämä introvertti allekirjoittaa kaikki muut kohdat paitsi 9. 
Omat ryhmätyökokemukseni ovat olleet sellaisia, 
että muut joko hälisivät, juoruilivat, lähtivät tupakalle 
tai ne tekivät niitä kaikkia ja mie tein yksin ryhmätyön.

Pihakevätsuunnitelmia osa 1

`♥•.¸¸.•♥´

Siskopienen meille häälahjaksi antamat tuijat 

ovat pihan ensimmäiset 

mutta ei varmasti viimeiset. 

Me jo suunnittelemme
Hanin kanssa ostavamme 

keväällä tällaisia lisää.

Ihania ovat! =)