Kuin monta kimppua pienen pieniä valkoisia ruusuja
on tässä tulilatvassa jonka viime lauantaina piipahti
yksi Murunen avokkinsa kanssa tuomassa minulle.
He toivat myös erään toivelahjahyllykön
joka saa paikkansa sitten tämän meidän viimeisen
remontin jälkeen. :)
Terassikahveillamme oli sinä päivänä
rinsessakakkua.
Sunnuntaina piipahdimme minun Mamani luona.
Äitini rakastaa lukemista, samoin kuin minäkin
ja ainakin yksi lapsistani.
Olen seuranut Teemalta tuota
Ommelten välistä aikaa,
samoin kuin Hani, espanjankieltä
opiskellessaan, ja olen kovin ihastunut
siihen sarjaan.
ensin e-kirjana itselleni, luin ja ihastuin
vieläkin enemmän ja tilasin saman sittemmin
kovakantisena paperiversiona myös Mamalleni.
ovat ihania, varsinkin Mitä jäljelle jää
on piirtynyt sydämellisesti syvälle sieluuni.
Tommi Kinnunen on minulle ihan uusi
tuttavuus. Hänen Neljän tien risteys-esikoisensa
on minulla pokkarina lukemista odottelemassa.
Sitä, ja Lopottia on kovasti kehuttu joten
uskalsin Lopotin Mamalle lahjoittaa.
Tämä kesä on sellaista aikaa ettei malta
oikein edes lukea. Paitsi illalla unilääkkeeksi,
etteivät kaiken maailman muut ajatukset vie unia.
Joskus kyllä kirja itse kiehtoo niin,
että se on luettava yöllä loppuun.
Niin on hiljattain käynyt mm Luptonin
Sisaren kanssa, joka on minulla e-kirjana.
Maman kesäkodin puutarha
oli jo täydessä vihreässä vauhdissaan
matkalla kohti kesää.
Pikkuveli oli ihanasti nostanut lipun
sunnuntaina Mamaa juhlistamaan.
Söimme hirvittävän hyvää lihakeittoa,
joka oli niin vahvaa että siitä
ihan silmät kirkastuivat
ja ryhti oikeni. =)
Kaffeepöydässä oli
vadelmakakkua, nam!
Me palasimme kipin kapin kotiin
odottelemaan tuon oman kinuskikakkumme kanssa
tulisiko meillekin vielä rakkaita ja tuttuja.
Edit: Yäääk! Kinnusen Lopotti olokin ihan ällö kirja!
Mama toi sen takaisin minunkin luettavakseni.
Harvoin kirja on jäänyt kesken mutta tuo kyllä jäi!
Ei kannata luottaa toisten
kirjasuosituksiin!
