Hesan reissu

Missä kivimiesten pohjalaispuserot ovat? 

Niillehän täytyisi neuloa villapaidat, 

pipot ja hanskat!

Piipahdimme viime viikolla Hesassa. 

Jätimme auton Keravalle Hanin entisen 

työpaikan pihaan ja jatkoimme loppumatkan 

junalla. Nyt näin kivimiehetkin. Viimeksi 

tuolla käydessämme ne oli viety huoltoon.

Joo, kovin monesti en ole käynyt maamme 

pääkaupungissa. Käyntikerrat voisi melkein 

mahtua yhden käden sormiin.

Mutta voi herranen aika! 

Olin uutisista kuullutkin että 

Helsingissä on lumikaaos. 

Laiskuudelta tuo meidän mielestämme 

näytti hyvin paljolti!  

Mieletöntä, ettei katuja oltu 

aurattu vaan maassa oli parinkymmenen 

sentin paksuudelta lunta jonka päälle 

oli heitelty suolaa! 

Siinä mössössä oli 

todella ikävää kahlata. 

Onneksi laitoin huonot kengät jalkaani. 

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa 

raitiovaunun kyytiin niin mennen kuin 

tullenkin. Mutta eipä tuo ollut ihmeempi 

kokemus. Mieluummin pettymys. 

Joku oli heittänyt tupakalle 
haisevan ja likaisen ratikan 

lattialle Hesarin. 

Siellä se sulamisvesissä likosi. 

Onpa siitäkin lehdestä tullut pikkuruinen. 

 Melkein kuin mainospostilehtinen... 

Samaa mössöä päätepaikallamme... 

Piipahdimme myös kahvilla 

asiointipaikkamme lähistöllä 

ja näimme ikkunasta kaksi raavasta 

miestä tyttömäiset lumentyöntimet 

käsissään. (Oikeasti, hei, missä lumikolat ?) 

He heittelivät sivuun lunta sataman 

seutuvilla vain polun leveydeltä ja 

heittelivät sitten muun lumen päälle 

hiekkaa tai suolaa tms. 

Kuvittelevatko hesalaiset lumen sulavan 

pois kun sen päälle vaan heittelee suolaa 

tai hiekkaa? Hih hih! 

Mennessämme ratikalla takaisin 
rautatieasemalle 

 kuvailin kännykällä ikkunasta. 

Matkalla havaitsimme kymmeniä veneitä 

 jään saartamina satamassa, 

jotkut jopa merivettä puolillaan. 

Talviko oli veneilijätkin yllättänyt? 

 

 Miksi tuon kirkon nimen ei annettu 

olla Nikolainkirkko? 

Se olisi ollut kaunis nimi.  

- Tai edes Suurkirkko? 

Miten näin valovoimaiselle 

ja kauniille rakennukselle 

on sittemmin 

annettu niin synkkä nimi 

kuin TUOMIOkirkko? 

Mielessäni kutsun sitä 

Nikolainkirkoksi 

aina nähdessäni sen. 

Kirkko on näköjään korjattavana?

Missä ovat kaikki 

pienet lapset, 

jotka voisivat onnellisina 

laskea tästäkin komeasta 
lumikasasta mäkeä? 

Toisaalta, jos lumikasoja ei tarvita 
keskikaupungissa, missä lienevät 
kuorma-autot 

jotka veisivät lunta pois? 

Lämmitettävät kadut olivat sulina 

mutta vetisinä, kuin paikka paikoin 

olisi vielä ollut syksy, tässä 
viimeisessä ratikanikkunakuvassa. 

Sitten jälleen junaan, 

jonka lippuhinnat huimasivat: 

Helsinki - Kerava väli maksoi kahdelta

vanhaa rahaa satasen!  X 2! OMG!

Haimme kotimatkalla

auton Keravalta. 

Hani puhdisti autoa 

ja minä kuvailin lumisadetta. 

Paitsi ettei kännykkä halunnut tallentaa 

talvesta muuta kuin maassa ja puissa olevaa 

lunta eikä lainkaan sadetta.

Se kieltäytyi tosiasioista niin kuin 

eräs kaupunki. Lumi kuuluu talveen. 

Tiet alkoivat muuttua heti paremmiksi 

kotiinpäin mennessä. 

Vaikka sataisi taivaan täydeltä, 

muualla maassa auroja 
kulkee vähän väliä 

pitämässä tiet ajokunnossa, 

 kävelytiet siisteinä kävellä 

ja pyörällä polkea. 

PS: 
Hani laittoi uudet mustat 
nahkaiset talvikenkänsä 
sille reissulle ja se suolamössö 
teki kengistä kauhean näköiset...  
Kiitos vaan hesalaiset... =( 

PS 2: 

Mitä ihmeen Guggenheim -museota

hesalaiset muka voisivat rakentaa kun 

heillä ei ole varaa edes aurata lunta

pois kaduilta! =D 

Tehkööt siihen merenrantaan 

vaikka yleisen saunan.  

Suomi on 

saunamaa. 

PS 3: 

Facebookissa hesalaiset tuttavani 
kertoivat että 
pikku pääkaupungissamme
 ovat oikein tarkoituksella 
myyneet pois aurauskalustoaan!!! 
Siksi sieltä puuttuu niitä.
Olivat kai uskoneet ns kasvihuoneilmiön 
vieneen heiltä jo lumitalvet pois... 
Kun oli ollut muutama niin 
vähäluminen talvi... 

Haha. 
Myykää nyt ihmeessä niitä 
auroja noille raukoille takaisin! 
Ja kuorma-autoja. 
- Tai edes lumikolia ja lapioita. 
Ja ottakaa ne suolaämpärit niiltä pois...

Onpa ihanaa asua 

kehä kolmosen 
ulkopuolella! 

Lisää lunta

•♥•.•♥•.•♥•

Viime talvesta poiketen tänä talvena on 

satanut kovasti lunta ja vielä lisää lunta. Pihamaamme oli yhteen 
väliin todella kaunis ja talvisen runsasluminen. Omasta mielestäni

punainen talomme ja samoin punainen piharakennus sopivat 

jotenkin suloisesti yhteen juurikin valkoisen lumen kanssa.
-Mutta tämä on tietenkin erittäin puolueellinen mielipide. =) 

Luoman puutuotteen aitta 

on piharakennuksenamme. 

•♥•.•♥•.•♥•

Linnunpöntöissä käy jo kuhinaa, kun tiaiset 

käyvät tutkimassa pönttöjä kevät mielessään.

Minusta tuntuu, että ne myös nukkuvat kaikissa 

mahdollisissa linnunpöntöissä öisin.

Pitänee siis tehdä lintujen - ja meidänkin  -
iloksi äkkiä lisää linnunpönttöjä.  =D

Lumisade on kaunista... 

Mutta aiheuttaa lisätöitä. =)

I love my home. 

•♥•.•♥•.•♥•

Toivottavasti kaikki pienenkin kasvihuoneen 

omistajat ovat muistaneet poistaa katoilta 

lumet pois painamasta rakenteita... 

Meidän viherhuone kerää tässä jo 

uutta lumikuormaa katolleen.
Toisaalta nyt on suojasää ja
mahdolliset lumikuormat ovat
kaikkien katoilla madaltuneet. 

Tietyssä valaistuksessa 

pihamaa oli kuin sadusta. 

Talviaamutkin
voivat olla kauniita... 

Kuvasta ei erota, mutta tuolla yläoksilla istui odottelemassa muutama 

sini- ja talitiainen, että sain puhdistettua kookkaan ruokintapöntön
runsaasta lumesta ja kaadettua siihen ämpärillisen auringonkukan siemeniä.

Syreeni on suloinen 

sekä talvella että kesällä.

Tätä vanhaa syreenipensasta hiukan
leikattiin viime kesänä.
Saapa nähdä mitä se tykkäsi
nuorennusleikkauksestaan... 

Eivät lyhdyt kuulu vain jouluun 

vaan niillä on ihana valaista pihamaata 

aina kun on pimeätä tai harmaata. 

Jo kolmekin havupuuta muodostaa 

minimetsän, varsinkin lumikuorman kanssa.

•♥•.•♥•.•♥•

Kun kylmyys hyytää vielä nurkkia

Vaikka onkin vielä ihan selkeä talvi, jäät alkavat olla osittain heikot ja siitä seikasta muistuttaa meitä yksi jos toinekin taho. Älä mene heikoille jäille...

Heikkoihin jäihin putoamiselta välttyy näin:

•       Tarkista jäätilanne esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen tai Ympäristöhallinnon nettisivuilta.
•       Varmin tapa varmistua jään paksuudesta, on mitata se itse kairaamalla jäähän reikä sellaisesta kohdasta vesistöä, jossa ei ole virtauksia.
•       Vältä jäällä liikkuessa rantoja, virtauskohtia ja siltojen alta kulkemista.

– Jäälle ei kannata lähteä liikkumaan itsekseen. Kaveri tuo lisäturvaa, sillä yhdessä jäällä liikkuessa joku on auttamassa toista pois kylmästä vedestä. Avun saapuminen avannon reunalle toiselta puolelta järveä tai satojen metrien päästä vie kallisarvoista aikaa, Ifin henkilövakuutusten johtaja Riitta-Liisa Salonen kertoo.

– Kännykkä kannattaa sujauttaa jäälle lähtiessä vedenkestävään suojapussiin, jotta kännykkä toimii, vaikka se olisi käväissyt vedessä. Kastuneella puhelimella kun on mahdotonta soittaa hätäkeskuksesta apua, Salonen jatkaa.

Mitä, jos kuitenkin putoaa heikkoihin jäihin?

•       Pidä aina jäällä liikkuessa mukana jäänaskalit, jotka roikkuvat oikeaoppisesti kaulassa. Jäihin pudotessa harmittaa vietävästi, jos naskalit ovat taskussa vetoketjun takana. Naskaleissa on usein myös pilli, johon puhaltamalla voi herättää toisten jäällä liikkujien huomion.
•       Mukana on hyvä olla naskalien lisäksi myös jotain kättä pidempää, jolla voi auttaa jäihin pudonnutta pois vedestä.
•       Kaverin kanssa ei kannata kulkea jäällä liian lähekkäin, koska saatatte jään pettäessä olla nopeasti kummatkin samassa avannossa. Jos kaveri putoaa jäihin, älä ryntää liian lähelle avantoa.
•       Jos putoat jäihin itse, eikä kaveria ole lähellä, huuda apua heti äläkä vasta ensimmäisen avannosta poispääsy-yrityksen jälkeen. Vaikka pääsisitkin nopeasti omin avuin pois vedestä, vaatteesi ovat märät ja kehostasi karkaa lämpöä, kunnes olet saanut märät vaatteet pois päältä. Toisen henkilön apu ja tuki ovat varmasti pelästymisen jälkeen tarpeen. 

Lumipäiviä

Maanantaina Lumi vietti nimipäiväänsä ja lunta tupruttikin todella runsaasti. 

Sitä oli satanut jo ennen kuutta niin paljon, että jouduimme aamuvarhain lumitöihin, 

jotta automies pääsisi pihasta ajotielle sen valkoisen korkean vallin toiselle puolelle.

Muutamaa tuntia myöhemmin olin uudemman kerran pihaa
kolaamassa lumesta tyhjemmäksi ja jälleen siellä tien vieressäkin,
kun piti ajatella postiljooniakin, jotta hän pääsisi postilaatikollemme.

Meilläpäin postiautoissa on oikeanpuoleinen ohjaus,
ja auton pitää päästä laatikon viereen,
jotta postiljooni ylettyy laatikon kanteen.

Muutamaa tuntia myöhemmin oli lähetti tuomassa Hanille pakettia,
joten ei kun haalarit takaisin päälle ja pihalle lumikolan kimppuun,
ja jälleen sen auran jälleen heittämän vallin pariin.

Lintulaudat pitää puhdistaa aina lumisateen jälkeen,
että lintuset löytävät jälleen ruokaa.

Myös polku pitää tallata uudelleen kasvihuoneelle ja takaisin,
jotta villikissa pääsee kasvariin jänisten heinäpaalien suojaan,
jos tahtoo.
 
Heinäpaaleja asetellaan pystyyn pitkin pihaa,
nojailemaan mm puunrunkoihin, näkyville paikoille, 
jotta jänikset jättäisivät hedelmäpuu-babyt rauhaan. 

Toistaiseksi heinäruokinta on auttanutki, 

eikä pihasta tänä talvena ole syöty jänisten toimesta
kuin gojimarjapensas, mutta sen oksat olisivat joka tapauksessa
paleltuneet. Niin sille on muinakin talvina käynyt.

Goji on liian eksoottinen lajike kasvuvyöhyke kolmoselle. 
Kyllä se jälleen versoo uudet varret, mutta jäänee pelkäksi
kukkapenkkiä hieman suojaavaksi viherkasviksi.
Olkoon siis sellainen ihan suosiolla. 

Toki nuoret hedelmäpuut on verkotettu sekä myyrien
että jänisten varalta, mutta joitakin pensaita jää pakosti
aina myös verkottamatta. Siksi heinäpaalit, ettei pupuille tule
mieleen syödä niitä pensaita. =) 

Illalla piti vielä kertaalleen käydä kolaamassa
 se ihme valkoinen valli, joka ilmestyy pyytämättä
pihatien päähän portille vähän väliä.



Ja aivan samoin on kyllä kulunut tämä
tiistaipäiväkin. 

Välillä on ollut ihan pakko ihailla
tätä talven ihmemaata.
Ei se lumi mihinkään vähään aikaan katoa.

Tänään sama lumikolashow jatkui ennen aamukuutta...