Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mätäkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mätäkuu. Näytä kaikki tekstit

22.7.2026

Riippumattoja siellä täällä

 

 

 


 

 

 Voi kun olisikin! Tänään vietetään riippumatto- tai riippukeinupäivää.

 Meidän mökkiriippumatollamme alkaa olla jo ikää ja se on haalistunut auringossa ja sateessa, saaren säiden rajussakin vaihtelussa. Talveksi laitamme sen varastoon tai vintille talteen mutta kesän se saa olla pihalla. Minä itse olen lojunut siinä todella harvoin. Mun polveni ovat todella kipeät jos ihan vaan hetken makoilen riippukeinussa. Mun yliliikkuvat niveleni kääntyvät väärällä tavalla ja kostavat minulle vähintään kolmen päivän ja yön kipuiluna moisen erheen. Riippukeinu ei siis ole mun juttuni, vaikka niin vuosia luulin, kun sellaisesta haaveilin... Kolmesti olen kokeillut. Ei onnistu. Mutta Hani tykkää oleilla siinä. 


 Nykyään tämä paikka ei ole enää ihan pelkkä työleiri, vaan täällä voi jo ihan vaan oleskellakin. Tähän asti minua on aina harmittanut, kun joku on toivottanut "mukavaa mökkeilyä"! Miettinyt, että tietäisitpä miten me rehkitään täällä... Pelkkä puuceen tyhjennys kerran, kaksi viikossa veisi joltain jo tuon "mökkifiiliksen".

Milloin ollaan raivattu koko kesä pois metsää ja tehty hulluna klapeja. Milloin raivattu pois pihan kantoja, täytetty ostomullalla kuoppia ja tasailtu hiki päässä entiseen metsäpohjaan nurmikkoa, jota on nyt niin paljon, että minulla menee sen ajamiseen kolmatta tuntia ja Hanilla korkeintaan kaksi. (Nykyään tämä pihatyö nakittuukin yleensä Hanille ja ne muut minulle.) Toinen joutuu akkutrimmerillä siistimään pihan istutusten reunoja saman ajan ja samalla taistellaan siinä vihaisia paarmoja vastaan. 

Ihmettelenkin tätä paikallisten tyyliä ajella pihanurmikkoa uikkarit päällä. Mitä ihmeen ötökkämyrkkyä heillä oikein on ihollaan? Vai onko heillä jokin ihme veriryhmä joka ei kelpaa ötököille? Meidän pitää pukea vaatetta päälle ja suihkutella niihin vaatteisiin myrkkyä (tietenkin vaatteisiin, eikä koskaan iholle) näitä verenimijöitä vastaan ja silti ne purevat ja pistävät meitä raivoissaan! Usein tuntuu että juuri se leikkuri tai trimmeri oikein villitsee verenimijät iholle! Ja ne puremat sattuvat! Ne vievät mennessään ison palan ihoa! Joskus joutuu itku kurkussa pakenemaan sisätiloihin, kun paarmalauma oikein hyökkää kimppuun! Ja kyllä, tiedetään: "Paarmat pitää loitolla parhaiten suosimalla vaaleita ja peittäviä vaatteita sekä käyttämällä DEET-pohjaista hyttyskarkotetta. Tehokkaita ja testattuja niksejä ovat myös tekosudenkorennon kiinnittäminen päähineeseen 😁tai mustan, liimapintaisen ämpärin (meillä se on iso saavi!) ripustaminen pihapiiriin..." Eivät ole auttaneet...  Ja iltaisin pitää tehdä sitten puolestaan punkkitsekkaus. Tänä kesänäkin on ollut jo useita punkkeja kiinni ihossa. Molemmilla. Ei onneksi borrelioosia. Vielä. Tänä kesänä... (Koputtaa puuta...) Minun veriryhmäni on O + eli juuri se ötökkämagneetti. Hyttyset, paarmat, mäkärät ja punkit ovat aina eniten minun kimpussani. 

Milloin ollaan tehty jättikasvihuonetta ja alettu istuttamaan pihaan kasveja. Milloin on tehty pihaan vaja, milloin varasto, se eka puuvaja, ja milloin mitäkin. Tänä kesänäkin on jo mm vaihdettu mansikkamaan paikkaa sille viime kesänä jättikoivujen kannoista raivatulle alueelle ja samalla laajennettu mansikkamaa komean kokoiseksi. 

 Koko pyöröhirsimökkikin on nyt tänä kesänä kolmeen kertaan käsitelty puuöljyllä ulkoapäin. Minä käsittelin sivuseinät ja räystäiden alusia niin korkealta kuin pystyin ja vähän myös A-tikkaiden avulla, Hanin rakentaessa kaksikerroksista mökkiä varten ihan itse maalaustelineet puumateriaaleista päätyseinille. Hän hoiti ne kiipeiltävät seinät. Seinien käsittelyn jälkeen vankat telineet purettiin pois ja nekin laudat ja lankut käsitellään puuöljyllä ja niistä rakennetaan vielä tänä kesänä suurempi puukatos pihan klapeille. Pieni katos meillä jo olikin, mutta klapejahan riittää. Toivon vaan etteivät ne ole menneet huonoksi kun niillä on ollut vaan pressuja suojinaan...

Mutta nyt siis alkaa ihan oikeasti vähentyä työleiripakkotahti tällä tontilla. Onhan tämä jo seitsemäs kesä...

Tontista on käytössä nyt yli puolet. Osa on vielä erämaata. Ainakin siihen asti on rauhaisaa, kunnes Hani alkaa poistaa lopputontilta vanhoja puita. Toivottavasti ei tarvita kolmatta puuvajaa. 

 

Ja vielä on pystyssä niin rotevia puita, että niihin voisi suoraan ripustaa riippumattonsa... 

 

Olenkin osallistunut kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin, joissa on ollut riippumatto palkintona, josko Hani saisi päivitetymmän olopaikan. Ja sehän olisi hauskaa, jos niitä riippakeinuja olisi monessa paikassa, niin hän voisi valita, haluaako oleskella varjossa vai auringonpaahteessa. 

- Tai nuoriso, jos he jossain vaiheessa saapuisivat tänne meidän luoksemme. 

 

Riippumatoista olen kirjoitellut aiemminkin mm tuolla...  

 

 

 

PS:  

 Tänään alkaa mätäkuu, se loppukesän kuumin ja kostein ajanjakso, jolloin ruuat pilaantuvat helposti ja kaikenlaiset haavat herkästi tulehtuvat. Jopa ötökänpurematkin voivat nyt tavallista pahemmin tulehtua. Mätäkuu päättyy 23.8.2026 

"Mätäkuun ajankohta oli merkittynä satojen vuosien ajan suomalaisiin kalentereihin, mutta Helsingin yliopisto poisti sen almanakastaan vuonna 1996." /Wikipedia 

- Miksi poisti? 

 

18.7.2022

Nimipäivät

 

 

 


 

 

Nimipäiviä vietetään enää harvoin. 

Kun olin lapsi, meille piipahti vieraita aina kun oli 

jonkun perheenjäsenen nimipäivä. 

Ja meiltä piipahdettiin muiden nimipäivillä. 

Jossain vaiheessa se sitten loppui... 

 

Aika aikaansa kutakin

 


Nimipäivän vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäiviensä mukaan, ja nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulla. Nimipäivät olivat tärkeitä vuodenkulun merkkipäiviä; niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus ja niin edelleen. Reformaatio karsi luterilaisesta kirkosta suuren osan katolisista perinteistä, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.

Erioikeus almanakan julkaisemiseen oli yliopistolla, jonka kansanalmanakka ilmestyi suomenkielisenä vuodesta 1705. 1800-luvulle tultaessa nimipäiväkalenteria alettiin täydentää myös ei-kristillisperäisillä nimillä.

Suomenkielisen väestön etunimistö suomalaistui kansallisuus- ja suomalaisuusaatteen myötä melko perinpohjaisesti vuosien 1880–1930 aikana. Omakieliset tai suomalaistetut etunimet tulivat esille etenkin Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882. Suurimmat muutokset yliopiston nimipäiväkalenteriin tehtiin vuosina 1890, 1908, 1929 ja 1950. 
 
Vuonna 1929 tehtiin erityisen suuria muutoksia, jotka muuttivat selvästi suomalaisen ja suomenruotsalaisen kalenterin nimipäiviä. Tuolloin aikaisemmin yhteissuomalainen nimipäiväkalenteri eriytettiin suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen versioon. Suomalaisesta nimipäiväkalenterista poistettiin varsin suuri joukko ruotsinkielisiksi katsottuja nimiä, mutta ne jäivät yleisesti suomenruotsalaiseen nimipäiväkalenteriin. Poistettujen nimien tilalle otettiin vielä suurempi määrä uusia ja varsinkin omakielisiksi katsottuja nimiä. Tällöin almanakkaan otettiin joukko sellaisiakin muinaissuomalaisia nimiä, jotka eivät olleet tulleet uudestaan käyttöön, mutta jotka tällä tavoin pyrittiin elvyttämään.

Nimipäiväkalenteriin lisätään nimiä nykyisin yleisyysperiaatteen mukaan. Aikaisemmin nimellä täytyi olla tuhatkunta kantajaa, vuodesta 2010 alkaen noin viisisataa. Nimipäiväkalenteriin otetaan uusia nimiä nykyisin viiden vuoden välein, seuraavan kerran vuonna 2025.

Jos henkilön nimeä ei ole nimipäiväkalenterissa, juhlapäivä voidaan kiinnittää itse sopivaan ajankohtaan tai nimipäiväjuhlat voi järjestää toisen tai kolmannen etunimen päivänä. Myös suomalaiset etunimet -sivusto koostaa omaa nimipäiväluetteloa nimistä, joita ei edellä mainituista luetteloista löydy. 

Yliopistolla on tekijänoikeus omaan nimipäiväluetteloonsa, eikä kilpailevia nimipäiväluetteloita ole toistaiseksi tullut. On julkaistu myös kalentereita, joissa on lueteltu yleisimpiä lemmikkieläinten nimiä. 
 
Nimipäiväsankari saa usein ottaa vastaan onnitteluja nimipäivän johdosta. 1950-luvun Emännän tietokirjassa kehotetaan nimipäivän viettäjää varustautumaan vastaanottamaan onnittelijoita esimerkiksi kahvitarjoilulla. Työpaikoilla tällainen käytäntö elää vahvasti esimerkiksi Ranskassa ja Puolassa. 
Suomessa lapset saavat usein nimipäivänään pieniä lahjoja. Suomen lisäksi samaan tapaan nimipäivää on vietetty viime aikoina vain Ruotsissa, joskin Norjassa on perinteen palaaminen kasvussa. /Wikipedia

 



Mitenkähän tämän seuraavan viikon
nimipäiväsankarittaret? 

- Saavatkohan he onnitteluja, kakkua,
kukkia ja lahjuksia? =)


Naistenviikosta olen kirjoittanut aiemminkin


 

Mätäkuukin ehtii alkaa  

naistenviikon lopulla, eli 23.7. 2022