Poisnukkuneiden muistelua & sadonkorjuujuhlaa

 

 

Tästä se nyt alkaa, loppusyksyn ja alkutalven värikäs ja hivenen makaaberi juhlakausi. 

Ensiksi 27.10. on mustan kissan päivä, #BlackCatDay.  

Saman päivän yönä siirrytään  normaaliin kellonaikaan. 

29.10. juhlitaan mm erakoita,

#HermitDay

 

31.10. on Halloween, jota perinteisesti, You know, koristavat pääkallot, lepakot, noidat, luurangot ja siivittävät kaikenlaiset leikisti kauhistuttavat leivonnaiset.

Jossainpäin kuljetaan silloin ovelta ovelle kerjäten makeisia. Jos kysyjät eivät saa karkkia, saatetaan ovesi takana tehdä kepposia...

Varaudu siis mahtavilla karkkivarastoilla! 

 

 #Halloween

 

Kaikkien pyhien päivä on 1.11. 

 #AllSaintsDay
#AllHollowsDay

 

 

 

Kuolleiden päivän juhla,
Dia de los muertos on 2.11.

 #DayoftheDead

 

Suomessa on perinteisesti viety Pyhäinpäivänä tai sen aattona haudoille palamaan kynttilöitä. Ne ovatkin yksiä niistä harvoista öistä vuodessa, kun hautausmaat loistavat kauniina ja lohdullisina kynttilämerinä. 

 

Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras

 

"Kansanuskomustemme yhteydessä martaat ovat kuolleiden sieluja, kuoleman ennusmerkkejä, sekä Manalan väkeä. Marrasten mukaan nimetyn kuun kuluessa päivänvalo vähenee, osa luonnosta tekee kuolemaa, ja eläväiset valmistautuvat pitkään talveen. 

 Elävien ja kuolleiden väliset erot ja yhteydet korostuivat kekrinä monin eri tavoin.

Kekrijuhlissa suvun ja heimon vainajat kutsuttiin pitoihin ja saunaan kylpemään ja heille vietiin uhriantimia. 

Toisaalta kalma, eli kuolemaan liittyvä väki ja sairaudet pyrittiin pitämään  loitolla kekritulien avulla."/Karhun kansa

Kekriä vietettiin sadonkorjuuaikaan syyskuun lopusta pyhäinpäivään. Kekrijuhlissa ruoka ei saanut loppua pöydästä, ettei seuraavan vuoden sato- ja karjaonni vaarantuisi.

Palvelusväellä oli kekrinä lomaa ja silloin tehtiin päätös, jäädäänkö samaan taloon töihin seuraavaksi vuodeksi vai otetaanko pesti toisesta talosta.

Joillakin paikoin poltettiin ja yhä poltetaan kekritulia tai rakennetaan olkipukki, joka poltetaan juhlan päätteeksi.

Kekrin viettoon on kuulunut lisäksi ilonpitoa, leikkejä ja tanssia.

"Naamioituminen, keinuminen sekä piiri- ja hippaleikit kuuluivat keskeisesti kekrin viettoon.   Nuoret leikittelivät myös pukeutumalla kekripukiksi ja kekrittäriksi, jotka kiersivät aamusta alkaen talosta taloon kestitsemistä pyytäen."/STT info 

 

Kekriin sopivia leikkejä löytyy MLL:n Leikkipankista  www.leikkipankki.fi 

 

 

 

 

 

Kekriä juhliessa oli tapana tehdä lyhty nauriista. Naurislyhty antoi kuitenkin valoa kitsaasti. Siksi sitä kutsuttiin osuvasti kitupiikiksi./Wikipedia

Tähän aikaan vuodesta vanha kansa sanoisi, että pitää laittaa nauriit kuoppaan ja akat tupaan. Kuoppa tarkoittanee maakellaria ja tietenkään naisväen ei enää tarvinnut puuhailla pihamaalla vaan he saivat siirtyä talvisiin käsitöihin sisälle...

Naurista vähän suurempi juures olisi lanttu. Koverra siitä lanttulyhty

/Martat 

 

 

 

 

- Tuliaisiksi voi viedä syksyistä marja- tai omenapiirakkaa. 

 

 Kekriperinteen elvyttämiseksi päiväkodeissa ja kouluissa voi leipoa esimerkiksi kasvissämpylöitä. 

 

Päiväkotilapset voivat värittää kekripukin kuvia, sanoo järjestöpäällikkö Helena Velin MKN Keskuksesta.

- Haluamme huomioida sellaisia ryhmiä, jotka eivät itse pääse tapahtumiin. Kannustamme järjestämään esimerkiksi vanhusten palvelutaloihin pieniä ohjelmallisia kekrituokioita

- Erityisesti suosittelemme nauttimaan suomalaista ruokaa. Erilaisissa tilaisuuksissa on hyvä nostaa esille myös ruoan tuottajia ja tekijöitä koko ruokaketjusta ja antaa heille arvostusta työstään”, Velin jatkaa. 

 Kekrijuhlaan sopii esimerkiksi rukiinen uutispuuro marjojen tai voisilmän ja maidon kera. Syksyisessä säässä maistuu myös höyryävä keitto leivän kanssa. Keitto- tai puurotarjoilu sopii varsinkin silloin, kun kekriä vietetään perhepiirissä kesämökkiä talvikuntoon laitettaessa.

Kekri on mainio aihe myös maaseudun matkailu- ja ruokapalveluyrityksien palvelutarjontaan pimeän syksyn aikaan./Maa- ja kotitalousnaiset 

 

 

"Sadonkorjuujuhlaan liittyvistä piirteistään huolimatta kekri on ennen kaikkea esivanhempien juhla. Silloin osoitetaan kunnioitusta oman suvun menneille sukupolville, jotta ne olisivat eläville ja elävien toimille tulevan vuoden kuluessa suopeita."/Karhun kansa 

 

Kekrin vietto/ Elävä perintö

Kekri / Taivaannaula  

Kekri.fi/Kekriruoka 

Martat/ Sadonkorjuujuhla 

Martat / Kurpitsasosekeitto 

 Kekri / Nordvibe

 

 

 

 #Kekri

 

 

 

 

 

 

Voisimmeko yhdistellä näistä kaikista juhlista kompromissina itsellemme mieluisia juttuja, hyvästellessämme kesää, toivottaessamme talvikausi tervetulleeksi, nauttiessamme sadonkorjuutuotteita ja muistellessamme poisnukkuneita... 

 ♡

 

 

 

 

 

 

PS: 

Lintujen ruokinnankin voi jo aloittaa. Niillä ON nälkä... 

Mutta muista, jos nyt aloitat, et voi lopettaa, ennen kuin keväällä. 

#FeedtheBirdsDay

 

 

 

 

Ruokaisaa kekriä!

 

 

"Kekrin vietolle ei ole ollut tiettyä päivää, 

vaan sitä on vietetty mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän 

välisenä aikana syksyllä, miten missäkin talossa 

saatiin sadonkorjuu valmiiksi.

Kekrinä ruokaa piti tarjota kaikille syöjille,

tutuille ja tuntemattomille.
Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea.
Ruokaa piti syödä yhdeksän kertaa,
eikä sitä saanut välillä korjata pois pöydiltä.

Juhlapöydistä löytyi mm. lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta.

Kekrinä syötiin monia hyviä ruokia, kuten kotitekoisia makkaroita, juureksia, puuroja ja tuoretta leipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa sekä talkkunaa.

Lammaspaisti oli tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat, joilla oli oma erityinen roolinsa kekrin vietossa. 

 Myöhemmin illalla tehtiin paistos
perunoista, lihasta ja makkarasta.

 

 

Päivän mittaan maisteltiin viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Isännän piti humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimitti talon kylvöt, ei saanut olla päissään, muuten sato menisi pilalle. 

 

Kekrin toinen päivä

Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja. Kekripukki oli sarvekas, pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla tai paperilla.
Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä. Koska kenellekään ei saanut kekrinä jäädä nälkä, kestittiin heitä taloissa yleensä hyvin. Jos ei talo meinannut tarjota herkkuja, saattoivat vieraat uhata esimerkiksi uunin rikkomisella.

Esi-isät

Ennen uskottiin, että kekrinä suvun vainajat
tulevat katsomaan,
onko paikat pidetty kunnossa.
Esi-isien uskottiin suojelevan maitaan,
jos heidät pidettiin tyytyväisinä.
Siksi kekrinä esi-isillekin katettiin ruuat pöytään
ja heille lämmitettiin sauna."

//MyHeritage

Kekripukin kuva: Warkaudenlehti 

 

 

Nykyään kekriperinteet
on sijoitettu muihin juhliin 

 

 

Kekri: Kuolleet esivanhemmat tulevat katsomaan, ovatko nuoremmat sukupolvet pitäneet paikat kunnossa. Heille katetaan ruokaa pöytään ja lämmitetään sauna.

Pyhäinpäivä: Edesmenneitä läheisiä muistetaan viemällä heidän haudalleen kynttilöitä.

Kekri: Jokaisen pitää syödä ja juoda enemmän kuin jaksaa. Jos joku jättää vatsaan yhtään tyhjää tilaa, hän vaarantaa seuraavan vuoden sadon. Erityinen juhlaruoka on kekriporsas.
Joulu: Sama.

Kekri: Perinteisiä koristeita ovat olkipukit ja himmelit, jotka symboloivat hedelmällisyyttä.
Joulu: Sama, vaikka koristeiden symbolinen merkitys on unohtunut.

Kekri: Juhlaan liittyy hiljainen aika, niin sanottu kekrirauha.
Joulu: Sama.

Kekri: Nuoret miehet pukeutuivat kekripukeiksi vetämällä päälle turkin ja kasvoille naamarin. He kiertävät taloissa tivaamassa, onko sato korjattu ajallaan.
Joulu: Muuten aika sama, mutta pukki kysyy: “Onko täällä kilttejä lapsia?”

Kekri: Nuoret naiset pukeutuvat päästä varpaisiin valkoisiin ja peittävät kasvot valkoisella harsolla. He kiertävät talosta taloon yhdessä kekripukkien kanssa ja pyytävät herkkuja. Jos niitä ei heru, he uhkaavat rikkoa talosta uunin.
Halloween: Aika sama, paitsi että kummituksiksi pukeutuneiden lasten vuorosanat kuuluvat: “Karkki vai kepponen?”

Kekri: Vanha vuosi päättyy sadonkorjuuseen ja uusi vuosi alkaa kekristä. Vuoden vaihtuessa tehdään taikoja ja ennustetaan tulevaa esimerkiksi valamalla lyijyä.
Uudenvuodenaatto: Sama. Tosin nykyisin valetaan tinaa.

Kekri: Kekrinä kuljeskelevien vainajien joukossa saattoi olla pahantahtoisiakin henkiä. Heidän karkottamisekseen oli viisasta polttaa tulia. Myös kekripukki poltetaan.
Pääsiäinen/juhannus: Kokkoja poltetaan. Pääsiäisen alla liikkuvat pienet trullit ja noidat.  //Talonpoikaiskulttuurisäätiö

 PS: 

Nämä pienet olkipukit muistuttavat meitä Kekristä.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö on pyrkinyt vakiinnuttamaan kekrin uudestaan suomalaiseen juhlaperinteeseen. Vuodesta 2009 saakka toiminut Kekristä kansanjuhla -hanke edistää omista perinteistämme nousevaa syysjuhlaa, jonka keskiössä on lähiruoka, yhteisöllisyys ja mystiikka. 

Vinkki: 

Jos et vietä Kekriä, voit valmistaa tällaista juhlallisempaa ruokaa pyhäinpäiväksi.