Translate
21.3.2006
Tahdon
"Tahdon, että tiedät, että olet minulle tärkeä.
Tahdon, ettet lähde luotani pois mitään sanomatta.
Tahdon, että annat anteeksi ilkeät sanani ja muut vikani.
Tahdon, että voimme pitää hauskaa keskenämme ja nauraa.
Tahdon kiittää kaikesta mitä olet tehnyt vuokseni.
Tahdon olla iloinen siitä, että olet ystäväni.
Tahdon, että vielä monen vuoden päästä olemme ystävät.
Tahdon hymyillä sinulle tänään, huomenna ja aina.
Tahdon, että vietät mukavan elämän.
Tahdon, että löydät onnen elämääsi.
Tahdon, ettei kukaan särje sydäntäsi.
Tahdon, että löydät rakkauden.
Tahdon, että olet onnellinen.
Tahdon, että elät pitkään.
Tahdon sinulle pelkkää hyvää."
Saatu sähköpostina...
19.3.2006
Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan
"Tytöistä kasvatetaan naisia ja pojista miehiä monin tavoin syntymähetkestä lähtien. Vanhempien, päiväkotihenkilökunnan ja opettajien käytös, lelut, leikit, kirjat, vaatteet – kaikki muokataan tietoisesti tai tiedostamatta sellaisiksi, että tytöistä tulee passiivisia, kilttejä ja avuliaita ja pojista aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia.
Siitä pitäen kasvatus ja arvot leimaavat ihmisiä koulussa, elämässä ja erityisesti työelämässä, jossa naisen on miestä vaikeampi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Naisella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet menestyä, kun hän oppii olemaan naisellisella tavalla luja ja kääntää vallitsevat miehiset toimintamallit naisten ehtoihin sopiviksi."
Lainaus: Akateeminen kirjakauppa
Varmasti mainio opus! =)
Pitänee lukaista pikimmiten! =D
PS:
Ne tuntemanne yh:tkin voivat tarvita naisellista apua, seuraa ja neuvoja, olkapäätä ja juttukaveria...
Naisystävät ovat naisille tärkeitä!
Edit 4.8.2022:
En tiedä miksi tämä nousi yhtäkkiä taas suosikkijuttujen joukkoon blogini eniten luettujen joukossa.
Näin se maailma muuttuu Esko-Eevaseni, että vuonna 2006 oli luonnollista poikien olla perinteisesti poikia ja tyttöjen tyttöjä ja nykyään on melkein kirous todeta niin... =)
Nyt pitää olla niin neutraalia näiden tyttö- ja poikaoletettujen kasvatuksen, lelujen, vaatteiden, värien, puheiden, ja jopa lasten nimien kanssa... =D
Kirjan kuva sivulta: https://memorator.fi/Marklund-Liza-Snickare-Lotta-Helvetissae-on-erityinen-paikka-naisille-jotka-eivaet-auta-toisiaan
Kirjan kuva sivulta: https://memorator.fi/Marklund-Liza-Snickare-Lotta-Helvetissae-on-erityinen-paikka-naisille-jotka-eivaet-auta-toisiaan
Suomentanut Sanna Manninen / Noin 160 sivua.
2.3.2006
Miksei kierrätetä?
Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin, kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle...
Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...
Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.
-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...
Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...
-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto... Paljon hienommat kuin kierrätyskeskuksesta tulleet sohvat. =)))
Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...
Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...
Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...
Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.
-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...
Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...
-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto... Paljon hienommat kuin kierrätyskeskuksesta tulleet sohvat. =)))
Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...
Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)