Langinkoski

Kävimme toissa viikolla retkellä 

tällaisessa miljöössä, jossa aika on

 pysähtynyt ja voit aistia menneiden 

aikojen tuoksuja ja tunnelmaa.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja 

on onneksi olemassa yhä, nyt museona. 

Joskus siellä on asusteltu, saunottu, 

kalasteltu ja vietetty aikaa kauniin 

luonnon keskellä, Langinkosken 
äärellä. 

Saunamökki?

Hani meni lähempää kuvaamaan 
Langinkosken kohinaa... 

Tsasouna joka on suomennettu 

kappeliksi, on pihapiirin vanhimpia 

rakennuksia. Onneksi sitä on huollettu 

vuosien varrella... 

Ilman työtä se ei olisi enää tässä. 

Kalastusmajan lähellä on 1800-luvun alussa rakennettu pieni ortodoksinen kappeli. Kappelin rakensivat Valamon luostarin munkit, jotka olivat vuonna 1797 saaneet koskeen kalastusoikeuden. Kotkan ortodoksinen seurakunta on pitänyt siellä kesäjumalanpalveluksia 1970-luvulta alkaen. 

-WP- 

Tsasounalta johtaa silta joen rannalle 

ja metsään...

Metsät olivat vielä vihreitä ja 

vehmaita Kotkassa. Meillä 

sisämaassa on jo maailma syksyisempi. 

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti julistettiin puistometsäksi vuonna 1938 ja suojeltiin asetuksella vuonna 1960. Luonnonsuojelualueen eteläosassa sijaitsee 1,6 hehtaarin kokoinen puulajipuisto, joka perustettiin vuonna 1959. Alueen kallioperä on tummaa viborgiittia, joka on rapakivigraniitin muunnos. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuun ottamatta alue on melko karu ja kivinen. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa. -WP-

Palasimme samaa siltaa takaisin 

tsasounalle jonne joku oli tuonut kukkia. 

Tämänhetkinen fb-kuvani on tuon saman 

tsasounan rappusilla joskus kuvattu. Olin 

äiti-mamani kanssa reissussa ja käytiin katsomassa 

tätä paikkaa. Aprikoin Hanille ääneen tässä taannoin, 

olisikohan tsasouna vielä paikoillaan ja siksi Hani 

sanoi toissa sunnuntaina että laitas kuumaa vettä termariin 

ja lähdetään katsomaan onko se siellä. 

Ihana, spontaani ja rakas tuo mies. 

Ja mehän lähdettiin. 

Koski on yhä kalaisa, 

niin kuin se on ollut muinoinkin. 

Voit nähdä alueella sotamuistoja,

 juoksuhautoja ja korsun. 

Alueella on myös juoksuhautoja kahden sodan ajoilta, 

vuonna 1918 venäläisten kaivamia ja toisen maailmansodan aikana 

suomalaisten kaivamia. 

-WP- 

Keisari Aleksanteri III:n muistolaatta. 

Langinkosken puistoalueella sijaitsee marraskuussa 1896 paljastettu Aleksanteri III:n muistokivi. Suomen sisällissodan aikana muistokiveen ammuttiin ja laatta yritettiin irrottaa. Muistolaatassa olevat vauriot on säilytetty osana Suomen historian tätä vaihetta. Muistolaatassa on seuraava teksti:

»Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888–1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun»

-WP-  

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran, syksyllä 1906, ja viipyi paikalla vain pari tuntia.

-WP- 

Lopuksi piipahdimme Keisarin laiturille jossa 

joimme eväskahvit. 

Nykyaika on tullut vilkasliikenteisen 

sillan myötä ihan liian lähelle, mutta 

niinpä se nykyaika kaikkialla tekee. 

Langinkosken alemman osan ylitse kulkee nykyisen Langinkoskentien silta, jonka rakentaminen oli kiistelty. Kymenlaakson luonnonystävät, Kymenlaakson maakuntaliitto ja Kymenlaakson matkailijayhdistys perustivat Langinkoski-toimikunnan, joka vetosi huhtikuussa 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle silta- ja tiehankkeesta luopumiseksi. Sillan ja sen tuoman liikenteen ei katsottu sopivan Langinkoskelle. Langinkosken ollessa ainoa mereen vapaana laskeva koski Suomessa, silta rikkoisi myös näkymän kalastusmajalta merelle. Vastustuksesta huolimatta silta kuitenkin rakennettiin. Siltaa alettiin rakentaa syksyllä 1962 ja se vihittiin käyttöön 30. syyskuuta 1963. 

 -WP- 

 

Sillan yli ajellessa voi tähän rantaan 

ja sen rakennuksiin luoda vielä 

viimeisen silmäyksen. 

Ja hei, oli siellä muitakin, 
mutta minulla on tapana odotella niin 
kauan kameran kanssa, että saan kuvan 
jossa ei ole muita ihmisiä, koska se on 
mielestäni kohteliasta, enhän voi mennä 
kaikilta pyytään kuvauslupaakaan... 

Kiitos Hanille reissusta! 

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona. Kymenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo. Nykyään rakennuksia hallinnoi Museovirasto. 

-WP-

Sinäkin ehdit vielä käydä katsomassa
Langinkoskenparrasta syyskuun ajan.

1.9. alkaen olemme avoinna tiistaista sunnuntaihin 11-16. 

Maanantaisin suljettu 3.9. alkaen. Tervetuloa! 

”Tulen varmasti takaisin!” ‒ näin totesi Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III kesällä 1880 vieraillessaan luonnonkauniilla Langinkoskella ja sen ympäristössä. Keisariperheelle rakennettiinkin kalastusmaja, missä heillä oli mahdollisuus olla vapaina Pietarin ankarasta hovielämästä ja nauttia kalastuksesta, puunhakkuusta, ruuanlaitosta ja toistensa seurasta. Kalastusmaja on avoinna yleisölle 1.6.‒30.9.2018, toukokuussa ryhmille tilauksesta. 

/Kansallismuseo 


**************************

Sitten ihan muuta asiaa:

Koko syyskuu on maailmanlaajuinen Kipukuukausi. 
Haastamme kaikki mukaan kiputalkoisiin: pue jonain syyskuun päivänä jokin vaatekappale päällesi nurinperin. Lähetä Suomen Kipu rylle kuvasi, tai julkaise se muualla somessa, haasta ystäväsikin mukaan ja kerro kysyjille asian tärkeydestä. Lisää allaolevia hastageja kuvaasi:

#suomenkipury 
#nakymatonkipu  
#kipukuukausi  
#nuttunurin 
/Suomen Kipu ry

No ice

Nämäkin tulivat yllätyksenä 

kuin entisen tytön faksit. 

Ulkomailla on joskus vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että minä olen se turisti, joka ei halua jäitä juomiinsa?  Jääpalat tehdään hanavedestä, jota ulkomailla tietenkin välttelen ja pesen hampaatkin pullovedellä, koska en tarvitse yhtään ylimääräisiä bakteereita vatsaani. Jääpaloja tuodaan kuitenkin ihan väkisin vaikka hetkeä aiemmin tarjoilija olisi nyökytellyt, lisätessäni limsa- tms juomatilaukseni lopuksi pyynnön, btw no ice please!

En tiedä, mitä he luulevat sen tarkoittavan, koska jääpaloja kyllä saapuu aina vaan. Jopa tuoreeseen appelsiinimehuun oli niitä sujautettu ainakin neljä kappaletta, ennen kuin ehdin kissaa lausua. Tai appelsiinia.

Jossain paikassa jään seassa oli lisäyllätyksenä limeviipale, ja kun sanoin, etten halua sitäkään, tarjoilija lakkasi pyyhkimästä rätillä vieruspöytää, heitti rätin olkapäälleen, nyökkäsi ymmärtäväisesti, nappasi lasin mukaansa, kurkotti baaritiskin yli, piti toisen käden sormilla kiinni jäistä, kaiveli toisen käden sormilla limeviipaleen pois, toi lasin jäineen minulle takaisin ja hymyili aurinkoisesti jatkaen pöytien pyyhkimistä. Ongelma oli ratkaistu!

Olin tikahtua hiljaiseen nauruuni. Emme kehdanneet sitten enempää sanoa siitä asiasta vaan Hani antoi merkin, kun se tietty tarjoilija oli selin minuun, ja silloin minä join suoraan limsapullon suusta, ruokani kyytipojaksi.
Kärysimme kyllä siitä jossain vaiheessa, kun tarjoilija kääntyikin yhtäkkiä katsomaan suoraan minuun, naukatessani kokistani suoraan pullosta.
Heidän mielestään olimme varmaan kummallisia turisteja. =D

Joskus sain sen pelkän sitruuna- tai limesiivun lasiini juomani seassa, koska sellainen paikallisten mielestä kuuluu ehdottomasti naisten juomiin... Välttämättä en olisi niitäkään tahtonut.

Hani ottaa yleensä oluen, jonka sekaan ei onneksi kukaan tunge jääpaloja tai hedelmän viipaleita, joten hän säästyy tältä samalta showlta, joka minulla yleensä on edessä joka paikassa ulkomailla. Hän hekotteleekin usein sille, minkä kera kulloinkin minun juomani toimitetaan pöytään.

Eräässä paikassa kävi niin, että omaa limsatilaustani ja jäätöntä juomaa toivoessani tarjoilija siirsi katseensa minusta muualle ja kumarsi kohteliaasti.
Pian hän toikin miehelle hänen juomansa ja minulle ison lasin, jossa oli jääkuutioita ja limupullon kokonaisena, onneksi, sillä pääsin hätiin laittamaan käteni sen jäälasin päälle koettaen jälleen selittää että nimenomaan näitä jäitä en halua. Tarjoilija nyökkäili, mutta ei enää katsonut minua, koetti vaan kaataa limun siihen lasiin vastusteluistani huolimatta.
Näytin pöytään jo katettuja laseja ja yritin sanoa, että voisin ottaa sellaisen, jolloin tarjoilija yritti kaataa ne jäät siitä tuomastaan lasista siihen katelasiin jonka olin valmis ottamaan, edelleen katsoen muualle, eikä minuun. Hmmm... Sain kuitenkin lopulta pidettyä itselläni sen valitsemani katelasin ja estettyä jäiden kaadon siihen. 
Vaikka katsekontaktia ei enää sitten tarjoilijan kanssa pidettykään. =)

 -No ice kuulostaa tietysti samalta kuin No eyes... 

Tästä lähtien opettelen sanomaan jääkiellon sen maan kielellä, 

missä kulloinkin olemme.

Silmiin kyllä saa katsoa, please. =)

Turismimietteitä

Voin samaistua tähän, meille turisteille suunnattuun viestiin,
jonka kuvasin erään Barcelonalaisen rakennuksen ovesta.

Ymmärrän, että turismi on toimeentulomuoto, mutta

totta kai se on myös suuri rasite, sekä yksittäiselle ihmiselle
että kokonaisille maille, monellakin tavalla.

Joissakin maissa (ei nyt juuri tässä kyseisessä) tuntuu,
että länsimaiset ihmiset ovat alistaneet sen maan

kansalaiset ikään kuin alamaisten rooleihin.

Toisten ihmisten maahan mennään usein
remuamaan ja riehumaan tavalla,
jollainen koskaan kotimaassa ei olisi sopivaa?

Me turistitkin kulutamme,
aiheutamme sotkua,
liikennettä, pyykkiä ja roskaa.

Meidän pitäisi ulkomailla kunnioittaa enemmän
sen maan asukkaita ja tapoja ja muistaa
koko ajan olevamme siellä kylässä.
Kuin vierailijoina, joiden omasta käytöksestä
riippuu, olemmeko me toivottuja sinne
maahan uudestaan. 

Jopa linnut kantavat ihmisten jätteitä
omiin pesiinsä,
tulevien lintusukupolvien ihmeteltäviksi
ja seuraava lintusukupolvi luulee
roskienkantoa perinteeksi...

Kiitos

 Kiitos Barcelona!

Viikossa ehtii reissupaikasta nähdä vain pintaraapaisun, niin kuin mieheni sanoo. 

Seuraavalla reissulla menemme ehkä johonkin pienempään paikkaan, kukaties,
jossa turismi ei ole niin vallannut kaikkea. 

Casa Milà, La Pedrera.

Kiitos tästä matkakokemuksesta.

Matkailu aina antaa sielulle jotain uutta.

Parc Güell.

Parc Güell. 

Parc de la Ciutadella. 

Jardines de la Tamarita

On hyvä nähdä välillä miten muualla eletään,
haistella uusia tuoksuja,
maistella uusia makuja,
nähdä kaikkea kaunista
ja ei niin kaunista...

Voihan sitä vaikkapa vertailla maailmoita,
ja huomata
ettei niitä oikeastaan voi verrata.

Maassa maan tavalla... 

PS: 

Näet kaikki reissukuvat 

kun klikkaat tuosta postauksen alaosasta 

Hakusanojen Barcelonaa ja
aina sivun tullessa alareunaansa,
oikealta alhaalta kohtaa vanhemmat tekstit... =)