Hollolan Hollywood

-
Siellä se on, tien päässä.














Kartanon idyllinen tie on hieman päässyt
metsittymään...
Kas, kun kukaan ei osta itselleen tätä paikkaa,
joka on tuttu mm useista mustavalkoelokuvista?




Edit 13.1.2009:

Kas vain. =)
Tämän seuraavan päivän paikallislehtiuutinen
kertookin, että se on eilen vihdoin myyty.
Mikä sattuma, että nyt juuri ihmettelin autioitumista. =)
Muuan pankkiiri osti sen 1,2 miljoonalla eurolla.
Vuoden päästä kartano ja näyttelytilat avataan yleisölle...



-

Sekunteja viikonlopulta

-














Sillä sekuntejahan me yleensä vaan
näitä ohikulkevia maisemia silmäillään.















Ei edes minuutteja.
Ellei sitten silmä lepää
jossain pidempään...

















Kaikki on pysähtynyt...


















Paikoilleen jäätynyt...























Tätäkään ei kai sitten enää tarvita?









-

Mamapäivän satoa

-
















Eilen oli Mamapäivä. Luin Maman mukaani
antamista kuvalehdistä, että amerikkalaisen
tutkimuksen mukaan "onnettomat ihmiset
katsovat televisiota enemmän kuin onnelliset."
Pitäneekö tuo täysin paikkansa? Meillä ei ole
tosin televisiota katseltu sattuneesta syystä.
Olemmeko nyt sitten onnellisempia?

Samassa lehdessä todetaan kaamosväsymyksestä:
"Suklaa ilmestyy olohuoneen pöydälle ja sohva
vetää puoleensa."
Mutta eikö se olekaan ihan joka päiväistä
arkirutiinia kaikilla suomalaisilla? =)


Maman talon julkisivu- ja ikkunaremontti
on yhä kesken, mutta loppuvaiheessa. Vielä
ei päässyt laittamaan parveketta kuntoon,
eikä pesemään ikkuna- ja parvekelaseja.
Mutta ehkä jo ensi viikolla. Menen sitten taas
uudestaan pientä Mamaani katsomaan...

Mennessäni bussilla, edessäni istuva mies
jutteli kännykkäänsä:
- Olen nyt menossa sinne puotiin,
tuletko mukaan?
Mies kuunteli hetken ja sanoi:
- No, menen sitten yksin.
Mitäs tuliaisia mä sieltä toisin sulle?

Mie hymyilin hänen selkänsä takana. Ihana.
Harva mies miettii tuollaisia. Mukaan jonnekin
ottamista, mukavan kokemuksen jakamista,
tuliaisten tuomista, huomioon ottamista...
Sellaisista miehistä täytyy pitää kii.
-Lempeästi. =)




Viitteet Seura 48/2008
Amerikkalaistutkimuksesta

-

Erakon ilta

-














Mitä erakko tekee pimeinä iltoina?
Vaeltaa ympäri kaupungin keskustaa.






















Kiertää toria myötäpäivään.
Ottaa kuvia lainakameralla.















Kuvaa Isopeikolle kettua...










...joka jahtaa jänistä,
pitkin Aleksanterinkatua.
























Katselee ihailemiansa Mariankadun
jouluvaloin koristeltuja puita


















Ihailee kaupungintalon jouluista profiilia.

















Silmäilee kauppaa, jonka viehkeät
mainokset houkuttavat lähelleen.




















Ja kääntyy sitten kotia kohti jälleen...


-

Tänään

.













Onnea kaikille teille,
juhlapäivää viettäville.





.

Punainen tuo voimaa

.

















Hanin takapiha
punastui viime viikonloppuna. =)









.

Rakastuin eilen. Taas. =)

.














Rakastuin näihin peltomaisemiin
ja niitä piti kuvata monelta kantilta...
Ihanaa. Syksy ja sänkipelto...
Tuollaista työtä miekin haluaisin tehdä.
Väsyä päivän uurastuksesta niin, että illalla
nukahtaa onnelliseen, sikeään uneen...
Lapsuutensa maalla, peltojen keskellä asuneena
ei koskaan lakkaa kaipaamasta sinne takaisin...
















Se vaan oli surullista
että tienvierellä, jossa Miihkalin kamera
kaulallani kuljin, makasi kuollut kettu.
Jäänyt auton alle ressukka.
Kaunis, tuuhea, valkohuippuinen häntä
tuulen tuiverruttamana... =(













...


.

Itikoiden iltatanssi

.















Vielä ne kokoontuvat
Itikat
Viimeisiä kertojaan
yhdessä tanssimaan
Syysvalssiaan




-Una Reinman-




-Ja minä en unta saa.
Mitä sitä turhaan
enää menis nukkumaan
kun kello soi kuudelta...

Eräs tuttu rohtoheinä

.


Achillea millefolium















Joku voi näyttää kauempaa tylsältä.
Mielenkiinnottomalta.
Mutta lähempää tarkasteltuna
erittäin upealta.
Niin kuin tämä siankärsämön kukkakin...
Oikeasti se on kaunis.















Kuka ihme sillekin niin hassun nimen antoi?
Sitä tosin nimitetään siankärsäheinäksi,
akantupakiksi, mäntäpääksi ja aivastusruohoksi.
(Viimonen kai siksi että se aiheuttaa herkillä
allergisia oireita.)
Olisiko kyseessä taas rakas lapsi, jolla jne...?

Ennen uskottiin että siankärsämöteevesi
edistää hiusten kasvua.
Entä jos on jo ihan kalju?
Pukkaako tuolla teevedellä uutta tukkaa?
Entä pitääkö se tee juoda vai kaataa päähänsä...? =)






.

Tsekkausta

.


On valkoinen sorsakin tallella. Uiskentelee pokkana
kirjavampien kavereidensa vanavedessä,
tuossa lähipikkujärvessä. Toivottavasti näitä
sorsia ei kukaan sorsastaja löydä.

















Flunssa yrittää lytistää ajatukset.
Huomasin, että noin vuosi sitten
olen niin ikään flunssaillut.

Nyrjäytin reilusti eilen nilkkani niin, että
melkein koko pohja koko kesän käyttämistäni
saapikkaista irtosi. Kärjestä jäi vähän kiinni.
Kävelin varoen kotiin, ettei koko pohja pudonnut.
Nyt sitten kahdet saapikkaat odottavat
suutaria. Vasta noin 13 vuotiaat saapikkaat ja nyt jo rikki.

Muistan hyvin sen syksyn kun ostin ne...
Minulla oli rikkinäinen sydän ja pikkuisen ylimääräistä
rahaa ja ostin kahdet saapikkaat. Mustat ja ruskeat.
Ei se sydäntä korjannut vaikka kokeilin naisellisesti
shoppailla. Mutta aikas kestävät popot ovat olleet.
Toivottavasti suutari saa ne vielä kuntoon.
Mies-parka tikahtuu nauruun ne nähdessään... =)

Uudet maksavat aivan liikaa.
Eikä mulla nyt ole ylimääräistä rahaa eikä sydän
onneksi rikki. Sydämeni on aikas eheä.
Nyt ei vaan ole kenkiä.

Kesäkenkiä en sitten ehtinyt ostaa tänäkään
kesänä. Lueskelin vanhoja juttujani, jotta
jo pari vuotta sitten olen haikaillut kesäkenkiä.
Aina on ollut jotain tärkeämpiä menoja.
Ehkä sitten ensi kesänä. =)





.

Keijunmekko

.

Rhodochiton atrosanguineus





















Ensi kesänä minäkin haluan kokeilla
viehättävää keijunmekkoa. =)
En päälleni vaan parvekeelleni. =)

Vaikka tosin jo vannoin
etten tuolle helteiselle partsille laita
mitään oikeaa kasvia.
-Pelkkiä silkkikukkia. =)

Tai voinhan viedä keijunmekon
vaikka Mamalle silmäniloksi. =)
Siellä näen sen sitten itsekin.



Kuva: Bongattu eräältä takapihalta.




.

Syksyä

.
Parthenocissus















Syksy on alkanut salaa hiipiä
kohti Hanin takapihan villiviiniä...

On aika kaivaa esiin käsineet ja kaulaliinat
ja sukat lämpöiset, villaiset.
Lattiat kämpissä ovat kylmiä, varsinkin
kerrostaloissa, koska lämmityskausi ei niissä
ole virallisesti alkanut.
Mutta epävirallisesti on jo viileää.

Ja jos täytät kylmän asunnon märillä,
kuivuvilla pyykeillä
on vielä viileämpää...








.

Lauantai-iltana

.















Lauantai-iltana kullan kanssa kävelyllä
lähipikkujärven rannalla.
Hopeapaju makaa melkein vetten päällä.
Ja lehmukset tanakasti taaempana.

















Miltei joka kerta kun olen Hanin kanssa jossakin,
joku hänen laajasta suvustaan sattuu paikalle. =)
Joku, jonka nimeä en koskaan muista.
Tai joku suuresta tuttavapiiristään. =)

Niin nytkin.
No, mie vaan kuvasin
ja annoin miesten höpöttää keskenään.

Kotona sain viestimies Miihkalilta toruja
ylivalottuneista kuvista...
Juu, Miihkalilla oli vala perjantaina.



.

Valkoharsoa niityllä

.

Anthriscus Sylvestris

Jos kissankelloja yhdistelee
näihin koiranputken kukkiin
saa upeita luonnonkukkakimppuja
vaikka parvekkeelle tai portaille,
oven pieleen, pihalle tai pöydälle.
Kukkakimpussasi on silloin pala
sinistä taivasta
ja valkoisia pilvenhattaroita.
Ja siinä kimpussa kissa ja koira
ovat ihan kavereita. =)




.

Lisää hassuja nimiä

.

Trollius Chinensis

Välillä paetaan Maman puutarhaan takaisin.
Jatkoa rentoakankaalijuttuun,
sarjassani hassuja kukannimiä: kullero. =)

Kesäkullero kestää pidempään
kuin luonnonvarainen serkkunsa niittykullero.
Tosin tämä jalostetumpi versio on kukinnoltaan
hieman yksinkertaisempi.
Ja tästä kukasta voin kertoa, että se on joskus muinoin
Maman entisen mökin puutarhaan hankkimani.
Mama siirsi sen uuden mökiin pihaan
jossa se hyvästi kukoistaa. =)



.

Leijonankita

.

Antirrhinum majus

Tiikeriä mosaiikkina kootessani
mietin muitakin kissaeläimiä
ja muistin samalla Maman vanhan
rakkauden: Leijonankidat.

Muistan miten iso kasvihuone
oli täynnään tomaattia, kurkkua ja muuta
hyvää syötävää, mutta aina löytyi paikka
Maman monenvärisille leijonankidoille... =)




Tuo Leijonan kita tv-ohjelma sen sijaan
oli pelkkä viihdytysyritysviritelmäpläjäys.
Ja kuinka moni menikään sinne innoissaan,
oikeasti visio tulevaisuudesta mielessään...
Mutta niinhän se usein on tv-formaateissa:
tarkoituksena on saada vain suuria
katsojalukuja. Ei muulla väliä.


.

Pystypäisiä kelloja

.

Clampanula Glomerata

Palaan taas Maman puutarhaan
puuhapäivän jäljiltä, sinikukkien pariin.
Ainakin kuvien kautta.
Idän peurankellot ovat tuttuja jo ammoisista
ajoista mummolan pihasta.

Kastuin tänään kaupungilla yhtäkkisessä
sateenpuuskassa, mutta vaatteet kuivuivat
päälleni byrokratian rattaissa odottaessani
eräässä virastossa puolitoista tuntia vuoroani. =)

Kaikki mahdolliset pyykitkin ovat
taas pestynä. Osa on kuivana pinoissaan
ja odottaa huomista ja vaatekaappeihin laittoa.
Osa roikkuu pyykkitelineellä olohuoneessa.
Parvekkeen kosteudessa ei taitaisi
kuivua. Paitsi huomenna kun on
luvattu kuulemma hellettä.

Joku oli sutannut koko pyykkitupa-
varauslistan... Toivottavasti ensi
tiistaille tekemäni pt-varaus välittyy
huoltomiehelle sen sotkun alta?
Alan kaivata omaa konetta.





.

Sinisiä punasia

.
Symphytum officinale

"Maalari maalasi taloa
sinistä ja punaista
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden tästä talosta pois..."

Ken kukan tunnistaa
hän halin multa saa...

PS:
Anonyymi kommentoija tunnisti kasvin
Rohtoraunioyrtiksi, vanhaksi lääkekasviksi.
Sillä on paranneltu haavoja ja ruhjeita.
Ulkoisesti. Ei sovellu sisäisesti nautittavaksi.
Ano sai halin. =)





.

Älä unohda...

.
(Myosotis scorpioides)















En tiedä,
koska meillä toimii netti (kunnolla)
seuraavan kerran.
Ehkä viikonloppuna.
Ehkä ensi viikolla.
Tämä on postattu jo kesäkuun puolella
tänne vilkuttamaan puolestamme.

Palaan blogistaniaan sitten,
kun pääsemme taas nettiin.
Me asettelemme nyt tavaroita paikoilleen.
Taas kerran...



Muista tänään jotakuta vanhaa ystävää.
Älä unohda häntä...





I'll be back soon...



PS:
Esikoisen lainaama kannettava ja mokkula antoivatkin
tilaisuuden silloin tällöin vierailla blogistaniassa... =)
Kiitos Jake-kulta!

Uusia näkymiä

.















Olen jo nähnyt muutosta painajaisia.
Siitä tulee mieletön. Se pitää suorittaa
niin sanotusti kahvitauolla.
Ylimääräisenä hommana. Pikana.
Jalat ovat valmiiksi hyytelönä kun vaan ajattelenkin...
Onneksi sentäs Jake tulee auttamaan.
Ja miun Pikkuveli. Hänkin kahvitauollaan... Oi.

Muuttoauton kuski on kuulema sellainen tyyppi,
jolle "ei saa sanoa mistään yhtään mitään, tai
hän jättää kuorman siihen paikkaan ja lähtee pois."
Jos hän saa raivarit, en saa välittää.
Jos hän paiskoo astiani ja muistoni pitkin katuja
en saa olla huomaavinanikaan.

-Tosi pelottavan kuuloista.

Onhan miulla kyllä haaveena joskus omistaa
vain kaksi matkalaukullista tavaraa
niin voisin mennä minne vaan.
-Toki ihan omalla tavallani maallista
mammonaamme karsien.

Näistä astioista yms, miun pitää vielä antaa
kahdelle joskus pesästä lähtevälle poikaselle
oma osuutensa. Ja kolmannelle, jo pesästä
lentäneellekin vielä jotain pientä, vaikka
hänellä jo kaikenlaista onkin.

Oikeasti nyt en olisi muuta tarvinut kuin pakun
lainaksi, ja oltais itse nuorison kanssa
ajeltu muuttoa omaan tahtiimme koko tää päivä.

Toisaalta, en saanut pakua.
Ilman tätä lahja-pika-autoa,
ei meillä olisi kuin polkupyöräkyyti.

Ja mitäs siitä, jos vaikka nyt jotain
maallista särkyy.


Minulta on särkynyt
ja kadonnut
arvokkaampaakin.


Kohta herätän nuorison ja
alamme kantaa tavaroita
alaovelle ja ulos, valmiiksi.
Tästä tulee,
ei vain raju,
vaan myös rujo päivä.




.