Kirjojen ja kissojen ystävien päivä

Maailma ei olisi sama ilman kirjoja

Kirjat ovat opettaneet ja inspiroineet meitä tuhansia vuosia,
joten on sanomattakin selvää, että Maailman kirjapäivä
on enemmän kuin ansaittu loma. Kirjat ovat enemmän kuin
yksinkertaisia paperinpaloja, joissa on sanoja (tai digitaalisten
kirjojen tapauksessa joukko pikseleitä näytöllä).
Ne ovat ovi toiseen maailmaan, olipa se sitten täynnä fiktiota
ja mielikuvitusta tai faktamaailmaa, joka opettaa sinulle
uskomattomia uusia asioita. 

Maailman kirjapäivän tarkoituksena
on juhlistaa kirjojen ihmeellistä voimaa ja lukemisen iloa.
Sen tarkoituksena on erityisesti kannustaa lapsia lukemaan,
mutta kaiken ikäiset ihmiset voivat tunnistaa päivän ja juhlia sitä. 

#WorldBookDay
#BookDay

Lisäksi on vielä erikseen Lue e-kirja viikko, 
5.-11.3. sekä palauta lainakirjat -viikko.

#ReadanEBookWeek

#ReturnBorrowedBooksWeek


 

Tänään voimme lisäksi nostaa kissat 

(pöydälle? Vai jonnekin muualle?)

kehrääviksi puheenaiheiksi. 

 

 

 

Kansainvälisen kodittomien kissojen päivän
tarkoitus 
on lisätä tietoisuutta
kodittomista kissoista ja tuoda ihmiset rakkautta antaviin suhteisiin näiden suloisten ja ihastuttavien olentojen kanssa. 

😼😽😾😺😹😸😻

#InternationalRescueCatDay
#RescueCatDay 

 

 

Lukurauhan päivä

Kirjat ovat kaikista ystävistä hiljaisimpia 

ja pysyvimpiä; ne ovat helpoimmin  lähestyttäviä ja viisaimpia neuvonantajia 

ja kaikkein kärsivällisimpiä opettajia.

– Charles William Eliot

***** 

Tänään vietetään 

lukurauhan päivää! 

 📖 

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus,
mutta usein se jää haaveeksi.
Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä
tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. 

 

 Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain 
kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina. 

Lukurauhan päivänä luetaan
tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kaikessa rauhassa. 

 

Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle,
tai vetäydytään omaan nojatuoliin. 

 

 

Lukurauhan päivän tarkoitus
on rauhoittaa koko päivä
kirjojen lukemiselle

 

Lukurauhan laki:

1 § Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja. 

2 § Yhdessä lukeminen on sallittu. 

3 § Yksin lukeminen on sallittu. 

4 § Toisille lukeminen on sallittu. 

5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty. 

6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty. 

Suomen kirjasäätiö

 

***** 

Nyt etsin vanuttuneet villasukkani 

ja rakkaan kirjani 

viihtyen viimeiseen sivuun saakka 

jossain rauhallisessa nurkkauksessa 

- Una Reinman 

***** 

Kirjapäivä

 

 

 

 

Ota kirja esiin,
uusi tai vanha ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana,
koska on #BookDay, eli
Maailman kirjapäivä.

Ja näin minä kierrätin viimevuotisen 

kirjapäivän selostustani... 

 

  Kirjapäivän päivämäärästä on tosin  kahdenlaista tietoa. Se on joko tänään tai huomenna... 

 

 

 

 

Vinkki: Ja hei, runokirjakin on kirja. Minun kirjojanikin löytyisi monta! Tuossa oikeassa reunassa on listaa...




Tänään on myös


leikekirjapäivä

Mikä sitten on leikekirja?

Wikisanakirja kertoo näin: Kansio johon kiinnitetään lehdistä leikattuja artikkeleita ja kuvia.


Myös esimerkiksi valokuva-albumi voi olla leikekirja, johon voit liittää mukaan kaikenlaisia kortteja, tapahtumakutsuja, osallistumiskuponkeja, kukkia, esineitä, piirroksia, maalauksia, omia kirjoituksia, runoja, kuitteja, yms muistoja, leikkaa ja liimaa tekniikalla...

Mene tarinaan mukaan

Ota kirja esiin,
uusi tai vanha, ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana, koska tänään on #BookDay, eli

Maailman kirjapäivä, 

josta olenkin kirjoittanut 

mm viime vuonna näin. 

Ja hei PS, runokirjakin on kirja. =) 

Lukurauhaa!

LUKURAUHAN LAKI:


1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja
ja kaikkia lukupaikkoja.

2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.

3§ Yksin lukeminen on sallittu.

4§ Toisille lukeminen on sallittu.

5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla 

toiminnoilla on ankarasti kielletty. 

Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, sillä silloin julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha.

Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.

Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa.

Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. /Lukemo

#lukurauha

Kahvijäätelöä, kirjoja ja hevosia

Tänään saa liputtaa jos haluaa, 

koska on Suomenhevosen päivä.

Suomenhevosen kantakirja on nyt 112 vuotias.

Suomenhevonen on hevosrotu, jolla on sekä ratsu- että työhevosominaisuuksia ja vaikutusta. Se on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu, jota kutsutaan englanniksi joskus nimityksellä Finnish Universal (suomalainen yleishevonen), sillä sen katsotaan sopivan liki kaikkiin hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa: maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen. Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi.
Suomenhevosta pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka rodun luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalaista. Eri lähteiden mukaan suomenhevonen voidaan luokitella kevyeksi kylmäveriseksi, raskaaksi lämminveriseksi tai yleishevoseksi. Suomessa rotua ei kuitenkaan koskaan pidetä lämminverisenä.
Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan, jotka pyrkivät kehittämään rotua eri tyyppeinä: raskaanpuoleisena työhevosena, kevyenä ravurina, monipuolisena ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena. Jalostussuunnille yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi. Rodun keskikorkeus on 155 senttimetriä ja tyypillisin väritys on rautias, usein liinakko valkoisin merkein. 

Hautalöytöjen perusteella hevosia on ollut Suomen alueella jo keskirautakaudella, mutta näiden hevosten alkuperää ei tunneta. Suomenhevonen ja sitä edeltänyt suomalainen maatiaishevoskanta oli kuitenkin Suomen ainoa hevosrotu vuosisatojen ajan, joten Suomen hevoshistoria on ylipäätään miltei sama kuin suomenhevosen historia. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät suomalaisesta hevosesta ovat 1300-luvun vaihteesta. 1500-luvulta alkaen on tietoja monien ulkomaisten lämmin- ja puoliverirotujen vaikutuksesta, jonka tuloksena oli kookkaampi ja paremmin ratsuksi soveltuva suomenhevonen. Rodun kantakirja perustettiin vuonna 1907. Suomen maatalouden koneellistuttua ja suomalaisen ratsuväen jalkauduttua 1900-luvun jälkipuoliskolla suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een. Rotu kuitenkin säilyi perinteisen raviurheilukäytön ja myöhemmin myös monipuolisten ratsuominaisuuksiensa ansiosta.

Rotumääritelmän mukaan suomenhevonen on monipuolinen ja -käyttöinen, keskikokoinen ja tukevarakenteinen hevonen. Ihanteellinen suomenhevonen on monipuolinen, helposti käsiteltävä hevonen, jossa yhdistyvät voima, ketteryys, nopeus ja kestävyys. Suomenhevonen on eloisa, luotettava ja valpas. Rotumääritelmän mukaan luonteessa on tavoiteltavaa ”rehellisyys”; yhteistyöhalukkuus, tottelevaisuus ja into työskennellä. Suomenhevonen on kestävä, terveydeltään hyvä ja yleensä pitkäikäinen. Rotumääritelmän mukaan suomenhevosen pää on kuiva ja profiililtaan suora, ei pitkä tai kupera; korvat ovat sopivan etäällä toisistaan ja lyhyet. Kaulan tulisi olla hyvänmuotoinen, ei joutsenkaulamainen. Rungon tulisi olla pitkänpuoleinen, mutta pyöreämuotoinen ja sopusuhtainen. Lanteen ei tulisi olla tasainen tai hännän kiinnittyä liian ylös. Suomenhevoset ovat lihaksikkaita, ja niillä on hyvä luusto, vankat kuivat jalat sekä vahvat kaviot.
Rodun yleisin väritys on rautias, mutta muutkin värit hyväksytään. Suomenhevosilla on yleensä tuuheat jouhet, ja vuohiskarvat ovat hieman pitkät. Rodun keskikorkeus on 155 cm. Ponikokoisia eli alle 148 cm korkeita suomenhevosia jalostetaan erillisenä alatyyppinään.
Suomenhevosen askellajit ovat säännölliset ja joustavat sekä suhteellisen matalat ja vakaat. Rotu on kylmäveriseksi nopea. Se tunnetaan hyvänä ravaajana, ja sitä käytetään Suomessa raviurheilussa.

Hevosten alkuperää Suomen alueella on selitetty monilla erilaisilla hypoteeseilla. Alkuperäisestä villihevoskannasta ei ole todisteita, eikä vaikuta todennäköiseltä, että sellaista olisi koskaan edes ollut, koska merkittäviä määriä kesyhevosia tuotiin Suomen alueelle jo aivan varhaisessa vaiheessa. Todennäköisimmin suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisesta kesyhevosesta Suomesta löydetyiden esineiden perusteella hevosten pito näkyy kuolainten ja viskarien muodossa kansainvaellusajalta lähtien. Vanhimmat Suomesta löydetyt kuolaimet on ajoitettu vuosien 400 - 550 jaa. välille. Kuolaimet yleistyvät löytöaineistoissa 600-luvulta lähtien. Kuitenkin jo pronssikauden haudoista tunnetaan hevosten hampaita, joskaan niitä ei ole voitu ajoittaa. Kielentutkijat pitävät myös mahdollisena, että jo pronssikaudella on osattu ratsastaa germaanisen lainasanan "ratsas" pohjalta.
Erään teorian mukaan pohjoiseurooppalaista kantaa oleva hevostyyppi tuli lännestä viikinkien mukana läntiseen Suomeen viikinkiajalla, noin 800–1050 jaa. Toisen pääteorian mukaan hevosen toivat etelästä ja kaakosta saapuneet ihmiset, joilla olisi ollut mukanaan mongolialaista alkuperää olleita, Uralin ja Volgan alueilla pidemmälle kehittyneitä hevosia. Kummatkin teoriat saattavat pitää paikkansa, sillä Suomessa säilyivät pitkän aikaa selvästi eroavat itäinen ja läntinen hevostyyppi. Suomalais-virolainen suomen- ja eestinhevosten geeniperimää selvittänyt tutkimusryhmä tiedotti 2014 tutkimustuloksenaan, että suomenhevosen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat eestinhevonen, Arkangelin alueelta kotoisin oleva mezeninhevonen, siperialainen jakutianhevonen sekä mongolianhevonen.

Nykypäiviin saakka on säilynyt kannatusta teorialla, jonka mukaan suomalainen hevonen polveutuisi suomalaisugrilaisten kansojen kanssa Volgan alueelta ja keski-Venäjältä kulkeutuneista hevosista. Teorian esittivät 1700-luvun lopulla luonnonhistorioitsija Pehr Adrian Gadd, ja 1880-luvulla Johan Reinhold Aspelin teoksessaan Suomalaisen hevosen kotoperäisyydestä.
Agronomi Axel Alfthan (1862–1934) ja eläinlääkäri Kaarle Gummerus (1875–1928) esittivät idästä tulleen hevoskannan jakautuneen myöhemmin itäsuomalaiseksi ja keskisuomalaiseksi tyypeiksi, ja että nämä muunnokset olisivat säilyneet tunnistettavissa jopa 1900-luvun vaihteeseen asti. Väitettä tukevia valokuvia on: ajan pieni karjalainen tyyppi oli kulmikas ja tukeva ja sillä oli selväpiirteinen säkä, lyhyt kaula ja kookas pää. Hämäläinen pikkuhevonen puolestaan oli ”jalompi”, ja sillä oli pidempi runko, kevyempi kaula ja hienopiirteisempi pää.
1900-luvun alkupuolella englantilainen J. C. Edward ja norjalainen S. Petersen ehdottivat, että Suomessa ja muilla Suomenlahden rannan alueilla olisi joskus elänyt niin sanottu ”keltainen poni”. Myöhempi kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980) tuki tätä ajatusta, ja esitti ”virolais-suomalais-karjalaisen ponin” polveutuvan pienestä metsähevosesta, joka olisi ollut laajalti levinnyt Suomenlahden ympärysalueilla.
Suomen muinaishautalöydöissä esiintyy hevosvarusteita keskiseltä rautakaudelta alkaen. Suomenhevosen kantamuodosta uskotaan polveutuvan myös eestinhevosen, norjalaisen pohjanhevosen, ruotsalaisen gotlanninrussin, Arkangelin alueen mezeninhevosen sekä liettualaisen zemaitukasin.^[18]
Jossain vaiheessa historiaa Suomen länsiosien hevoskantoihin sekoittui Suomenlahden eteläpuolen hevosainesta, mistä johtuen läntisestä hevostyypistä tuli kookkaampi ja maa- ja metsätöihin paremmin soveltuva. Alkuperäisen läntisen tyypin piirteet kuitenkin säilyivät ulkomaisista vaikutteista huolimatta ja vaikka vieraita piirteitä voitiinkin havaita hevosissa vielä kauan. Myöhemmin keskiajalla tähän jo aiemmin sekoitettuun hevoskantaan risteytettiin keskieurooppalaisia suurempia hevosia. Ulkomaalaisia hevosia tuotiin Suomeen myös sotaretkien yhteydessä, ja niitä hankittiin kartanoihin ajokäyttöön. Keskieurooppalaisten ja suomalaisten hevosten jälkeläiset olivat suomalaisia vanhempiaan kookkaampia, ja soveltuivat maataloustöihin entistäkin paremmin.
Varhaisin tunnettu suomalaista hevoskauppaa koskeva asiakirja on vuodelta 1299, jolloin paavi Gregorius IX moitti kirjeessään Gotlannin kauppiaille näiden tapaa myydä hevosia Suomen pakanoille. Suomalaisten hevosten taso lienee sittemmin parantunut, koska hevoskaupasta tuli myöhemmin vientivoittoista. Esimerkiksi eräässä venäläisessä aikakirjassa mainitaan ”Tamma-Karjala” ilmeisesti viitaten maineikkaaseen hevoskasvatusalueeseen. Myöhemmin 1500-luvulla Olaus Magnus mainitsi silloisten suomalaisten käyttämien hevosten hyvän laadun. Niinkin varhain kuin vuonna 1347 Ruotsin kuningas Maunu IV katsoi välttämättömäksi rajoittaa hevosten vientiä Karjalasta. Vuonna 1520 Kustaa Vaasa havaitsi suomalaisten vievän hevosia laivalasteittain Lyypekkiin, ja kielsi moisen kaupankäynnin ja kielsi alle 7-vuotiaitten hevosten myynnin.

Järjestelmällisen jalostuksen alku

Aikaisin hevosten vientiä Suomeen koskeva asiakirja on vuodelta 1229. Ruotsin vallan aikana suomalaiseen hevoskantaan todennäköisesti vaikuttivat Suomen ratsuväen täydennykseksi hankkimat ja sotasaaliiksi ottamat hevoset. Ensimmäiset merkittävät suunnitelmalliset yritykset parantaa hevoskantaa Suomessa jalostusvalinnalla tapahtuivat 1500-luvulla, jolloin hevosjalostuksesta innostunut Kustaa Vaasa perusti tammakartanoita eli hevossiittoloita maatilojensa yhteyteen Länsi-Suomessa. Hän tuotatti Ruotsiin ja todennäköisesti myös Suomeen suurempia hevosia Keski-Euroopasta ja erityisesti Friisinmaalta. Tuotuja hevosia pidettiin kuninkaankartanoissa paikallisten tammanomistajien käytettävissä. Kirjeessään vuodelta 1556 Kustaa Vaasa mainitsee Suomessa olleen 231 tällaista jalostushevosta. Ei kuitenkaan tiedetä, olivatko ne tuontieläimiä vai sellaisten ruotsalaisia jälkeläisiä. Friisiläisoriita käytettiin Suomessa 1500-luvun alkupuolella suurentamaan paikallisen hevosen kokoa, ja niiden käyttö kuninkaankartanoissa jatkui 1650-luvulle asti.
Kustaa Vaasa myös toteutti laajoja uudistuksia ratsuväessään. Raskaan ratsuväen menetettyä merkityksensä myöhäiskeskiajalla kevyt ratsuväki oli nousemassa tärkeäksi, mikä vaikutti hevosjalostuksen suuntaan. Vuonna 1550 Vaasa määräsi siittolakartanoita perustettavaksi kuninkaankartanoiden yhteyteen ei vain Ruotsissa vaan myös Suomen jokaisessa kunnassa. Näiden siittoloiden oli kunkin määrä käsittää 20 tammaa ja joitakin oriita, ja hevosissa tuli olla sekä Ruotsin-tuonteja että suomalaisia yksilöitä. Vaasa myös tuotatti Pohjanmeren rantojen maista tammoja – todennäköisimmin friisiläistyyppisiä. Hänen tavoitteenaan oli suurentaa suomalaisen hevostyypin kokoa ja massaa. Hänen seuraajansa Eerik XIV kielsi suomalaisten hevosten maastaviennin, mikä osoittaa jalostustavoitteiden täyttyneen ja kielii Suomen tärkeydestä hevoskasvatusalueena. Siittolakartanot pysyivät toiminnassa vain noin sadan vuoden ajan Vaasa-suvun alaisena kunnes ohjelma rappeutui. Viimeinen siittolakartanoista suljettiin Porissa vuonna 1651, ja kruununoriit ja -tammat siirrettiin Gotlantiin.

 

Hevoset olivat keskeinen voimavara Suomen armeijalle talvisodassa (1939–1940) ja jatkosodassa (1941–1944). Armeijan hallussa oli vain harvoja autoja, joten sen pääasiallinen kulkuneuvo olivat kymmenettuhannet hevoset. Hevoset oli määrätty hevos- ja ajoneuvoreserviin vuonna 1922 alkaneessa ohjelmassa. Suomenhevosrodun säilyvyyden turvaamiseksi reserviin ei otettu oriita tai tiineitä, imettäviä tai kantakirjattuja tammoja. Kaikki reservihevoset pysyivät sodankin aikana omistajiensa laillisena omaisuutena, ja ne merkittiin tunnistusta varten. Kaikki hevoset pyrittiin palauttamaan omistajilleen tai ilmoittamaan kuolleiksi. Ohjelma onnistui säilyttämään rodun, ja Suomen hevoskanta palasi sotia edeltäneeseen 380 000 eläimeen jo vuonna 1945.
Suomen armeijan sotasaaliina saamien venäläisten hevosten suuri määrä uhkasi suomenhevosen rotupuhtautta: monet venäläishevoset olivat oriita, eikä ihmisiä juuri voitu estää antamasta niiden sekaantua suomenhevosiin. Käytännön ja poliittisista syistä Neuvostoliitto ei suostunut ottamaan hevosiaan takaisin osana Suomen valtavia sotakorvauksia. Suomenhevoset kuitenkin kelpasivat maksuksi, ja vuosina 1947 ja 1948 Venäjälle vietiin yhteensä 18 000 suomenhevosta. Parhaita yksilöitä ei tarjottu, ja aikalaistodistajien mukaan moni komea mutta muuten kelvoton eläin päätyi Venäjälle. ^/Wikipedia: Suomenhevonen

Tiesitkö että tänään on myös Kahvijäätelön ikioma päivä! 

Nam! Kahvijogurttikin on ihanaa. =)

On myös Älä viivytele-päivä  ja Lue kirja -päivä. 
Kirjoja voi lukea näinkin... 
Tai jopa kuunnella mutta ei se silloin ole 
mielestäni kirjan lukemista...

Kirjoja, alkuperäiskansoja ja herkkuja

Tänään saamme viettää
 Kirjojen ystävien päivää. 
Kukapa ei kirjoja rakastaisi? 

Tänään on lisäksi
 Maailman alkuperäiskansojen päivä. 

Hyvää teemapäivää oma alkuperäiskansamme 
Saamelaiset (pohjoissaameksi sámit tai sápmelaččat, inarinsaameksi Sämmiliih) ovat Fennoskandian 
pohjoisosissa elävä suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa. 

Saamelaiset ovat itse asiassa 
koko Euroopan ainoa alkuperäiskansa! 
Meidän kaikkien muiden esi-isät ovat 
jostain muualta vaeltaneet tuhansia vuosia sitten. 
Ja katso miten pienelle alueelle 
saamelaiset on pohjoismaissa ajettu...

Tänään voit viettää 
myös Melonipäivää. 

Mikä meloneista on sinulle mieluisin? 


 

On myös sellainen kuin Riisipuuropäivä!

Nam! Se on lempipuuroani.

- Voisin syödä sitä joka ikinen päivä.

Tekijänoikeus, kirja ja ruusu

Nettimaailmassa tekijänoikeudet usein unohtuvat.
Kaikenmaailman Heippalappusivustoilla jaetaan esim Disneykuvia huolettomasti, tuskin lupia kuviin kysellen, muiden kirjoituksia jaetaan omina tai ilman tekijännimiä, valokuvia napataan muilta eikä liitetä mukaan kuvaajan nimeä jne jne jne.

Tänään voikin muistuttaa 
niistä asioista Sanaston, 
eli kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestön 
Tekijänoikeuspäivänä. 

Varsinainen tekijänoikeuspäivä 
Suomessa on 28.4. ja maailmalla 26.4.  

Tämä päivä valikoitui Kirjan ja ruusun päiväksi,

koska 23. huhtikuuta, vuonna 1616 

kuoli kaksi maailmankirjallisuuden 

klassikkokirjailijaa: William Shakespeare

sekä
Miguel de Cervantes. 

Ajatuksen päivästä keksi vuonna 1926 

barcelonalainen kirjakauppias, 

joka ehdotti, että Cervantesin ja Shakespearen 

muistopäivänä 23.4. 

miehet antaisivat naisille ruusuja 

ja naiset miehille kirjoja. 

 

Tälle päivälle on siunaantunut monia muitakin 

teemoja, kuten Puhu kuin Shakespeare, 

Ota riski -päivä, sekä

Englannin kielen päivä

ja Rakastajien päivä, 
Saksalaisen oluen päivä, 

Kansainvälinen nenänkaivuupäivä 

kuin myöskin Kadonneiden koirien päivä, 

jotka onneksi useinmiten löytyvät. 

Kirjailijoiden kuvat Wikipedia,
muut kuvat Pixabay

Sovinnontekoja ja lastenkirjallisuutta

Tänään on Kansainvälinen lastenkirjapäivä. 

Mikä oli sinun rakkain kirjasi lapsena? 

  

Samalla nyt juuri olisi
 Sovinnontekopäivä. 

On myös  

World Autism Awareness Day, eli

Maailman autismitietoisuuden päivä 
sekä kansainvälinen frettipäivä. 

Kirjapäivä

Henkilöä, joka harrastaa kirjojen keräilyä, kutsutaan kirjanystäväksi eli bibliofiiliksi. 


 Vuosittain suomalaista kirjallisuutta kustannetaan yli 13 000 nimikettä.

Maailmassa painetaan vuosittain 
yli kolme miljardia kirjaa. 

 
Suomen Kansalliskirjasto tallentaa 
kaikki painotuotteet ja tallenteet. 

 
Tänään on siis Maailman kirjapäivä. 

Kovakantisten kirjojen painatus on kalliimpaa kuin pehmeäkantisten.
Pokkarit ja tekniset monistusmenetelmät 
ovat tuoneet kirjallisuuden jokaisen lukutaitoisen ulottuville. 

Kirjastoissa kovakantinen kestää keskimäärin 100 lainauskertaa ja pehmeäkantiset noin 40.

/Wikipedia 

Teemapäivissä on tänään 
kirjapäivän lisäksi mm 
Tule kuulluksi -päivä 
sekä
Aamiaismuropäivä. 

Tänään on myös presidenttimme 
Sauli Niinistön Lennu-koiran 8-vuotis syntymäpäivä... 

Ole kiltti

Tänään on Maailman kiltteyspäivä. 

Mitäs kilttiä aiot tehdä? 
Minä ajattelin lämmittää taloa 
illalla ja tehdä kotiin ihanan tunnelman... 

Nyt on myös Nuorten lukijoiden päivä. 

Tänään alkaa myöskin Parisuhdeviikko. 

Opaskoirapäivää ynnä muuta

 Nyt on

Kansainvälinen opaskoirapäivä. 

Opaskoira toimii apuna ja tukena sokeille tai vaikeasti heikkonäköisille. Koira on hyvä apuväline liikkumiseen, sillä koira pysyy opitulla reitillä, näkee vastaantulevat mahdolliset esteet ja kiertää ne. 

Opaskoira näyttää paikalleen pysähtymällä kadunreunat ja muut ylityspaikat liikenneväylissä ja myös sellaiset esteet, joita ei turvallisesti voi kiertää. Opaskoirankäyttäjä pystyy liikkumaan koiransa avulla itsenäisesti. Silloin kun opaskoira ei toimi oppaana, se on tavallinen perhekoira. Koiralla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys käyttäjälleen ja hänen perheelleen. 

Suomen lainsäädännössä on monessa kohdin annettu opaskoirille ja niiden käyttäjille erivapauksia. Liikuntavammaisen avustajakoiran tavoin opaskoiran kanssa saa mennä yleiselle uimarannalle, ravintoloihin, lasten leikkipaikalle, toriaikana torille, kunnostetulle ladulle ja urheilukentälle, vaikka järjestyslaki sen muilta koirilta kieltääkin. Opaskoiran kanssa saa mennä myös terveydensuojeluasetuksen tarkoittamaan elintarvikehuoneistoon. Opaskoirasta ei tarvitse suorittaa koiraveroa. 

Tänään on myös Maailman malariapäivä, 
Itä kohtaa lännen -päivä,

Halaa putkimiestä -päivä, sekä

 Maailman kirjan päivä.  

Yksin lomalle?

Ah, loma. 
Kaksi aurinkotuolia ja me.

Vai menisitkö ihan itseksesi lomalle? 

Mitä jos aurinkotuoleja olisi sielusi 

lomakuvassa vain yksi?

Tänään onkin 
Suunnittele lomasi yksin -päivä. 
Siinä monelle ajattelemisen aihetta. 

Tänään on myös Maailman kirjapäivä, 
sekä Maapähkinävoin ystävien päivä. 

Alkuperäiskansat, kirjat ja riisipuuro

Oletko miettinyt, että Suomessakin 

asuu maan alkuperäiskansaa? 

Saamelaiset ovat koko Euroopan 
ainoa alkuperäiskansa. 

Tänään on Maailman alkuperäiskansojen päivä,

 sekä Kirjojen ystävien päivä. 

Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi 
teemaksi jää suuri suosikkiherkkuni, 
koska on 

RIISIPUUROPÄIVÄ! 

Nam. 
Puuroon kanelia, 
sokeria ja joskus myös hilloa ja 
lusikka iäntä kohti! 

Juustokakkupäivä

No niin, moni innostuu Juustokakkupäivästä, 
sillä tiedän aika paljon ihmisiä jotka rakastavat 
juustokakkuja. 

On tosin heitäkin, joiden mielestä 
juustokakku on ihan liian raskasta. 

Mikä on mielimakusi juustokakuissa? 

Tänään on myös Taskukirjapäivä! 
Ah, muisto lapsuudesta kaikki 
Disneypokkarit, Akut ja kumppanit. 

Ostatko sinä koskaan itsellesi pokkareita? 
Minä hankin yleensä muutaman sellaisen 
ennen reissua jonnekin kauas, kun kerran 
vuodessa karkaamme katsomaan maailmaa. :)