Hae tästä blogista

29.8.2022

Elosalamoita, villisikoja ja virvatulia

 

 

 

 

Kiertelimme lauantaina tätä kaunista mökkisaarta eväiden kanssa, koska olimme päättäneet nähdä auringonlaskun sekä rantojen muinaistulia. Mökkimme sijaitsee tämän suuren saaren itärannalla, joten siellä näkyvät paremmin luonnollisesti auringonnousut, mutta laskut harvemmin, koska puut... 

Siispä ajelimme Vilsandin kansallispuistoa kohti ja kuvasin samalla kännykälläni ja kamerallani kauniita teitä Hanin ajaessa, kun hän yhtäkkiä jälleen jarrutti. 

Täällä on mm hirveästi peuroja, joita saa koko ajan varoa autolla ajellessa. Tällä kertaa jarrutuksen syy ei ollut peura vaan hieman pienempiä mutta vihaisempia eläimiä: villisikapesue! 

 




 

Emo ja yksi porsaista ehti ylittää jo tien ennen kuin sain kamerani esiin ja napsaistua pari pikakuvaa niistä. Siinä ne köpöttivät häntä pystyssä kohti metsän suojaa. 

Villisiat liikkuvatkin yleensä öisin. Onneksi olimme autossa koska emo saattaa olla vihamielinen ihmisiäkin kohtaan, kun sillä on porsaita... 

- Vaikka en minä näitä kyllä silittelemään olisi mennytkään! 

 



Auringonlasku tuli kuvattua, merta ja aaltoja ihailtua ja eväskahvit juotua Vilsandin autiolla rannalla. Seuranamme oli vain aaltojen hiekalle tuomia kuivuneita ja kuolleita meduusoja. No, oli siellä eläviäkin vedessä... 

 Auringon katoamisen kuvattuamme suunnistimme autolle ja Hani käänsi autonnokkaa kohti pohjoisempia rantoja, koska tuskin kansallispuistoissa saa sytytellä nuotioita rannalle. - Joku oli kyllä sinne metsään sytyttänyt nuotion mutta sitä emme menneet kuvaamaan... 

Kuusi peuraakin näimme sinä pimeänä iltana, eri paikoissa. Jotkut niistä seisoskelivat tien vieressä mutta suurin osa ryntäsi auton edestä tien yli. 

 

 



Jonkin matkaa ajettuamme Veeren sataman tienoilla näkyikin nuotion kajastusta. Pysähdyimme ja otimme kamerat mukaan, lähtien uteliaana katsomaan tätä tulta. Tuossa se sama on sivun ylälaidassa. Komea nuotio olikin! Sitä ylläpitivät mies ja nainen, ja mies osasi suomeakin ja kertoi miten kansalla on täällä maassa tapana kerran vuodessa kokoontua rannoille ja sytytellä tulia. 

Ihailimme nuotion paloa, miehen muitta mutkitta napattua läheisestä männystä oksan ja tuikattua senkin tuleen  palamaan. 

Kiitimme tästä maagisesta hetkisestä, meidät toivotettiin tervetulleiksi ensi vuonna uudestaan ja jatkoimme matkaamme etsimään muita tulia, joita näkyikin rannoilla ja jopa ihmisten pihoilla palamassa. Myös eräällä leirintäalueella, keskellä kenttää, paloi komea kokko. 

 

Mutta minuapa alkoikin jo väsyttää, olihan kello jo paljon ja kurjet olivat herättäneet minut jo aamuviidelta mökin ylilennollaan kiljuen, (ne lentävät päiväksi lähipelloille ja palaavat yöksi toisaalle) ja pyysin että mentäisiinkin kotiin. Hanin ajellessa kakkoskotia kohti näimme taivaalla katulamppujen kohdilla jotain kummallista. 

 Ilotulitustako? 

Se tuntui näkyvän seuraavan sataman suunnilta ja Hani ajeli sinne päin, taivaan vilkkuessa ja välkkyessä vähän väliä. 

 Satamassa oli jo muitakin ihmisiä kovasti seuraamassa ihmellisiä välähdyksiä, joiden päättelimme olevan elosalamoita meren yllä. Siellä seassa näkyi myös pienempiä valoja, olisivatko sitten niitä runollisia virvatulia, välkkymässä isojen leimahdusten alapuolella. 

Kaikenkaikkiaan hurja kokemus nähdä tällaisia luonnonihmeitä! Kuvasin niitä kyllä kännykällä mutta videoni on niin surkea ettei siitä ole tänne... Joudut vaan mielikuvittelemaan tämän kaiken!

Samaan iltaan mahtui paljon koettavaa ja nähtävää. 




 

27.8.2022

Kesäkauden päättäjäiset









Elokuun viimeisenä lauantaina 27.8. juhlitaan Suomen luonnon päivää. Tänä juhlapäivänä et tarvitse juhlapukua. Sinä riität itsenäsi. Olet juhlan kunniavieras. 

Luonto 💚 ottaa meidät vastaan iloinemme. Samoin kuin silloinkin kun olemme haavoittuvimmillamme. Se antaa meille maan antimien lisäksi uusia voimavaroja. 

Jospa tänään siksi kiitokseksi liputtaisimme tälle sankarille? 🇫🇮 Kiitos ja kumarrus luonnolle. 

Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti luonnon kunniaksi




💚
  

Mene reippaasti luontoon,  kerää sieniä ja suloisia mustikoita ja leivo mustikkapiirakkaa. 

 Voit myös nukkua vielä yön ulkona, koska tulee lämmin yö. 


...ja edelleen saat 
luvan kanssa 
Halata puita! 



#🇫🇮
#suomenluonnonpäivä
#meneluontoon
#luontoparantaa 
#luontolohduttaa 
#luonto 
#luonnonpäivä 
#mustikka
#mustikkapiirakka
#🫐
#keräämustikoita 
#sienipäivä

#puunhalausviikko
#halaapuuta
#luonnonpäivä 
#nostalippusalkoon
#liputanluonnolle
#nukuyöulkona 
#leivomustikkapiirakkaa 
#muistahengittää
#hengitä 
#suomenluonto 
#suomenluonnonjuhlaviikko  
#suomi 
#finland 
#kesänlopettajaiset 



Tänään vietetään myös sienipäivää,  
 sekä 
 Muinaistulien yötä:  




"Tuhansia vuosia sitten Itämeren rannikolla merenkulkijoita 

ohjattiin maihin ja asukkaita varoitettiin  uhkaavasta vaarasta 

merkkitulien  avulla.


Myöhemmin tulia alettiin polttaa rannikolla  kesäkauden päätteeksi 

elokuun viimeisenä  lauantaina. 


 Itämeren suojelu on tuonut  

Muinaistulien yön viettoon uuden  ulottuvuuden. 


Itämeren maiden 

yhteinen  tuliketju symboloi huolta Itämeren 

 hyvinvoinnista./Ancientligths


















25.8.2022

Pala luontoa mukana











Olen aina kerännyt jotakin taskunpohjalle. 

Kauniin kiven. Sulan. Höyhenen. Kukan. 
Siemeniä. Ajopuun. 
(Pienen siis haha!) 
Kävyn, jne. 







Kesän viettoa saarella

 




Kolmas kesä saarella on tähän mennessä sujunut 

jälleen leppoisasti. Mies tekee päivät etätöitään 

ja minä puuhailen kaikkea muuta. 

Kesään on mahtunut sattumuksia, ihastuksia 

ja vähän hurmaannuksiakin. 





Mustarastaat saivat viisi poikasta ja hoitivat niitä 

puukatokseen rakentamassaan pesässä. 






Emme edelleenkään ole liikkuneet juuri ihmisten ilmoilla, 
koska koronahan ei toki ole ohi. 
 

Pari kertaa olemme toki kahvitelleet, samoin käyneet "ulkona" 
syömässä. Ensimmäisen kerran heinäkuussa kun Esikoinen oli kaverinsa kanssa meillä muutaman päivän 
ja he kiitokseksi tarjosivat meille 
ruuat italialaistyyppisessä paikallisessa ravintolassa. 





Kiitos vielä! 
Oli muuten hyvää! 

Kiitos myös tästä ihanasta ruususta 
joka toivottavasti jatkaa 
eloaan pihassamme. <3 



Punaisen kulmaoven paikassa kävimme 
tässä eräänä päivänä kahvilla. 

- Siellä ei ollut mitään gluteenitonta kahvin kanssa... 
Täällä saarella se onkin hankalaa, gluteenittomuus... 








Lähinnä pihaa on rakenneltu tänä kesänä. 
Vuoden takaisia kantoja on poistettu, maata 
tasattu, uutta multaa levitelty ja kasvihuone tehty... 

Sekä katto terassiin, ettei aurinko niin paahtaisi... 

Hani teki myös riippukeinulleni telineen. <3 

Punainen riippapelargoni on ostettu 
paikallisesta puutarhaliikkeestä. 





Viikolla kun Hani tekee etätöitään, syömme jotain mikrossa 
lämmiteltävää silloin, kun hän pystyy pitämään ruokatauon. 
Tuo minihella on ihana lisä minikeittiöömme... 
Olen jopa leiponut muutaman kerran ja hyvin tuo pelittää. 






Viikonloppuina yleensä Hani grillailee meille. 
Hän on loistava grillaaja! 
Luontainen lahjakkuus! 

Tässä tulossa turskaa ja perunoita yrttivoissa. <3 





Tällaisella punaisella ruusullakin piha kasvoi... 

Se kukki ensin kesäkuussa 
ja nyt vielä elokuussakin... 





En minä usein ole tässä malttanut olla... 
Varsinkin kun aluksi keinu oli auringossa... 
Hiljattain hoksasimme kantaa keinun telineineen 
terassin katon alle, joten keinuun ei sada eikä paista. =D 





Tonttimme on täynnä näitä 
villejä pähkinäpensaita... 

Nyt olisikin hyvä pähkinäsyksy, 
jos ennättäisi ennen oravia ja lintuja 
keräämään kypsät talteen. 





Tämmöinen kasvihuone ilmaantui meille kesäkuussa ja 

äkkiä siinä kasvoi hieman syötävää ja silmänruokaa. 




Arbuuseja en onnistunut kasvattamaan, koska 
jokin metsänotus käy heti syömässä kukat pois 
kun ne ovat kukkineet... 



Kasvihuonekurkku meinasi valloittaa vähän liikaakin 
kasvihuonetta ja havaitsin olevani sille allerginen. 
Olen kumille allerginen ja kurkussa on jotain samaa, 
joten käsivarret kärsivät hieman aluksi kun kosketin kasvia. 

 Myöhemmin Hani käsitteli kurkkua ja mie kaiken muun. 





Muutama hedelmäpuukin on hankittu ja 
istutettu paikoilleen ja hyvin ovat lähteneet 
kasvamaan. 

Myös uusi nurmikko uusituille pihan alueille 
on joten kuten lähtenyt. Kesä on kyllä ollut kamalan 
helteinen ja rutikuiva... =( 

Ei oikein kehdannut kastella kaivovedellä 
nurmikkoa, ettei kaivo tyhjentynyt... 
















Eihän tästä maasta tai tästä saaresta voi 

puhua mainitsematta 

unikkopeltoja ja ruiskukkia... 

Niitä pitää myös aina kuvata 

kun niitä näkee jossakin... 













Perhosia oli pihan villeissä, joka paikasta esiin putkahtelevissa 
punalatvoissa kokolailla mahdottomasti ihan viime päiviin asti. 
Nyt on parina päivänä satanut ja ilma on hiukan 
(ah, onneksi) 
viileämpi. 

Mutta perhosia ei enää näy... 

Tänä kesänä amiraaliperhonen oli runsaslukuisin. 
Niitä saattoi olla 
pihassa yhtä aikaa eri punalatvoissa 40 - 50 perhosta! 
Ja lisäksi vielä keisarinviitat, neitoperhot, isonokkosperhoset, 
nokkosperhoset, sitruuna- ja kaaliperhoset sekä 
muutama suruvaippa. 

Yksi niistä tuntui viihtyvän minun sormissani tai käsivarrellani 
kun puuhailin pihahommia. Alkukesästä eräs häiveperhonen 
oli kolmen päivän ajan kaverinani pihalla... <3 










Tässä vielä kesän kolmas värivikainen keisarinviitta. 
Tai uups, värimuunnos valesina siis... 
Täällä värimuunnokset eivät ole "hyvin harvinaisia" 
vaan ihan joka kesäinen ilmiö. 

Myös neitoperhon ruskeita yksilöitä 
näkyi taas kuten viime kesänäkin. 










Kettuemo sai neljä poikasta. 

Tässä yksi poikasista joka innostui pihistelemään 

meidän ja naapurin kenkiä kuisteilta ja piilottelemaan 

niitä sinne tänne. 

Meillä se piilotti pihasandaalit uusien hedelmäpuiden 

alle pehmeään multaan, joten löysimme ne sieltä, mutta 

lähinaapurin sandaalit katosivat niin, ettei niitä ole 

löytynyt enää mistään! 


Välillä kettu käy raapimassa ulko-ovea 

ja nuolemassa oven lasia... =D 


Se tosin keksi myös syödä kaikki kuukausimansikan 

kypsät marjat, joten mansikoita ei enää tule... 

Ensi vuonna on keksittävä puutarhan ympärille aita. 


Meillä on myös peuroja riesanamme, 

edelleen. Ne ovat ehkä hieman pelänneet 

Jukka-poika-peurapelättiämme. 





Jo tammi-helmikuussa siemenistä istuttamani

ja tänne mukanamme roudaamamme kukat ovat 

kukoistaneet kiitettävästi alun takapakin jälkeen 

kun joutuivat hieman viileässä pihavarastossa olemaan 

ja vähän loukkaantuivat mutta siitäpä sitten 

piristyivät.


Tosin nuo vaulat houkuttelevat liikaa 

pistäviä hyönteisiä, joten tämä oli eka ja viimeinen 

kerta kun niitä laitoin terassille. =D


Mutta kaiken kaikkiaan, kesä on mennyt uskomattoman 

nopeasti! 


Kävimme kyllä heinäkuun lopulla myös 

Suomessa, koska Hanilla oli 

työasioita ja minun piti myös hoitaa erinäisiä 

menoja. 


En tiedä miksi teksti käyttäytyy hassusti, 

väliin tehden isoja ja väliin pieniä kirjamia... 

Menetän mielenkiintoni tähän postaukseen jos 

lähden korjailemaan sitä vielä, joten laitan sen esiin tällaisena. 

Tässä siis hieman välillä henkilökohtaisempaakin postausta. 


Rakastan meidän vaatimatonta mökkiä. 

Jos täällä ei menisi talvella vesi jäähän, niin 

jäisin tänne asumaan.💗


Kun me syksymmällä lähdemme täältä

niin mun sydämeni jää tänne... 


💔



23.8.2022

Sydänpuuta

 








Talvella sydämen syke 
on hitaampaa 
Kohmeaa ja tasaista 
Askel verkkaista 
Ei ole missään sulaa vettä 
Maailma on kokonaan 
valkoisuuden peitossa 
Puut ovat jäistä sydänpuuta 


Jälleen keväällä 
askel taittuu kipakammin
Sydän lyö nopeammin 
kesänodotuksen siivellä 
Jossakin on jo 
näkyvillä 
hileistä vettä 
ja huurteista sydänpuuta 


Kesällä meno on mahdotonta 
Kilpaa kaikkien kukkien 
puhkeamisen kanssa 
sydän lyö niin kuin ei koskaan 
lakata tahtoisi 
Kesä saa mielet sekaisin 
- Onnesta tietenkin - 
Jälleen on lämmintä vettä 
ja rakasta sydänpuuta 


Syksy hiljalleen 
hidastaa askeleet 
-sekä sydämet - 
Tauottaa innostukset 
Jäämme jälleen kaihoten 
kaipaamaan 
puuta kahisevissa lehdissään 
ruohoa vihreissä väreissään 
taivasta syvässä sinessään 
sulaa vettä 
- sekä sydänpuuta - 


-Una Reinman 





#unareinman

#runoilijaunareinman
#halaapuuta
#puunhalausviikko

#📸 internet 








22.8.2022

Suomen luonnon juhlaviikko

 

 


 

Etsi lähiympäristöstäsi puu, josta pidät. Se voi olla itsessään kaunis, tehdä vehreydellään paikasta viihtyisämmän, se voi olla pieni tai suuri, vanha tai nuori, kuten halaajansakin. Puita voi halata kaupungissa, maalla tai metsässä, joko yksin, kaverin kanssa tai isommallakin porukalla. Ajankohdan voi jokainen päättää itse. Puita voi halata esimerkiksi juoksulenkillä, sieniretkellä tai kiireisen työpäivän päätteeksi.




Suomen luonnon juhlaviikon ja samalla Puunhalausviikon 22 - 28.8.2022 tarkoituksena
on osoittaa, että arvostamme ympäristömme
monipuolisia viheralueita, kuten metsiä,
puistoja ja luontopolkuja

 

 

Elokuun viimeisenä lauantaina 27.8. juhlitaan Suomen luonnon päivää. Päivää voi viettää monella tavalla: lähde liikkeelle luontoon, halaa puuta, liputa Suomen luonnolle, kutsu kaverisi mukaan tai järjestä oma tapahtuma - tyyli on vapaa. 

Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti luontonsa kunniaksi. Sama juhlava toiminta jatkuu myös vuonna 2022. 

 

Näytä miten ylpeä olet Suomen luonnosta!   

 

#puunhalausviikko

#luonnonpäivä 

#liputanluonnolle 


Puunhalausviikko

 Suomen luonnon päivä 

 


  Tai... 


Voithan kerätä vaikka marjoja tai sieniä. 

Ota eväätkin retkellesi mukaan.

Mikään ei maistu niin hyvälle, kuin eväät

luonnon helmassa! 

 

 

27.8.2022 on myös 
Valtakunnallinen sienipäivä
Sienipäivä jatkuu sieniviikkona

Sienipäivänä ja sieniviikolla tapahtumia järjestävät sekä marttapiirit että yksittäiset marttayhdistykset. Paikkakunnilla, joilta löytyy sieniä, pystytetään sieninäyttely. Jos sieniä ei vielä ole noussut, annetaan vinkkejä omenien, marjojen ja kasvisten käyttöön ja säilöntään.

Vuonna 2022 valtakunnallinen sieniviikko on 28.8.–4.9. Lisätietoja saat tapahtuman järjestävästä marttapiiristä tai -yhdistyksestä.

Marttaliitto 
 
 
 

 

 

21.8.2022

Runoilijoiden päivä










 

 

Runous on kirjoitusmuoto, joka käyttää kielen
esteettisiä ja rytmisiä ominaisuuksia yhdistettynä vertaukseen
ja metaforaan, tuomaan esiin merkityksiä, jotka ovat syvempiä
kuin pelkkä sanojen määritelmä.


Vaikka maailmassa on satoja maita ja tuhansia kulttuureja,
runous on melkeinpä universaalia.


Kuinka runoilijoiden päivää vietetään? 

 

Runoilijoiden päivä on omistettu runouden pitkälle historialle ja heille, jotka täyttävät maailmamme kynänsä kärjestä kumpuavalla intohimolla ja ihmeellä.

Jokainen runouden muoto on tekijälleen ainutlaatuinen, sillä runous
syntyy väistämättä hänen tunteistaan ​​ja henkilökohtaisista
kokemuksistaan, eivätkä kokemukset toistu edes toisessa niitä jakavassa.


Hyvä runo on runo, joka käsittelee suurta ideaa, käyttäen parasta
muotoa ideoiden välittämiseen.


Hyvän runon indikaattori on,
kun lukijalle tulee voimakas tunnereaktio.

Loppujen lopuksi
hyvä runo on oire ihmisen yrityksistä saada järkeä
siitä upeasta maailmasta, jossa elämme.


Runon historian päivän perustaja William Sieghart on todennut:
"On olemassa miljoonia lahjakkaita runoilijoita, ja heidän on aika
saada tunnustusta työstään. Heidän ei pitäisi hävetä lukea töitään
ääneen. Haluan ihmisten lukevan runoja bussissa matkalla töihin,
kadulla, koulussa ja pubissa."

Internetin ansiosta on nykyään helpompaa päästä käsiksi
runoihin, kuin koskaan. Voit etsiä runoja eri teemojen perusteella. 


Jos löydät runon, joka todella kiinnostaa sinua, mikset jakaisi sitä
sosiaalisessa mediassa seuraajillesikin?


Kirjakaupat ja nettikirjakaupat pursuilevat runoilijoiden teoksia. 


Etsi ja löydä oma suosikkisi. 

 Tue elossaolevaa lempirunoilijaasi
hankkimalla hänen teoksiaan. 


Kirjastoistakin löytää runoutta.





Runoilijoiden päivä


#runoilijoidenpäivä

#PoetsDay
 











 
 
 

 
 
 

20.8.2022

Hyttyspäivä









Mikä on ärsyttävä, pistävä otus,
jota ilman voisit niin NIIN mainiosti elää?
Mikä on inisevä lentävä hyönteinen,
jonka ääni estää mökillä nukkumisen,
kun joku on huolimattomasti jättänyt
ulko-oven auki ja päästänyt sisälle sen
- kaikkine kavereineen?

Mikä on hyönteinen,
jonka avulla kesälinnut ruokkivat poikasiaan,
eli siitä on myös jotakin hyötyä?
 
Puhun tietenkin hyttysestä. 
Sääskestä. 

Itse käytän tästä otuksesta 
usein nimitystä itikka. 
jopa lehmiä itikoiksi?! 
 

"Hyttyset (Culicidae) ovat kaksisiipisten hyönteisten heimo, johon kuuluu monia verta imeviä lajeja. Puhekielessä hyttysiä kutsutaan usein nimellä sääsket tai itikat. Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä: sääsket (Nematocera) ovat kaksisiipisten (Diptera) alalahko, jonka eräs heimo ovat hyttyset. Hyttysiä on tunnistettu noin 3 500 eri lajia. Näistä noin kuusi prosenttia imee verta ihmisistä ja näistä edelleen puolet levittää ihmisille vaarallisia tauteja."/Wikipedia

 Vain naarashyttynen pistelee 

- ja inisee 



"Vaikka tuntemuksenamme on, ettei yksikään ympäristön hyttynen jätä käyttämättä tilaisuutta käydä kimppuumme, tosiasia on se, etteivät hyttyskoiraat ole meidän verestämme kiinnostuneita. Ainoastaan naarashyttyset ovat. Naaraat imevät verta, koska tarvitsevat energiaa ja proteiineja munien tuottamiseen. Kaikille hyttysille veriateriat eivät ole elinehto. Vain 6 % maailman 3 500 hyttyslajista imee verta.

Mikä koiraita motivoi? Kiirettä koirashyttysillä riittää, koska niiden elinaika ei yleensä ole juuri viikkoa pidempi. Epätasa-arvo naaraisiin nähden on räikeä, koska jälkimmäiset voivat elää yli satapäiväisiksi. Lyhyen elämänsä aikana koiraat kulkevat kukasta kukkaan nauttien mettä ravinnokseen, parveilevat ja etsivät parittelumahdollisuuksia. Koirashyttyset ovat valmiita parittelemaan jo parin päivän kuluttua kuoriutumisestaan.

Suuri hetki koittaa, kun koiras kohtaa hemaisevan naaraan. Ja sellaisenhan tunnistaa iloisesta ininästä. Vain naaraat inisevät. Ininä on siipien värinästä syntyvää soidinsäveltä, jonka tarkoitus on houkutella koiraita lähistölle silloin, kun tarjolla on oiva tilaisuus lisääntymiseen.
 
Koirailla on upeat monihaaraiset antennit, joilla ne aistivat naaraiden siipien heiluttelua, oletettavasti hyvinkin monin eri sävyin ja taajuuksin. Flirttailu on mahdollista lähietäisyydellä, ja todennäköisesti hyttyset voivat lähettää feromonisignaaleja toistensa tunnistamiseksi myös etäämpää. Koirailla on kyky aistia ihmisten tuoksuja, koska niiden läheisyydessä on suurempi todennäköisyys löytää lämminveristen seurassa viihtyviä naaraita."

/Seppo Meri /Duodecim/Itikoiden intohimot  



 
Tietty veriryhmä 
houkuttelee hyttyset paikalle 
 
Hyttyset rakastavat hikeä, eivätkä tiedä mitään 
houkuttelevampaa kuin haisevat jalat. 
Ne lentävät kohti jalkahikeä.
Lisäksi hiilidioksidin uloshengitys etenkin urheillessa houkuttelee hyttysiä. 
Hyttyset voivat lentää paikalle jopa 50 metrin päästä.  
Parfyymit, huuhteluaineet, tuoksuvat vartalovoiteet ja suihkugeelit 
toimivat myös hyttyshoukuttimena.
Hyttysten mielestä veriryhmä O:hon kuuluvat ihmiset ovat erityisen maukkaita. 
Jos sinulla on veriryhmä O, saatat joutua muita veriryhmän omaavia ihmisiä 
useammin hyttysten piirittämäksi ja pistämäksi.  
Jos sinulla on veriryhmä A, seuraa hyviä uutisia: veriryhmäsi 
kiinnostaa hyttysiä vähemmän. 
Hyttysten lempiruoka olisi siis partavedelle tuoksuva, voimakkaasti 
hikoileva ja kiihkeästi hengittävä urheilija, jonka veriryhmä on O 
ja jonka jalkahiki haisee.

Kotiliesi/Yale Adler: Iholla – Kaikki kehomme suurimmasta elimestä 

 

 

 

 

Mökillä on liikaa itikoita 

Miltei kaikki kesälinnut ovat jo muuttaneet 
jo pois joten itikkapopulaatio sen kuin kasvaa
ja hyvinvoivasti kukoistaa!
Ne suorastaan odottavat jo ovella piikkiään
teroitellen, koska me tulemme ulos ja
sitten ne vaan hyökkäävät... 

Ja me läpsimme niitä ja mie jopa kiljun, 
kun ne niin kovasti pistelevät! 
 
Ja kyllä - olen veriryhmää O!

Joka paikka on täynnä kutiavia paukamia!
Paukamia lisäävät mäkärät
ja muutamat paarmat joita Jaakko 
ei sitten kerännytkään heinäkuussa pussiin...


Tänään on
Maailman hyttyspäivä 
 
 
 
Hyttyspäivää vietetään - ei hyttysten - 
vaan brittiläisen lääkärin Sir Ronald Rossi
muistoksi, joka 125 vuotta sitten, 
vuonna 1897 keksi, että naaraspuoliset 
hyttyset levittävät malariaa. 
 
 
 
 
 ********
 
 
 



Tänään on myös kansainvälinen



- Toivottavasti hyttyset, sääsket
ja minkäänkokoiset itikat eivät ole 
kätköilijöiden kiusana... 






Tänään on muuten myös