Terveisiä Tartosta!

Ihania lumikelloja!

Miehellä oli viimein viikko talvilomaa joten päätimme ajella katsastamaan Tarttoa, 

sitä Viron henkistä pääkaupunkia, mukanamme rautakauppa-asioita pitkässä 

ostoslistassamme, jota kiitettävästi saimme ruksailla matkan aikana. 

Sitä loppurutistusta kun tämän talon remontteihin teemme, 

jotta talon voisi laittaa näyttökuntoon. 

Kevät oli Tartossa pidemmällä kuin meillä, 

mutta onhan se kaupunki paljon etelämmässä. 

Jotkut puut olivat torstaihin mennessä 

miltein hiirenkorvalla. 

Meillä kotomaassa oli tänään sunnuntaina melkein sellainen päivä kuin Tartossa oli viime keskiviikkona, jolloin oli jo 20 astetta lämmintä, tai näin ainakin auton mittari väitti. 

Kyllä se päivä tuntuikin melkein kesältä. Jotkut kulkivat jo t-paidassa ja sortseissa. 

Ihmisten pihanurmikoilta kurkistelivat lumikellot ja krookukset! 

Samoin kurkkii meidän pihassamme muuten, mutta minne ovat kadonneet 

kaikki tähän pihaan istuttamani lumikellot! Onneksi sain niitä ihailla reissulla.

Kattohaikarat, nuo taloille onnea 
tuovat suurisiipiset linnut 

olivat jo asettuneet omille pesäpaikoilleen tai sitten lentelivät sinitaivaalla tai käyskentelivät kurkimaisesti talojen ja peltojen myyrien multakasojen lähistöllä. 

Kylläpä on onkin paha myyrätalvi... 

No, haikarat siivoavat tienoot myyristä.

Merihanhia pellolla.

Näimme reissulla myös länttä kohti lentäviä hanhia varmasti miljoonia yksilöitä  

ja tuhansittain pelloilla lepääviä hanhia, toiset uupuneina matkan rasituksista, useilla 

silti katse jo kohti länttä. Pesivätkö lie länsirannikolla vai lentävätkö 

Viron yli muille maille, en tiedä. 

Ensimmäisen västäräkinkin näimme. 

-Västäräkistä vähäsen... ;D 

Peipot lauiloivat kovaäänisesti siellä täällä 

ja naakatkin tekivät pesiä. 

Joutsenia oli kokoontumispaikoillaan. 

Nämä kuvat on napattu pieneltä lammelta, 

jossa oli sekä kyhmyjoutsenia että laulujoutsenia. 

Peipsijärvi ei ihan ollut vielä sulana.

Järven rannalla asustaa vapaavuoden töistään ottanut nettituttava, jonka kutsu meni hieman ristiin sillä olimme tuntia aiemmin kirjautuneet paikalliseen 

hotelliin, kun Tuijan viesti saapui, että hänen luonaankin voisimme yöpyä. 

No seuraavalla kerralla? =) 

Rautakauppoja kierrellessä ehdimme tutustua kaupungin puistoon, 

muutamaan linnaan ja raunioon sekä kuvata luontoa.

Loppurempparutistukseenkin saimme tällä viikolla jotain aikaan: 

Puuttuvia listoja lattioihin, kattoon, muutamia kynnyksiä,  yms 

mies asensi sisällä paikoilleen, aloittelimme terassin muutaman seinämän lisäsuojarimoitusta jne. Reissulta toimme mm uunineduspellin vintin pönttiksen eteen, kylpyhuoneeseen saippuatelineen, himmeää kontaktimuovia keittiön erääseen kaappiin (näytän myöhemmin) uuden lampun olohuoneeseen kun sen entinen lamppu tulee sitten yläkerran makuuhuoneeseen, 

hauskaa tapettia parvelle, turkooseja käsipyyhkeitä kylpyhuoneeseen, jne... 

mutta kyllä me joudumme kotimaan rautakaupoissakin vielä vaeltamaan...

Odotitte tietenkin että tämä olisi joku muotihehkutus, 
jossa esittelisin hepeniä, kenkiä, saappaita ja meikkejä 
sekä menomestoja. =D 

Mutta tämä blogisti ei ostanut yhtään vaatetta.
Hups, tai ostinhan: Hanille yöpuvun, koska en jouluna sellaista
kotoseudun paikallisesta Tokmannista löytänyt
joten hän sai joululahjansa hieman myöhästyneesti. =)

Tämä blogisti ei piittaa menomestoista, eikä vaatteistakaan,
vaikka miulla on vaatteita niin vähän että kaikkia aina
ihmetyttää, ja kuljin tuollakin reissulla 8 vuotta vanhassa
villakangastakissa jonka vasen kainalo
on jostain ihme syystä kulunut reijäksi...
-Huomasin kulumavian vasta kotimatkalla, eli kevättakki olisi
kyllä aika ostaa. Kai. Ja kengät. Alkaa nuo vaelluskengät
olla hiukka lämpimät. Mutta kun vaateostokset
ovat tympeitä. =D
Mieluummin vaikka kuvaan luontoa...

Terveisiä kielojen laaksosta

Hiljainen vesisade kastelee maailmaa perjantaiaamuna mutta mikä ihaninta, 

ei tuule yhtään! On tyyntä ja hiljaista. Kuuntelen sateenropinaa kun sadetakissani 

kitken kukkapenkkiä pihamaalla. On vaan sellainen fiilis että ne olisi nyt kitkettävä, 

vaikka hieman sataakin.

Sadetta ei sitäpaitsi ole tullut tarpeeksi. 

Meidän savinen maa huutaa paljon enemmän vettä, 

pitääkseen kaiken istutetun kukoistuksessaan. 

Joten odotan mieluusti säätiedotuksen lupaamia sunnuntain 

ja maanantain vesisateita. Sadevesitynnörit täyteen, please ja kiitos.

Rikkaruohot lähtevät paljon paremmin irti maasta kun maa on kostea. 

Kuivasta maasta, aurinkoisena päivänä, 

on joskus hankalaa kiskoa rikkojen juuria irti. 

Ne suorastaan porautuvat alustaansa. 

Eivät tahdo millään pois valtaamastaan maapläntistä. 

Lupasin edellisessä jutussani kielon kuvia, ja tässähän niitä.
Kun olin kitkenyt kukkapenkit 

ja penkkien reunukset vaelsin hakemaan kielolaaksostamme
valkoisia nuokkuvia kellokukkia ison tuoksuvan kimpullisen. 

Kun kerää kieloja kimppuun, voi samalla kuulla kuinka pienet kellot 

hiljaa ja käheästi ihan kuin yrittäisivät helähtää ilman kaikua, 

sillai ihan vaimean pehmeästi. Kif-kaf. 

Kielot menevät kesänlapsi Pikkuveikan tuliaiseksi Maman mökille, 

veikan syntymäpäivän johdosta. Samalla viemme 

hänelle mansikkakermavalkosuklaakakun.

Aina kolmastoista päivä ei ole epäonnen päivä.
Perheessäni kahdella on 13 pv jopa syntymäpäivänä,
joten se luku tuokin toisinaan paljon hyvää tullessaan. 

Karsin omia, liian pitkäksi kasvaneita ovenpieliruukkujen orvokkeja, ja niitä
kielojen sekaan lisäämällä se on ihan täydellinen kukkakimpuksi. Kukkaruukut
pitänee muutenkin siirtää kauemmaksi ovelta, koska kohta ovestamme
viskellään purkujätettä ulos ja kannetaan uutta materiaalia sisään. 

Nämä ovat ihan viimeisiä rauhallisia Nuuskamuikkusen introverttihetkisiäni
moneen viikkoon. Miehen viimeinen työpäivä on ohi ja alkaa hänen
kesälomansa, eli meidän totaalinen työleirimme.

Myös Pikkusisko oli vienyt jo aiemmin kieloja Mamalle. 

Siskon kimppu oli paljon upeampi kuin minun. =)

Mikä olisi ollut parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin seurustella lastensa, 

perheensä ja puolisonsa kanssa ihanan Maman seurana tunnelmallisen mökin 

puutarhassa jossa oli niin jo kesä. Ei kyllä mikään! 

Pikkuveikan syntymäpäivän kunniaksi päivä oli todellinen ensimmäinen kesäpäivä. 

Tunnelma oli niin ihana, ettei olisi haluttu lähteä lainkaan kotiin.





Mentiin kyllä vihdoin kuitenkin. Lämmitettiin viimeisen kerran meidän sauna,
ja huomenissa aletaan repiä eteistä, saunaa ja kylpyhuonetta...

Tulen viipyilemään seuraavissa blogikuvissani vielä
ihanassa Maman puutarhassa... 

Jouluisessa Narvassa

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Jokin aika sitten tuo ihana mies meni ja tilasi meille matkan, ihan lyhyen vaan - Viroon jouluksi - minulta kysymättä. Eipä minulla toki sitä vastaan mitään ollut...

Niinpä me karkasimme ulkomaille jouluksi eikä meillä ollut jouluaattona pöydässä kinkkua eikä rosolleja mutta eipä niitä kaivattukaan. Kotonakin olen jo muutaman vuoden kieltäytynyt kokkailemasta jouluruokia.

Itse en ole koskaan ollut perinnejouluruokien ystävä. Ainoastaan Maman tekemää kotijuustoa, sen kanssa rusinasoppaa mie joskus kaipaan, samoin Maman omatekoisia joulutorttuja Selma-mummon reseptillä. Minulle riittäisi jouluruuaksi riisipuuro ja ruskeat piparit. Riisipuuro tosin on arkiruokaani. =D Latelle on sama vaikka meillä olisi aina pizzaa.

Itselleni on tärkeintä joulussa tunnelma, tuikut ja kodin koristelu...

Jossain vaiheessa joulua, silloin kun kaikille Murusille sopii, olisi ihanaa kokoontua yhteen ja rupatella pöydän ääressä pidemmän kaavan mukaan... <3

Me tavallaan olimme sellaisella lyhyellä häämatkalla tällä ensimmäisellä yhteisellä häiden jälkeisellä ulkomaille suuntautuneella reissullamme.

- Ei meidän häämatkakassassa kylläkään ole vieläkään rahaa, siinä lasipurnukassa, kuin ehkä sen verran että kumpikin pääsisi vaikka Mäntsälään ja takaisin. Taisi tämä reissu mennä Laten joulubonuksesta... =/

Tällä kertaa tutustuimme Narvaan, sinne ihan meren rannalle. Olimme kylpylähotellin ainoat suomalaiset ja pääosin hotellin henkilökunta sekä asiakkaat olivat venäläisiä.

Kävimme allasosastolla kahtena päivänä. Klooria vesissä tuntui olevan enemmän kuin suomalaisissa kylpylöissä. Punaiset hiukseni vaalenivat kahdessa päivässä allasosaston veden takia ihan vaaleiksi.
Tulin siis miltein blondina häämatkalta kotiin. =)

Hassu höyrysaunakin tuli koettua, mutta jostain syystä se kävi henkeeni. Se taisi olla toiseksi lämpimin sauna, muut saunat olivat melko viileitä, yhtä lukuunottamatta jossa oli melkein kotimaiset asteet.

Lunta oli heti jo Tallinnassa enemmän kuin meillä Päijät-Hämeessä oli ollut matkaan lähtiessämme. Lumikerros paksuuntui koko ajan Hanin ajellessa kohti Narvaa.

Söimme kylpylässä sekä aamupalan, että iltaisin päivällisen. Jouluaattona oli tarjolla seisova pöytä jossa ihaninta oli paistettu lohi. Omnom. Una rakastaa kalaa....! <3

Päivisin kiertelimme katselemassa maisemia, sekä kaupoissa jotka olivat joulun ajan auki miltein normaalisti. Tuntuu, että sielläpäin joulukuusikin ostettiin vasta 25.s päivä, uudenvuoden viettoa varten.

Tuolla eteläisessä naapurimaassamme tavarataloissa muutamien lähivuosien tuttuun tapaan joulumusiikkina soi Michael Bublé. Kuultiinpa me myös tuttua Isac Elliottia yhden biisin verran autoradiosta paikalliselta kanavalta eestinkielisten biisien joukosta. 

Kuvissa joulutoria Narvassa.
Eikö olekin ihana pukki
ja suloinen peura!?


Joulupukki (jõuluvana) jolla oli upea asu, 
ilmestyi esiin erään myyntikojun takaa juur kun niitä kuvasin, 
tuomaan tuota kuusenoksaa lumihankeen, 
ja minä näytin kameraani jolloin hän poseerasi miulle. 
 ♥ 


.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.

PS: Vielä yksi joululaulu? 

John Lennon - So this is Christmas