Sateen oma päivä

 

Rakastan taivasta 

Sade on hyväily 

Korvanjuuressa 

kristallispisara 

kuin siunaus 

Lintu pieni 

kutonut valon kuultoa 

Tämä on niitä päiviä 

- Una Reinman 

☔Tänään vietetään Sadepäivää, #RainDay 💦 

💙

Sadepäivän juhlintaa

 

 

 

 

 

Kaikki elämä on riippuvaista vedestä, 

joka pitää maailmamme vihreänä, 

raikkaana ja kauniina. 

Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ja kulttuurit 

kaikkialla maailmassa ovat juhlineet sadetta 

ja sen elämää antavaa voimaa.

Tekniseltä ja tieteelliseltä kannalta sade on olennainen osa 

veden kiertokulkua. Sade on elintärkeää kaikelle elämälle maapallolla. 

Sade on pääasiallinen tapa, jolla taivaalla oleva vesi laskeutuu maan pinnalle 

tarjoten juomia eläimille ja kasveille, lataamalla maanalaisia

pohjavesikerroksia, täyttäen joet ja järvet.

Kun ajattelet asiaa tästä näkökulmasta, näet, 

miksi sade on tärkeää 

ja miksi sitä pitäisi vaalia ja juhlia.

Riippuen missä päin maailmaa asut, 

sade voi olla jotain, johon olet hyvin tottunut! 

Jotkut ihmiset näkevät enemmän sadetta kuin aurinkoa, 

ja tämä voi saada heidät turhautumaan siihen. 

Loppujen lopuksi kukaan ei pidä joutumisesta massiivisen 

sateen keskelle, eihän? 

On kuitenkin monia syitä, 

miksi meidän pitäisi rakastaa sadetta!

 

Oletko koskaan maannut sängyssä kuunnellen sadepisaroiden 

osumista ikkunaan? 

Se on niin rauhoittavaa ja rentouttavaa. 

 

Kuinka moni meistä on käyttänyt sadepäivää 

täydellisenä tekosyynä mukavan, 

laiskan ja kodikkaan luppopäivän viettoon? 

- Minä ainakin!

Sadepäivän historiaa 

 

Teemapäivä syntyi yli sata vuotta sitten, 1800-luvun lopulla, 

kun Waynesburgissa, Pennsylvaniassa, USA:ssa maanviljelijä 

Caleb Ely huomautti paikallisessa apteekissa, miten hänen syntymäpäivänään 

-joka oli 29. heinäkuuta - aina satoi. 

Apteekkari William Allison alkoi pitää kirjaa sateista.
Aikanaan hänen veljensä Albert Allison siirtyi apteekinpitäjäksi 

jatkaen säähavaintojen keruuta.
Vuonna 1920 Byron Daily otti tämän työn itselleen 

ja jossain vaiheessa Sadepäivä pikkuhiljaa syntyi.

Paikallinen lehdistö teki Sadepäivää tunnetuksi 1930-luvulla. 

Vuoteen 1979 mennessä se oli muuttunut jo kansanjuhlaksi.
NBC: n Today Show teki Rain Dayn tunnetuksi 

kansallisesti vuonna 1985.

Tällä hetkellä joka vuosi Waynesburgissa järjestetään

 Rain Day festivaalit, viihdettä oikeustalon portailla, 

taidekäsityön myyntiä, ruokamyyntiä, 

lasten pelejä, kilpailuja, kuten sateenvarjojen 

koristelukilpailu sekä Miss Rain Dayn nimeäminen. 

Ihmiset ovat alkaneet juhlia Sadepäivää 

omillakin asuinalueillaan ja muissa maissa. 

Miksi emme siis mekin...? =) 

Kuinka sadepäivää vietetään?


Sadepäivää voi juhlia monella eri tavalla. 

Jos satut asumaan lähellä Waynesburgia, sinun kannattaa

harkita matkaa kaupunkiin juhlimaan sadetta.  

Jos olet jossain, missä sataa, voit suunnata ulos 

tanssimaan, laulamaan tai vain kävelemään sateessa. 

Siinä on jotain uskomattoman virkistävää!

Voit tarjoilla herkullisen aterian tuoreista vihreistä ja muista 

vedestä riippuvaisista asioista ja pohtia, kuinka onnekkaita 

olemme voidessamme elää sateisessa maailmassa.

Voit myös viettää sadepäivän oppimalla lisää sateesta 

ja sen tärkeydestä. 

Internetin ansiosta on helpompaa 

kuin koskaan saada käsiimme tietoa ja oppia lisää maailmasta.

Voit saada tietoa osista maailmaa, joissa sataa eniten, 

sekä niistä, joissa sataa tuskin ollenkaan.

Sateesta löytyy myös paljon mielenkiintoisia faktoja, 

joista osa saattaa yllättää. 

Tiesitkö että esimerkiksi on olemassa sellaisia sateita, 

joissa sadepisarat eivät saavuta lainkaan maata.

Voit myös opetella, kuinka sademäärät ennustetaan 

erityyppisistä pilvistä. Se on todella kiehtova aihe, 

johon kannattaa syventyä. 

 

Tai mikset hemmottelisi itseäsi uudella sadetakilla? 

Valittavana on niin monia eri vaihtoehtoja.
 Punaiset takit ovat olleet muodin huipulla monta vuotta 

– miten täydellinen tapa piristää sadepäivää.  

 

 

Sadepäivä

#RainDay

 

Days of the year

Checkiday.com

  

 

Sadepäivä

 

 

 

Tänään vietetään Sateen päivää.

#RainDay 

 

Päivä syntyi tavallaan jo yli sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa, kun Waynesburgissa, Pennsylvaniassa, USA:ssa maanviljelijä Caleb Ely huomautti paikallisessa apteekissa, miten hänen syntymäpäivänään - joka oli 29. heinäkuuta - aina satoi.

 

Niinpä apteekkari William Allison alkoi pitää kirjaa sateista. Aikanaan hänen veljensä siirtyi apteekinpitäjäksi jatkaen säähavaintojen keruuta. 

Vuonna 1920 Byron Daily otti tämän työn itselleen ja jossain vaiheessa Sadepäivä pikkuhiljaa syntyi. 

 

Paikallinen lehdistö teki Sadepäivää tunnetuksi 1930-luvulla ja vuoteen 1979 mennessä se oli muuttunut jo kansanjuhlaksi. 

NBC: n Today Show teki Rain Dayn, eli Sadepäivän viimeistään tunnetuksi kansallisesti vuonna 1985. 

Tällä hetkellä joka vuosi Waynesburgissa järjestetään Rain Day festivaalit, viihdettä oikeustalon portailla, taidekäsityön myyntiä, kotikaupungin ruokamyyntiä, lasten pelejä, kilpailuja, kuten sateenvarjojen koristelukilpailu sekä Miss Rain Dayn nimeäminen./Rain Day  

Minäkin innostuin Sadepäivän kunniaksi 

pienesti runoilemaan: 

Tänään on sateen päivä
mutta emmehän me tiedä
jaksaako taivas itkeä 

-Una Reinman

 

Ihanaa että täällä mökilläkin, 

- yli kuukauden tauon jälkeen - viimein 

tiistain ja keskiviikon välisenä yönä hieman 

sataa ripsaisi. 

Ilma heti raikastui ja sellainen hautovuus
ja tuskaisuus oli poissa kun eilen jo varhain 

aamulla pihamaalla maailmaa ihailin 

ja hengittelin. 

 

Mutta sataako juuri tänään 

- kuka sitä tietää - 

niin kuin paikalliset sanovat.

 

 

 

 

 

Gelatoa ja aikaista kevättä

Ihan ensimmäistä kertaa ikinä 

maistoin Roberts Coffeen gelatoa Hanin kanssa

eräänä sateisena helmikuun päivänä. 

Olihan se hyvää mutta hieman turhankin 

makeaa miun makuuni ja juuri minulle tietenkin

laittoivat suuremman annoksen. Loppu oli jo ihan suorastaan työlästä syödä. =D 

Maistoin vanhanajan vaniljaa sekä 

suolaista kinuskia. Hanilla oli vaniljaa sekä 

mansikkaa, joka olikin yllättävän hyvää, ihan aidon makuista,

kun hän tarjosi minullekin maistiaisia siitä. 

Vaniljakin oli ihanaa. 

Rakastan kaikkea vaniljaista... 

-Ja kanelia kans... 

Totta kai piti kahvitkin ottaa 

kun kerran Robertsissa oltiin. 

Ihan pienet ja tavalliset vaan... 

Laitoin omaani liikaa maitoa. 

- Kotona juon "murukahvia" 

ja siinä vesi on kiehuvaa, joten tuli vahingossa

laitettua maitoa sitten samalla lailla 

kuin kotona... ja tulos oli aika haaleata. 

Tykkäämme istua aina noissa nahkatuoleissa 

kun Robertsissa olemme... 

Sade kastelee nyt kaiken. 

Ihmiset kertovat, että pihoilla ja mökeillä kaikki homehtuu... 

Se on tämän kosteuden syytä. 

Ilman pakkasta kaikki flunssatkin kestävät kauan 

eivätkä meinaa ilman jälkitauteja lähteä pois... 

Meilläkin kesti flunssa/
keuhkoputkentulehduskierre
melkein kuukauden päivät.

Äsken tuon sateen keskellä pilvien välistä pilkahti aurinko kuin kiusoitellakseen. 

Joidenkin pihoissa ovat kevätkukat jo esillä!!!

Ajatella, helmikuussa! =D 

Kevät tulee takuulla ennätysaikaan tänne eteläiseen Suomeen...

Pohjois-Suomessa joutuvat kevättä hieman odottamaan, kun ne meidän etelänkin lumet satoivat sinne ja he saivat siten lumibonukset... 

PS: Tänään on Satunnaisten kilttien tekojen päivä. Ilahduta jotakuta... 

Vesisadetta ja huulipunaa?

 
Tänään on Maailman ylikulutuspäivä. 

Ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat tänään, 29.heinäkuuta. Kulutamme vain seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Ylikulutuksen suurimpia syitä ovat eläinperäisen ruuantuotannon vaatima maapinta-ala sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Nykyisellä kulutuksellamme tarvitsisimme 1,7 maapalloa, jotta luonnonvarojen käyttö voitaisiin kattaa kestävästi. Ylikulutuspäivän ajankohta perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin. Teksti WWF Suomi 

Suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä 
oli jo 5.4.2019. 

********* 

 

 

Tänään on lisäksi mm Sadepäivä. Sade kyllä tekisikin hyvää maailmallemme, 
koska älytön helle uuvutti jo luonnonkin! 

Kaikkialla on kauheasti keltalehtisiä puita, 
kuin olisi syksy jo ja pitkällä. :( 
Tienpenkatkin näyttävät monin paikoin aivan kulottuneilta, 
niin kuin monien nurmikotkin... 
(nurmikoiden kulottuminen tosin johtuu 
väärään aikaan leikkaamisesta...) 

Toivon että säänennustajat ovat oikeassa
ja sää viilenee normikesäksi. 

Nyt on myös Lasagnepäivä,

Kansainvälinen tiikeripäivä,

Kansainvälinen kanansiipipäivä 

 

...sekä Huulipunapäivä.

Sateen päivä

Rakastatko sinäkin sateen tuoksua? 

Tutkimusten mukaan maaperän

kastuneet bakteerit tuoksuvat silloin ilmassa

eikä esimerkiksi happipitoisuus, 

vaikka ennen näin uskottiin olevan. 
Joku on uskonut haistavansa 
otsonipitoisuuden sateen jälkeen... 

Tänään on Sateen päivä. 

Vaikka monet inhoavat sadetta, sen ansiosta 

meidänkin pihamme puhkesi runsaaseen kasvuun

ja kukkaan. 
Sade on välttämättömyys.  

Ilman sadetta ei ole elämää. 

Mitä sinä teet sadepäivänä? 

Luetko? Katsotko leffoja? 

Minä yleensä silitän silloin pyykkiä.
Paitsi jos ukostaa.
Silloin en kyllä laita silitysrautaa päälle 
vaan pistän koivuklapeja takkaan, 
 käperryn kirjan kanssa sohvalle
ja vaivun nirvanaan kirjan tarinaan. 

Kesäsateen jälkeen

Kuvat puhuvat 

taas omasta puolestaan. 

Sade

Terveisiä kielojen laaksosta

Hiljainen vesisade kastelee maailmaa perjantaiaamuna mutta mikä ihaninta, 

ei tuule yhtään! On tyyntä ja hiljaista. Kuuntelen sateenropinaa kun sadetakissani 

kitken kukkapenkkiä pihamaalla. On vaan sellainen fiilis että ne olisi nyt kitkettävä, 

vaikka hieman sataakin.

Sadetta ei sitäpaitsi ole tullut tarpeeksi. 

Meidän savinen maa huutaa paljon enemmän vettä, 

pitääkseen kaiken istutetun kukoistuksessaan. 

Joten odotan mieluusti säätiedotuksen lupaamia sunnuntain 

ja maanantain vesisateita. Sadevesitynnörit täyteen, please ja kiitos.

Rikkaruohot lähtevät paljon paremmin irti maasta kun maa on kostea. 

Kuivasta maasta, aurinkoisena päivänä, 

on joskus hankalaa kiskoa rikkojen juuria irti. 

Ne suorastaan porautuvat alustaansa. 

Eivät tahdo millään pois valtaamastaan maapläntistä. 

Lupasin edellisessä jutussani kielon kuvia, ja tässähän niitä.
Kun olin kitkenyt kukkapenkit 

ja penkkien reunukset vaelsin hakemaan kielolaaksostamme
valkoisia nuokkuvia kellokukkia ison tuoksuvan kimpullisen. 

Kun kerää kieloja kimppuun, voi samalla kuulla kuinka pienet kellot 

hiljaa ja käheästi ihan kuin yrittäisivät helähtää ilman kaikua, 

sillai ihan vaimean pehmeästi. Kif-kaf. 

Kielot menevät kesänlapsi Pikkuveikan tuliaiseksi Maman mökille, 

veikan syntymäpäivän johdosta. Samalla viemme 

hänelle mansikkakermavalkosuklaakakun.

Aina kolmastoista päivä ei ole epäonnen päivä.
Perheessäni kahdella on 13 pv jopa syntymäpäivänä,
joten se luku tuokin toisinaan paljon hyvää tullessaan. 

Karsin omia, liian pitkäksi kasvaneita ovenpieliruukkujen orvokkeja, ja niitä
kielojen sekaan lisäämällä se on ihan täydellinen kukkakimpuksi. Kukkaruukut
pitänee muutenkin siirtää kauemmaksi ovelta, koska kohta ovestamme
viskellään purkujätettä ulos ja kannetaan uutta materiaalia sisään. 

Nämä ovat ihan viimeisiä rauhallisia Nuuskamuikkusen introverttihetkisiäni
moneen viikkoon. Miehen viimeinen työpäivä on ohi ja alkaa hänen
kesälomansa, eli meidän totaalinen työleirimme.

Myös Pikkusisko oli vienyt jo aiemmin kieloja Mamalle. 

Siskon kimppu oli paljon upeampi kuin minun. =)

Mikä olisi ollut parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin seurustella lastensa, 

perheensä ja puolisonsa kanssa ihanan Maman seurana tunnelmallisen mökin 

puutarhassa jossa oli niin jo kesä. Ei kyllä mikään! 

Pikkuveikan syntymäpäivän kunniaksi päivä oli todellinen ensimmäinen kesäpäivä. 

Tunnelma oli niin ihana, ettei olisi haluttu lähteä lainkaan kotiin.





Mentiin kyllä vihdoin kuitenkin. Lämmitettiin viimeisen kerran meidän sauna,
ja huomenissa aletaan repiä eteistä, saunaa ja kylpyhuonetta...

Tulen viipyilemään seuraavissa blogikuvissani vielä
ihanassa Maman puutarhassa... 

Kesäaikaa?

Ei voi olla totta miten aika kiitää! 

Ainakin kesäaika tuntuu kiitävän vauhdilla 

arvaamattoman hurjalla
ja kohta ihan oikeasti on jo juhannus...?!

-Silti taivaalta sataa vettä, lunta ja rakeita!

Maisemat jo MELKEIN näyttivät tältä...!


Pihamaalta piti kantaa suojaan kaikki aremmat
kukkaruukut. Huonoin tilanne on niillä yksivuotisilla
kukilla joita olen kukkispenkkeihin kylvänyt...
Perennat ovat kestävämpiä.

Ja entäs mie itse?
Onneksi on olemassa villasukkia vino pino
ja lisää syntyy kaiken aikaa. 

 Sadesäällä 
voin lohduttautua 
lohtuvillasukilla,
lohtumansikoilla,
bulgarianjogurtilla 
ja lohtuhunajan tilkkasella.

Hyvää vähälumista jou...juhannusta! 

Kesäsade vaan

Silitystä Selättimellä sätkien

Pyykkien silittäminen on tylsää! 

Ainakin miulla tulee pyykkivuorta silittäessä aina selkä kipeäksi. 

Joten päätin yhdistää Selätin -jumpan ja pyykinsilityksen ja 

kyllä sitä sillä tavallakin saa sileää jälkeä aikaiseksi!

Mutta, asiasta seinään: minä sitten rakastan nuita
Mamalta saamiani vanhempia valkoisia lakanoita. 

Ne ovat kunnon paksua puuvillaa. 

Nykylakanamateriaali ei ole ollenkaan yhtä 

helposti siliävää, pehmeältä tuntuvaa ja 

laadukasta kangasta.

Eivätkä mitkään muut lakanat tunnu edes kunnon
lakanoilta. Ei värilliset eikä kuviolliset... =)
Pussilakanoidenkin täytyy olla levollisia kuosiltaan
että unesta tulee hyvä
ja syvä.

Kuva on Selättimen sivulta,
mutta tuollainen vihreä kiekko meilläkin on.
Se väri sopi sävy sävyyn käsipainoihin jotka on
hankittu jo aiemmin. =) 

Sitäpaitsi ajattelin etten saa Hania koskaan kokeilemaan
Selätintä, jos hankin meille sellaisen
ihanan pinkin niin kuin mieleni teki. =)

*Kaihoaa yhä itselleen pinkkiä selätintä...*

Nuo niput sileää liinavaatetta
menossa yläkerran komeroon, 

eivät näytä yhtään niin masentavilta 

kuin se silitettävien ryppyinen vuori, 

joka ehti kaappeihin jo kertyä... 

Olin nimittäin luullut että silitysrautamme oli ihan rikki 

kun se valutti vettä suoraan alleen, mutta rauta kaipasikin 

vain kalkinpoistoa, ja nyt se pelittää jälleen. 

Mutta niin, suosittelen muillekin selätintä silittäessä. 

Samalla tasapainoilukin tulee otettua haltuun.

Hiukan haastetta pyykin silitykseen.
Hyvä idea, eikö vaan!? =) 

Muista laittaa menevää lempimusiikkia soimaan 

samaan aikaan, niin silitys sujuu kuin... tanssi! =)