Kynttilämerien valoa

 

Pyhäinpäivä on hyvä hetki kattaa juhlavammin. Laittaa vähän parempaa ruokaa. Panostaa kodin lämpimään tunnelmaan. Kerätä rakkaat ympärille ja nauttia heidän läsnäolostaan. 

 ♡

Tänä viikonloppuna on myös Halloween

 ja jotkut viettävät Kekriä. 

 ♡ 

Keltit uskoivat, että tänä lokakuun viimeisenä yönä rajat elävien ja kuolleiden maailman välillä katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa ja henget liikkuivat maan päällä, yrittäen houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Pelottaviin asuihin Halloweenina pukeuduttiinkin alun perin harhauttamaan tai pelottelemaan näitä maan päällä liikkuvia henkiä. 

Samalla päivä oli muinaisten kelttien mukaan talven alkamisen päivä. Irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät perinteen 1800-luvulla Yhdysvaltoihin, josta se on levinnyt laajaan kansainväliseen viettoon.

Saattaapa niitä naamioituneita keppostelijoita vierailla ovien takana tulevana viikonloppuna meillä Suomessakin. Onhan sinulla heille jo Halloween-karkit varattuina? Jos ei ole, saatat saada ovesi taakse jonkinlaisen kepposen... 

 🎃

Lauantaina hautausmaat ovat taas niin kauniita. 

♡ 

 

 Mutta muista: 

 

Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 ♡ 

Tuonpuoleiseen menneitä

Kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla eri puolilla maailmaa. Sen huomaa hyvin tähän aikaan vuodesta. Siinä missä meillä ollaan hartaita ja juhlavia, on toisella puolen maapalloa hyvinkin erilainen tunnelma. 

 

Día de Muertos – kuolleiden päivä – sulauttaa yhteen vuosisatojen perinteet, kun kuolleiden sielut palaavat vierailemaan elävien valtakunnassa.

 Kuolleiden päivää vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa sekä osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.

 

31.10. - ”Víspera de Todos los Santos” (kaikkien pyhien päivän aatto): Pyhäinpäivänä meksikolaiset kunnioittavat kuolleita lapsia, joita he kutsuvat nimellä angelitos – pienet enkelit. Haudat koristellaan orkideoilla ja harsokukilla. Lapsensa menettäneet tekevät samettikukista polun, joka johtaa kotiin. 

1.11. - ”Día de los Angelitos” (pienten enkelien päivä): Meksikolaiset uskovat, että taivaan portit avautuvat keskiyöllä, ja kuolleet lapset voivat etsiä tien kotiin kukkapolkua pitkin. Myöhemmin samana päivänä myös aikuisten sielut pääsevät piipahtamaan perheensä kotialttarin eli ofrendan luona. 

2.11. - ”Día de Muertos” (kuolleiden päivä): Juhlallisuudet huipentuvat kuolleiden päivänä. Ennen aamunkoittoa meksikolaiset kokoontuvat hautausmaille, missä lyhdyt ja kynttilät pitävät pahat henget loitolla. Sukulaiset kunnostavat haudat ja viipyvät niiden ääressä, kunnes aurinko nousee ja on aika lähteä kirkkoon. Myöhemmin pahat henget ajetaan pois kulkueilla ja musiikilla.

Päivän viettoon kuuluu kuoleman hyväksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille. 

  🧡

 Meksikolaiset juhlat yhdistyvät kristillisen pyhäinpäivän juhlintaan sekä Mesoamerikanalkuperäiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien, perinteisiin. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myös paljon pääkalloaiheita, kuten nykyajan kuolleiden päivässäkin. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin.

Kuolleiden päivää juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä. Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti. 

 

 

Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan

 🧡

Rakkaille vainajille pystytetyssä kotialttarissa on pöytä tai muu taso, jolle levitetään puhdas valkoinen pöytäliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvän fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidän uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myös valokuvia vainajista tai pyhimyksistä sekä kukka-asetelma, usein keltaoransseista samettikukista tehty. Kukkien terälehdistä sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lähellä voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita, joiden avulla vainajat löytävät lahjansa. Alttarilla on yleensä puhdistavaa suolaa sekä vettä laseissa. Ruoka ja juomat syödään juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niistä

Kynttilöiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan 

Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertävät ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytäen ruokaa palkkioksi. 

  🧡

Guatemalassa kuolleiden päivään liittyy suurten leijojen lennättäminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisiä rituaaleja. 

Muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa kuolleiden päivän juhlinta ei ole yhtä riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta. 

Nykyisin kuolleiden päivän yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ”karkki vai kepponen” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviämässä Meksikoon

 

Halloweenia vietetään Suomessa usein samaan aikaan kuin pyhäinpäivää. Halloween tuntuu useiden mielestä
sopivan myös meidän syksyymme. 

Vuonna 2025 virallinen Halloween osuu perjantaille 31.10. 

 

 🧡

Miltä näyttää suomalainen Halloween?    

 

- Pukeudutaan naamiaisasuun.
- Kaiverretaan kurpitsoja ja laitetaan niihin valo.
- Koristellaan koti hämähäkinseiteillä,
kumisin lepakoin ja kynttilöillä.
- Järjestetään juhlia, pelejä ja herkkuja
- Joissain paikoissa käydään
“karkki vai kepponen” -kierroksella
– usein aikuisten kanssa. 

- Hyvän tavan mukaista on koputella vain niille oville,
joissa on Halloween-koristeita.  

 

  

 

 

Pyhäinpäivä on tänä vuonna lauantaina 1.11.2025. Päivän ajankohta vaihtelee vuosittain lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä, sillä sitä vietetään aina lauantaina.

 

Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä sytyttämällä kynttilöitä, kukkia tai seppeleitä vainajien haudoille ja muistomerkeille. 

  

Monissa kirkoissa järjestetään pyhäinpäivän messuja ja kynttilähartauksia, joissa muistellaan vuoden aikana kuolleita seurakunnan jäseniä.

Joissakin tapauksissa päivään voi kuulua myös konsertteja, kuten Requiem-konsertteja. 

Päivää vietetään usein rauhallisesti perheen kesken. Päivään kuuluu myös usein rauhallinen, hartaaseen tunnelmaan sopiva illanvietto. 

 

 

  

Monet nauttivat pyhäinpäivänä perinteisiä, pitkään haudutettuja pataruokia ja herkullisia kakkuja. 

Minulla on aina ikävä heitä 

Toiseen ulottuvuuteen menneitä 

Tänään sytytän heille kynttilöitä

katsellen lepattavia liekkejä

miettien kanssaan vietettyjä

kaikkia hyviä hetkiä

hymyillen hellästi

kipeänhaikeille muistoilleni

- Una Reinman 

 

 

 

 

 

 

Pistetäänkö pystyyn omat kekkerit eli kekrit? 

 

 

Kekrillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenakin vuonna maatalon syystoimien loppumisen mukaan. Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiestenpäivään, eli se alkaa 29. syyskuuta ja päättyy lauantaihin, joka ajoittuu 31. lokakuuta – 6. marraskuuta. Siihen liittyivät juhliminen, herkuttelu ja taikojen tekeminen satovuoden varmistamiseksi sekä palvelusväen vapaaviikko ja uuden työn etsintä. 

 

  

 

 

Aiemmin samoista aiheista mm:  

 

Muistelupäivä  

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween? 

Halloween & Dia de los Muertos  

Happy Halloween  

Poisnukkuneiden muistelua & sadonkorjuujuhlaa 

Syksy kääntyy hartaasti talveksi  

 

Historia.net

Wikipedia

DOTY  

 

 

 

Sururunoja

 

Kävi niin

sinut menetin

Luulen jotenkin

kuitenkin

kantavani

sinua mukanani

lopun elämäni

- Una Reinman

♡ 

Minulla on aina ikävä heitä 

toiseen ulottuvuuteen menneitä 

Tänään sytytän heille kynttilöitä 

katsellen lepattavia liekkejä 

miettien kanssaan vietettyjä 

kaikkia hyviä hetkiä 

hymyillen hellästi 

kipeänhaikeille muistoilleni 

- Una Reinman 

♡ 

Sitä ei koskaan 

etukäteen tiedä 

kauanko sielun 

täytyy surra 

Suru tekee 

sydämeen reikiä 

Eikä sydän ole enää 

koskaan eheä

Jokainen uusi päivä 

on sille lääkettä 

Huomaat reikien 

olevan jo arpia 

Uusi suru 

avaa arpikudosta 

Tekee sieluun 

muutosta

Sitä ei koskaan 

etukäteen tiedä 

loppuuko kipu 

milloinkaan 

mutta arpia 

ja muistojaan 

oppii kyllä 

varovasti kantamaan 

- Una Reinman 

♡ 

Mitä surevalle sanoisi 

Miten sen kertoisi 

että suru muuttaa muotoaan 

Vähä vähältä muokkautuu 

Uuteen asuun pukeutuu 

Tänään suru on musta 

huomenna harmaan sävyjä 

mutta jo ensi kesänä 

se mukana kulkee 

kenties sinisenä   

Silti mustia raitoja  

silloinkin 

voi tuntea siinä aaltoina 

yhä tuskaisina 

- Una Reinman 

  

♡ 

Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 ♡

Valoja marraskuun pimeydessä

 

♡

 

 Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 

 ♡ 

♡

 

 

 

Syksy kääntyy hartaasti talveksi

 

 

 

 

 

 

Jossain päin maailmaa 

tämä aika on varsin riehakasta. 

 Halloweenia 

juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä. 

"Juhla pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä,
maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan
uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin.

Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja
yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon
kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää
houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.

Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia
asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan
suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan."

 

 

 

Jotkut saattavat viettää nyt myös
Kekriä, joka oli jopa vielä 100 vuotta sitten
joulua ja pääsiäistä suurempi sadonkorjuujuhla. 

Kekrin pitopöytä voisi tänä päivänä näyttää tältä. 

 

 Kuolleiden päivää (Día de Muertos) joka on myöskin vainajien muistopäivä, vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja muissa Keski-Amerikan maissa, osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa. 

Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti. 

Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. 

Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. 

Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan 

 

 

 

 

 

Suomalainen perinteinen vainajien päivä, 

eli Pyhäinpäivä on marraskuun alussa. 

Aikaisemmin tämän juhlapäivän nimi oli pyhäinmiesten päivä. "Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa." 

 

Pyhäinpäivänä, kuten joulunakin,
kun rakkaiden haudoille viedään kynttilöitä
ovat hautausmaat hetken kauniita. 

Wikipedia

Pyhäinpäivätunnelmia

 

 

 

 

Pyhäinpäivän aika on Suomessa toinen ajankohdista,
jolloin hautausmailla on harras tunnelma  tuhansine valoineen, kun kaipaavat
sytyttävät kynttilöitä läheistensä ja rakkaidensa haudoille.

Toinen kaunis,
haudat valaiseva aika 

on joulu. 

💗

 

💗

 

Myös kotona voi sytyttää kynttilän läheisen muistoksi koska tahansa, vaikka joka päivä. 

 

Seurakunnissa on 1980-luvulta lähtien tullut tavaksi pyhäinpäivän hartaudessa sytyttää kynttilä nimeltä mainiten jokaisen menneen vuoden aikana kuolleen seurakunnan jäsenen muistoksi.

 

💗 

 

 

Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä.

Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta ”kaikkien pyhien päivä” eli pyhäin miesten päivä säilyi.

Vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa päivän vietto siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin ja vuoden 1953 uudistuksessa Ruotsissa marraskuun ensimmäiseen lauantaihin. Suomessa päivän vietto siirtyi lauantaihin 1955.

Vuonna 1967 päivän nimi vaihdettiin Suomessa ‘pyhäinmiestenpäivästä’ nykyiseen muotoon. /Wikipedia 

 

Tänä vuonna pyhäinpäivä on lauantaina 6.11. 

 

 

 

 

 

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween?

 

 

 

 Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan Samhainiin, jota juhlittiin kesän loppumisen sekä sadonkorjuun kunniaksi.

 

Kelttien uskomusten mukaan samhainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi  poltettiin kokkotulia, koska tulen uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.

 

Siihen aikaan myös nauriita koverrettiin lyhdyiksi ja niissä paloi valo, jotta kuolleiden henget pelästyisivät tulta ja jättäisivät elävät rauhaan.

 

 

Englantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät aikoinaan juhlan mukanaan Amerikkaan, jossa se on aikojen kuluessa saanut nykyisen muotonsa ja nauriitkin ovat vaihtuneet kurpitsoihin. Siellä Halloween onkin varsinainen kurpitsajuhla. Sitä on tarjolla kaikissa muodoissaan niin lyhtyinä kuin syötävänäkin.

 

 

Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä, eli Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain los muertos on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta.

Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla. Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä.

 

 

 

  Suomessa on perinteisesti viety Pyhäinpäivänä tai sen aattona haudoille palamaan kynttilöitä. Ne ovatkin yksiä niistä harvoista öistä vuodessa kun hautausmaat loistavat kauniina ja lohdullisina kynttilämerinä.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta: Kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja Kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. 

Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä.

Kun suomalaiset ruotsin kuninkaan pakottamina käännytettiin luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta ”kaikkien pyhien päivä” eli pyhäin miesten päivä säilyi. 

 

 

 

 

Ammoisista ajoista on Suomessa vietetty myös syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen ihan näinä päivinä Kekriä.

Kekri-sanan etymologiaa ei ole voitu täysin selvittää. Sen on arveltu olevan  pieni­muotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit.

Sanaa on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös pyhäinpäivää, myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.

Kekri oli sekä sadonkorjuun juhlaa ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa.

Muun muassa kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on lisätty  sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten  punajuurta. 

 

Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota myös suvun vainajat kutsuttiin syömään. 

 

Kekrijuhlissa laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekristä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.

Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden ja tulevaisuuden ennustamista kuten nykyisin uutenavuotena.

Kekriin liittyi myös 12 päivää kestänyt aika, jolloin ei yleensä tehty enempää työtä kuin suinkin oli välttämätöntä.

Kylissä liikkui seurueita jotka halusivat taloista kestitystä. Seurueissa oli kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja.  

Kekripukki koottiin esimerkiksi niin, että jonkun eläimen taljan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. 

 

...mutta kirkko ei tietenkään hyväksynyt kansan pakanalliseksi katsottua kekrin viettoa.

 

Piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin suomalaiselle papistolle kehotus, että ”heidän piti uskollisesti neuvoa seurakuntaansa  luopumaan taikuudesta”. 

 

Rangaistusten pelossa kansa siirtyi navettoihinsa syömään kekri-ateriaansa... 

Koska Kekri ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös kekri-nimitystä.

Monet kekriin liittyneet tavat ja perinteet ovat siirtyneet joulun ja nykyaikaisen uudenvuoden viettoon

 

 Talonpoikaiskulttuurisäätiö on edistänyt kekrin viettoa ja kehittänyt uusia tapoja tähän syksyiseen juhlaan ja onkin tuottanut kouluille kekriopetusmateriaalia ja järjestää mm lasten kekripipari- ja -askartelupajoja.

 

 

Lähteenä Wp

 

Ehdotuksia juhlaruoaksi/Valio

 

 

 

*******