Kuvia juhannuksesta

Juhannuksena ajelimme mm Porvoossa, 

ja nämä vaaleanpunaiset villiruusut 

ovat ajomatkan varrelta, tien reunalta. 

Oli ihanaa päästä liian kuumasta 

kerrostaloasunnosta pois, 

varjoon, meren rannalle tuuleen.

Tässä lisää tienpenkkojen löytöjä: 

Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum.

Nimestään huolimatta se TUOKSUU 

ihan vaan pelargoneille, ja nehän 

tuoksuvat hyvälle. 

Tätäkin oli siellä täällä tienpenkoilla.

Keltamaksaruoho, Sedum acre.

Apilat olivat juhannuksena jo niin kukassa 

kuin vain voivat... 

Lupiinia nyt vihataan kamalasti. =( 

Sen lisääntyminen on ihan helppoa 

pitää kurissa: pitää vaan poistaa 

kukkineet kukat ennen kuin kasvi 

varistaa siemeniään maahan... 

- Tienvarsien niittäminen juuri siihen aikaan 
saa kasvin leviämään, siementen kulkeutuessa 
laajemmalle ja laajemmalle. 

Vihaisivatpa kiihkoilijat vaikkapa rujoa pujoa
 joka aiheuttaa astmaatikoille oireita ja 
 jota todellakin kasvaa liikaa kaikkialla... 

Kaikki elokuun kasvitkin 

kukkivat jo juhannuksena. 

Sen verran kesät ovat aikaistuneet 

ja lämmenneet... 

Tässä olisi jo hyvää heinää heinätöihin... 

Tässä heinät on jo korjattu ensimmäistä kertaa 

tänä kesänä. Toinen sato on jo tulossa... 

Jos vaan saisimme myös elintärkeitä sateita!!! 

Tässä sonnimullikoita matkan 

varrelta appeellaan... 

Jotkin pellot hohtivat valkoisena. 

Tässäkin on sellainen. 

Saunakukkapelto. 

Tämä taitaa olla hernepelto. 

Menee ehkä maanparannukseksi, 

maaperän typettäjäksi?

Tästä maisemasta, puista joen 

varrella, puuttui kuvasarjastaan 

vielä kesäkuva, ja sellainen napattiin 

nyt juhannuksena. 
Vesi oli nyt vähimmillään kun 
on ollut niin ruutikuivaa. 

Nyt kuvasarja on valmis. 
Vuodenaikojen vaihtelu joen varrella.  

Vettähän suomalainen rakastaa 
ja hiljaisuutta. 

Perhosia on ollut hurjasti 

tänä kesänä... 

Tässä jokin sinisiipi. 

Niitäkin kun on montaa eri lajia... 

Kuuset kypsyttelevät jo 

uusia käpyjään, joita myös 

taitaa tulla hurjasti tänä kesänä. 

Kauniita vaaleanpunaisia 

pukkilalaisia lupiiniparkoja.

Myös Keski-Suomen maakuntakukat 

päivänkakkarat, Leucanthemum vulgare, 

olivat juhannuksena parhaimmillaan.

Uuden kodin parvekkeelta 

näkyi juhannusaattoiltana 

tällaisiä iltaruskonäkymiä... 

Avantouimarit

He menevät paikkaan jonne minua ei saa kyllä millään! Hui!
Palelen muutenkin koko talven! Jo ajatuskin kylmää. =D

Nämä pelottomat ja kylmäveriset keskitalvellakin avantouintia 

sisukkaasti harrastavat sinisorsat paistattelivat sunnuntaina ihanassa 

auringonpaisteessa päivää lähijoella. Tai sitten ne olivat nokosilla.

Välillä juostiin oikein kilpaa puolison kanssa pulahtelemaan 

sulaan avantoon. Kiire oli niin kova että sorsat näyttivät toisinaan 

juoksevan ilmassa kiiruhtaessaan toistensa kintereillä, samoja 

kavereiden räpyläreittipolkuja pitkin. 

-Kvaak, kvaak! Hopi-hopi! Kuka eka!? 

Sorsat pulikoivat hetken, kunnes tuli aika siirtyä 

toiseen altaaseen. Niinhän me ihmisetkin kylpylöissä 

vaellamme porukalla toisesta altaasta toiseen...

Urokset olivat komeita. 

Ja naaraat somia. 

Jään alta peilikuvastakin katsoo soma sorsa. 

-Kääk! Joko te lähdette! 

-Niin, oliko sulla muutes pullaa mukana!? 

-Jaa, jos ei sulla ollut pullaa, niin heippa sitten vaan, 

kvaak, kvaak, KVAAK! Pois meidän auringon edestä. 

Kyllä maalla on mukavaa

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Maaseudun rauhassa mieli lepää... 

...vaikka sydän kuinka pamppailisi... 

...ihastuksesta.

Iloa vedestä

 Löydettiinpäs uimapaikka! 

Lähti pois kolmen vuoden talviturkki 

vihdoinkin!
♥

Hani ei uskaltanut lainkaan uida. 

Vesi kuulema näytti kylmältä. 

No, oikeasti sen järven mutainen vesi OLI kylmää, 

mutta kun pyyhkeeseen kääriytyneenä istuin hetken auringossa, 

oli ihan uudestisyntynyt olo. 

♥

Viikonlopun sumua

2.11.2012 joutsenia kuvattaviksi etsimässä...
Ei löydetty kuin kaksi
paikassa johon ei voinut pysäköidä...

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...