Syksyn merkkejä

 Pian onkin jo aika syksyn saapua. 
Jotkut eivät vaan halua uskoa että totta se on... 

Syksy on saapunut väreineen

Ruska on saapunut ja puiden lehtien 

värit paikoin hivelevät silmiä. 

Toisissa paikoin kesän kuivuudesta 

johtuen lehdet eivät saaneetkaan 

kaunista väritystä, muuttuivat vaan 

ruskeiksi ja tippuivat jo pois. 

Mutta nämä kirsikkapuut ovat 

ihanan punaisia. 

Rakastan noita 

maahan pudonneitakin  

syyslehtiä. 

Kohta kaikki lehdet ovat 

poissa ja voimme odotella 

vaan toukokuuta jolloin samat 

puut taas ihanasti kukkivat... 

Ja vaahteranlehtiäkin rakastan! 

 

Lamoherukka on uusin 

ihastukseni! Jos minulla 

joskus on vielä okt tms, 

niin sen pihalla kasvaa 

kyllä takuulla lamoherukkaa. 

Niissä on näin hurmaava 

syysvärityskin! 

Syksy tuo myös öihin pimeyden. 

Siksi otimme jo omatekoisen 

valohimmelimme esiin 

valaisemaan iltoja 
pimeääkin pimeämmälle 
parvekkeellemme. 

Hyvästi kesä!

Vuodenkierto on siinä vaiheessa että tänään on Syyspäiväntasaus, 

joka vanhan sanonnan mukaan hyvästelee kesän. 

On siis syksyn ensimmäinen päivä.

 Syksy on punertuvia lehtiä, 

lämmintä kaakaota 

ja pimeneviä iltoja. 

/tieku.fi  

Todella kylmää nyt on yhtäkkiä ollutkin! Syksy hiipi kahdessa viikossa jo niin pitkälle, että täällä meilläpäin ihmiset pukeutuvat jo toppatakkeihin, pipoihin ja käsineisiin ja näinpä muutamat talvisaappaatkin...

 

Näin syksyllä ja sitten talvellakin 
meidän pitäisi pukeutua värikkäästi, 
tuottaaksemme iloa itsellemme ja 
muille, mutta miten ne minunkin 
vaatteeni ovat järjestään niin tummia? 
Pitää tsempata ja ostaa itselleen 
jotain iloista ja pirteää. 

- Sitten kun seuraavan kerran 
tilillä on euroja. 

 

 Tänään on myös mm Perhepäivä. 

Lisäksi nyt on myös

Levottomien jalkojen tietoisuuspäivä, 

joista joku joskus teki biisinkin. 

- Mistä levottomat jalat johtuvat? 
/Coronaria uniklinikka 

********* 

 

Tänään on myös 
Kuolleiden lasten muistopäivä. 

♥ 

♥ 
♥ 

Minilomalla

 

 

Minilomallamme Ähtärissä yövyimme 

Luoman hirvimökeissä ja kokemus oli 

mukava ja mökki niin ihana että ihastuimme 

siihen ikihyviksi. 

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olimme jopa 

järven läheisyydessä sekä yleensäkin mökillä. 

Sellaista tilaisuutta olin koko hellekauden kaivannut... 

Nyt ei enää hotsittanut mennä uimaan. 

Kävelyllä kävimme paikan metsäpoluilla 

järven lahdelmassa 

ja kuvasimme syysnäkymiä. 

 - Mustikan- ja puolukanvarvut olivat 

tuolla komeita ja vielä vihreitä!
Meilläpäin ne nääntyivät helteeseen 

jo muutama kk sitten...

Tien päällä

Syyskuun viimeisiä päiviä sieltä täältä

 piipahtaessamme kotimaan minilomalla. 

Matkanvarren värejä ja tunnelmia... 

Vilaus maitolaituria... 

- Kuvat on näpsitty liikkuvasta autosta... 

Tämän puun pellon keskellä olen 

kuvannut joskus aiemminkin 

matkalla Jämsään... 

Kotimainen maissipelto. 

Tuurissakin käväistiin mutta se ei ollut introvertin paikka, ei! 

Ahdistava, liian suuri ja kallis paikka! 

Halusin vaan nopeasti ulos... 

(Sekin on helpommin sanottu kuin tehty...) 

Tämän luona pysähdyimme. 

Veti mietteliääksi. 

Sade itki hiljaa kiveä vasten...  

Kotimatkalla satoi. 

Välillä tie on suora 

ja välillä kihara. 

Tässä sitä suorempaa reittiä. 

Ihana kotipaikka jollakulla. 

Tykkäisin, tykkäisin... 

Totta kai introvertti tykkäisi asua 

pellon keskellä, kuin lapsuudessa... 

Tai metsän keskellä... 

Tämä näkymä on tuttu jo lapsuudesta. 

Hieman eteenpäin ja käännös oikealle ja 

sitten kaarretaan ohi vanhan koulun ja 

kohta ollaankin jo 

lapsuudenkodin pihalla... 

Siinä on vanha kouluni, viiden ala-astevuoden ajalta. 

Minun koulumatkaani meni vain pari minuuttia. 

Aikanaan poikanikin aloittivat koulunkäyntinsä 

tässä Hälvälän koulussa, Hollolassa. 

Lapsuudenkotini 

oli ja on yhä 

 tämän villiintyneeksi muuttuneen 

koivikon takana... 

Enää sinne ei ole ollut vuosiin mitään asiaa. 

Toiset perheet ovat omistaneet talon jo kauan. 
- Usein talo on silti myynnissä ja vaihtaa 

 omistajia tiuhaan. 

Ehkä se on se meidän kummitus, 

joka ajaa porukat pois talosta...  


Siitäkin olen muutes runoillut: 

Pala mennyttä 

Ensin sydän jätti lyömättä 

sitten löi kolmesti ylimääräistä
Kiinteistönvälittäjän ikkunassa
näkyi lapsuudenkoti myynnissä
Siellä se on kaukana menneisyydessä
Kipeässä hämärässä
Tavoittamattomissa
Hinta taivaisiin kivunneissa
tunteettomissa euroissa
Oli pakko tyhjää nielaista
Poispäin katsoa 

silmiä tuulettaa

Una Reinman 
28.7.2008

Tuolla puiden takana on lapsuudenkodin pihamaa... 

Puut ovat kasvaneet hurjasti pituutta 

ja peittävät talonkin kokonaan. 

Kun koulukiusattuna astuin tuolle 

pihatielle, jäivät ikävät asiat 

muualle. Olin turvassa... 

Ihan inasen näkyi pihamökkiä...  

Tuli haikea mutta onnellinen olo 

kun Hani kaarsi kotimatkalla 

tämän tien kautta.

Kotimatkan varren karjaa... 

Muu muu...

Lahtea. 

Kun ajellaan Lahdesta 

muutama minuutti eteläänpäin 

 ollaan taas maaseudulla. 

Syksy valtaa maailmaa. 

Tässä ollaan jo nykyisen kodin hoodeilla...